Olipa kerran...

Tää oli hyvä! 😅

xLiner

Hyvinhän sinulla luovuus kukoistaa sanansäilänkin parissa. Bravo!

Varjoperuna kirjoitti:

Hyvinhän sinulla luovuus kukoistaa sanansäilänkin parissa. Bravo!

Ei ollut minulta tämä. Kopsasin kaksi ensimmäistä toisesta ketjusta tarinan aloitukseksi.

Olen toki osallustunut tarinaan anona..

Pikku-pirpana kirjoitti:

Ei ollut minulta tämä. Kopsasin kaksi ensimmäistä toisesta ketjusta tarinan aloitukseksi.

Olen toki osallustunut tarinaan anona..

Ah. No eipä siinä. Hyvin kopioitu! ;)

Vai anona? Vastaatko jos veikkaan oikein minkä kohdan?

Varjoperuna kirjoitti:

Ah. No eipä siinä. Hyvin kopioitu! ;)

Vai anona? Vastaatko jos veikkaan oikein minkä kohdan?

Vastaan..

Pikku-pirpana kirjoitti:

Vastaan..

Itse asiassa. En osaa yhtään sanoa. En tunne kirjoitustyyliäsi tai sinua tarpeeksi hyvin. Sekä oho huppista. Piti kirjoittaa tarinan pätkä anonyymisti. Mutta eipä mulla ole ajatuksenkulullani salattavaa. Luonnistuu herkät tunnelmakuvaukset siinä missä rajut orgiatkin. Kaikenlaista olen nähnyt ja lukenut. Ajatteleminen ja tekeminen ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, kuten myös faktat ja fiktiot. Ellei sitten ole joku bannisuoja ajatuksena.

Varjoperuna kirjoitti:

Itse asiassa. En osaa yhtään sanoa. En tunne kirjoitustyyliäsi tai sinua tarpeeksi hyvin. Sekä oho huppista. Piti kirjoittaa tarinan pätkä anonyymisti. Mutta eipä mulla ole ajatuksenkulullani salattavaa. Luonnistuu herkät tunnelmakuvaukset siinä missä rajut orgiatkin. Kaikenlaista olen nähnyt ja lukenut. Ajatteleminen ja tekeminen ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa, kuten myös faktat ja fiktiot. Ellei sitten ole joku bannisuoja ajatuksena.

Lue lisää

Lähes kaikki ketjun anot tarinan osat ovat minun.. ei kaikki..

Mutta sinulla on luovuutta, joten anna palaa. Lähdetkö tanssiin kanssain? :)

Pikku-pirpana kirjoitti:

Lähes kaikki ketjun anot tarinan osat ovat minun.. ei kaikki..

Mutta sinulla on luovuutta, joten anna palaa. Lähdetkö tanssiin kanssain? :)

No sitten. Palaan aikaisempaan mielipiteeseeni. Osaathan sinä kirjoittaa, ja sanansäilää käyttää.

Pienen lisäyksen lisäsin. Ehkä on parempi olla jatkamatta tältä erää. Voi nousta liialliseen hekumaan, enkä sitten unta enää saa. Kiitos kuitenkin kutsusta. Ruudulle mudostuvien kirjainten avulla kanssais hetken tanssahtelen. Rantahietikossa. Meren äärellä. Tähtitaivaan alla. Loisteessa täyden Kuun.... Hyvää yötä korvaasi kuiskaten.

Varjoperuna kirjoitti:

No sitten. Palaan aikaisempaan mielipiteeseeni. Osaathan sinä kirjoittaa, ja sanansäilää käyttää.

Pienen lisäyksen lisäsin. Ehkä on parempi olla jatkamatta tältä erää. Voi nousta liialliseen hekumaan, enkä sitten unta enää saa. Kiitos kuitenkin kutsusta. Ruudulle mudostuvien kirjainten avulla kanssais hetken tanssahtelen. Rantahietikossa. Meren äärellä. Tähtitaivaan alla. Loisteessa täyden Kuun.... Hyvää yötä korvaasi kuiskaten.

Lue lisää

Hyvää yötä.

Mmm... Suolaista piirakkaa. Ne kun voitelee vielä hyvin. Niin ai että.

Kahvila kun oli remontoitu tirkistelymielessäkin, remppaleipurikahvilanpitäjä oli rakentanut piiloköytävän j pieniä kopperoita, mihin pientä maksua vastaan pääsi tirkistelemään.
No eihän kahvilassa mitään juuri tapahtunut, mutta yirkistelyyn taipuvaiset ja siihen addiktoituneet tulivat maksua vastaan useana iltana tirkistelemään ei-niin-mitään.
Maine kiiri viidakkoradiossa aina Jaappaniin asti. Siitake- vai seitikkisienien lumoissa turistit tunkivat kahvilaan.
Ex-remppamies rikastui huimasti. Naapuripitäjän pankkiiri, sokeripappa, tuli tutuksi kun ex-remppamies kävi panemassa tuottoja tilille.
Jos oli ex-remppamies ollut epärehellinen, naapuripitäjän pankkiiri kavalsi tämän tilitä rahaa ja otti nahkapiiskurinaisen (tämä ei koskaan lyönyt piiskalla, kunhan uhosi) följyyseen ja häipyi maasta ostamallaan pienlentokoneella.

"Antaudun!" Kuului vaimennettu huuto kellarista kahvilan asiakkaiden korviin. "I-i-ilmastointi se vaan ujeltaa" tokaisi myyjätär.

Remppamies tunsi olonsa vapaammaksi kuin koskaan. Hänen koko vartalonsa tärisi. Hän tunsi olonsa heikoksi, mutta samalla niin vahvaksi. Roikkuessaan käsikahleista. Hänen vartalo helmeili hikipisaroista, vesi koristeli lattiakivetyksiä.

"Mitä sinä sanoit?" Napakka ja kylmä naisen ääni kysyi.

"Antaudun...." mies vastasi nöyrästi.

Kuului raipan isku..... toinen... "Miten kuuluu puhutella ylempiarvoisempiaan?" Nainen kysyi kiukkuisesti samalla puristaen remppamiehen leukaperästä.

"Antaudun Rouva. Antakaa armoa. Olkaa kiltti." Mies alkoi nyyhkyttäen anelemaan. Hän tunsi olevansa elossa.

Varjoperuna kirjoitti:

"Antaudun!" Kuului vaimennettu huuto kellarista kahvilan asiakkaiden korviin. "I-i-ilmastointi se vaan ujeltaa" tokaisi myyjätär.

Remppamies tunsi olonsa vapaammaksi kuin koskaan. Hänen koko vartalonsa tärisi. Hän tunsi olonsa heikoksi, mutta samalla niin vahvaksi. Roikkuessaan käsikahleista. Hänen vartalo helmeili hikipisaroista, vesi koristeli lattiakivetyksiä.

"Mitä sinä sanoit?" Napakka ja kylmä naisen ääni kysyi.

"Antaudun...." mies vastasi nöyrästi.

Kuului raipan isku..... toinen... "Miten kuuluu puhutella ylempiarvoisempiaan?" Nainen kysyi kiukkuisesti samalla puristaen remppamiehen leukaperästä.

"Antaudun Rouva. Antakaa armoa. Olkaa kiltti." Mies alkoi nyyhkyttäen anelemaan. Hän tunsi olevansa elossa.

Lue lisää

"MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?"

"Ei mitään, ei sitten niin mitään." vastasi kahvilan myyjätär värisevällä äänellä tirkistelykopistä ulos ahtautuneelle miehen rotjakkaalle. "Ilmastointi se vaan ujeltaa."

"Olen maksanut siitä että saan ihan luvan kanssa tirkistellä täällä, ja joudun kuuntelemaan tuollaista ujellusta.. ilmastointi, mun ääs.. " sanoi mies huomattavan kovaäänisesti. Mikä aiheutti pienoisen sekasorron asiakaskunnassa.

Osa kahvilan asiakkaista ei tiennyt olleensa tirkistelyn kohteena ja rynnivätkin jo kohti ovea poistuakseen kahvilasta.

Tirkistelynsä keskeyttämään joutunut miehenrötjäke alkoi myös tivaamaan rahojaan takaisin.
Kellarista ei kuulunut enää pihaustakaan.

Anonyymi kirjoitti:

"MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?"

"Ei mitään, ei sitten niin mitään." vastasi kahvilan myyjätär värisevällä äänellä tirkistelykopistä ulos ahtautuneelle miehen rotjakkaalle. "Ilmastointi se vaan ujeltaa."

"Olen maksanut siitä että saan ihan luvan kanssa tirkistellä täällä, ja joudun kuuntelemaan tuollaista ujellusta.. ilmastointi, mun ääs.. " sanoi mies huomattavan kovaäänisesti. Mikä aiheutti pienoisen sekasorron asiakaskunnassa.

Osa kahvilan asiakkaista ei tiennyt olleensa tirkistelyn kohteena ja rynnivätkin jo kohti ovea poistuakseen kahvilasta.

Tirkistelynsä keskeyttämään joutunut miehenrötjäke alkoi myös tivaamaan rahojaan takaisin.
Kellarista ei kuulunut enää pihaustakaan.

Lue lisää

Tää sai mut nauramaan ääneen! :D

Olen nauttimassa kahvilassa kuumaa kultaa. Lueskelen päivän lehteä puolittain ajatuksissani. Säpsähdän kiroilevaan huutoon. Katselen ihmeissäni ympärilleni. Pienestä luukusta kömpii pelkkään verkkopaitaan pukeutunut, hikinen ja tahmainen mies kiroillen.

En osaa suhteutua näkemääni. Jään vain hölmistyneenä tuijottamaan tätä perversiota näkyä donitsi sormissani.

Ei traileri vaan traineri oh my

Ryppyiseen kravattiin oli pujoteltu erilaisia kantasormuksia, joiden kultapitoisuus oli kaikissa 24 karaattia ja ne olivat isoja. Nyt hän spekuloi hetken ja lähti Hesan keskustaan kilpailuttamaan sormuksia ja sai realisoitua ne kivasti ja tukku euroja nahkalompakossaan hän suunnisti Vantaa-Helsinki lentokentälle menevään I-junaan, mikä piti tietenkin Kivistössä vaihtaa P-junaan.
Äkkilähtöön ja nopeasti. Passin sai heittämällä ja eipä aikaakaan, kun hän kökötti peltipurkissa, joka nousi ja suuntasi lämpimään maahan.

Anonyymi kirjoitti:

Ryppyiseen kravattiin oli pujoteltu erilaisia kantasormuksia, joiden kultapitoisuus oli kaikissa 24 karaattia ja ne olivat isoja. Nyt hän spekuloi hetken ja lähti Hesan keskustaan kilpailuttamaan sormuksia ja sai realisoitua ne kivasti ja tukku euroja nahkalompakossaan hän suunnisti Vantaa-Helsinki lentokentälle menevään I-junaan, mikä piti tietenkin Kivistössä vaihtaa P-junaan.
Äkkilähtöön ja nopeasti. Passin sai heittämällä ja eipä aikaakaan, kun hän kökötti peltipurkissa, joka nousi ja suuntasi lämpimään maahan.

Lue lisää

Kultasormukset olivatkin olleet kuin lottovoitto, sillä hänen tirkistelybisneksensä oli kaatunut omaan mahdottomuuteensa ja exän vienyt pankkiiri oli kavaltanut säästöt ja sijoitukset.

Nyt peltipurkissa kohti Costa Ricaa .. tosin ensin olisi välilasku Briteissä ja toinen Nykissä.

Siinä pienellä istuimellaan hän mietti mitä tekisi ensimmäisenä kun pääsisi määränpäähänsä. Kiirus oli tullut lähteä pitäjästä kultasormuksia reaalisoimaan. Olivat meinaan ylelläkin tekemässä juttua hänen tirkistelykonseptistaan.. oli motista oltu yhteyksissä hänen asiakkaisiin...

Oli tullut kiire livohkaan...

Ensitöikseen hän vaihtoi Costa Ricaan suuntautuneen lentonsa kohti Alaskaa. Suunitteli opettelevansa elämään luonnon armoilla, kuten oli joskus härmässä nähnyt töllöttimessä ihmisten tekevän..

Näin hän voisi saada aikaa uudelle taiteelliselle heräämiselleen. Villi ja vapaa luonto yhdistettynä hänen pohjattomaan luomisen vimmaansa..

"Mitähän ihmettä minulle oikein tapahtui? "
Mietti hän lentokentän vessassa ennen lentoaan.
Hänellä oli identiteettikriisi.

Katsoessaan itseään peilistä, hän ei ollut tunnistaa omaa kuvajaistaan. Tukka pystyssä kuin töyhtöhyypällä, rutuiset ja hieman lemahtavat vaatteet yllään ja neljän päivän sänki leuassaan, mutta nuo silmät, ne loistivat kuin yötaivaan kirkkaimmat tähdet.

Innoissaan uudesta tulevasta elämästään Alaskan erämaissa hän kaivoi taskustaan kännykän ja valitsi sisarensa numeron, kertoakseen tälle...

Anonyymi kirjoitti:

Ensitöikseen hän vaihtoi Costa Ricaan suuntautuneen lentonsa kohti Alaskaa. Suunitteli opettelevansa elämään luonnon armoilla, kuten oli joskus härmässä nähnyt töllöttimessä ihmisten tekevän..

Näin hän voisi saada aikaa uudelle taiteelliselle heräämiselleen. Villi ja vapaa luonto yhdistettynä hänen pohjattomaan luomisen vimmaansa..

"Mitähän ihmettä minulle oikein tapahtui? "
Mietti hän lentokentän vessassa ennen lentoaan.
Hänellä oli identiteettikriisi.

Katsoessaan itseään peilistä, hän ei ollut tunnistaa omaa kuvajaistaan. Tukka pystyssä kuin töyhtöhyypällä, rutuiset ja hieman lemahtavat vaatteet yllään ja neljän päivän sänki leuassaan, mutta nuo silmät, ne loistivat kuin yötaivaan kirkkaimmat tähdet.

Innoissaan uudesta tulevasta elämästään Alaskan erämaissa hän kaivoi taskustaan kännykän ja valitsi sisarensa numeron, kertoakseen tälle...

Lue lisää

Sisar innostui. Hänkin haluaisi kokea Alaskan ja inuiitit vielä.
Ex-remonttimies, jonka hieno oikea nimi oli Ranier, minkä nimen äiti oli valinnut Monacon kauniin prinsessan Grace Kellyn puolison mukaan, laskeutui siis Alaskaan.
(Lisäyso tutut kutsuivat häntä kotoisasti Raineriksi).
Ja kas tämä Raineri saavutti taidemaailmassa nimeä maalatessaan lohkeavia jäävuoria ja siinä syntyneitä aaltoja.
Surukseen hän välillä dokaili inuiittien kanssa, koska heillekin ilmastomuutos oli ahdistavaa, jos kelle.
Raineri teki paljon kasvokuvia ja sai vallan palkintoja mestarillisen kädenjälkensä myötä.
Sisar oli tullut myytyään suuret lukaalinsa Tampereelle.
Eipä aikaakaan, kun sydän sykki lämpöisesti Ex-Simolle, nykyisin täysin alaskoituneelle Miehelle, joka oli ottanut nimekseen Aqqaluu, Suomessa asuneen miehen mukaan.
Sisarukset siis löysivät paikkansa uudesta maasta.

Anonyymi kirjoitti:

Sisar innostui. Hänkin haluaisi kokea Alaskan ja inuiitit vielä.
Ex-remonttimies, jonka hieno oikea nimi oli Ranier, minkä nimen äiti oli valinnut Monacon kauniin prinsessan Grace Kellyn puolison mukaan, laskeutui siis Alaskaan.
(Lisäyso tutut kutsuivat häntä kotoisasti Raineriksi).
Ja kas tämä Raineri saavutti taidemaailmassa nimeä maalatessaan lohkeavia jäävuoria ja siinä syntyneitä aaltoja.
Surukseen hän välillä dokaili inuiittien kanssa, koska heillekin ilmastomuutos oli ahdistavaa, jos kelle.
Raineri teki paljon kasvokuvia ja sai vallan palkintoja mestarillisen kädenjälkensä myötä.
Sisar oli tullut myytyään suuret lukaalinsa Tampereelle.
Eipä aikaakaan, kun sydän sykki lämpöisesti Ex-Simolle, nykyisin täysin alaskoituneelle Miehelle, joka oli ottanut nimekseen Aqqaluu, Suomessa asuneen miehen mukaan.
Sisarukset siis löysivät paikkansa uudesta maasta.

Lue lisää

"Voisikos se olla hän?" tuumasi kauniisti ruskettunut vaaleahiuksinen nainen toiselle hyvin bodautuneelle ruskeaverikölle vieressään kauniilla hienohiekkaisella rannalla.

Ranta oli Gambiassa, läntisessä Afrikassa ja nämä kaksi naista lekottelivat rantatuoleillaan palmujen katveessa. Aamun juoksutreenien jälkeen olikin hyvä hieman tasoitella keskipäivän kuumuutta paeten.

"Alma, onko sen väliä oik.. HUSSH!! ..
hitto näitä apinoita .. taas oli yksi menossa sun laukullesi... "

" Ei kai!! Taasko!?! Täällä ei saa hetken rauhaa noilta vitun marakateilta! Ne on joka paikassa!"

"Me voidaan mennä bungaloviin juttelemaan, Risto on tekemässä jotakin rahansiirtojuttuja tai jotain.. ne kun ei ole helppoja täällä ollenkaan.. "

"Juu mennään, tää helle alkaa riitämään jo." vastasi vaaleahiuksinen Alma.

" Mut Iiris hei.. jos se on mun Raineri ..?" jatkoi Alma

" ET OO TOSISSAS.. sun Raineri, siis sun exäsi, joka kävi remppaamassa mun kylppäriin tirkistelyreiän! Sai mitä ansaitsi kun mä pistin sen vikisemään metsässä." kuohahti Iiris Almalle.
" Ja sitäpaitsi sun Rainerisi on puilla paljailla, Risto kavalsi sen rahat.. "

" Mä vähän luulen, että Ristokin alkaa olla puilla paljailla, siitä on jo aikaa kun hän möi sen lentokoneenkin.. " virkkoi Alma " täällä on oikeasti halpaa elää, toki.. mikään ei oikeastaan maksa mitään, mutta ei täällä olekaan mitään.. "
" Ainainen kesä ja noita hiton apinoita toki, mutta mä en jaksa tätä paskaa enää. Ainaiset sähkökatkot ja hämähäkit, takseista loppuu bensa kesken ajomatkan, korruptio.. tää turhauttaa."

" Ja on mulla kai vähän Raineriakin ikävä.."


"Niin, olet kyllä oikeassa, kyllähän vuodenaikoja kaipaan minäkin. Se on osa suomalaisuutta, eikös tuo Alaska ole vähän niin kuin Suomi. " tuumasi Iiris. " Ja Raineri olisi varoissaan.. onhan se maailmankuulu, jos se nyt on hän."
"Kävellään illalla internetkahvilaan ja googletetaan toi .. sanotaan Ristolle että treenataan hotellin kuntosalilla, niin se ei epäile mitään."

Päästyään bungalowiinsä naiset kävivät yhdessä suihkussa, siinä ollut mitään kummallista. Olivathan he jakaneet elämänsä ja Riston, tuon naapuripitäjän pankkiirisedänkin. Tosin Risto ei ollut nyt paikalla ja naiset kuivattelivatkin itseään pelkkiin pyyhkeisiin kääriytyneinä bungalowinsa terassilla. Kumpikin oli hiljaa.
Vaipuneina omiin ajatuksiinsa.

"Hei Alma, mitäs jos.."

...

Anonyymi kirjoitti:

"Voisikos se olla hän?" tuumasi kauniisti ruskettunut vaaleahiuksinen nainen toiselle hyvin bodautuneelle ruskeaverikölle vieressään kauniilla hienohiekkaisella rannalla.

Ranta oli Gambiassa, läntisessä Afrikassa ja nämä kaksi naista lekottelivat rantatuoleillaan palmujen katveessa. Aamun juoksutreenien jälkeen olikin hyvä hieman tasoitella keskipäivän kuumuutta paeten.

"Alma, onko sen väliä oik.. HUSSH!! ..
hitto näitä apinoita .. taas oli yksi menossa sun laukullesi... "

" Ei kai!! Taasko!?! Täällä ei saa hetken rauhaa noilta vitun marakateilta! Ne on joka paikassa!"

"Me voidaan mennä bungaloviin juttelemaan, Risto on tekemässä jotakin rahansiirtojuttuja tai jotain.. ne kun ei ole helppoja täällä ollenkaan.. "

"Juu mennään, tää helle alkaa riitämään jo." vastasi vaaleahiuksinen Alma.

" Mut Iiris hei.. jos se on mun Raineri ..?" jatkoi Alma

" ET OO TOSISSAS.. sun Raineri, siis sun exäsi, joka kävi remppaamassa mun kylppäriin tirkistelyreiän! Sai mitä ansaitsi kun mä pistin sen vikisemään metsässä." kuohahti Iiris Almalle.
" Ja sitäpaitsi sun Rainerisi on puilla paljailla, Risto kavalsi sen rahat.. "

" Mä vähän luulen, että Ristokin alkaa olla puilla paljailla, siitä on jo aikaa kun hän möi sen lentokoneenkin.. " virkkoi Alma " täällä on oikeasti halpaa elää, toki.. mikään ei oikeastaan maksa mitään, mutta ei täällä olekaan mitään.. "
" Ainainen kesä ja noita hiton apinoita toki, mutta mä en jaksa tätä paskaa enää. Ainaiset sähkökatkot ja hämähäkit, takseista loppuu bensa kesken ajomatkan, korruptio.. tää turhauttaa."

" Ja on mulla kai vähän Raineriakin ikävä.."


"Niin, olet kyllä oikeassa, kyllähän vuodenaikoja kaipaan minäkin. Se on osa suomalaisuutta, eikös tuo Alaska ole vähän niin kuin Suomi. " tuumasi Iiris. " Ja Raineri olisi varoissaan.. onhan se maailmankuulu, jos se nyt on hän."
"Kävellään illalla internetkahvilaan ja googletetaan toi .. sanotaan Ristolle että treenataan hotellin kuntosalilla, niin se ei epäile mitään."

Päästyään bungalowiinsä naiset kävivät yhdessä suihkussa, siinä ollut mitään kummallista. Olivathan he jakaneet elämänsä ja Riston, tuon naapuripitäjän pankkiirisedänkin. Tosin Risto ei ollut nyt paikalla ja naiset kuivattelivatkin itseään pelkkiin pyyhkeisiin kääriytyneinä bungalowinsa terassilla. Kumpikin oli hiljaa.
Vaipuneina omiin ajatuksiinsa.

"Hei Alma, mitäs jos.."

...

Lue lisää

Alaskassa Rainerin tarkoitus oli tosiaan alkaa elämään erämaassa kuin peikko selviytyen omavaraisesti maan antimilla. Lisbeth-sisaren myytyä omaisuutensa Tampereella, he olisivat hyvin pärjänneet erämaamökissä kalastellen ja metsästäen.


Tai no Rainerihan ei olisi saanut edes nuotiota syttymään ilman Lissua. Lisbethän oli nimensä saanut Englannin kuningattarelta.

Mikä lie fiksaatio oli ollut heidän äidillään, ihmispololla joka oli kaksi lasta nimennyt kuninkaallisten mukaan.

Kaksi lastaan oli isätönnä kasvattanut ja muorin mentyä manan majoille oli jäämistöstä tosiaankin löytynyt läjäpäin leikeltyjä Seiskalehtiä sekä kuvakollaaseja Euroopan kuninkaallisista.

Jäämistössä oli ollut myös matkalaukku jonka Raineri oli saanut perinnöksi isältään, jota hän ei edes muistanut. Oli ollut kovin pieni kun isä oli kadonnut heidän elämästään.

Matkalaukku tosiaan oli pelastanut Rainerin hänen lähdettyään livohkaan Suomesta. Niin, ne sormukset.

Raineri kasvoi aika tavallisen lapsuuden äitinsä lellikkinä ja suojattina, mutta Lisbeth sellaisena poikatyttönä ei koskaan päässyt äitinsä suosioon..

Jo nuorena tyttönä hän aloitti metsästysharrastuksen ja olikin aika päheä kiväärin jos haulikonkin kanssa. Ansalankojakin hän osasi virittää. Aika eräjorma siis jo nuoresta pitäen. Hän tiesi sienet ja miten säilöä eri vuodenajan antimet ja Lissu valmisti mitä mainiointa pihlajanmarjaviiniä..
Lisbeth oli kuin luotu Alaskan erämaihin.

Rainerin oli vaikeaa sopeutua varsinkin kun Lissu oli löytänyt Aqqaluun rinnalleen.
Eihän tuvassa voinut olla kun pariskunta kiherteli ja puristeli toisiaan ahterista vähän väliä. Raineri koki itsensä yksinäiseksi ja toivoi edes internettiä seurakseen.. mutta eihän noilla erämailla ollut sähköäkään, saati muita mukavuuksia. Internetistä puhumattakaan.

Ja kävi se Almakin mielessä aina välistä.. ex-vaimo. Tai no saattoihan se olla vain naisenpuutettakin..

Edellisellä taidenäyttelykäynnillään Kanadan Ottawassa oli häntä haastateltu Times lehteen. Oli oikein kansikuva ja kaikki. Hänen taiteilijanimellänsä Reniere oli julkaistu jo useita artikkeleja taidelehdissä, mutta Times oli toista maata. Levikki oli maailmanlaajuista.

Samaisella käynnillä oli hänelle gallerian puolelta varattu sviitti kaupungin hienoimmasta hotellista. Mikä tosiaankin oli miellyttänyt häntä kovin.

Tosin hän ei ollut viettänyt aikaansa juurikaan hotellihuoneessa, vaan nauttinut kaupungin urbaanista elämästä. Hän kävi kahvilla Starbucksissa ja elokuvissa katsomassa uusimman Aquamanin.. burgerilla mäkkärissä ja se oli tuntunut melein jopa kotoisalta.

Kotiin palattuaan ei hän kertonut sisarelleen mitään. Sillä hän halusi jo palata sivistyksen pariin. Jäätiköt oli jo niin nähty ja hänen maalauksensa olivat jo ikuistaneet tuhannen eri jään sävyä. Hän oli kyllästynyt erämaahan ja varsinkin jäätiköihin.

Anonyymi kirjoitti:

Alaskassa Rainerin tarkoitus oli tosiaan alkaa elämään erämaassa kuin peikko selviytyen omavaraisesti maan antimilla. Lisbeth-sisaren myytyä omaisuutensa Tampereella, he olisivat hyvin pärjänneet erämaamökissä kalastellen ja metsästäen.


Tai no Rainerihan ei olisi saanut edes nuotiota syttymään ilman Lissua. Lisbethän oli nimensä saanut Englannin kuningattarelta.

Mikä lie fiksaatio oli ollut heidän äidillään, ihmispololla joka oli kaksi lasta nimennyt kuninkaallisten mukaan.

Kaksi lastaan oli isätönnä kasvattanut ja muorin mentyä manan majoille oli jäämistöstä tosiaankin löytynyt läjäpäin leikeltyjä Seiskalehtiä sekä kuvakollaaseja Euroopan kuninkaallisista.

Jäämistössä oli ollut myös matkalaukku jonka Raineri oli saanut perinnöksi isältään, jota hän ei edes muistanut. Oli ollut kovin pieni kun isä oli kadonnut heidän elämästään.

Matkalaukku tosiaan oli pelastanut Rainerin hänen lähdettyään livohkaan Suomesta. Niin, ne sormukset.

Raineri kasvoi aika tavallisen lapsuuden äitinsä lellikkinä ja suojattina, mutta Lisbeth sellaisena poikatyttönä ei koskaan päässyt äitinsä suosioon..

Jo nuorena tyttönä hän aloitti metsästysharrastuksen ja olikin aika päheä kiväärin jos haulikonkin kanssa. Ansalankojakin hän osasi virittää. Aika eräjorma siis jo nuoresta pitäen. Hän tiesi sienet ja miten säilöä eri vuodenajan antimet ja Lissu valmisti mitä mainiointa pihlajanmarjaviiniä..
Lisbeth oli kuin luotu Alaskan erämaihin.

Rainerin oli vaikeaa sopeutua varsinkin kun Lissu oli löytänyt Aqqaluun rinnalleen.
Eihän tuvassa voinut olla kun pariskunta kiherteli ja puristeli toisiaan ahterista vähän väliä. Raineri koki itsensä yksinäiseksi ja toivoi edes internettiä seurakseen.. mutta eihän noilla erämailla ollut sähköäkään, saati muita mukavuuksia. Internetistä puhumattakaan.

Ja kävi se Almakin mielessä aina välistä.. ex-vaimo. Tai no saattoihan se olla vain naisenpuutettakin..

Edellisellä taidenäyttelykäynnillään Kanadan Ottawassa oli häntä haastateltu Times lehteen. Oli oikein kansikuva ja kaikki. Hänen taiteilijanimellänsä Reniere oli julkaistu jo useita artikkeleja taidelehdissä, mutta Times oli toista maata. Levikki oli maailmanlaajuista.

Samaisella käynnillä oli hänelle gallerian puolelta varattu sviitti kaupungin hienoimmasta hotellista. Mikä tosiaankin oli miellyttänyt häntä kovin.

Tosin hän ei ollut viettänyt aikaansa juurikaan hotellihuoneessa, vaan nauttinut kaupungin urbaanista elämästä. Hän kävi kahvilla Starbucksissa ja elokuvissa katsomassa uusimman Aquamanin.. burgerilla mäkkärissä ja se oli tuntunut melein jopa kotoisalta.

Kotiin palattuaan ei hän kertonut sisarelleen mitään. Sillä hän halusi jo palata sivistyksen pariin. Jäätiköt oli jo niin nähty ja hänen maalauksensa olivat jo ikuistaneet tuhannen eri jään sävyä. Hän oli kyllästynyt erämaahan ja varsinkin jäätiköihin.

Lue lisää

Rainerin mietteet kulkivat jo melko syvissä vesissä.
Posti kulki miten kulki, mutta tänään hän näki jo kaukaa, että oli saamassa jotain.
Valkoinen hienon hienoa paperia ja ihan Suomen Pressanlinnan leimoin varustettu kirje ojennettiin hänelle ja toinen pienempi, mikä tuoksui tutulta parfyymiltä.
Hän avasikin tuoksuvan kirjeen oitis.
Mitä? Alma kirjoitti hänelle. Rainerin sydän läpätti tiuhaan. Älykello teki varoittavan piippiäänen. Raineri piti pienen tauon ja teki pari hidasta asahi-liikettä ja rauhoituttuaan palasi Alman kirjettä lukemaan.
Tämä pahoitteli tapahtuneita asioita ja oli jo kovasti kiinnostunut näkemään Rainerin.
Tämä oikein kuuli korvissaan Alman kujerruksen. Taas kello piippasi ja hänen alapäänsä oli tulessa. Täytyi lähteä hieman ulos jäähtymään. Ja kyllähän Alaskassa jäähtyi aika nopeasti.
Kaukaa hän näki jääkarhun lönytysttelevän päätään sivuille heitellen.
Sisälle ja äkkiä.
Triplaovi turvasi elon.
Sitten hän tarttui toiseen virallisempaan kirjeeseen.
Siinäpä oli melkoinen yllätys siinäkin.
Hän saisi pro Finlandia kulttuurikunniamerkin. Totta. Täältä Alaskasta käsin hän oli todella edustanut kuvataiteita Suomen puolesta. Eipä oikein muita nimimaalareita ollut Suomesta
ponnistanut maailmalle. Ja mitä vielä kirjeessä oli? Kutsu Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä.
Tämäkin vielä.
Mutta kuka aveciksi?

Anonyymi kirjoitti:

Rainerin mietteet kulkivat jo melko syvissä vesissä.
Posti kulki miten kulki, mutta tänään hän näki jo kaukaa, että oli saamassa jotain.
Valkoinen hienon hienoa paperia ja ihan Suomen Pressanlinnan leimoin varustettu kirje ojennettiin hänelle ja toinen pienempi, mikä tuoksui tutulta parfyymiltä.
Hän avasikin tuoksuvan kirjeen oitis.
Mitä? Alma kirjoitti hänelle. Rainerin sydän läpätti tiuhaan. Älykello teki varoittavan piippiäänen. Raineri piti pienen tauon ja teki pari hidasta asahi-liikettä ja rauhoituttuaan palasi Alman kirjettä lukemaan.
Tämä pahoitteli tapahtuneita asioita ja oli jo kovasti kiinnostunut näkemään Rainerin.
Tämä oikein kuuli korvissaan Alman kujerruksen. Taas kello piippasi ja hänen alapäänsä oli tulessa. Täytyi lähteä hieman ulos jäähtymään. Ja kyllähän Alaskassa jäähtyi aika nopeasti.
Kaukaa hän näki jääkarhun lönytysttelevän päätään sivuille heitellen.
Sisälle ja äkkiä.
Triplaovi turvasi elon.
Sitten hän tarttui toiseen virallisempaan kirjeeseen.
Siinäpä oli melkoinen yllätys siinäkin.
Hän saisi pro Finlandia kulttuurikunniamerkin. Totta. Täältä Alaskasta käsin hän oli todella edustanut kuvataiteita Suomen puolesta. Eipä oikein muita nimimaalareita ollut Suomesta
ponnistanut maailmalle. Ja mitä vielä kirjeessä oli? Kutsu Linnan juhliin itsenäisyyspäivänä.
Tämäkin vielä.
Mutta kuka aveciksi?

Lue lisää

Ilta hämärtyi Alaskassa äkkiä. Rainerin ke ottamatta unet pyörittivät häntä vuoteessa.
Aamulla hän heräsi turtuneena, mutta selvä suunnitelma mielessä.
Hän osti äkkilähdön Suomeen netistä. Mitään kummempia valmisteluja hän ei tehnyt.
Kaappasi muutaman taulun mukaansa, tilasi taksin ja kiirehty lentokentälle.
Suurimman isan matkaa hän nukkui hieman nukkavierun oloisena.
Helsingin lentokentällä hän aisti tutun parfyymin tuoksun. Pitääkö sitä lomauttaa noin paljon. Johan astmaatikot saavat tukehtumiskohtauksia.
Mutta.
Almaaaaa, Almaaa, Almaaa! Raineri huhuili ohi matkatavaroista ulko-ovelle ja siellä Alma katsoi häntä suoraan silmiin ja lähestyi. Hänen oma Rainerinsa hymyili kummallisesti Mutta levitti kätensä ottaakseen hänet lämpöiseen halailuunsa laskettuaan taulupaketin maahan.
Molemmat hokivat kilpaa ainakin 100 x anteeksi.
Taksi. Hagelstamille. Taulut huudettaviksi.
Sitten.

Reino saapui linjoille ja mittaili niitä. Eräässä tolpassa oli jotain kytkinlaitteita ja huoltotasot. Tuolla voisi ehkä saada ne paukut. Mies lähti nousemaan tikkaita ja välitasanteella tyhjensi povitaskusta oluttölkin. Nauroi mielessään, että ei passaa olla ihan kuivakaan, että pamahtaa paremmin.

Linjoihin oli vielä toinen mokoma matkaa, mutta jokin into sai miehen nousemaan päättäväisesti sinne ja mies vain tarttui kaapeleihin. Sinistä valoa näkyi jokapuolella ja sähköinen paukahtelu värisi miehen läpi. Kohta oli hetken murto-osan hiljaista ja taas valoilmiö toistui. Sitten taas hiljaista.... Reino katsoi käsiään. Hiha paloi ja Reino sammutti sen. Housuista oli tullut shotsit ja lippiksestä 80-luvun hikipantamalli.... päällinen oli kadonnut ja sekin savusi.

Reino päätti hypätä 15 metriä alas pää edellä. Ja kohta makasikin maassa, mutta täysin ehjänä. Nousi ylös ja otti pyörän, sekä meni vaan kotiin. Koko matkan hän vaan mietti, että mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu, mitä on käynyt. Eräs koiran ulkoiluttaja pyöritti päätään, kun resuinen ukko työnsi pyöräänsä ohut savunharso seuraten. Kaikenlaisia juoppoja sitä onkin ja tuhahtaen kiskaisi koiraansa vastakkaiseen suuntaan.

Kotonaan Reino riisui itsensä alasti ja meni peilin ääreen. Pyöri siinä ja tarkasteli vartaloaan. Ei mitään jälkeä mistään. Ei mustelmia, ei haavaa, ei palojälkeä, ei mitään....paitsi hieman päärynämäinen vatsa ja puolikalju pää. Reinoa alkoi naurattamaan. Hän oli vahingoittumaton. Kuolematon. Mitä pidempään Reino nauroi sen sairaammaksi nauru muuttui.

Mies kävi jääkaapista oluen ja meni pihakeinuun istumaan....alasti mies kiikkui ja joi olutta kahdella kädellä mietteliäästi. Jos olen kuolematon, niin pitäisikö hommata rooliasu? Vähän niinkuin batman tai supermies....Mutta mies hylkäsi ajatuksen, koska tyköistuva kokopuku hänen vartalolla ei ehkä ollut se imartelevin. Mutta mihinkäs hän tätä ominaisuuttaan käyttäisi? Rikoksentorjuntaan? Ei täällä niin ihmeellistä rikollisuutta ollut....polttoainevarkauksia ja huumehihhuleiden automurtoja...kuolemattomuutta ei heidän kohdalla voinut käyttää.

Jos netistä löytyisi jotain ideaa? Mies etsi housujen taskustaan kännykän, mutta se oli sulanut. Se ei kestänyt 25 kilovolttia näemmä. Reino viskaisi sen olkan yli ja säntäsi kaapille, missä oli tapletti. Mies avasi sen ja ensimmäisenä oli Iltasanomien sivu auki. Ukraina oli hyökännyt Venäjälle, Kurskiin. Reinolla välähti heti....Tuonne hän menee...

Yllättävän nopeasti Reino oli saanut pakattua tavaransa ja löysi pankkikorttinsa kännykänraadon suojakuoresta. Mies polki pyörällä kaupunkiin, varasi matkan ja osti uuden kännykän. Kohta hän jo matkasi Puolaan.

jatkuu....

Disseisback kirjoitti:

Reino saapui linjoille ja mittaili niitä. Eräässä tolpassa oli jotain kytkinlaitteita ja huoltotasot. Tuolla voisi ehkä saada ne paukut. Mies lähti nousemaan tikkaita ja välitasanteella tyhjensi povitaskusta oluttölkin. Nauroi mielessään, että ei passaa olla ihan kuivakaan, että pamahtaa paremmin.

Linjoihin oli vielä toinen mokoma matkaa, mutta jokin into sai miehen nousemaan päättäväisesti sinne ja mies vain tarttui kaapeleihin. Sinistä valoa näkyi jokapuolella ja sähköinen paukahtelu värisi miehen läpi. Kohta oli hetken murto-osan hiljaista ja taas valoilmiö toistui. Sitten taas hiljaista.... Reino katsoi käsiään. Hiha paloi ja Reino sammutti sen. Housuista oli tullut shotsit ja lippiksestä 80-luvun hikipantamalli.... päällinen oli kadonnut ja sekin savusi.

Reino päätti hypätä 15 metriä alas pää edellä. Ja kohta makasikin maassa, mutta täysin ehjänä. Nousi ylös ja otti pyörän, sekä meni vaan kotiin. Koko matkan hän vaan mietti, että mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu, mitä on käynyt. Eräs koiran ulkoiluttaja pyöritti päätään, kun resuinen ukko työnsi pyöräänsä ohut savunharso seuraten. Kaikenlaisia juoppoja sitä onkin ja tuhahtaen kiskaisi koiraansa vastakkaiseen suuntaan.

Kotonaan Reino riisui itsensä alasti ja meni peilin ääreen. Pyöri siinä ja tarkasteli vartaloaan. Ei mitään jälkeä mistään. Ei mustelmia, ei haavaa, ei palojälkeä, ei mitään....paitsi hieman päärynämäinen vatsa ja puolikalju pää. Reinoa alkoi naurattamaan. Hän oli vahingoittumaton. Kuolematon. Mitä pidempään Reino nauroi sen sairaammaksi nauru muuttui.

Mies kävi jääkaapista oluen ja meni pihakeinuun istumaan....alasti mies kiikkui ja joi olutta kahdella kädellä mietteliäästi. Jos olen kuolematon, niin pitäisikö hommata rooliasu? Vähän niinkuin batman tai supermies....Mutta mies hylkäsi ajatuksen, koska tyköistuva kokopuku hänen vartalolla ei ehkä ollut se imartelevin. Mutta mihinkäs hän tätä ominaisuuttaan käyttäisi? Rikoksentorjuntaan? Ei täällä niin ihmeellistä rikollisuutta ollut....polttoainevarkauksia ja huumehihhuleiden automurtoja...kuolemattomuutta ei heidän kohdalla voinut käyttää.

Jos netistä löytyisi jotain ideaa? Mies etsi housujen taskustaan kännykän, mutta se oli sulanut. Se ei kestänyt 25 kilovolttia näemmä. Reino viskaisi sen olkan yli ja säntäsi kaapille, missä oli tapletti. Mies avasi sen ja ensimmäisenä oli Iltasanomien sivu auki. Ukraina oli hyökännyt Venäjälle, Kurskiin. Reinolla välähti heti....Tuonne hän menee...

Yllättävän nopeasti Reino oli saanut pakattua tavaransa ja löysi pankkikorttinsa kännykänraadon suojakuoresta. Mies polki pyörällä kaupunkiin, varasi matkan ja osti uuden kännykän. Kohta hän jo matkasi Puolaan.

jatkuu....

Lue lisää

Puolasta Ukrainan rajalle ja siitä Kiovaan. Kiovassa odotti jo suomalaistaistelija Juri. Miehet kättelivät. Juri näytti hieman epäileväisevältä ja sanoikin suoraan, että nyt kyllä olet tainnut saada väärän kuvan touhusta. Tuolla kentällä meno on aika raskasta. Reino ei reagoinut juuri sanomiseen. Vaan huomasi Jurin kantavan asetta. Hän otti Juria kädestä kiinni.

Etsitään jokin rauhallinen mesta jostain, mistä laukaus ei kuulu, mä haluan näyttää sulle jotain, Reino sanoi ihmettelevän näköiselle Jurille. Juri katsoi miestä joka näytti sille, että ennemmin viskituikku kun laukaus voisi olla mielessä, mutta jotain tuolla miehellä oli mielessä ja omaakin käytöstään ihmetellen Juri vei Reinon Mitsubishi-merkkisen maasturia kohti. Miehet ajoivat jonkinverran syrjäseudulle, erään hiekkakuopan laitaan. Reino käveli 10 metriä autosta ja otti paidan päältään. Ammu minut.

Juri nauroi epäuskoisesti ja raapi päätään...juoppo oli seonnut. Reino kuitenkin levitti kätensä ja huusi, että ammu nyt s..tana, eläkä naura. Minulle ei käy mitään. Juria ei naurattanut enää, mutta jostain kummasta hän nosti aseensa ja tähtäsi. Hän ajatteli, että ehkä äijä lähtee lataamoon nopeammin, jos ammun siltä kyynärpään tohjoksi...kaikkia hiton hulluja tänne tuleekin. Laukaus kajahti ja Reino pyörähti kaatuen maahan. Juri kirosi ja juoksi miehen luo. Reino kuitenkin nousi jo ylös.

Katso nyt, ei mitään! Juri ei ollut uskoa silmiään. Ampuiko hän ohi. Hän sanoikin hiljaa ääneen sen. Ennenkuin Juri kerkesi tehdä mitään, otti Reino kiväärin häneltä ja asetti piipun leuan alle ja laukaisi. Kajahti laukaus, Reino lensi taas kaaressa ja Juri oli varma, että se oli siinä. Mutta Reino nousi nauraen... Mähän sanoin...ei mulle käy mitään. Juri etsi luodin reikää, mutta mitään miehestä ei löytynyt. Ei kyynärpäästä, eikä leuasta. Järjetöntä.

Reino poltteli tupakkaa ja Juri kokosi ajatuksiaan. Kaikki tuntui unelta. Hän katsoi miestä, joka katseli maisemia rentona. Mikä ihme äijä tuo on oikein? Uskaltaakohan tästä edes muille puhua. Pakkohan se on. Reino tumppasi tupakan ja sanoi, että mennään sinne porukan luo ja tökkäset vaikka puukon rintaan, niin näkevät. Kyllä se siitä sitten lutviutuu, mutta minut on saatava Kurskiin.

jatkuu....

Disseisback kirjoitti:

Puolasta Ukrainan rajalle ja siitä Kiovaan. Kiovassa odotti jo suomalaistaistelija Juri. Miehet kättelivät. Juri näytti hieman epäileväisevältä ja sanoikin suoraan, että nyt kyllä olet tainnut saada väärän kuvan touhusta. Tuolla kentällä meno on aika raskasta. Reino ei reagoinut juuri sanomiseen. Vaan huomasi Jurin kantavan asetta. Hän otti Juria kädestä kiinni.

Etsitään jokin rauhallinen mesta jostain, mistä laukaus ei kuulu, mä haluan näyttää sulle jotain, Reino sanoi ihmettelevän näköiselle Jurille. Juri katsoi miestä joka näytti sille, että ennemmin viskituikku kun laukaus voisi olla mielessä, mutta jotain tuolla miehellä oli mielessä ja omaakin käytöstään ihmetellen Juri vei Reinon Mitsubishi-merkkisen maasturia kohti. Miehet ajoivat jonkinverran syrjäseudulle, erään hiekkakuopan laitaan. Reino käveli 10 metriä autosta ja otti paidan päältään. Ammu minut.

Juri nauroi epäuskoisesti ja raapi päätään...juoppo oli seonnut. Reino kuitenkin levitti kätensä ja huusi, että ammu nyt s..tana, eläkä naura. Minulle ei käy mitään. Juria ei naurattanut enää, mutta jostain kummasta hän nosti aseensa ja tähtäsi. Hän ajatteli, että ehkä äijä lähtee lataamoon nopeammin, jos ammun siltä kyynärpään tohjoksi...kaikkia hiton hulluja tänne tuleekin. Laukaus kajahti ja Reino pyörähti kaatuen maahan. Juri kirosi ja juoksi miehen luo. Reino kuitenkin nousi jo ylös.

Katso nyt, ei mitään! Juri ei ollut uskoa silmiään. Ampuiko hän ohi. Hän sanoikin hiljaa ääneen sen. Ennenkuin Juri kerkesi tehdä mitään, otti Reino kiväärin häneltä ja asetti piipun leuan alle ja laukaisi. Kajahti laukaus, Reino lensi taas kaaressa ja Juri oli varma, että se oli siinä. Mutta Reino nousi nauraen... Mähän sanoin...ei mulle käy mitään. Juri etsi luodin reikää, mutta mitään miehestä ei löytynyt. Ei kyynärpäästä, eikä leuasta. Järjetöntä.

Reino poltteli tupakkaa ja Juri kokosi ajatuksiaan. Kaikki tuntui unelta. Hän katsoi miestä, joka katseli maisemia rentona. Mikä ihme äijä tuo on oikein? Uskaltaakohan tästä edes muille puhua. Pakkohan se on. Reino tumppasi tupakan ja sanoi, että mennään sinne porukan luo ja tökkäset vaikka puukon rintaan, niin näkevät. Kyllä se siitä sitten lutviutuu, mutta minut on saatava Kurskiin.

jatkuu....

Lue lisää

Komppanian pihalla oli jos minkälaista autoa ja sotilaita käveli aseet olkapäällä roikkuen sinne tänne. Juri pyyhki hihallaan hikeä ja Reino hypähti rennosti autosta reppu olkapäällä keinuen. Hän morjesteli sotilaille ja tuumi Slava Ukrain jokaiselle....Juri ei välittänyt, vaan ohjasi Reinoa päällikön luo. Päällikkö oli noin 35 vuotias Jarno. Hän oli näköjään kapteenin natsoilla varustettu jämäkänoloinen mies. Juri teki nopean asennon ja ilmoituksen, mihin Jarno viittasi vaan kädellään.

Niin mikäs mies sinä olet ja mitäs tämä oikein on? Täällä ei ole nyt mitään varsinaisia kevyitä hommia taustalla, vaan paikalliset siviilit hoitaa ne. Juri sanoi, että Reinolla oli erikoiskyky. Jarno katsoi kattoon ja vaikutti siltä, että' hänen aikaansa tuhlataan. Ja mikäs se kyky on. Reino nosti paitaansa ja Juri tökkäisi taisteluveitsen hänen rintaan pystyyn. Kohta se kuitenkin kilahti lattialle ja Reinokin tutki rintaansa.

Jarno oli yrittänyt estää touhua, mutta katsoi nyt horjahtaneena polvillaan, kuin Reino seisoi edessä muhkea maha pömpöttäen ja nauroi. Ei mua saa hengiltä, on tullut kokeiltua yhtä sun toista...Toi Jurikin ampui käteen ja itse leuan alle...ei mitään. Vähän välähtelee, mutta se on ainoa pikkuvaiva....sen jälkeen voin ihan hyvin. Puukosta sain ekaa kertaa, mutta sama kuin ois saanut koronarokotteen.

Kolmikko mietti jo hetken päästä, että miten Reino saadaan Kurskiin. Reino sanoi, että hän voisi vaikka saada jotenkin sen ydinvoimalan haltuun, mutta pitäisi miettiä, että saattavat ampua isommillakin aseilla, joten voi olla vaikeaa päästä etenemään, kun ammus lennättää hänet ehkä kauaskin. Jarno ehdotti, että voisikosReinon pudottaa vaikka helikopterista tai f-16;sta kyydistä. Reino mietti, että ajatus oli hyvä, mutta säilyyköhän ase kunnossa...kestääkö se pudotuksen?

Miehet päättivät miettiä asiaa ihan muutaman viskipullon kanssa ja tilasivat paikallisilta lisäksi ruokaa. Tässä menisi ilta jos toinenkin.

jatkuu joskus....

Disseisback kirjoitti:

Komppanian pihalla oli jos minkälaista autoa ja sotilaita käveli aseet olkapäällä roikkuen sinne tänne. Juri pyyhki hihallaan hikeä ja Reino hypähti rennosti autosta reppu olkapäällä keinuen. Hän morjesteli sotilaille ja tuumi Slava Ukrain jokaiselle....Juri ei välittänyt, vaan ohjasi Reinoa päällikön luo. Päällikkö oli noin 35 vuotias Jarno. Hän oli näköjään kapteenin natsoilla varustettu jämäkänoloinen mies. Juri teki nopean asennon ja ilmoituksen, mihin Jarno viittasi vaan kädellään.

Niin mikäs mies sinä olet ja mitäs tämä oikein on? Täällä ei ole nyt mitään varsinaisia kevyitä hommia taustalla, vaan paikalliset siviilit hoitaa ne. Juri sanoi, että Reinolla oli erikoiskyky. Jarno katsoi kattoon ja vaikutti siltä, että' hänen aikaansa tuhlataan. Ja mikäs se kyky on. Reino nosti paitaansa ja Juri tökkäisi taisteluveitsen hänen rintaan pystyyn. Kohta se kuitenkin kilahti lattialle ja Reinokin tutki rintaansa.

Jarno oli yrittänyt estää touhua, mutta katsoi nyt horjahtaneena polvillaan, kuin Reino seisoi edessä muhkea maha pömpöttäen ja nauroi. Ei mua saa hengiltä, on tullut kokeiltua yhtä sun toista...Toi Jurikin ampui käteen ja itse leuan alle...ei mitään. Vähän välähtelee, mutta se on ainoa pikkuvaiva....sen jälkeen voin ihan hyvin. Puukosta sain ekaa kertaa, mutta sama kuin ois saanut koronarokotteen.

Kolmikko mietti jo hetken päästä, että miten Reino saadaan Kurskiin. Reino sanoi, että hän voisi vaikka saada jotenkin sen ydinvoimalan haltuun, mutta pitäisi miettiä, että saattavat ampua isommillakin aseilla, joten voi olla vaikeaa päästä etenemään, kun ammus lennättää hänet ehkä kauaskin. Jarno ehdotti, että voisikosReinon pudottaa vaikka helikopterista tai f-16;sta kyydistä. Reino mietti, että ajatus oli hyvä, mutta säilyyköhän ase kunnossa...kestääkö se pudotuksen?

Miehet päättivät miettiä asiaa ihan muutaman viskipullon kanssa ja tilasivat paikallisilta lisäksi ruokaa. Tässä menisi ilta jos toinenkin.

jatkuu joskus....

Lue lisää

Reino, Jarno ja Juri olivat saaneet jo Ukrainan joukkojen päällystöä paikalle, jotka nyt katsoivat hieman juovuksissa olevaa suomalaiskolmikkoa. Jarno sopersi jollekin kenraalille sormi pystyssä sitä, miten Reino oli Ukrainan armeijan uusi salainen ase....hyssytteli vielä liioitellusti sormi suun edessä. Ukrainalaiset katsoivat epäuskoisesti hoippuvaa suomalaiskolmikkoa ja raapivat päitään. Suomalaiset tunnetusti on kyllä ihan kahelia porukkaa hyvässä mielessä, se on jo nähty, mutta että kaljamahainen pälvikalju ukkooli salainen ase....

Komentorakennuksessa alkoi meteli, kun Jarno nosti pistoolin ja osoitti sillä Reinoa, joka nosti paitaansa ja mutisi, että paita pois, niin ei tuu reikiä. Ukrainalaiset osoittivat aseillaan suomalaisia, mutta Jarno laukaisi pistoolin. Reino lensi selälleen ja tuli hiljaista...mutta vaan hetkeksi. Kohta Reino nousi maasta ja hypähti pystyyn huutaen tadaa! Ja vain maha hölskyi...Reino vielä korosti vointiaan lätkäisemällä vatsaansa kolmesti ja sanoi: No harm....no harm et ool...

Ukrainalaiset näyttivät epäuskoisille ja Kenraali tökki Reinoa siihen kohti, mihin Jarno oli ampunut...Reino hymyili tupakka suussa ja piti paitaansa yhä ylhäällä. Kohta kenraali alkoi nauraa ja söpötti jotain ukrainaksi. Reino laittoi paidan alas ja sanoi Slava Ukrain.

Krapulaa ei näköjään erikoisvoimat vieneet, vaan Reinon mahassa kiersi ja päässä pyöri. Mutta loiventavat oluet vähän helpottivat. Reinolle kasattiin jo kovaa vauhtia taisteluvarusteita. Sopivaa takkia ei meinannut löytyä, mutta lopulta keksittiin, ettei takkia tarvinnut suotta saadakaan kiinni. Samahan se oli leuhottaa takki aukikin. Ihan särmälle sotilaalle pöhöttynyt juoppo savolainen ei näyttänyt, mutta moni nyökkäili idealle, että se oikeastaan hämäisi vaan venäläisiä enemmän.

Reinolle selitettiin suunnitelmaa läpi ja Reino koetti krapuloissaan muistaa kaikki. Kuitenkin loiventavat oluet loi varmuutta mieheen ja tämä nyökkäili varmana, vaikka osa varmaan meni ohi. Reino tiputettaisiin helikopterilla mahdollisimman lähelle ydinvoimalaa ja ase oli kääritty kuplamuoveihin ja riepuihin laukussa. Mukana oli myös akkurälläkkää ja voimapihtejä, jos oli aitoja tai piikkilankaa matkalla. Kassi oli lisäksi vaijerilla kiinni Reinon kädessä, jos tämä sattui polkaisemaan miinaan, tai häntä ammuttaisiin ohjuksella. Muuten kassi saattaisi kadota. Kohta Reino olikin helikopterin kyydissä ja matka Kurskiin alkoi.

Reino katsoi lentäjiä ja konekivääriampujaa helikopterissa ja otti varovaisesti oluen kassista. Ampuja huomasi sen, mutta naurahti vaan ja katsoi taas alaspäin, mahdollisia vihulaisia. Reino nautti ilmavirrasta ja oluesta. Kohta leiskautetaan alas noin sadasta metristä. Ihan niin korkealta Reino ei ollut hypännyt.....vielä.

Mahanpohjassa kouraisi, kun Reino hyppäsi koneesta. Hypätessään hän huusi soropnoo ja tippui nyt kiihtyvällä vauhdilla kohti maata. Maahantulo vei hetkeksi filmin, mutta tutussa äksäasennossa kassi kädessään hän itsensä maasta löysi. Hän kaivoi kassista satelliittikarttanäytön... Ydinvoimala oli merkattu ja kartalla näkyi nuoli, mikä kuvasti häntä itseään. Tuohon suuntaan. Noin 200 metriä ja se näkyy.

Ydinvoimala näkyi metsänreunassa. Jäähdytysputkista nousi valkoinen höyry. Verkkoaita näkyi kiertävän voimalaa ja Reino katsoi erään ojan menevän aidalle päin. Jos sitä pitkin pääsisi vihulaisen huomaamatta aidalle. Reino kulki hieman kyyryssä ja pääsi aidan luo, ilman sen kummempia ongelmia. Akkurälläkkä laukusta ja eikun reijän tekoon. Aitaan oli saatu reikä ja Reino laittoi juuri rälläkkää laukkuun takaisin, kun kuului laukauksia ja maassa sinkoili luoteja. Reino koetti katsoa ympärilleen, mistä luodit tulivat, mutta osa osui häneen ja väläykset sekoittuivat muutenkin krapulaisen miehen silmissä...tästä oli päästävä suojaan.

Laukaukset loppuivat, kun Reino makasi ojassa, mikä jatkui aidan toisella puolen. Mies alkoi ryömiä ojan pohjaa pitkin. Nyt kuului jokin vihellys. Ja kohta ilmassa tuntui paineaaltoja ja sirpaleita lenteli ilmassa...Reino nosti kassin maasta ja alkoi vaan juosta tietä pitkin kohti voimalaa. Ensimmäiselle rakennukselle olisi matkaa joku 100 metriä ja mies jo puhkui niin, että henki vinkui ja räkä, sekä kuola vaan valui. Kohta Reino runsi väläyksen ja huomasi lentävänsä kohti rakennusta. Räjähdys viskasi hänet ilmaan ja hän törmäsi rakennuksen seinään ja tippui maahan kuin märkä rätti. Hän kuitenkin nousi ja avasi oven ja meni sisään.

Ulkona ampuminen loppui. Reino tarkisti, oliko kassissa vielä ehjiä oluita...olihan siellä ja mies kiljahti onnesta ja alkoi tyhjentämään yhtä oitis. Hengitys ei ollut vieläkään tasaantunut ja oli hetki huilattava.... Kun hän oikaisi itsensä pystyyn, huomasi hän että monta valkopukuista voimalan työntekijää katseli häntä maskiensa takaa....Reino sanoi sormi pystyssä suomeksi, että tämä voimala on muuten vallattu, ettäs tiedätte.....Reino sai vastaukseksi jotain posmatusta.

jatkuu....

Venäjällä Kurskin alueen komentaja Vasili Tihonov löi nyrkkiä pöytään ja huusi heitellen papereita pöydällä. Voi jumalauta että tämäkin piti sattua, miten tälläinen voi olla mahdollista? Ensin Ukrainalaiset hyökkää ihan omin lupineen Venäjälle ja nyt he ovat löytäneet vahingoittumattoman suomalaisjuopon, joka on vallannut ydinvoimalan. Hän ajatteli, että kohta koittaisi eläkeajat ja hän pääsisi Krimille rantalomalle, mutta kyllä nytten joku siperian Verhojansk näyttäisi kirkkaammalta kohteelta ja joku ratavaihteen vääntäminen pakkasella.

Taistelujoukon päällikkö Timoska koitti etsiä ryhtiään ja kuunteli komentajan kiroilua ja riehumista. Oliko se hänen vika, että sellainen kummajainen oli voimalalle tupsahtanut...olihan tyyppiä ammuttu ohjuksilla ja kiväärillä, mutta siellä se vaan v.ttuili ankarasti ja ampui pokkana pari sotilastakin....mitä tälle voi?

Vasili repi hiuksiaan pöydän ääressä ja hieroi naamaa hermostuksissaan....kunnes keksi jotain. Hei, lahjotaan hänet. Kyllä jostain saadaan jotain kasaan, että katoaisi helkattiin ja päästäis hänestä. Viinaa, naisia, rahaa....kyllä niillä varmaan paatuneinkin suomalainen saadaan häädettyä pois häiritsemästä. Timoska kysyi, mistä sitä noita nyt tähän hätään. Vasili nousi pöydän takaa ja huusi, että ihan sama, mutta hoitakaa ne sille runkkarille, tai olet sotaoikeudessa ennenkuin kerkeät äitisi etunimen sanoa... toimikaa....häivy...mene.... Vasili huusi ja Timoska riensi lippaan kiireesti vetäen toimistosta.

Timoskaa harmitti. Hän oli ajatellut, ettei sota tänne tulisi ja voisi elää valtion hommissa eläkeikään. Oli helppoa viedä vähän varastosta tavaraa ja myydä ne mustassa pörssissä. Kerran vuodessa pystyi käymään sukulaisien luona Valkovenäjällä ja nyt onkin tälläinen sotku käsissä. Viinaa kyllä löytyi, se ei olisi ongelma, mutta saattaisi olla vaikeaa löytää suomalaiselle juopolle nainen, sekä rahaa hän ei keksinyt kyllä mistään, ei ainakaan paljoa. Joukkueessa oli kyllä taitavia miehiä, jotka osasivat etsiä kaikkea, mitä ikinä sattui tarvitsemaan.

Timoska saapui komppaniaan ja pyysi päivystäjää noutamaan Andrein ja Vitalin kiireesti toimistoon. Timoska veti pöytälaatikosta vodkapullon ja kolme lasia...yhteen hän kaatoi tujun paukun ja kiskaisi sen kurkusta ja täytti sitten kaikki kolme. Kohta ovelta koputettiin. Sisään ja elkää pokkuroiko. Ottakaa lasit ja kuunnelkaa. Nyt hoidatte laatikollisen vodkaa, hyvännäköisen h.oran ja sitten eikös Kaupungilla ole jokin varmuusrahasto kaupungintalolla?

Vasili otti pienet huikat lasista ja vastasi. Upseerikerholla on vodkaa kyllä, mutta sille juopolle suomalaishullulleko se nainen pitäisi saada? Ei varmaan onnistu. Ja kassassa ei ....tuota enää hirveästi ole.... Se meidän metsästysreissu vei leijona-osan. Timoska kulautti loput lasista kerralla ja paiskaisi sen pöytään. Muut miehet hätkähti. Haluatteko te kenties löytää itsenne >Siperiasta Ik-3;sta samoilla herkuilla mitä Navalnyi sai. Kaksikko nielaisi.
Timoska sanoi jo rauhallisempana....joko hoidatte ne viinat, naisen ja rahat, tai sitten käytte henkilökohtaisesti kertomassa Isä Puttinille, että lopetetaan koko sotilaallinen erikoisoperaatio, kun suomalainen juoppo kiusaa....perkele!

Kaksikko ei jäänyt kyselemään vaan poistuivat nopeasti huoneesta.

jatkuu...

Disseisback kirjoitti:

Venäjällä Kurskin alueen komentaja Vasili Tihonov löi nyrkkiä pöytään ja huusi heitellen papereita pöydällä. Voi jumalauta että tämäkin piti sattua, miten tälläinen voi olla mahdollista? Ensin Ukrainalaiset hyökkää ihan omin lupineen Venäjälle ja nyt he ovat löytäneet vahingoittumattoman suomalaisjuopon, joka on vallannut ydinvoimalan. Hän ajatteli, että kohta koittaisi eläkeajat ja hän pääsisi Krimille rantalomalle, mutta kyllä nytten joku siperian Verhojansk näyttäisi kirkkaammalta kohteelta ja joku ratavaihteen vääntäminen pakkasella.

Taistelujoukon päällikkö Timoska koitti etsiä ryhtiään ja kuunteli komentajan kiroilua ja riehumista. Oliko se hänen vika, että sellainen kummajainen oli voimalalle tupsahtanut...olihan tyyppiä ammuttu ohjuksilla ja kiväärillä, mutta siellä se vaan v.ttuili ankarasti ja ampui pokkana pari sotilastakin....mitä tälle voi?

Vasili repi hiuksiaan pöydän ääressä ja hieroi naamaa hermostuksissaan....kunnes keksi jotain. Hei, lahjotaan hänet. Kyllä jostain saadaan jotain kasaan, että katoaisi helkattiin ja päästäis hänestä. Viinaa, naisia, rahaa....kyllä niillä varmaan paatuneinkin suomalainen saadaan häädettyä pois häiritsemästä. Timoska kysyi, mistä sitä noita nyt tähän hätään. Vasili nousi pöydän takaa ja huusi, että ihan sama, mutta hoitakaa ne sille runkkarille, tai olet sotaoikeudessa ennenkuin kerkeät äitisi etunimen sanoa... toimikaa....häivy...mene.... Vasili huusi ja Timoska riensi lippaan kiireesti vetäen toimistosta.

Timoskaa harmitti. Hän oli ajatellut, ettei sota tänne tulisi ja voisi elää valtion hommissa eläkeikään. Oli helppoa viedä vähän varastosta tavaraa ja myydä ne mustassa pörssissä. Kerran vuodessa pystyi käymään sukulaisien luona Valkovenäjällä ja nyt onkin tälläinen sotku käsissä. Viinaa kyllä löytyi, se ei olisi ongelma, mutta saattaisi olla vaikeaa löytää suomalaiselle juopolle nainen, sekä rahaa hän ei keksinyt kyllä mistään, ei ainakaan paljoa. Joukkueessa oli kyllä taitavia miehiä, jotka osasivat etsiä kaikkea, mitä ikinä sattui tarvitsemaan.

Timoska saapui komppaniaan ja pyysi päivystäjää noutamaan Andrein ja Vitalin kiireesti toimistoon. Timoska veti pöytälaatikosta vodkapullon ja kolme lasia...yhteen hän kaatoi tujun paukun ja kiskaisi sen kurkusta ja täytti sitten kaikki kolme. Kohta ovelta koputettiin. Sisään ja elkää pokkuroiko. Ottakaa lasit ja kuunnelkaa. Nyt hoidatte laatikollisen vodkaa, hyvännäköisen h.oran ja sitten eikös Kaupungilla ole jokin varmuusrahasto kaupungintalolla?

Vasili otti pienet huikat lasista ja vastasi. Upseerikerholla on vodkaa kyllä, mutta sille juopolle suomalaishullulleko se nainen pitäisi saada? Ei varmaan onnistu. Ja kassassa ei ....tuota enää hirveästi ole.... Se meidän metsästysreissu vei leijona-osan. Timoska kulautti loput lasista kerralla ja paiskaisi sen pöytään. Muut miehet hätkähti. Haluatteko te kenties löytää itsenne >Siperiasta Ik-3;sta samoilla herkuilla mitä Navalnyi sai. Kaksikko nielaisi.
Timoska sanoi jo rauhallisempana....joko hoidatte ne viinat, naisen ja rahat, tai sitten käytte henkilökohtaisesti kertomassa Isä Puttinille, että lopetetaan koko sotilaallinen erikoisoperaatio, kun suomalainen juoppo kiusaa....perkele!

Kaksikko ei jäänyt kyselemään vaan poistuivat nopeasti huoneesta.

jatkuu...

Lue lisää

Valvomossa Reino viskaisi viimeisellä tyhjällä oluttölkillä jotain valvomotyöntekijää, joka ensin näytti vihaiselta, mutta kohta pelokkaalle, kun Reino näytti hälle keskisormea. Reinoa vähän alkoi pitkästyttämään. Venäläisillä kesti helkatin pitkään hoitaa asioita....luulisi, että homma selviäisi ja voitais taas jatkaa kuten ennen kevättä -22. Pitääköhän tässä alkaa pätkimään sähköjä vai uskooko ne oikeasti, että homma on nyt heidän kantilta päin persusta?

Petr tuli nojaamaan pöytään, minkä päällä Reino piti jalkojaan. Reino kysyi häneltä, että miten tästä tehtaasta vedetään töpseli seinästä. Petr vähän kohenti asentoaan ja mietti. Se ei ole ihan niin helppoa hän sanoi. Reaktoreitten tuotantoa jos pienennettiin, reaktoreista tulisi epävakaita ja siinä oli riskinsä. Mutta se onnistuisi kuitenkin? Reino kysyi uudelleen. Petr nyökkäsi. Reino nousi seisomaan....noh, laitetaanpas Venäjää pimeämmäksi.... Tämä reaktori ensiksi puhuksiin ja sitten lisää sitä mukaa,ennen kun alkaa jotain tapahtumaan....kaljatkin loppu. Ei tässä viikkoja jaksa odotella. Hopihopi...

Petr selitti muille ja alkoi jumalaton posmotus. Petr tuli sanomaan, että täältä lähtee voimalinjaa myös Moskovaan, että sitten se vasta häly nousee, kun Kremlikin pimenee. Reinoa nauratti hän näki sielun silmin kun Puttini kiroaa ja joutuu käyttämään otsalamppua. Reino sanoi, että kuulostaa vaan paremmalle....pelit seis vaan ja sillä siisti...ja sano niille, että mulle voi tulla valittamaan, jos ei mieli tee totella.

Reino myhäili tyytyväisenä ja nosti taas jalat pöydälle. Uskaltaisikohan tässä ottaa torkut?

Jatkuu....

Disseisback kirjoitti:

Valvomossa Reino viskaisi viimeisellä tyhjällä oluttölkillä jotain valvomotyöntekijää, joka ensin näytti vihaiselta, mutta kohta pelokkaalle, kun Reino näytti hälle keskisormea. Reinoa vähän alkoi pitkästyttämään. Venäläisillä kesti helkatin pitkään hoitaa asioita....luulisi, että homma selviäisi ja voitais taas jatkaa kuten ennen kevättä -22. Pitääköhän tässä alkaa pätkimään sähköjä vai uskooko ne oikeasti, että homma on nyt heidän kantilta päin persusta?

Petr tuli nojaamaan pöytään, minkä päällä Reino piti jalkojaan. Reino kysyi häneltä, että miten tästä tehtaasta vedetään töpseli seinästä. Petr vähän kohenti asentoaan ja mietti. Se ei ole ihan niin helppoa hän sanoi. Reaktoreitten tuotantoa jos pienennettiin, reaktoreista tulisi epävakaita ja siinä oli riskinsä. Mutta se onnistuisi kuitenkin? Reino kysyi uudelleen. Petr nyökkäsi. Reino nousi seisomaan....noh, laitetaanpas Venäjää pimeämmäksi.... Tämä reaktori ensiksi puhuksiin ja sitten lisää sitä mukaa,ennen kun alkaa jotain tapahtumaan....kaljatkin loppu. Ei tässä viikkoja jaksa odotella. Hopihopi...

Petr selitti muille ja alkoi jumalaton posmotus. Petr tuli sanomaan, että täältä lähtee voimalinjaa myös Moskovaan, että sitten se vasta häly nousee, kun Kremlikin pimenee. Reinoa nauratti hän näki sielun silmin kun Puttini kiroaa ja joutuu käyttämään otsalamppua. Reino sanoi, että kuulostaa vaan paremmalle....pelit seis vaan ja sillä siisti...ja sano niille, että mulle voi tulla valittamaan, jos ei mieli tee totella.

Reino myhäili tyytyväisenä ja nosti taas jalat pöydälle. Uskaltaisikohan tässä ottaa torkut?

Jatkuu....

Lue lisää

Vitali Vasili ja Andrei Koshnilov kävelivät upseerikerholle. Vodkalaatikko löytyi ja he nostivat sen jeeppiin, sitten ajoivat kaupungintalolle. Kaupunginjohtaja oli jossain kuvernöörin kanssa ja kassa oli helppo nostaa myös kyytiin. Sitten vaan enää se nainen. Andrei hätkähti. Otti hihasta Vitalia ja sanoi. Hei, se afrikkalainen maahanmuuttajakokki sieltä koulun keittiöstä. Se varmaan lähtisi tuonkin miehen mukaan ja onhan se ihan nättikin. Vitalinkin silmät kirkastui.

Miehet ajoivat jeepillä koululle ja nousivat autosta. Andrei vielä veti hihasta Vitalia. Mitenkäs me saadaan se tähän mukaan? Sanotaan vaan, että menet suomaiselle juopolle akaks? Ei afrikkalainenkaan ihan niin helppo voi olla. Mietitään. Miehet menivät eräälle penkille istumaan ja keskustelivat.

Eihän afrikkalainen ymmärrä suomea, eikä se suomalainenkaan taida olla kielimiehiä, joten jos keksitään tarina, mitä nainen uskoo ja miehellekin voidaan sanoa, että nainen on vähän alkujäykkä, mutta suostuvainen, mutta pitää antaa aikaa. Miehet miettivät, että sanovat miehen olevan armeijan tutkija ja tarvitsisi kokin mukaansa tutkimusmatkalle Turkkiin. Rahat riittäisi hyvin sinne ja jonkinaikaa siellä oleskeluun. Ja varmaan laatikollinen vodkaa toimii motivaattorina juopolle pitkään.

Suunnitelma vaikutti aukottomalle ja miehet menivät keittiöön. Ujon oloinen nainen kuunteli heidän tarinansa nyökytellen ja kysyi, että milloinka tämä tutkimusreissu olisi. Kumpikin mies vastasi kuin yhdestä suusta, että nyt. Nainen pyysi, että hän saisi käydä vaatteita ja muuta henkilökohtaista mukaansa. Se kyllä kävi ja niin kolmikko ajoi naisen asunnolle ja kohta mentiin kohti komentopaikkaa.

Nainen odotti Timoskan huoneessa, kun Timoska, Vitali ja Andrei raportoivat suunnitelmaa Tihonoville. Tämä kiersi huonetta kädet selän takana ja kuunteli. Pojat olivat kyllä hoitaneet homman hyvin. Nyt oli vaan saatava se hullu suomalainen neuvotteluun. Samalla toimiston valot alkoivat himmetä.

jatkuu...

Tihonov tipahti tuoliinsa toimistossa ja otti laatikosta vodkapullon. Katsoi ensin lasia, mutta joikin pitkät kulaukset suoraan pullon suusta. Katastrooffi oli hoideltu pois päiväjärjestyksestä. Voimala tuotti taas sähköä ja tuskin Moskovassa valot välkähtelivätkään edes, joten Kreml ei tulisi tietämään tästä mitään. Ehkä se eläkepäivien Krim-loma olisikin totta. Mies nauroi ääneen ja otti toisen huikan.

Timoska, Vitali ja Andrei ryypiskelivät myös Timoskan huoneessa ja Andrei sanoi, että miten hullu tämä maailma onkaan nykyään. Kyllä hän tietää, että Venäjällä kyllä tapahtuu kaikenlaista, mutta kyllä tämä oli jo sellainen juttu, että oksat pois. Mutta jos Venäjä joskus hyökkää Suomeen, niin silloin hän kyllä vaikka ampuu aivot seinälle, ennemmin kuin edes tähtää suomalaisia....kyllä hän oli saanut ainakin tästä yhdestäkin tarpeekseen. Vitali ja Timoska yhtyivät naureskellen ajatukseen ja tyhjensivät skoolaten vodkalasit.

Reino makasi rannalla. Afrikkalainen nainen oli loistava ruuanlaittaja. Kovin romanttisena hän ei naista pitänyt, kun oli lyönyt häntä, kun oli vähän pyllystä kutitellut, mutta venäläiset olivat kertoneet, että hän on vähän ujo. Vodkasta ja halvoista limuista sai kyllä oivia paukkuja, joten Reino piti diiliä venäläisten kanssa ihan hyvänä. Otetaanhan rennosti välillä. Ja Reino nukahti aurinkovarjon katveeseen.

Loppu.

Disseisback kirjoitti:

Tihonov tipahti tuoliinsa toimistossa ja otti laatikosta vodkapullon. Katsoi ensin lasia, mutta joikin pitkät kulaukset suoraan pullon suusta. Katastrooffi oli hoideltu pois päiväjärjestyksestä. Voimala tuotti taas sähköä ja tuskin Moskovassa valot välkähtelivätkään edes, joten Kreml ei tulisi tietämään tästä mitään. Ehkä se eläkepäivien Krim-loma olisikin totta. Mies nauroi ääneen ja otti toisen huikan.

Timoska, Vitali ja Andrei ryypiskelivät myös Timoskan huoneessa ja Andrei sanoi, että miten hullu tämä maailma onkaan nykyään. Kyllä hän tietää, että Venäjällä kyllä tapahtuu kaikenlaista, mutta kyllä tämä oli jo sellainen juttu, että oksat pois. Mutta jos Venäjä joskus hyökkää Suomeen, niin silloin hän kyllä vaikka ampuu aivot seinälle, ennemmin kuin edes tähtää suomalaisia....kyllä hän oli saanut ainakin tästä yhdestäkin tarpeekseen. Vitali ja Timoska yhtyivät naureskellen ajatukseen ja tyhjensivät skoolaten vodkalasit.

Reino makasi rannalla. Afrikkalainen nainen oli loistava ruuanlaittaja. Kovin romanttisena hän ei naista pitänyt, kun oli lyönyt häntä, kun oli vähän pyllystä kutitellut, mutta venäläiset olivat kertoneet, että hän on vähän ujo. Vodkasta ja halvoista limuista sai kyllä oivia paukkuja, joten Reino piti diiliä venäläisten kanssa ihan hyvänä. Otetaanhan rennosti välillä. Ja Reino nukahti aurinkovarjon katveeseen.

Loppu.

Lue lisää

Reino-tarinan kirjoittaja: Olet tavattoman lahjakas. Osaat kuljettaa tarinaa ja huumori ronskin hauskaa.
Kirjoitahan kirja, ellet ole sitä jo tehnyt!
Kiitos jatkiksesta. Sota aiheena on vaikea eikä nyt niin kivakaan, mutta sen kanssa jumppasit Turkkiin.
Vilma

Anonyymi kirjoitti:

Reino-tarinan kirjoittaja: Olet tavattoman lahjakas. Osaat kuljettaa tarinaa ja huumori ronskin hauskaa.
Kirjoitahan kirja, ellet ole sitä jo tehnyt!
Kiitos jatkiksesta. Sota aiheena on vaikea eikä nyt niin kivakaan, mutta sen kanssa jumppasit Turkkiin.
Vilma

Lue lisää

Joo, Savosta Kurskin kautta Turkin rannoille. :oD

En ole kirjaa kirjoittanut, mutta en tiedä kerkeiskö vielä sellaista kyhäilemäänkään. Mutta vilahtipas puolet työpäivästä ripeästi, kun tuota rustas. :oD

Olet ilmeisesti erehtynyt henkilöstä..

Tuun tähän väliin, kontrasti paikalla.

Anonyymi kirjoitti:

Tuun tähän väliin, kontrasti paikalla.

Siniset adidas-shortsit jonkun jalkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Siniset adidas-shortsit jonkun jalkaan.

...Auran näkee eritavalla pinkeillä aurinkolaseilla.