Eräs tuttuni lähtee aivan lähiaikoina ulkomaille. Hän ei aio olla loppuelämän injektioissa. Näin hän sanoi. Hänelle on sanottu, että loppuelämän pitäisi olla injektoitavana. Mullekin valehdeltiin diabeteksen kaltaisesta sairaudesta, että täytyy injektoida loppuelämän.
Ei loppuelämän injektioita
Anonyymi-ap
21305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos noin on, en selviä kotonani injektioissa enkä neurolepteissä, vaan tarvitsen laitoshoitoa.
Eikö se jo viime viikolla lähtenyt? Montako viestiketjua asiasta meinasit tehdä?
Miksi sen pitäisi edes kiinnostaa? Eiköhän se vain ole parempi että kaikki käy kokeilemassa miten ihanaa elämä on ilman injektioita ulkomailla.
Lähiaikoina on lähdössä. Päivää en tiedä. On matkajärjestelyt. Itse toivon pääseväni hoivakotiin tai laitokseen. Neurolepteissä ei selviä itsenäisesti..
Olen minäkin tyhjentämässä asuntoani. Pyydän päästä laitokseen. En selviä injektioisssa enkä neurolepteissä.
Huomaa kyllä, minkälainen olet. Vihaat ihmisiä, joita on kohdeltu kaltoin, ja jotka eivät ole kestäneet. Ja huomaa kyllä, että et ymmärrä mitään injektoidta ja neurolepteistä. Niillä nimenomaan ei selviä itsenäisesti, eikä pysty elämään.
Voi kun tietäisit.
Mitä jatkuvasti toikut tällä palstalla naittimassa toisten kärsimyksistä? Eikö ole parempaa tekemistä?
Minä käytin nuoruudessa sairaalan määräämiä neuroleptejä. Lopetin seinään lääkkeet, ja muutin ulkomaille. Ssuin ulkomailla toista vuotta pitkälti, ja aloin voimaan selvästi paremmin. Tulin terveeksi ulkomailla ssuessani ilman neuroleptejä. Minulla on pitkä työhistoria takanani, mitä ei olisi ollut, jos olisin jäänyt Suomeen neuroleptejä syömään.
Vaikka jonkun asian voisikin esittää nätimmin, niin onhan se ihan validi kysymys että miksi tälle aiheelle pitää tehdä monta ketjua.
Sitähän pidetään spämmäyksenä ja huomio huorauksena. Asioita joita ei ehkä voi pitää kaltoinkohteluna, mutta huonoina tapoina nyt kuitenkin.
Eli suotta siellä hurskastelet, jos ei oma käytöksesikään kestä tarkastelua.
Kun edellinen kwrju on liian pitkä, niin sitä jatketaan. Eikä näitä ketjuja ole pakko lukea. Miksi luet? Loikkaa yli.
Un on nyt asunoton, ei takaisin tulemista ole. Injektiot ja pakkolääkintä saavat aikaan asunnottomuutta.
Käytöksessänu ei ole itään vikaa. Sen sijaan sinun käytöksessäsi on.
Itse elin itsenäisesti melkein parikymmentä vuotta neuroleptien ja muiden lääkkeiden kanssa, injektioitakin jossain välissä oli.
Sairaalassa tuli oltua monet kerrat, mutta silti oli oma koti, kaverit, eläkeläisen elämää, toki liian päihdekeskeistä.
Asuit ulkomailla, ja tulit terveeksi...
Oletko siis tullut takaisin Suomeen ? Ja jos, niin miksi ?
Siitä on todella paljon aikaa. En lähtenyt pakoon lääkitystä, vaan vain halusin asua ulkomailla. Lääkitys jäi luonnollisesti pois. Elämä oli sekaista lääkkeissä. Siihen aikaan ei ollut tietokoneita. Eikä kukaan varmistanut, syönkö lääkkeeitä. Jos olisin syönyt, en olisi voinut lähteä ulkomaille.
Ensin kannattaa saada tietoa, onko mahdollista laitospaikkaa saatavilla, ja pääseekö sellaiseen, sitten vasta tyhjentää asuntoa.
Ei asuntoa kannata tyhjentää, jos kaikki on epävarmaa. Voikin käydä niin, ettei laitokseen pääse, ja sitten joutuu jäämään tyhjään asuntoon.
Onko sinulla nyt tänä päivänä asiat ihan hyvin ?
Muista ottaa neuroleptit mukaan!
Tullaanko Suomesta piikittämään ulkomaille? Paras tapa karistaa piikittäjät elämästään on muutto ulkomaille.
Sairaus ja mahdollinen hoidon tarve kulkee mukana, menee minne vaan.
Jos olisin täällä Suomessa hoidon piirissä ja käyttäisin lääkkeitä, en lähtisi ulkomaille ottamaan selvää, kuinka kävisi, jos siellä menisin huonoon kuntoon.
Ei oikein houkuta edes tietää, millaista mahtaisi olla ulkomailla mielisairaalassa, osaamatta paikallista kieltä, tms.
Ok, englannilla pärjää aika pitkälle, mutta ei se ihan sama ole, myöskään tulkkien varaan en kauheasti luottaisi.
Haluaisin ensin olla todella hyvässä henkisessä kunnossa, jos edes miettisin muuttoa muille maille.
Ai mistäkö tiedän ? Olen ollut suomalaisissa psykiatrisissa sairaaloissa, joissa on ollut samaan aikaan muista maista Suomeen muuttaneita potilaina, ei monia, mutta muutama.
Päässyt seuraamaan vierestä, miten heitä on hoidettu ja kohdeltu, vieläpä kielitaidon ollessa puutteellista ja tulkitkin olleet mitä milloinkin.