Pattaya on parasta.

Niin unphtui sanoa että siksi näitä tutkimuksia tekee Triptrappelit että Pattaya on paratiisi, siinä ei yksittäisen Pattayan rakkaan mielipide paina mitään.

Tietenkään Posso Rasvanänni ei ymmärrä miten paremmuudet ratkaistaan.

Omalta osaltani en tiedä mikä on maailman paras kohde tai maailman paras sairaala, koska minulla ei ole dataa eikä kokemusta edes promillen vertaa niistä, eikä taitoa analysoida niitä.
Tiedän henkilökohtaisesti vain sen mitä tiedän käymistäni kohteista ja ravintoloista.
Jos olen viidessä kohteessa käynyt muutamia kertoja, voin verrata niitä viittä kohdetta keskenään. En voi ottaa vertailuun mukaan muita kohteita, koska en ole niissä käynyt.
Siksi en voi julistaa mitään kohdetta Suomen parhaaksi, Thaimaan parhaaksi tai maailman parhaaksi, koska en ole käynyt kaikissa.

Siksi ei myöskään Posso Rasvamaksa voi sanoa mitään sairaalaa Thaimaan parhaaksi, koska häntä on vain yksi ja hän ei ole käynyt kaikissa sairaaloissa, eikä varsinkaan noissa kalleimmissa jotka tuppaa olemaan paremman luokan sairaaloita isommilla budjeteilla ja parhailla lääkäreillä.
Omista kohteistani en osaa sanoa niistäkään mikä on paras. Paras loma ei ole ollut riippuvainen niinkään paikasta, vaan seurasta. Nuorena ja rakastuneena kun menee ensimmäistä kertaa morsiamensa kanssa ihan minne vaan, niin sillä hetkellä se on maailman paras paikka.

Pattayan etu on sen monipuolisuus ja sijainti. Sopii erinomaisesti lapsiperheille. Lapset vaatii lomaltaan kokemuksia, tekemistä, nähtävyyksiä ja elämyksiä. Niitä piisaa Pattayalla. Hyviä ravintoloita on kaikkialla maailmassa. En osaa yhtään sanoa mikä on paras ja välillä tekee mieli erilaista ruokaa. Kiinalaiset buffetit on ehkä eniten makuuni jos pitää yleistää. Menee ohi pihvipaikkojenkin, omassa rankingissani.

Ne on juurikin ne triptrapit eli suurten ihmismassojen gallupit ja tutkimukset jotka ratkaisee paremmuudet yleisellä tasolla. Henkilökohtainen mielipide on siinä massassa vain yksi ääni.

Ihmisillä on tapana kulkea samoja polkuja. Siten ne on ne polut metsään muodostuneet.
On vakituisia mestoja joissa käydään uudelleen ja uudelleen.

Ensimmäinen exäni asui 500 metrin päässä Launeen Citymarketista ja se oli heidän perheensä vakituinen ostospaikka.

Asuttiin vuoden verran vuokralla heidän yläkerrassaan ja siitä kaupasta tuli sitten minunkin vakituinen marketti. Siellä käytiin sitten seuraavat 15 vuotta tekemässä päivittäistavaraostokset.

Kotikylällä oli yksi baari, joka oli sekä nuorison että vanhempien kohtaamispaikka. Pelattiin jo mopoiässä siellä flipperiä ja pajatsoa sekä biljardia.

Joidenkin kaljamäenmiesten koko elämä oli se baari. Töiden jälkeen suoraan sinne ja lomilla aamusta iltaan. Minun sukupolven poppoo ei siellä kännejä vedellyt, käytiin yhdellä moikkaamassa kavereita ja potkupallopelien jälkeen.

Siitä tuli ajettua ohi vähintään kaksi kertaa päivässä, koska asuttiin yhteensä noin 38 vuotta sen toissapuolen kaupunkia lähellä. Jos sattui kaverin auto olemaan siinä parkissa, tuli käytyä moikkaamassa. Sieltä sai myös jo kebabia siinä vaiheessa ja ihan ok pizzoja.

Kälynen mesta. Haisi homeelle ja siellä myös oli tappeluita aika usein. Jorisevia hilpeitä ukkoja oli varsin rasittavia, mutta he olivat omissa pöydissään keskenään. Se oli heille varmasti maailman paras baari kuin myös meille nuoremmille se oli kotoisa.

Myöhemmin sen baarin kilpailijaksi tuli 100m päähän kioski, jossa oli anniskeluoikeudet, tuoretta pullaa ja kahvia sekä Veikkauksen toimipiste Toto-telkkareineen. Siitä tuli sitten uusi moikkauspaikka, kun se vanha baarikin siirtyi samaan aikaan turkkilaiseen omistukseen.

Vanhat kantaspardet olivat siinä vaiheessa jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, kuka mitenkin. Viina oli aina pääroolissa ja joko onnettomuus, sairaskohtaus tai syöpä vei. Kovia tupakkimiehiä koko poppoo.

Pattayalla minulla oli vakigoukkari, mutta alkuinnostuksen jälkeen siellä käynnit harveni pariin kertaan talvessa. Tytöt kylläkin säilyi kavereina ja suurin osa vielä tänä päivänäkin.

Oli myös vakituiset kaupat joista hain toisesta isommat tarpeet ja toisesta pienemmät. Ei ollut siihen aikaan vielä näitä kotiinkuljetuksia. Oli vakituinen pesula, vakituinen prätkävuokraamo, vakituinan arkiravintola ja muutama vakituinen illallismesta.

Näin se hullu kulkee ympyrää, kuten sanotaan. Ei mikään näistä ollut missään mielessä Thaimaan tai Pattayan paras mesta, mutta tutussa mestassa ei koskaan pety ja hinta-laatu on hyväksi havaittu.

Jos Suomen baareja pitäisi vertailla niin se meidän kotikylän baari olisi ihan häntäpäässä. Eniten diggaan veden läheisyydessä olevia vanhoja puurakennuksia, joissa on tunnelmaa ja historiaa omasta takaa, vaikka siellä ei edes olisi asiakkaita.

Thaimaassa parhaat baarikokemukset on olleet kenties Paissa, siellä on miljöö kuin villissä lännessä, idyllistä puista avobaaria tunnelmavalaistuksella ja laadukkaasti hoidetut hanakoneet, pikkupurtavaa, jukeboxit ja karaokevehkeet.

Yhdessä baarissa oli kitara ja sointuvihko englanninkielisille klassikoille. Mukana innostui laulamaan puoli baarillista thaimaalaisia ja muita turisteja, oli mukava ilta ja sain ilmaisia tequila- shotteja asiakkailta.

Minulla ei ole mitään käsitystä mikä on Thaimaan paras mesta. Sehän riippuu ihan siitä mitä hakee. Olen ollut Thaimaassa kahdessa eri sairaalassa lyhyen aikaa, joten ei ole hajuakaan mikä on paras.

Jos olisin vaikeasti hoidettavasti vakavasti sairas, silloin katsoisin netistä missä saisi parasta hoitoa ja hakeutuisin sinne.

Jos pitäisi sanoa mikä on huonoin sairaalakokemus, se olisi ehdottomasti Lahden kaupunginsairaalassa kun menin kuivumisen vuoksi tajuttomaksi.

He miltei saivat minut hengiltä siellä ja lääkärinä oli natsitohtori Josef Mengele avustajinaan vanhoja ja häijyjä myrkkyhoitajia, jotka karjuivat että turpa kiinni, jos heiltä yritti kysyä jotakin.

Sanoin hoitajalle että "Hei nyt menee sellaisia puolimetrisiä ilmakuplia tuolla kanyylin letkussa että se ei vissiin ole kovin hyväksi?"

Hirviön näköinen hoitaja tuli raivoissaan ja repi kanyylin irti kämmenestä niin että verta lensi lattialle ja totesi että no "lopetetaan sitten se nesteytys jos herraa pelottaa"

Kun pystyin kävelemään lähdin sanaakaan sanomatta tarkkailuhuoneesta menemään ja menin suoraan vaimon kyydillä PHKS:n päivystykseen ja siellä oli ihan eri meininki. Pääsin heti kuvauksiin ja kokeisiin ja ottivat asian vakavasti.

2010

PS: Tulipas pitkä stoori, pahoittelen jos se pahoittaa erään mielen jälleen kerran.