Mikä missäkin

En oikein ymmärrä, miten olet tällaisen erottelijan ottanut, kun Suomessa on varsin vahva yksityisomistuksen suoja eikä yksikään puolue mitättömiä kommunistiryhmittymiä lukuunottamatta ole vaatinut yksityisomaisuuden kansallistamista.

Puuttumiset yksityisomistukseen tulevat kysymykseen lähinnä silloin, kun yhteiskunta pakkolunastaa joitain alueita tarpeitaan varten kuten tiestön rakentamiseen. Näissäkin tapauksessa maanomistaja saa täyden korvauksen.

Jos tällä mittarilla erotellaan esim. eduskuntapuoluita, niin minusta tulos on 200-0 eduskunnan paikkajaolla mitattuna.

Mielipidepankki kirjoitti:

En oikein ymmärrä, miten olet tällaisen erottelijan ottanut, kun Suomessa on varsin vahva yksityisomistuksen suoja eikä yksikään puolue mitättömiä kommunistiryhmittymiä lukuunottamatta ole vaatinut yksityisomaisuuden kansallistamista.

Puuttumiset yksityisomistukseen tulevat kysymykseen lähinnä silloin, kun yhteiskunta pakkolunastaa joitain alueita tarpeitaan varten kuten tiestön rakentamiseen. Näissäkin tapauksessa maanomistaja saa täyden korvauksen.

Jos tällä mittarilla erotellaan esim. eduskuntapuoluita, niin minusta tulos on 200-0 eduskunnan paikkajaolla mitattuna.

Lue lisää

Sosialsitipuolueet eivät uskalla suoraan tuoda sitä esille, mutta politiikan taustalla on koko ajan yksityisomistuskielteisyys.

Jos niillä olisi valtaa, ei ykityisomistusta Suomessa sallittaisi. Onneksi se valta meni jo -50- luvulla.

Vedä vähän lisää sitä lasolia, niin pääset hämärän rajamailta täyteen uneen. Siinä tilassa olet yhteiskunnan kannalta kaikkein hyödyllisin.

Minä en ole mikään Korhonen, joka jaksaisi tämän enempää uhrata aikaansa antaakseen ohjeita kaiken maailman höyrypäille. Asiantuntijat ovat sitä varten ja huomenna on varmaan vastaanottaikoja vapaana.

Mielipidepankki kirjoitti:

Vedä vähän lisää sitä lasolia, niin pääset hämärän rajamailta täyteen uneen. Siinä tilassa olet yhteiskunnan kannalta kaikkein hyödyllisin.

Minä en ole mikään Korhonen, joka jaksaisi tämän enempää uhrata aikaansa antaakseen ohjeita kaiken maailman höyrypäille. Asiantuntijat ovat sitä varten ja huomenna on varmaan vastaanottaikoja vapaana.

Lue lisää

...noin periaatteessa, ihmisystävällisistä syistä, en toki mitenkään loukkaantuneena siitä, että otat minut ikäänkuin kielteiseksi esimerkiksi.

Katsos, kun minä olen vanha sotilas! Ja meillähän on periaate, että veljeä ei jätetä.

Ja kirjoittaja vielä luulee olevansa jotenkin merkittävä henkilö.

Mikä muuten on peruskjoulu?

Lukekaa ja miettikää siinä ei haukuta ketään vaan sanotaan asiat oikein aika pitkään kylläkin mutta tosi on.

Lopettakaa toistenne järjen mittaaminen.

Kirjoitat ihan viisaasti, mutta ei sinultakaan oikein tunnu löytyvän lääkkeitä nykymenon kääntämiseen. Olenkin haistavani mielipiteissäsi kitkerän todellisuuden ja tuon todellisuuden muuttamiseen pyrkivän illuusion syvän kuilun. Eli tulemme vähän siihenkin kysymykseen, mikä on realistista ja mikä ei.

Markkinatalous ohjaa maailmaa globaalisti aina vaan enemmän. Se tuottaa tavaroita ja palveluja siksi(kin), että niillä on kysyntää. Jokin mekanismi saa ihmiset haluamaan näitä tavaroita ja palveluja eli taloustermein materiaaalista lisäarvoa elämälleen. Markkinatalous pyrkii myös etsimään tehokkaimman tavan tuottaa tuota materiaa niin, että tarjonta ja kysyntä kohtaisivat optimaalilla tavalla. Markkinatalous ei kysy sitä, tarvitaanko noita kaikkia tavaroita.

Markkinatalous tarvitsee kysyntää tuottamilleen tavaroilla. Ilman tätä ei ole mitään taloutta. Sen vuoksi rahatous-käsitteesi on minusta melkoisen yliampuva. Ei raha tai spekulatiiviset odotusarvot kaupan kohteena ole riippumattomia reaalitaloudesta. Kun jokin pörssosake nousee tai notkahtaa, kyse voi olla aluksi odotusarvoista, mutta lopulta kuitenkin kylmät reaaliset luvut ratkaisevat. Jos yritys ei saa tuotteitaan kaupaksi, se ei kauan elä pelkillä odostusarvoilla.

Talouden globalisoituminen on kyllä muutamassa tilannetta. Työvoiman määrä kasvaa rajusti, kun kiinat ja intiat antavat porukkansa suuryritysten käyttöön. Tämä johtaa taloudelliseen uusjakoon, joka heiluttaa mm. Euroopan korkean elintason valtioita. Uusjaossa suuryritysten voidaan tietysti ajatella hyötyvän, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Kyllä nämä suuryritykset tuottavat ihan oikeita tavaroita ja siitä nepyrkivät saamaan tulonsa, ei halvasta työvoimasta. Jos tuote ei mene kaupaksi, niin se ei mene. Tuotteen hintakin nimittäin pitää pudottaa niin alas, että ihmisillä on varaa se ostaa. Ja esim. Euroopan kansalaisten ostovoima vähenee, jos työpaikat karkaavat Kiinaan. Kukas silloin niitä tuotteita ostaa. Tässä yhtälössä on siten useampia tekijöitä vaikuttamassa samanaikaisesti. Olen käyttänyt autotehtailija Fordia tästä esimerkkinä. Hän tuplasi työntekijöidensä palkat, jotta näillä olisi varaa ostaa Fordeja ja siitä alkoi tämän autokaupaupan menestystarina.

Ihmisten materiaaliset tarpeet ovat myös avainasemassa siinä, millainen maailma on. Jos materian kysyntä vähenee ja valikoituu, ko elämämisen strategia voi olla toisenlainen ja paljon mielenkiintoisempi. Tämä on ajankäyttökysymyskin. Haluavatko ihmiset osallistua jonninjoutavien tavaroiden tuottamiseen suuren osan elämästään, vai viettää elämäänsä ja tyytyä vähempään kulutukseen. Tästä ei ole oikein merkkejä näkynyt, vaan ihmisten tavarakasat senkun kasvavat.

Jos meille riittäisi pääosin ruoka ja lämpö, ja voisimme koko kansa tysökennellä vain maataloudessa. Silloin olisi järkevä pitää kiinni omavaraisesta maataloustuotannosta. Mutta elämämme maailmassa, jos tavaratuotanto on eriytynyt ja se on eriytynyt paljolti taloudellisen kannattavuuden mukaan. Öljyä tuotetaan Lähi-idässä, vaikka sitä on kyllä muuallakin. Sen tuottaminen on kuitenkin Lähi-idässä kaikkein kannattavinta.

Perusongelmana tässä esityksessä näen sen, ettet kerro selvästi, mikä on vaihtoehto. Puhut epämääräisesti rahataloudesta kertomatta, millaisin keinoin sitä oikein voi vastustaa. Minusta on kovin naivia väittää, että sitä voitaisiin vastustaa maataloustukiaisilla sen takia, että tämä muka on reaalitalouden viimeinen linnake. Yhtä hyvin voisimme sitten tukea myös omaa kutomoteollisuutta, että saisimme kriisiaikoinakin vaatetta päällemme.

Yksikään puolue ei ole ilmoittanut vastustamaan mainitsemaasi rahataloutta niin, että se olisi politiikan ydinsisältö, joka on tuotu selkeästi esille. Vasemmistoliitolla on ehkä politiikassaan eniten tämänkaltaisia painotuksia ja joillakin muilla ikään kuin markkinataloudesta vapaita vyöhykkeitä (maatalous, ympäristö). Kaikki kolme suurinta puoluettamme kannattaa markkinataloutta ja varsinkin Kokoomus edelleen käyttää sitä argumentointia, mitä kutsut mennen maailman retoriikaksi. Ovatko puolueemme siis todella näin paljon pihalla todellisuudesta, kun eivät oikein millään tavalla tahdo tunnistaa ja tunnustaa tätä esittämääsi perusongelmaa?

Siihen nähden, minkälaisia surkeuden kuvia maalailet, yhteiskuntamme tuntuu edelleen pyörivän melko tasaisen hyvin. Ei ole havaittavissa minkäänlaista poliittista liikehdintää, mikä heijastaisi suurten ongelmien olemassaoloa ja tyytymättömyyttä. Tässäkään sinun reaalimaailmasi ei oikein kohtaa muiden reaalimaailmaa. Tutkit lukujen muutoksia, joiden muutosten suuruu on tilastollisesti selittävissä jopa normaalilla satunnaisvaihtelulla.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kirjoitat ihan viisaasti, mutta ei sinultakaan oikein tunnu löytyvän lääkkeitä nykymenon kääntämiseen. Olenkin haistavani mielipiteissäsi kitkerän todellisuuden ja tuon todellisuuden muuttamiseen pyrkivän illuusion syvän kuilun. Eli tulemme vähän siihenkin kysymykseen, mikä on realistista ja mikä ei.

Markkinatalous ohjaa maailmaa globaalisti aina vaan enemmän. Se tuottaa tavaroita ja palveluja siksi(kin), että niillä on kysyntää. Jokin mekanismi saa ihmiset haluamaan näitä tavaroita ja palveluja eli taloustermein materiaaalista lisäarvoa elämälleen. Markkinatalous pyrkii myös etsimään tehokkaimman tavan tuottaa tuota materiaa niin, että tarjonta ja kysyntä kohtaisivat optimaalilla tavalla. Markkinatalous ei kysy sitä, tarvitaanko noita kaikkia tavaroita.

Markkinatalous tarvitsee kysyntää tuottamilleen tavaroilla. Ilman tätä ei ole mitään taloutta. Sen vuoksi rahatous-käsitteesi on minusta melkoisen yliampuva. Ei raha tai spekulatiiviset odotusarvot kaupan kohteena ole riippumattomia reaalitaloudesta. Kun jokin pörssosake nousee tai notkahtaa, kyse voi olla aluksi odotusarvoista, mutta lopulta kuitenkin kylmät reaaliset luvut ratkaisevat. Jos yritys ei saa tuotteitaan kaupaksi, se ei kauan elä pelkillä odostusarvoilla.

Talouden globalisoituminen on kyllä muutamassa tilannetta. Työvoiman määrä kasvaa rajusti, kun kiinat ja intiat antavat porukkansa suuryritysten käyttöön. Tämä johtaa taloudelliseen uusjakoon, joka heiluttaa mm. Euroopan korkean elintason valtioita. Uusjaossa suuryritysten voidaan tietysti ajatella hyötyvän, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Kyllä nämä suuryritykset tuottavat ihan oikeita tavaroita ja siitä nepyrkivät saamaan tulonsa, ei halvasta työvoimasta. Jos tuote ei mene kaupaksi, niin se ei mene. Tuotteen hintakin nimittäin pitää pudottaa niin alas, että ihmisillä on varaa se ostaa. Ja esim. Euroopan kansalaisten ostovoima vähenee, jos työpaikat karkaavat Kiinaan. Kukas silloin niitä tuotteita ostaa. Tässä yhtälössä on siten useampia tekijöitä vaikuttamassa samanaikaisesti. Olen käyttänyt autotehtailija Fordia tästä esimerkkinä. Hän tuplasi työntekijöidensä palkat, jotta näillä olisi varaa ostaa Fordeja ja siitä alkoi tämän autokaupaupan menestystarina.

Ihmisten materiaaliset tarpeet ovat myös avainasemassa siinä, millainen maailma on. Jos materian kysyntä vähenee ja valikoituu, ko elämämisen strategia voi olla toisenlainen ja paljon mielenkiintoisempi. Tämä on ajankäyttökysymyskin. Haluavatko ihmiset osallistua jonninjoutavien tavaroiden tuottamiseen suuren osan elämästään, vai viettää elämäänsä ja tyytyä vähempään kulutukseen. Tästä ei ole oikein merkkejä näkynyt, vaan ihmisten tavarakasat senkun kasvavat.

Jos meille riittäisi pääosin ruoka ja lämpö, ja voisimme koko kansa tysökennellä vain maataloudessa. Silloin olisi järkevä pitää kiinni omavaraisesta maataloustuotannosta. Mutta elämämme maailmassa, jos tavaratuotanto on eriytynyt ja se on eriytynyt paljolti taloudellisen kannattavuuden mukaan. Öljyä tuotetaan Lähi-idässä, vaikka sitä on kyllä muuallakin. Sen tuottaminen on kuitenkin Lähi-idässä kaikkein kannattavinta.

Perusongelmana tässä esityksessä näen sen, ettet kerro selvästi, mikä on vaihtoehto. Puhut epämääräisesti rahataloudesta kertomatta, millaisin keinoin sitä oikein voi vastustaa. Minusta on kovin naivia väittää, että sitä voitaisiin vastustaa maataloustukiaisilla sen takia, että tämä muka on reaalitalouden viimeinen linnake. Yhtä hyvin voisimme sitten tukea myös omaa kutomoteollisuutta, että saisimme kriisiaikoinakin vaatetta päällemme.

Yksikään puolue ei ole ilmoittanut vastustamaan mainitsemaasi rahataloutta niin, että se olisi politiikan ydinsisältö, joka on tuotu selkeästi esille. Vasemmistoliitolla on ehkä politiikassaan eniten tämänkaltaisia painotuksia ja joillakin muilla ikään kuin markkinataloudesta vapaita vyöhykkeitä (maatalous, ympäristö). Kaikki kolme suurinta puoluettamme kannattaa markkinataloutta ja varsinkin Kokoomus edelleen käyttää sitä argumentointia, mitä kutsut mennen maailman retoriikaksi. Ovatko puolueemme siis todella näin paljon pihalla todellisuudesta, kun eivät oikein millään tavalla tahdo tunnistaa ja tunnustaa tätä esittämääsi perusongelmaa?

Siihen nähden, minkälaisia surkeuden kuvia maalailet, yhteiskuntamme tuntuu edelleen pyörivän melko tasaisen hyvin. Ei ole havaittavissa minkäänlaista poliittista liikehdintää, mikä heijastaisi suurten ongelmien olemassaoloa ja tyytymättömyyttä. Tässäkään sinun reaalimaailmasi ei oikein kohtaa muiden reaalimaailmaa. Tutkit lukujen muutoksia, joiden muutosten suuruu on tilastollisesti selittävissä jopa normaalilla satunnaisvaihtelulla.

Lue lisää

Vaihtoehtoja taloususkonnolle ei ehdottomasti ole. Talous on uusi maailmanuskonto, ja vahvistuva sellainen. Se ei kuitenkaan ole syntynyt historiattomasti, eikä se selity näennäisrealistisilla kuvailuilla tyyliin "jokin mekanismi saa ihmiset haluamaan näitä tavaroita ja palveluja eli taloustermein materiaaalista lisäarvoa". Tällainen selittely on täyttä lööperiä. Jos olisit historiaan paremmin perehtynyt tietäisit miten kummalliset kehitystiet ja monenkirjavan historian esim. nyt "reaaliteettina" pitämämme raha pitää sisällään. Sen rinnalla ei mikään mitä minä olen täällä puhunut vaikuta edes epäuskottavalta. Uskonnoilla, taloususkonnollakaan, harvoin on mitään reaalisesti pitävää ytimessään.

Ja jos olisit historiaan paremmin perehtynyt tietäisit myös, ettei mikään uskontoon perustuva valtajärjestelmä ole koskaan eikä missään romahtanut niin että joku olisi tullut ja tarjonnut uuden paremman uskonnon tilalle. Näin se ei tapahdu. Se tapahtuu juuri siten kuin esimerkiksi suomalaisen tiukan uskonnollisen yhtenäiskulttuurin hajoaminen 60-luvulta lähtien on tapahtunut. Uskonnolliset sisällöt muuttuvat epäpyhemmiksi, niitä aletaan kritisoida, ne menettävät auktoriteettiaan ja lopulta jotkut jopa uskaltavat nauraa niille. Se mikä tulee tilalle ei ole kenenkään tarjoama vaihtoehto. Se on vain ehkä henkisesti terveempi tila, mahdollisesti myös ajatuksellisesti viisaampi vaihe.

Ei talouden tilalle tarvita mitään uutta "järjestelmää". Riittää, jos silmät saadaan auki ja nähdään nykyisen järjestelmän naurettavat kohdat. Ei sosialismikaan romahtanut siksi että uusi järjestelmä olisi todistanut loistavuutensa, vaan siksi että vanha taloususkonto oli pinnan alla menettänyt uskottavuutensa.

Olet väärässä paitsi näissä perusväitteissäsi jotka vaativat vaihtoehdon esittämistä myös siinä tavassa, jolla kuvailet nykyisen taloususkonnon harjoittamista. Realiteetit eivät ole niitä joita esität. Rahatalouden ekspansio on tosiasia, jolle ei löydy taloushistoriasta vertailukohtaa - globaalimitassa se on täysin uusi ilmiö. Reaalitalouden ajoilta peräisin olevat opit ja ajatuskaavat - jollaisiin sinunkin yleiset käsityksesi taloudesta lujasti ankkuroituvat - ovat nyt virattomia. Taloutta ei hallitse niillä opeilla enää kukaan. Huolestuneita tilanteesta ovat muutkin kuin ajatushistoriallisessa sävyssä taloushistoriaa erittelevät Chomskyn, Bourdieun tai Kortenin tapaiset kriitikot. Yksi huolen kantajista on Soros. Hänellä ei ole ihan yhtä optimistista kuvaa rahatalouden siunauksellisuudesta kuin sinulla. Mutta ehkä sinä tunnet asiaa paremmin?

Pari suurta kehityslinjaa kannattaa nostaa esille. Sen rahan määrä, jolla ei ole mitään suoraa kytkentää reaalitalouteen, jolla siis ostetaan ja myydään vain puhtaita raha-arvoja, on noussut viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan jatkuvasti. Mitään kattoa ei näytä löytyvän, vaikka reaalitaloudessa liikkuu enää vain muutama prosentti rahan määrästä. Samoin on erilaisten omaisuus- ja odotusarvojen, johdannaisten ja mitä epäsuorempien keinottelukummallisuuksien alueella tapahtuvien kauppojen määrä räjähtänyt. Suomalaisten teollisuuspörssiosakkeitten vuosittainen hinnanvaihtelu voi olla monisatakertainen verrattuna vuosittaisten investointien määrään. Sanneraamalla reaalisesti tuottavan työn tekijöitä ulos voidaan saada osakekurssi nousemaan jopa niin paljon että voi kysyä, olisiko saman joukon reaalisella työllä koskaan synnytetty maailmaan niin paljoa rahaa. On tietysti hyvä yritys väittää, että kaiken tämän autonomisen rahatalouden "takana" jossain on "reaalitodellisuus" josta talous ei voi olla "täysin riippumaton". Tottakai ihminen pyrkii näkemään maailmassa aina jotain järkeä. Kaikki uskonnot ovat aina olleet perusteltuja myös järjellä.

Taloudesta voidaan kysyä, "onko siinä enää mitään järkeä"? (Juha Siltala)

Esimerkiksi sitä yhtälöä joka seuraa yhteensovittamattomista palasista "kilpailu", "halpatyövoima", "alhaiset tuotantokustannukset", "ostovoima", "tuotto" ei ole reaalitalouden rahavirtojen tasolla ratkaistu. Reaalitaloudessa on mahdottomuus, että talous perustuu ilmaiseen työhön ja tuottaa kasvavia voittoja. Tämä on mahdollista ainoastaan koska imaginaarisen rahatalouden alueella tapahtuva raha-arvonmuodostus tukee harhaa. Globalisaatioprosessissa tapahtuu juuri näin. Sen lisäksi globaalitaloudessa tietysti tapahtuu yhtä ja toista vähemmän kunniallista. Esimerkiksi monen maan reaalitalous on menty sotkemaan Maailmanpankin ja IMF:n rakennesoputusohjelmilla, jotka ovat olleet vähän samanlaisia uskontunnustuksia kuin sinun täällä päivittäin lanseeraamasi ristiretki suomalaista "alkukantaista" maataloutta vastaan. No, niin WB juin IMF ovat lopulta joutuneet peräytymään omilta linjoiltaan. Nyt nekin ovat neuvottomia.

Ei myöskään ole realistista väittää, että kurjistumiskehitys tarkoittaisi sitä että ihmiset nousisivat kapinaan. Mistä olet saanut päähäsi että näin pitäisi tapahtua? Mikään sosiologinen oppi ei tue väitettäsi. Ei myöskään käytöntö. Tragedia on siinä että juuri näin ei tapahdu - ei ole missään tapahtunut eikä tule koskaan tapahtumaankaan. Köyhät kuolevat suhteellisen kiltisti, taloudellinen tai muu toimeliaisuus ei suinkaan kasva nälän myötä. Sinähän puhut kuin paraskin itse hyvät ateriat syönyt porho, joka selittää oman hyväosaisuutensa sillä että köyhätkin saisivat kaikkea jos vain viitsisivät tehdä lujasti töitä. Sinun pitäisi tunnistaa tämä älytön sävy omissa puheissasi.

Kuitenkaan köyhyyden ongelma ei tule koskaan ratkeamaan sillä että rahaohjasteisessa taloudessa tehdään työtä. Köyhyyden ongelma on yksi niistä joka juontuu suoraan markkinaliberalismin hengestä, siitä että rahatalous on priorisoutu reaalitodellisuuteen ja reaalisiin elämänongelmiin nähden, eivätkä tällaiset ongelmat tule ratkeamaan vaikka niille reaalitalouden tasolla yritettäisiin löytää millaisia ratkaisuja tahansa.

hieman... kirjoitti:

Vaihtoehtoja taloususkonnolle ei ehdottomasti ole. Talous on uusi maailmanuskonto, ja vahvistuva sellainen. Se ei kuitenkaan ole syntynyt historiattomasti, eikä se selity näennäisrealistisilla kuvailuilla tyyliin "jokin mekanismi saa ihmiset haluamaan näitä tavaroita ja palveluja eli taloustermein materiaaalista lisäarvoa". Tällainen selittely on täyttä lööperiä. Jos olisit historiaan paremmin perehtynyt tietäisit miten kummalliset kehitystiet ja monenkirjavan historian esim. nyt "reaaliteettina" pitämämme raha pitää sisällään. Sen rinnalla ei mikään mitä minä olen täällä puhunut vaikuta edes epäuskottavalta. Uskonnoilla, taloususkonnollakaan, harvoin on mitään reaalisesti pitävää ytimessään.

Ja jos olisit historiaan paremmin perehtynyt tietäisit myös, ettei mikään uskontoon perustuva valtajärjestelmä ole koskaan eikä missään romahtanut niin että joku olisi tullut ja tarjonnut uuden paremman uskonnon tilalle. Näin se ei tapahdu. Se tapahtuu juuri siten kuin esimerkiksi suomalaisen tiukan uskonnollisen yhtenäiskulttuurin hajoaminen 60-luvulta lähtien on tapahtunut. Uskonnolliset sisällöt muuttuvat epäpyhemmiksi, niitä aletaan kritisoida, ne menettävät auktoriteettiaan ja lopulta jotkut jopa uskaltavat nauraa niille. Se mikä tulee tilalle ei ole kenenkään tarjoama vaihtoehto. Se on vain ehkä henkisesti terveempi tila, mahdollisesti myös ajatuksellisesti viisaampi vaihe.

Ei talouden tilalle tarvita mitään uutta "järjestelmää". Riittää, jos silmät saadaan auki ja nähdään nykyisen järjestelmän naurettavat kohdat. Ei sosialismikaan romahtanut siksi että uusi järjestelmä olisi todistanut loistavuutensa, vaan siksi että vanha taloususkonto oli pinnan alla menettänyt uskottavuutensa.

Olet väärässä paitsi näissä perusväitteissäsi jotka vaativat vaihtoehdon esittämistä myös siinä tavassa, jolla kuvailet nykyisen taloususkonnon harjoittamista. Realiteetit eivät ole niitä joita esität. Rahatalouden ekspansio on tosiasia, jolle ei löydy taloushistoriasta vertailukohtaa - globaalimitassa se on täysin uusi ilmiö. Reaalitalouden ajoilta peräisin olevat opit ja ajatuskaavat - jollaisiin sinunkin yleiset käsityksesi taloudesta lujasti ankkuroituvat - ovat nyt virattomia. Taloutta ei hallitse niillä opeilla enää kukaan. Huolestuneita tilanteesta ovat muutkin kuin ajatushistoriallisessa sävyssä taloushistoriaa erittelevät Chomskyn, Bourdieun tai Kortenin tapaiset kriitikot. Yksi huolen kantajista on Soros. Hänellä ei ole ihan yhtä optimistista kuvaa rahatalouden siunauksellisuudesta kuin sinulla. Mutta ehkä sinä tunnet asiaa paremmin?

Pari suurta kehityslinjaa kannattaa nostaa esille. Sen rahan määrä, jolla ei ole mitään suoraa kytkentää reaalitalouteen, jolla siis ostetaan ja myydään vain puhtaita raha-arvoja, on noussut viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan jatkuvasti. Mitään kattoa ei näytä löytyvän, vaikka reaalitaloudessa liikkuu enää vain muutama prosentti rahan määrästä. Samoin on erilaisten omaisuus- ja odotusarvojen, johdannaisten ja mitä epäsuorempien keinottelukummallisuuksien alueella tapahtuvien kauppojen määrä räjähtänyt. Suomalaisten teollisuuspörssiosakkeitten vuosittainen hinnanvaihtelu voi olla monisatakertainen verrattuna vuosittaisten investointien määrään. Sanneraamalla reaalisesti tuottavan työn tekijöitä ulos voidaan saada osakekurssi nousemaan jopa niin paljon että voi kysyä, olisiko saman joukon reaalisella työllä koskaan synnytetty maailmaan niin paljoa rahaa. On tietysti hyvä yritys väittää, että kaiken tämän autonomisen rahatalouden "takana" jossain on "reaalitodellisuus" josta talous ei voi olla "täysin riippumaton". Tottakai ihminen pyrkii näkemään maailmassa aina jotain järkeä. Kaikki uskonnot ovat aina olleet perusteltuja myös järjellä.

Taloudesta voidaan kysyä, "onko siinä enää mitään järkeä"? (Juha Siltala)

Esimerkiksi sitä yhtälöä joka seuraa yhteensovittamattomista palasista "kilpailu", "halpatyövoima", "alhaiset tuotantokustannukset", "ostovoima", "tuotto" ei ole reaalitalouden rahavirtojen tasolla ratkaistu. Reaalitaloudessa on mahdottomuus, että talous perustuu ilmaiseen työhön ja tuottaa kasvavia voittoja. Tämä on mahdollista ainoastaan koska imaginaarisen rahatalouden alueella tapahtuva raha-arvonmuodostus tukee harhaa. Globalisaatioprosessissa tapahtuu juuri näin. Sen lisäksi globaalitaloudessa tietysti tapahtuu yhtä ja toista vähemmän kunniallista. Esimerkiksi monen maan reaalitalous on menty sotkemaan Maailmanpankin ja IMF:n rakennesoputusohjelmilla, jotka ovat olleet vähän samanlaisia uskontunnustuksia kuin sinun täällä päivittäin lanseeraamasi ristiretki suomalaista "alkukantaista" maataloutta vastaan. No, niin WB juin IMF ovat lopulta joutuneet peräytymään omilta linjoiltaan. Nyt nekin ovat neuvottomia.

Ei myöskään ole realistista väittää, että kurjistumiskehitys tarkoittaisi sitä että ihmiset nousisivat kapinaan. Mistä olet saanut päähäsi että näin pitäisi tapahtua? Mikään sosiologinen oppi ei tue väitettäsi. Ei myöskään käytöntö. Tragedia on siinä että juuri näin ei tapahdu - ei ole missään tapahtunut eikä tule koskaan tapahtumaankaan. Köyhät kuolevat suhteellisen kiltisti, taloudellinen tai muu toimeliaisuus ei suinkaan kasva nälän myötä. Sinähän puhut kuin paraskin itse hyvät ateriat syönyt porho, joka selittää oman hyväosaisuutensa sillä että köyhätkin saisivat kaikkea jos vain viitsisivät tehdä lujasti töitä. Sinun pitäisi tunnistaa tämä älytön sävy omissa puheissasi.

Kuitenkaan köyhyyden ongelma ei tule koskaan ratkeamaan sillä että rahaohjasteisessa taloudessa tehdään työtä. Köyhyyden ongelma on yksi niistä joka juontuu suoraan markkinaliberalismin hengestä, siitä että rahatalous on priorisoutu reaalitodellisuuteen ja reaalisiin elämänongelmiin nähden, eivätkä tällaiset ongelmat tule ratkeamaan vaikka niille reaalitalouden tasolla yritettäisiin löytää millaisia ratkaisuja tahansa.

Lue lisää

Ensinnäkään en kannata mitään rahataloutta. Itsekin taidat sanoa, että näytän enemmän uskovan siihen, että talous on jotain muuta kuin rahataloutta, ensisijaisesti. Rahatalouden piirissä on epäilemättä paljon rahaa, joka ei ohjaudu reaalitalouteen tai ei ole sinne ainakaan vähään aikaan ohjautunut. Kuinka paljon tällaista rahaa on koko massasta, en osaa sanoa. On kuitenkin huomattava, että nykyisin raha pyörii hurjaa vauhtia minuttirahana erilaisissa spekulatiivisissa operaatioissa, joten siinä on aika paljon harhaakin, kun se on sitä samaa rahaa, jota pyöritetään vinhaa vauhtia. Mutta on kyllä totta, että tallainen raha on joskus heiluttanut jopa valtioiden talouksia esim. Soroksen operaatioissa. Mutta, niin kuin sanottu, minun ihailemani markkinatalous ei ole kuvaamaasi rahataloutta. Ja uskon edelleen, että on muutakin kuin tätä rahanpyöritystä.

Sanot, että taloususkonto pririsoi rahatalouden aina ennen reaalitodellisuutta ja elämän reaalisia ongelmia. Tähän minun on hieman vaikea kommnetoida sen takia, että puhut tästä rahataloudesta, jonka näet ja koet jonkun muun talouden yläpuoliseksi voittamassa olevaksi voimaksi. Sen takia, etten itse ole tästä varma, joudun palaamaan menneeseen, jo tapahtuneeseen.

Otetaan esimerkiksi vaikka ihmisten sairaudet, erilaiset taudit ja niiden ennaltaehkäisy. Nämä ovat epäilemättä niitä tosielämän reaalisi ongelmia. Minun arvioni on se, että ilman markkinatalouden rahanahneutta sairaanhoittilanne olisi paljon huonompi kuin se on nyt. Teknologia on tullut myös sairaaloihin ja lääketiede on nykyisin suoranaista insinööritiedettä. Ilman markkinataloutta tuskin niitä keksintöjä, joita on keksitty, olisi kehitetty. Kaikki rahavirrat olisivat pienempiä ja kaikki investoinnit vähäisempiä, mikä - luulen - vaikuttaisi myös reaalielämän ongelmiin huonontavasti. Tässä suhteessa voi verrata vaikkapa useimpia Afrikan valtioita kehittyneisiin maihin. Siellä Afrikassa nyt on kai sentään aika kauan eletty muussa kuin rahatalouden huumassa.

Sitten toivon, ette keksisi enää panna minun mielipiteikseni sellaista, mikä on vain sinun omien päätelmien tulosta. En ole nimittäin sanallakaan puhunut esimerkiksi rahatalouden siunauksellisuudesta. Kun puhun markkinataloudesta, sinä käännät asian rahatalouden kannatukseksi, kun se sinusta on yksi ja sama asia. Myös kerrot minun olevan uus-liberalististen talousoppien palvoja. Tällainen mielipide kertoo hyvin valikoituneesta tavasta lukea ja ymmärtää toisten kirjoituksia. Se jo vähän panee epäilemään, että miten mahdat onnistua kaikessa muussa tulkinnassasi, kun minun kohdalla psykologisoit mitä kummallisempia ppätelmoä. Edelleen väität, että puheeni sävy, on sellainen, että Arbeit macht frei pätee köyhien kohdalla ja syy köyhyyteen on köyhän laiskuudessa. Kun en ole missään tuollaista sanonut, niin kierrät sen väittämällä, että sävy on sellainen. Jos itse käyttäisin tuollaista epäasiallista vihjailua, voisin sanoa, että sinun sävysi on tyypillistä kommaripropangandaa, joka riittäisi suurimmalle osalle lokeroimaan sinut ja sanottavasi arvon.

Sitten en kyllä käsitä oikein sitä, mistä kumman mustasta aukosta asiat syntyvät, jos niillä ei ole kausaalisia syy-seuraussuhteita. Minun historiantietämykseni lukee nykyisen markkinatalouden synnyn ratkaisevat hetket siihen, kun keksittiin keksintöjä, jotka mahdollistivat tavaroiden massatuotannon. Tätä vaihetta kutsutaan industrialismin ajaksi. Vähitellen ihmiset havaitsivat, että tämän massatuotannon tuotteet helpottavat heidän elämäänsä. Autolla pääsee nopeammin kuin hevosella paikasta toiseen, koneet saadaan tekemään työtä lihasvoiman puolesta, pesukoneella pyykinpesu on mukavampaa kuin nyrkkipyykkääminen jne. Eivätkö nämä keskinnöt ja niiden seuraukset ole sinusta lainkaan historiaa. Minun esittämäni markkintalous on sitä, että kun naapurikin huomasi pesukoneen erinomaisuuden, hänelle tuli halu hankkia sellainen helpottamaan jokapäiväsitä elämää.

Mutta kirjoituksesi sisältää paljon sellaista, jota luen mielelläni. Yritän olla avoin erilaisille käsityksille ja tiedoille.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ensinnäkään en kannata mitään rahataloutta. Itsekin taidat sanoa, että näytän enemmän uskovan siihen, että talous on jotain muuta kuin rahataloutta, ensisijaisesti. Rahatalouden piirissä on epäilemättä paljon rahaa, joka ei ohjaudu reaalitalouteen tai ei ole sinne ainakaan vähään aikaan ohjautunut. Kuinka paljon tällaista rahaa on koko massasta, en osaa sanoa. On kuitenkin huomattava, että nykyisin raha pyörii hurjaa vauhtia minuttirahana erilaisissa spekulatiivisissa operaatioissa, joten siinä on aika paljon harhaakin, kun se on sitä samaa rahaa, jota pyöritetään vinhaa vauhtia. Mutta on kyllä totta, että tallainen raha on joskus heiluttanut jopa valtioiden talouksia esim. Soroksen operaatioissa. Mutta, niin kuin sanottu, minun ihailemani markkinatalous ei ole kuvaamaasi rahataloutta. Ja uskon edelleen, että on muutakin kuin tätä rahanpyöritystä.

Sanot, että taloususkonto pririsoi rahatalouden aina ennen reaalitodellisuutta ja elämän reaalisia ongelmia. Tähän minun on hieman vaikea kommnetoida sen takia, että puhut tästä rahataloudesta, jonka näet ja koet jonkun muun talouden yläpuoliseksi voittamassa olevaksi voimaksi. Sen takia, etten itse ole tästä varma, joudun palaamaan menneeseen, jo tapahtuneeseen.

Otetaan esimerkiksi vaikka ihmisten sairaudet, erilaiset taudit ja niiden ennaltaehkäisy. Nämä ovat epäilemättä niitä tosielämän reaalisi ongelmia. Minun arvioni on se, että ilman markkinatalouden rahanahneutta sairaanhoittilanne olisi paljon huonompi kuin se on nyt. Teknologia on tullut myös sairaaloihin ja lääketiede on nykyisin suoranaista insinööritiedettä. Ilman markkinataloutta tuskin niitä keksintöjä, joita on keksitty, olisi kehitetty. Kaikki rahavirrat olisivat pienempiä ja kaikki investoinnit vähäisempiä, mikä - luulen - vaikuttaisi myös reaalielämän ongelmiin huonontavasti. Tässä suhteessa voi verrata vaikkapa useimpia Afrikan valtioita kehittyneisiin maihin. Siellä Afrikassa nyt on kai sentään aika kauan eletty muussa kuin rahatalouden huumassa.

Sitten toivon, ette keksisi enää panna minun mielipiteikseni sellaista, mikä on vain sinun omien päätelmien tulosta. En ole nimittäin sanallakaan puhunut esimerkiksi rahatalouden siunauksellisuudesta. Kun puhun markkinataloudesta, sinä käännät asian rahatalouden kannatukseksi, kun se sinusta on yksi ja sama asia. Myös kerrot minun olevan uus-liberalististen talousoppien palvoja. Tällainen mielipide kertoo hyvin valikoituneesta tavasta lukea ja ymmärtää toisten kirjoituksia. Se jo vähän panee epäilemään, että miten mahdat onnistua kaikessa muussa tulkinnassasi, kun minun kohdalla psykologisoit mitä kummallisempia ppätelmoä. Edelleen väität, että puheeni sävy, on sellainen, että Arbeit macht frei pätee köyhien kohdalla ja syy köyhyyteen on köyhän laiskuudessa. Kun en ole missään tuollaista sanonut, niin kierrät sen väittämällä, että sävy on sellainen. Jos itse käyttäisin tuollaista epäasiallista vihjailua, voisin sanoa, että sinun sävysi on tyypillistä kommaripropangandaa, joka riittäisi suurimmalle osalle lokeroimaan sinut ja sanottavasi arvon.

Sitten en kyllä käsitä oikein sitä, mistä kumman mustasta aukosta asiat syntyvät, jos niillä ei ole kausaalisia syy-seuraussuhteita. Minun historiantietämykseni lukee nykyisen markkinatalouden synnyn ratkaisevat hetket siihen, kun keksittiin keksintöjä, jotka mahdollistivat tavaroiden massatuotannon. Tätä vaihetta kutsutaan industrialismin ajaksi. Vähitellen ihmiset havaitsivat, että tämän massatuotannon tuotteet helpottavat heidän elämäänsä. Autolla pääsee nopeammin kuin hevosella paikasta toiseen, koneet saadaan tekemään työtä lihasvoiman puolesta, pesukoneella pyykinpesu on mukavampaa kuin nyrkkipyykkääminen jne. Eivätkö nämä keskinnöt ja niiden seuraukset ole sinusta lainkaan historiaa. Minun esittämäni markkintalous on sitä, että kun naapurikin huomasi pesukoneen erinomaisuuden, hänelle tuli halu hankkia sellainen helpottamaan jokapäiväsitä elämää.

Mutta kirjoituksesi sisältää paljon sellaista, jota luen mielelläni. Yritän olla avoin erilaisille käsityksille ja tiedoille.

Lue lisää

Palautetaan muutama asia konteksteihin ja voit miettiä mihin siinä sijoitut.

Yksi: oikeisto-vasemmisto -akseli on historiaa. Nyt markkinatalous (reaalitalous) ja kapitalismi (rahatalous) ovat ne vastakohdat, jotka sulkevat toisensa pois. Tämän näkemyksen voit omia kymmeniltä globaalitalouden kriitikoilta.

Kaksi: nykyinen tilanne taloudessa on historiallisesti uusi. Kaikki puheesi siitä mitä hyvää "markkinat" -nimilapun alle voidaan menneisyydessä sijoittaa ovat kokonaan eri sarjassa kuin nykyhetkeä arvioiva realismi. Tämänkin näkemyksen voi vahvistaa kymmeniltä kriittisiltä talousajattelijoilta.

Kolme: se ettei talouskasvu enää entiseen tapaan tuo työpaikkoja, eikä sitä saada aikaan kasvattamatta tuloeroja, ei ole vailla seurauksia. Ei myöskään se että kaikkinainen kilpailu ihmisten välillä koko ajan kiristyy. Taloususkonnon alttarilla uhrataan nyt ihmisiä. Voit tutkia tilastoja sosioekonomisten terveyserojen kasvusta rahataloudellisen ekspansion ajalta.

Eli olet aivan hakoteillä kolmen olennaisen asian suhteen. Rahatalous-reaalitalous -akselin suhteen. Menneisyys-nykyisyys -akselin suhteen. Ja talous-ihminen -akselin suhteen.

Et mielestäni enempää voisi väärässä ollakaan.

>> yhdellä akselilla toisessa päässä vahva yhteiskunnan ohjaus, toisessa päässä markkinoiden ja yksilön vapaus; ja toisella akselilla konservatiivisuus >< uudistushalukkuus

Niin. Ja mitä sillä toisella akselilla sitten olisi?

>> markkinoiden ja yksilön vapaus

Tämän täytyy olla kirjoitusvirhe. Tarkoitit varmaan: markkinoiden tai yksilön vapaus. Kaupallisessa maailmassa ei ole varaa vapauteen.
Isoa sijoitusrahaa ei riskeerata.

näköharha kirjoitti:

>> yhdellä akselilla toisessa päässä vahva yhteiskunnan ohjaus, toisessa päässä markkinoiden ja yksilön vapaus; ja toisella akselilla konservatiivisuus >< uudistushalukkuus

Niin. Ja mitä sillä toisella akselilla sitten olisi?

>> markkinoiden ja yksilön vapaus

Tämän täytyy olla kirjoitusvirhe. Tarkoitit varmaan: markkinoiden tai yksilön vapaus. Kaupallisessa maailmassa ei ole varaa vapauteen.
Isoa sijoitusrahaa ei riskeerata.

Lue lisää

Näin ajattelin 1. akselin:

Vahva valtion ohjaus markkinoilla ja ihmisiä koskevassa lainsäädännössä >< vapaus markkinoilla ja yksilöä koskevassa lainsäädännössä.

2. akseli:

konservatiivisuus >< uudistushalukkuus (aktiivinen uudistushakuisuus)

Käsityksesi "kaupallisesta maailmasta" ovat minulle outoja, mutta tuttuja kartelleihin pyrkivästä yritysmaailmasta

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi puolueiden sijoittumisesta tuossa nelikentässä. Keskustan taipumus opportunistiseen politikointiin voi kuitenkin tuoda toisinaan yksittäisiä liikahduksia pitemmän ajan kokonaiskuvaan.

Jaba_43 kirjoitti:

Näin ajattelin 1. akselin:

Vahva valtion ohjaus markkinoilla ja ihmisiä koskevassa lainsäädännössä >< vapaus markkinoilla ja yksilöä koskevassa lainsäädännössä.

2. akseli:

konservatiivisuus >< uudistushalukkuus (aktiivinen uudistushakuisuus)

Käsityksesi "kaupallisesta maailmasta" ovat minulle outoja, mutta tuttuja kartelleihin pyrkivästä yritysmaailmasta

Lue lisää

Käsitteenmuodostuksesi on kyllä kuin suoraan 1700-luvun loppupuoliskolta.

>> Vahva valtion ohjaus markkinoilla ja ihmisiä koskevassa lainsäädännössä

Millaisia mörköjä maailmassa näet? Ihmiset tekevät lait itselleen, siis ihmisille, ja lait ovat juuri sitä mitä ihmiset keskenään sopivat. Näin tehdyissä sopimuksissa (nimitä niitä vaikka keskinäisiksi kaupoiksi) toteutuu ihmisten tahto vapaammin kuin markkinatilanteen kaupassa, jossa yhdellä on aina enemmän rahaa ja valinnanvaraa kuin toisella.

>> vapaus markkinoilla

No sellaista taas ei ole siitä syystä, että mitä enemmän haluat jotain tuotetta myydä, sitä pitemmälle sanellut reunaehdot tuotteen ominaisuuksia koskien. Markkinat ovat tehokas menetelmä kaiken luovuuden, kokeilujen ja poikkeavanlaatuisen karsimiseksi. Sijoittaja ei riskeeraa rahojaan vaan koekuunteluttaa musiikit, esittää elokuvat ensin 12-vuotiaalle koeyleisölle, suunnittelee maailmanlaajan naistelehtikampanjan mediakelpoisen esikoiskirjailijan romaanikyhäelmän myyntitakuiksi. Markkinat eivät tuota tuotteita joilla ei ole vastakaikua massojen sieluissa - ja vaikka markkinat ovat eräällä tavalla "demokraattiset", oikeasti luoville ihmisille (siis ei mainosmiehille) ne ovat mitä hirvittävin kahle ja kauhistus.

>> uudistushalukkuus (aktiivinen uudistushakuisuus

Konservatiiviset asenteet pyrkivät aina säilyttämään reaalisia olemassaolevia sisältöjä. Määräytyykö näiden sisältöjen vastakohdaksi jokin yleinen, aktiivinen "uudistushakuisuus"Miten muutos muutoksen vuoksi voi olla tiettyjen arvosisältöjen vastakohta?

Tyhjää käsitepöperöä.