Jos on ollut vaikkapa 5 vuottakin työtön

No, ei, mutta on hyvä tehdä selväksi että ei ole ollut vankilassa.

Niin voihan työnantajalle sanoo moi ja työn iloa vielä paljon 5 vuoden jälkeenkin, esim. 10 tai 15 vuoden jälkeen, vaikkapa joka vuosi :-)

Aika pitkät on sytytyslangat työnantajillakin kun valittavat työvoimapulasta mutta eivät vieläkään ole keksineet että pitäisi firman olla vähän ahkerampi että löytyisi ne työvoimapulan korjaamiseen tarvittavat palkkarahat.

Tais mennä nekin rahat firman omistajan mersuun, ja sekin mersu alkaa olemaan jo romu.

Näin Suomi ja sen elinkeinoelämä tärvelee koko maan työmarkkinoiden toiminnan, ja lopputulos tullee olemaan jokin 90-luvun laman kaltainen tilanne, kaikki vain siksi että ei löydy edes sitä maksuhalua jonka markkinat vaatii.

Eivät ota pitkäaikaistyöttömiä.

Kannattaa sitten hakeutua työkyvyttömyys eläkkeelle.

Entäs 15 vuoden jälkeen?

"Ahkera" työnhakija työhaastattelussa:
"Eihän teillä vaan ole töitä minulle?"
Ei!
"Ahkera" työnhakija iloisesti hymyillen:
"Voi kuinka ikävää!"

KAUNIS TALVINEN AURINKOINEN JA KYLMÄ SUNNUNTAIPÄIVÄ TÄNÄÄN 8.2.2026


Tulee mieleeni Mooseksen lain käsky: Muista pyhittää lepopäivä.
Se tarkoittaa aikaa miettiä elämäänsä ja menneitä ja tulevia päiviä. Se tarkoittaa myös sitä, että on hyvä käydä kuuntelemassa Jumalan sanaa ja pyrkiä, jos se meistä riippuu, korjaamaan särkyneitä suhteita ja särkyneitä sydämiä ja pyytää anteeksi niitä tekoja, jotka ovat vahingoittaneet jotakin toista tavalla tai toisella. Työt, jotka eivät ole välttämättömiä tai eivät ole kristillisen rakkauden velvoittamia, ehtii tehdä arkipäivinä. Lepopäivä ei ole turha. On hyvä myös levähtää välillä ja purkaa stressiä iankaikkisten universaalien kysymysten äärellä. Aikaisemmin Suomenkin historiassa jopa kaupat olivat sunnuntaisin kiinni. Se, että muistaa pyhittää lepopäivän on sekä kuormien uuvuttamien että kuormattomuudesta uupuneiden, vasten tahtoen työttömien ja muuten ahdistettujen ja syrjäytettyjen lepopäiväoikeus. Lepopäivän pyhittäminen on myös kunnianosoitus ja kuuliaisuuden osoitus Jumalalle.


Eilen kävin taas hiihtämässä puolitoistatuntisen hiihtolenkin. Kilpaa ei hiihdetty, vaan nautittiin talvisen Suomalaisen metsän ja kumpuilevien maastojen hiljaisuudesta, raikkaudesta, kimaltavista kinoksista ja Jumalan luoman luonnon kauneudesta. Tänään lähdetään lasten kanssa pulkkamäkeen. Pienin, vasta alle neljäkuukautinen ja vanhemmat lapset odottavat innokkaasti mäenlaskua. Otamme mukaan myös slalom-sukset ja hiihtovälineet. Lämpimät kerrospukeutumiset.. Päälle lämmin mustaherukkamehumukillinen , Borjomi vettä ja saslikia perunoilla ja salaateilla. Nähtäiskö siellä?!


Samalla kuuntelen olympialaisten hiihtoa kännykän ja korvanapin kautta. Mutta iltapäivällä haluan ehtiä vielä seuroihin kuuntelemaan Jumalan sanaa. Kristuksen evankeliumista Jeesus sanoi: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” (Biblia 1938)


Kristoin aiemmin täällä hallituksen huomion ja tukemisen kohdentamista kaveripiireille isoissa yrityksissä ja jo kasvuun päässeissä yrityksissä. Tosiasiassa uskon niin, että hallitus on yrittänyt kaikkensa jokaisen suomalaisen elämän turvaamiseksi ja myös kasvun edistämiseksi. Meidän on hyvä antaa myös heikkoudet, lankeemukset ja tehdyt virheet anteeksi toisillemme. Syntien tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen ei auta, jos se johtaa vain kostoon, syrjäyttämiseen, torjumiseen ja halventamiseen sekä asettaa katujat ja anteeksi pyytäjät paariaan, syrjään ja karttamisrangaistukseen jopa lopuksi elämää. Tässä meillä suomalaisilla on syytä ottaa oppia esimerkiksi Ukrainasta. Jumala antaa armoauringon paistaa kaikille, niin hyville kuin pahoillekin. Katuvan synnit hän siirtää armon pohjattomaan mereen ja niin kauas kuin itä on lännestä. Vaikka synnit olisivat veriruskeat, …villan valkoiseksi. Mistä löytää armollisen jumalan? Jumalan armovaltakunnasta jo tässä ajassa.

Ja jolle Jumala avaa taivaan valtakunnan ovet, sitä ovea ei voi yksikään sulkea. Voi voi sitä, joka ”elää toisten synneissä”, eikä anna anteeksi heidän rikkomuksiaan. Sille ei Jumalakaan anna anteeksi… Kun on päässyt lain kuolettavan sanan alta uudeksi synnyttävän armon alle, voi lepopäiväkin tuntua Jumalan suurelta siunaukselta ja lahjalta.


Rukoilen, että: God bless Finland and all of us!