en jaksa kaksoiselämää

Ehkä olet tapaillut vääränlaisia naisia ja itse en ainakaan kerro ihan heti alussa sairaudestani. Katson ensin, että kuinka luotettava ja pinnallinen ihminen on kyseessä. Jos henkilö tavoittelee elämässään ulkoisia saavutuksia ja on muutenkin ailahteleva mitä haluaa, niin jätän kertomatta. Suhteella ei ole jatkoa kuitenkaan, kun molemmat huomaavat erilaiset arvot.

Saanko kysyä ap:lta montako persoonaa sinulla on? Vaikka sairastan skitsoftreniaa olen silti se sama ihminen. Minulla vain on ääniharhoja ja ollut 10 vuotta sitten viimeeksi psykoosi. Silloin en ollut oma itseni vaan sulkeuduin omaan maailmaani, vaikka minulla on perhe. Sain oikeat lääkkeet ja psykoosi ei ole uusinut. Välillä kotona ollessani olen passiivinen, tasainen tai maaninen. mutta pystyn olemaan se tasainen kodin ulkopuolella. Tiedän että on ihmisiä, jotka pelästyvät skitsofreenikkoa, sillä sellaisen ihmisen kanssa on vaikea elää, koska purkaa usein läheisimpiin ihmisiin pahanolonsa. En nyt heti kerro, kun juttelen vieraan kanssa sairaudestani, mutta, jos joku jää juttelemaan pidempään ja ehkä kertoo itse ongelmistaan, niin silloin kerron että mulla on tämä sairaus. Eli ymmärrän, jod joku pelästyy, mutta uskon silti, että jokaiselle on tarkoitettu joku oikea ja ei kannata luovuttaa. Mulla on yksi hyvä ystävä ja, joka sairastaa samaa, mutta tuemme toinen toisiamme.

Ne naiset eivät ole edes arvoisisasi. Nykyään ei tuolla diagnoosilla ei pitäisi olla mitäön merkitystä koska siihen on lääkitys . Olet oikeassa siinä ettei nykyaikana saisimolla se mikä on vaan se jona haluavat sinun olevan .oikea nainen kun osuu kohdallesi niin hän ei kaihda diagnoosia vaan pitää sinusta juuri sellaisena kun olet . Kukaan normaali ihminen ei rakenna tulevaisuuttaan valheelle. Ja teet oikein kun kerrot rehellisesti, kyllä se oikea sinun elämääsi tulee , ja silloin tiedät että se on oikeaa rakkautta kun hyväksyy ainut sellaisena kun olet .ihminen ei voi mitään sairaudelleen ja sen olemassa ololle . Toivon sinulle kaikkea hyvää vastaisuudessa

Tämä on totta. Minulla oli tosi kriisi-aika kauan sitten. Opin lopulta, että en voi missään puhua siitä. Heti tuli huonoa palautetta, vaikka joku muu samassa pöydässä aloitti puhumisen kyseisestä asiasta.
Silti minulla on paljonkin ihmiskontakteja, ystäviä, jotka tietävät jotain tuosta ahdistuksesta. Parilla henkilöllä ainakin on itsellään psykiatrit ja lääkitystä, vaikka he (ja minä) ovat olleet täydet vuodet työ-elämässä