Tuolla loppuelämän lääkityksellä ei ole mitään muuta tarkoitusta, kuin pitää huoli siitä, että lääketehtaat saavat voittoja.
Loppuelämän lääkitys
Anonyymi-ap
5422548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Mitähän sitä...Tsuumailin vähän muuallekin välillä ja törmäsin ajatuksiin, että miehen tulee suojella naista kaikelta pahalta. Mutta yhtään ei oltu eritelty mitä se kaikki paha on, jolta suojella. Jotenpas kysynkin kyselyikäni kyselyn…
- Hävettävä käytösHävettääkö sinua jokin?
- Kuka murtautu illalla kipparilleJotaki hampuusia kannettu ambulanssiin ja kipparin iso ikkuna palasina..Mitä tapahtunu??
- Kuvittelin että oltiin läheisempiäYstäviä, tavallaan. Mutta ei sitten oltukaan sun näkökulmasta. Pettymys, mutta totun kyllä asiaan vähitellen.
- Susilauma KorkatissaKahdeksan suden lauma käynyt repimässä Hankosen Antin lampaat Korkatissa torstain vastaisena yönä. Mahtavaa luonnon Monimuotoisuutta. ViherVasemmisto ja Greenpeace kiittää.
- Myönnä poisLoukkaannuit mulle silloin aikoinaan? Ne viestit, väärinymmärrykset, kaikki. Miehelle
- Omapahan on vikasi jos jää loppuelämän romanssi välistä kun haluat olla itsepäinen jääräJa tuomita, jotain mitä et kykene ymmärtämään, antamatta edes mahdollisuutta, vaikka olen tehnyt parhaani elämäni edistämiseksi ja oikeasti yrittänyt!! Itken tyynyyn... tuskin edes yhtä vuotta ilman itsetuhoisia ajatuks…
- Tule sunnuntaina juna-asemalleKello kymmenen aikaan, tavataan siellä. Ainoa ja viimeinen tilaisuus tavata. Jos et tule niin et enää koskaan näe minua. En halua kirjoitella mitään, en halua kuulla selityksiä. Haluan tavata.
- Onko se sinun mielestäsiminun syyni, että tilanne on se mikä se on? En tiedä. Toisaalta, en pysty uskomaan että millään minun tekemisilläni olisi ollut juurikaan merkitystä.
- Eiköhän tämä ole jo tässäParivuotta hukkaan heitetty.
- kunnioitan tahtoasiEn tule sinua enää lähestymään.
- Onko tarkoitus ottaa ihmisten eläkevarat valtion käyttöön?Vai mistä tässä eläkeiän nostossa hamaan tappiin on kyse? Eihän moni sitten saisi käytännössä eläkettä koskaan vaikka eläkemaksuja koko elämänsä olisi maksellutkin.
- Perjantai jälleen bläähViikonloppuna sataa, mitä meinaatte tehdä? Pian on syyslomakin, suunnitelmia tähän säähän? Mulla olis pihahommaa vielä, mutta en helvetissä mene sateeseen kastumaan. Kasvoi vähän kyr*äkin otsaan kelin takia. Eikö nyt vo…
- Tiedätkö yhtäkään näistä "julkkiksista"? Elämäni biisi vieraslista la 10.10. hämmästyttääElämäni Biisissä on totuttu näkemään suomalaisia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat koko kansalle tuttuja. Vieraita on ollut mm. viihteen, taiteen, tieteen, urheilun, politiikan ja kulttuurin saralta. Jos on ollut koko …
- Haluan sanoa sulle miesEttä pysytään molemmat pois täältä palstalta. Maltetaan olla pois, koska olosi on silloin parempi. Minä en kirjoittele enää, joten voit unohtaa tämän. Ottaisitko minuun yhteyttä muuta kautta, jos haluat. Olisin onnessan…
- Mitä enää haluat??Tätä on kestänyt liian kauan!
- Paras paikka asua?Mikä olisi paras paikka asua Suomussalmella,kun ulkopaikkakuntalainen sinne muuttaa. Suomussalmen kk viehättää, mutta olisiko Ämmänsaari parempi ja mikä alue siellä? Nyt saa kehua ja haukkua, mutta apuja päätöksentekoon…
- Vappu Pimiä lataa suorat sanat MasterChef-kritiikistä: "Tee niin tai näin, niin se on aina..."Vappu Pimiä liittyi viime MasterChef Suomi -kaudella arvovaltaiseen tuomaristoon. Pimiän rinnalla tuomaroivat Helena Puolakka ja Henri Alén. Pimiä toi tuomarikolmikkoon näkemystä ja kulmaa huippuravintoloiden keittiöide…
- Oon haaveillut vaan susta...Sinkku oon ollut kokoajan...
Vastaukset 542
Vanhimmat
Mikä saa luulemaan, että se olisi maksajan etu? Eiköhän se maksaja tässä päätä sen että kuka siitä hyötyy ja millä tavalla.
Lääketehdas ei saa rahaa sähköshokkihoidosta
Mutta sähkötehdas saa, miettikääpäs sitä.
Eipähän siinä käytetä kuin muutama ampeeri
Sähköiskuri maksaa 20000 euroa
Ja sitä varten pitää vain rakentaa ja ylläpitää kokonainen sähköverkko ja pari ydinvoimalaa.
Onhan se hassua miten pennin pilleri on salaliitto, mutta pennin sähkö ei sitä sitten olekkaan?
Pitäisikö sähköä antaa nykyisin enemmän? Vaikka ilman suostumusta? Vai miten tämä dilemma ratkaistaan?
Minkälaista olisi joutua sähköterapiaan
https://www.youtube.com/watch?v=d_mASr1djMM
Kovasti eräöt puhuvat rahasta joka helkkarin yhteydessä . Ätehtaat ei toimi ilmaiseksi sen työläiset saavat palkan , koneet maksaa maltaita , joten aika nähdä asiat sellaisina kun ne ovat . Ei suomipojan mt lääke rikastuta ketään vaikka hän kovasti kadehtii, ——— turhaan .
Lisäksi psykiatrit ja mielenterveyshoitajat tekee rahaa.
Tekevät työtään, josta saavat palkkaa.
Ei ne mitään ylimääräistä rahaa tee. Hoitajat ainakaan ei edes palkoillaan paljoa rikastumaan pääse.
Me monet olemme hyötyneet heidän avustaan
Se ei mitenkään oikeuta myrkyttää viattomia ihmisiä.
Sehän olisi rikos, josta joutuisi vastuuseen.
Tuskin myrkyttävät, koska se johtaisi syytteeseen ja kenties vankilaan asti.
Eikä vielä ole tainnut olla sellaista oikeudenkäyntiä, että potilas olisi syyttänyt lääkäriä myrkyttämisestä lääkkeillä ?
Miksiköhän ei....?
Olen yksi monista hyödyn saaneesta.
Lääkkeen pakkosyöttö on myrkyttämistä.
Niinkö alkaa työ olla vieras käsite, että tulee yllätyksenä se että siitä saa palkkaa?
Ongelma on siinä, että kyseinen työ on rikollista.
Ei ole tervettä tekstiä tuo!
Psykiatriassa väärä mielipide on mielisairaus.
Sinulla on ollut mitä ilmeisimmin huonoja kokemuksia psykiatrian puolella.
Mielestäsi kaikki on väärin, rikollista ja ties mitä, ja osaa ei ole olemassakaan.
Oletko miettinyt, mikä sinut saa ajattelemaan noin ?
Siis minä en pysty vastaamaan puolestasi, mutta jos vastaisit itse.
Mikä on tuntunut niin ikävältä kohdallasi, että on tuollainen uhma jäänyt päälle ?
Kaikki perusjärkevät aikuiset pystyvät tajuamaan, että lääkkeen pakkosyöttö on myrkyttämistä.
Ilmeisimmin sitten iso osa minun tuntemistani aikuisista ihmisistä ( nykyään ja jo aiemmin ) eivät ole olleet perusjärkeviä.
Vaikka mielestäni kyllä hyvinkin järkeviä, etenkin he, jotka saivat lääkityksen avulla elämänsä kuntoon. Eikä toki heilläkään ole järjessä vikaa, jotka eivät ole täysin kunnossa psyykkisesti.
Niin, ja et vastannut kysymykseeni ?
Vai hoitaako ammattilainen viallisia? Siinäpä mietittävää.
Kas kun et soita poliisille.
Sairaudentunnottomuus ei oikeuta kirjoittamaan vihapuheita toisista ihmisistä.
Minkälaista näyttöä sairauden olemassaolosta on?
Pitäisikö sinun ihan itse opetella käyttämään hakukoneita, ettei tarvitse luulla että kaikki muut ihmiset ovat täällä vain palvellakseen sinua?
Miksi et voi esittää mitään näyttöä mielisairauksien olemassaolosta?
Kohtaaminen väitteiden kanssa, jotka kiistävät mielisairauksien olemassaolon, voi olla turhauttavaa. Mielenterveyshäiriöt ovat kuitenkin hyvin dokumentoituja ja tunnustettuja lääketieteellisiä tiloja, joista on runsaasti tieteellistä näyttöä.
Jos kohtaat tällaisen väitteen, voit yrittää vastata rauhallisesti ja tarjota tietoa, joka perustuu tieteellisiin tutkimuksiin ja asiantuntijoiden näkemyksiin. Esimerkiksi voit mainita, että Maailman terveysjärjestö (WHO) ja monet muut terveysorganisaatiot tunnustavat mielenterveyshäiriöt ja tarjoavat ohjeita niiden diagnosointiin ja hoitoon.
Itse asiassa kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan minkään mielisairauden olemassaoloa.
Kukaan ei kiellä tautiluokitusten olemassaoloa. Sinulla heikkolahjaisena ihmisenä menee sekaisin tautiluokituksen olemassaolo ja luokituksen taustalla olevien teoreettisten oletusten perustelun empiirinen pohja. Mistä tahansa inhimillisestä ilmiöstä voit rakentaa "sairauden", jos siihen liittyy kulttuurissa negatiivista, epätoivottavaa ja täten toimintakykyä tilastollisesti heikentävää käyttäytymistä, tuntemista tai ajattelua. Jos ymmärtäisit tautiluokitusten teoreettista pohjaa tajuaisit, että saisit yhtä validin ja luotettavan häiriön rakennettua vaikkapa sosiaalisesta syrjäytymisestä kuin skitsofreniasta. Sinun pitää ymmärtää ennen sitä, mihin viitataan validiteetilla ja reliabiliteetilla. Käyttäytymisen tason häiriöt voivat olla luotettavia, sisäisesti koherentteja ja muista häiriöistä riittävästi erottuvia, mutta silti ne voivat olla lääketieteellisinä sairauksina, naturalistisessa mielessä, täyttä hölynpölyä. Ja vaikka löytäisit tilastollisia eroja sosiaalisesti syrjäytyneiden ja ns. normaalien verrokkien hippokampuksien volyymissa (mikä on todennäköistä), niin se ei tarkoita, että sosiaalista syrjäytymistä voisi tehokkaasti hoitaa ja diagnosoida lääketieteellisenä häiriönä. Suurin osa psykiatrisista häiriöistä ei edes ole kovin luotettavia. Arvioitsijoiden välistä luotettavuutta mitataan usein Cohenin kapalla, joka monien tutkijoiden mukaan pitäisi ainakin lääketieteessä olla yli 0.6. Suurin osa psykiatrisista häiriöistä on alle tuon, kun luotettavuutta mitataan realistisissa olosuhteissa. Se että nykyään DSM-V pidetään jopa 0.2 kappa-arvoa hyväksyttävänä, herätti kauhistelua aikoinaan kyseisen laitoksen julkaisun aikoihin. Muun muassa Psychology Todayssa Allen Frances (DSM-IV entinen puheenjohtaja) kauhisteli hyväksyttävän kappa-arvon laskua vuonna 2012 julkaistussa artikkelissaan DSM-5: How Reliable Is Reliable Enough?, että nykyään hyväksytty kappa-arvon raja-arvo on melkein sama, kuin jos pistäisit kaksi simpanssia arpomaan diagnoosin itsellesi (näin karrikoidusti suomennettuan):
"In the past, 'acceptable' meant kappas of 0.6 or above. When the personality disorders in DSM III came in at 0.54, they were roundly derided and given only a reluctant bye. For DSM 5, 'acceptable' reliability has been reduced to a startling 0.2-0.4. This barely exceeds the level of agreement you might expect to get by pure chance."
Tämä tarkoittaa, että yli puolet datasta on virheellistä eli diagnoosit eivät käytännössä voi olla oikeita tai vääriä, koska niissä on niin paljon virhettä. Jos laboratoriotesteissä olisi noin kammottava määrä virhemarginaalia, niin käytänössä testit olisivat täysin hyödyttömiä. Joku masennusdiagnoosi on reliabiliteetiltaan kyseenalainen, mutta silti valtamediassa ja tutkijoiden keskuudessa siitä puhutaan aivan, kuin se olisi käsiteellisesti validi häiriö eikä vain jokin epämääräinen, huonosti määritelty subjektiivienn tunnetila. Ja keskusteltu tämän "masennushäiriön" etiologiasta on tässä valossa hupaisaa, koska miten voi olla yhtenäistä etiologiaa häiriöllä, jonka reliabiliteetti on 0.32. Eiväthän tutkijat ja lääkärit edes tiedä, mistä he puhuvat, kun he puhuvat masennuksesta. Koherenttia kategoriaa nimeltä "masennus" ei ole olemassa saati sitten sellaista biologista tilaa, kuin masennus.
Anteeksi, mutta jäi epäselväksi yritäkö nyt puhua skitsofreniasta, persoonallisuushäiriöstä vai masennuksesta?
Vai pystytkö itsekkään erottamaan mistä niistä puhut?
Ymmärrätkö että oikea lääketieteeteen perusedellytys on objektiivinen näyttö.
Psykiatriassa ei ole toimivaa objektivisuutta ollenkaan.
Järkevä ostaa lääkkeet muttei käytä niitä.Ja saa silti elämänsä kuntoon.
Psykoosisairauksien olemassaolosta on vahvaa tieteellistä näyttöä. Psykoosi on mielenterveyden häiriö, jossa todellisuudentaju häiriintyy, ja se voi ilmetä monin eri tavoin, kuten aistiharhoina, harhaluuloina ja puheen häiriöinä. Yleisin psykoosisairaus on skitsofrenia.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että psykoosiin liittyy usein biologisia, geneettisiä ja ympäristöön liittyviä tekijöitä. Esimerkiksi aistiharhat voivat liittyä mihin tahansa aistiin, kuten kuuloon tai näköön. Psykoottisia oireita voivat olla myös epätavalliset ajatukset ja harhaluulot, kuten jatkuva vänkääminen ilmiselvistä asioista.
Psykoosisairauksien diagnosointi perustuu kliinisiin arviointeihin ja oireiden tarkkailuun.
Haluaisitko vähän perustella sitä järkeä, että miksi parantuneen ihmisen pitäisi vielä näytellä käyttävänsä lääkkeitä?
Kumpi siitä puuttuu järki, vai se paraneminen?
Oot sitä mieltä että jostaki olemattomasta sairaudesta pitäisi parantua?Se ny olisi sula mahottomuus ja toisekseen ei ole mitään syytä parantua olemattomasta sairaudesta.
Miksi et pysty esittämään sitä vahvaa tieteellistä näyttöä?
Höpö höpö.Ei ole mitään vahvaa näyttöä.Tutkimukset perustuu yhä subjektivisuuteen.Kukaan ei tiedä kuka on oikiasti sairas ja kuka ei.Ei ole mitään biokemiallista mittaria asian vahvistamiseen.
Mielisairauksien diagnosointi perustuu pääasiassa kliinisiin arvioihin ja potilaan oireiden perusteelliseen arviointiin. Tässä on muutamia syitä, miksi biokemiallisia todisteita ei aina tarvita:
Kliiniset kriteerit: Monet mielisairaudet, kuten ma,sennus ja skitsofrenia, diagnosoidaan käyttäen kliinisiä kriteerejä, jotka perustuvat potilaan oireisiin ja käyttäytymiseen. Näitä kriteerejä on kehitetty ja tarkennettu vuosien varrella, ja ne ovat osoittautuneet luotettaviksi
Monimutkaisuus: Mielisairaudet ovat monimutkaisia ja voivat johtua monista eri tekijöistä, kuten geneettisistä, ympäristöllisistä ja psykologisista tekijöistä. Biokemialliset testit eivät aina pysty kattamaan kaikkia näitä tekijöitä.
Käytännöllisyys: Kliiniset arvioinnit ja haastattelut ovat käytännöllisempiä ja nopeampia toteuttaa kuin monimutkaiset biokemialliset testit. Ne mahdollistavat myös potilaan kokonaisvaltaisen arvioinnin, mukaan lukien hänen elämänhistoriansa ja nykyiset olosuhteensa
Tieteellinen kehitys: Vaikka biokemialliset testit voivat tarjota arvokasta tietoa, ne eivät vielä ole riittävän kehittyneitä tai laajasti hyväksyttyjä mielisairauksien diagnosoinnissa. Tutkimus tällä alueella on kuitenkin jatkuvaa, ja tulevaisuudessa biokemialliset testit voivat tulla tärkeämmiksi
Ei käytös ole tai voi olla sairaus! Sairas käytös on kielikuva.
Mielisairaus ilmenee monenlaisena käytöksenä ja oireina.
Mielialan muutokset: Äkilliset ja voimakkaat mielialan vaihtelut ilman selvää syytä voivat olla merkki mielisairaudesta
Todellisuuden vääristyminen: Harhaluulot, hallusinaatiot, tjai yleisen tiedon vastaan vänkääminen, joissa henkilö näkee tai kuvittelee asioita, joita muut eivät näe tai kuvittele.
Unihäiriöt: Unettomuus, liiallinen nukkuminen tai unissakävely voivat olla merkkejä mielenterveyden ongelmista
Syömishäiriöt: Muutokset syömistottumuksissa, kuten ylensyönti tai syömisen välttely, voivat viitata mielisairauteen
Ahdistuneisuus ja pelot: Voimakas ahdistus tai fobiat, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko, voivat olla oireita mielenterveyden häiriöistä
Käytöksen muutokset: Esimerkiksi kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä henkilö voi olla erittäin energinen ja puhelias maanisen jakson aikana
Järkevä voi myös olla rehellinen, jättää lääkkeet ostamatta ja sanoa lääkärille, ei kiitos.
Itsekin olisin voinut olla epärehellinen ja esittää syöväni lääkkeitä, ainoastaan ostamalla ne, mutta on parempi omatunto, kun suoraan sanoin lääkärille, että lopetin lääkityksen.
Turha lääkkeiden ostaminen myös maksaa itselle, eikä Kela-korvauksetkaan ihan pieniä ole psyykenlääkkeissä, ovat usein täyskorvattavia. Kelalta menee rahat hukkaan turhia korvatessa.
Jostakinhan se saman asian jankkaaminenkin johtuu.
Jos jatkuvasti väittää, ettei mielisairauksia tms. ole, niin silti on jokin pielessä, jostakin se jankkaaminen johtuu.
Ehkä olisi vain jankkaajankin helpoin hyväksyä, ettei kaikki ole ok. Olkoon kyseessä sitten sairaus tai mikä tahansa muu.
Tuollaisen jankkaajan psykiatrit ja hoitajatkaan eivät ihan helpolla pääse, melkein voisi osanotot esittää...
Mieliala, luuleminen, vänkääminen, nukkuminen, syöminen, ahdistus, pelko ja käytöksen muutos ei ole sairauksia.
Käänteinen todistustaakka, esimerkiksi yleisesti tunnetun faktan todistaminen on argumentoinnissa virhe, koska se siirtää vastuun todistamisesta väitteen vastustajalle, vaikka alkuperäinen väittäjä olisi se, joka tarvitsee tukea väitteelleen.
Tämä johtaa epäreiluun tilanteeseen, jossa alkuperäinen väittäjä voi esittää epämääräisen väitteen ilman todisteita ja vaatia sitten vastustajaa kumoamaan sen.
Yleisesti tunnetun faktan vastustajalla on vastuu perustella väitteensä, eikä käänteistä todistustaakkaa tulisi käyttää väärin.
Esimerkiksi oikeudessa syytetyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään, vaan syyttäjän on osoitettava syyllisyys. Tämä periaate auttaa varmistamaan oikeudenmukaisen keskustelun ja päätöksenteon.
Mutta mistään mielisairaudesta ei ole olemassa mitään tieteellistä näyttöä. Se joka väittää mielisairauksien olevan olemassa, on velvollinen osoittamaan väitteen todeksi.
Mielisairaudet ovat todellisia ja vaikuttavat moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Ne voivat ilmetä monin eri tavoin, kuten masennuksena, ahdistuksena, kaksisuuntaisena mielialahäiriönä, skitsofreniana, tai muina harhoina ja luuloina ihmisen arjessa.
Mielisairaudet ovat lääketieteellisesti tunnustettuja tiloja, ja niitä voidaan hoitaa erilaisilla terapioilla, lääkkeillä ja tukipalveluilla.
On tärkeää tarkistat itse faktat useista eri lähteistä muutamasta syystä:
Luotettavuus ja tarkkuus: Keskustelufoorumeilla ja sosiaalisessa mediassa jaettu tieto ei aina ole tarkkaa tai luotettavaa. Useat lähteet auttavat varmistamaan, että tieto on oikein ja paikkansapitävää.
Monipuolinen näkökulma: Eri lähteet voivat tarjota erilaisia näkökulmia ja lisätietoa aiheesta. Tämä auttaa muodostamaan kattavamman ja tasapainoisemman käsityksen.
Vähentää harhaanjohtavaa tietoa: Yksittäinen foorumi lähde voi sisältää virheitä tai olla puolueellinen. Useiden lähteiden tarkistaminen auttaa tunnistamaan ja välttämään harhaanjohtavaa tietoa.
Kriittinen ajattelu: Faktojen tarkistaminen itse kehittää kriittistä ajattelua ja tiedon arviointitaitoja, jotka ovat tärkeitä nykypäivän tietoyhteiskunnassa.
Onko olemassa mitään verikoetta, röntgenkuvaa tai koepalaa mikä osoittaisi mielisairauden olemassaolon?
Elämän ongelmista kumpuavat oireet ei ole mielisairauksia.
Mitään lääketieteellisesti tunnustettua mielisairautta ei ole löydetty tänäkään päivänä.Lääkeyhtiöitten keksimiä teorioita ilman mitään tieteellistä totuuspohjaa.
Niin tietysti.
Valitettava tosiasia että monet joutuu olosuhteiden pakosta ostaan lääkkeitä mitä ei käytä niitä.Monilla sattuu olemaan sellainen tilanne että sillä oikialla diagnoosilla ei eläkettä myönnetä.Ja eläkettä ei myönnetä jos ei suostu lääkityksiin.
Haluaisitko, että sinun aivoista otettaisiin koepala, jos se vaikka todistaisi sen, ettet olekkaan sairas?
Aivosairaudet kuuluvat neurologiaan.
Miksi ostaa lääkkeitä olemattomaan sairauteen?
Fuck logic.
Ostaa niitä eläkkeen takia.Muuten sitä ei myönnetä.
Ei kaikkien kohdalla onnistuta, ikävä kyllä.
Ei ne olekaan sairauksia, mutta sairaus voi aiheuttaa oireilua noissa toiminnoissa, unihäiriötä, syömishäiriötä, ahdistusta, pelkoa, mielialan muutoksia. Ja varmaan itsekin huomaat, että myös luuleminen ja vänkääminen ovat oireita, ei suoranaista sairautta, mutta taustalla on sairaus.
Kuuluu mihin kuuluu, mutta sinulta kysyttiin, haluaisitko että aivoistasi otettaisiin koepala todisteeksi, ettet olisikaan sairas. Ei kysytty mihin lääketieteen erikoisalaan se kuuluu.
Ei tuo jankkaaminenkaan ihan tervettä ole.
Joillekin ne lääkkeet olisi kuitenkin ihan paikallaan, onhan tuon huomannut jo tälläkin palstalla...
Mutta kun siitä sairaudesta ei ole olemassa mitään objektiivista näyttöä.
Oot sitä mieltä että pitää ostaa pillereitä vaikka niitä ei edes tarvitse?
Mielenterveyden häiriöllä, mielenterveyshäiriöllä tai psyykkisellä sairaudella tarkoitetaan yleensä mielenterveyden poikkeamista tavanomaisesta sellaisella tavalla, että siitä aiheutuu haittaa itselle tai muille. Mielenterveyden ongelmia kutsutaan häiriöksi, jos oireet ovat pitkäkestoisia ja suhteettomia mahdollisiin ulkoisiin syihin nähden, jos potilas ei kykene hallitsemaan niitä ja jos ne haittaavat hänen toimintakykyään.
Vaikka mielenterveys on monimutkaista ja joillekkin ihmisill vaikeaa ymmärtää, se ei ole pelkkä kielikuva – se vaikuttaa yksilöllisesti jokaiseen meistä.
Eivät olekkaan, vaan kuten tekstissä jo aikaisemmin mainittiin ne mitä todennäköisemmin johtuvat sairaudesta.
Unohdit vastata kysymykseen.
Jos se ei ole pelkkä kielikuva, niin minkä takia mistään mielisairaudesta ei ole mitään objektiivista näyttöä?
Sairaudesta mitä kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan olemassaolevaksi.
Jos kokee itsensä niin terveeksi, että pärjää ilman lääkkeitä, niin miksi on lääkäriltä haettava reseptiä ?
Miksi haluta eläkkeelle, jos on niin terve, ettei koe tarvitsevansa hoitoa, lääkkeitä ym. ?
Jos kokee itsensä terveeksi, niin eikös silloin ole yleensä työkykyinen ? Ei terveitä millekään eläkkeelle laiteta.
Tuosta jonkinlaista outoa ristiriitaa on löydettävissä.
No kun ne haluaa eläkkeelle vaikka väittävät etteivät ole sairaita...
Näkyisiköhän se peilistä, jos tarkkaan katsoo ?
Jos ei muuta varten ni sitä varten että eläke myönnetään.
Mielisairauksista on kyllä olemassa näyttöä.
Tiettyjä varoitusmerkkejä mielenterveyshäiriöistä ovat esimerkiksi, unihäiriöt, mielialan muutokset ilman ilmeistä syytä, todellisuuden vääristyminen, kuten jatkuva inttäminen todellisuutta vastaan ja muutokset syömistottumuksissa.
On tärkeää tunnistaa nämä merkit ja hakea apua tarvittaessa.
Ei löydy ristiriitaa kun et vaan ymmärtänyt asiaa.
Mikä minulla jäi ymmärtämättä ?
Tajusin kyllä sen, että ollaan hakemassa eläkettä, ja sen takia esitetään, että käytetään lääkkeitä, kun ei muuten eläkkeelle pääse. Näinhän oli tarkoitus ?
Miksi olet sitten pyrkimässä eläkkeelle, jos tunnet, ettet tarvitse lääkkeitä, hoitoa ?
Vai oletko psyykkisesti sairas, jäät eläkkeelle ja voivottelet loppuelämän, kun on niin kamalan vaikeaa koko elämä ?
Anteeksi, tuo oli vähän rumasti sanottu, mutta kun oikeasti noinkin voi käydä.
Mä olen jo eläkkeellä.
En vaan me/cfs tilasta mielialalääkkeillä parane.Niitä vaan pitää muutama purkki ostaa vuodessa että eläke tulee.Kohtalotovereita on tuhansia.
Miksi terve ihminen haluaisi että hänelle myönnettäisiin eläke ilman perusteita?
Sinun pitäs kysyä niiltä terveiltä jotka eläkkeelle haluaa.En mä vaan tiedä.
Monet fyysiset häiriöt aiheuttaa samat oireet.Ne olisi tärkiä ensin pois sulkea.
Ei sinne lääkärille tai hoitajalle tarvitse mennä, jollei halua lääkkeitä. Olit sitten terve tai sairas. Eikä kukaan vahdi syötkö niitä "myrkkyjä* vai et.
Psykiatrit ja hoitajat pakottavat psyykelääkkeitä ihmisille.
Ei ne mitään pakota muuten kuin pakkohoidossa.
Laitoksen ulkopuolella kukaan ei pakota niitä käyttämään.
Kyllä monellaki on näyttöä esim. Jatkuva toisten mollaaminen valehtelulla, jatkuva seuraaminenja vainoaminen, outojen ohmisten määräily epäterveellisellä tavalla jne
Olen kyllä kuullut, ettei me/cfs diagnoosilla saa eläkettä.
Mikään teko ei ole sairaus.
Eli lääkkeitä pakotetaan.
"Laitoksen ulkopuolella kukaan ei pakota niitä käyttämään."
Kyllä joissakin tapauksissa kotisairaanhoito käy valvomassa lääkkeiten ottamisen.
Samalla periaattella millä kela kieltää myöntämästä me/cfs diagnoosilla eläkkeen.Voidaan myös kieltää kaikilta mielisairailta se eläke.
Eihän sinne ole pakko ite mennä.Mutta jos tilanne vaatii niin virkavalta soitetaan.Kyllä sinne lääkääriin on moni polisiien kyydissä mennyt.
Jatkuva kiusaaminen, aikuinen ihminen, jos on psyykkinen tasapaino kunnossa, ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin!
Tervettä ihmistä ei kuitenkaan viedä poliisin avulla mihinkään lääkäriin, ei psykiatrille, ei psykiatriseen sairaalaan.
Jos on niin huonossa kunnossa, että poliiseja tarvitaan, niin kyllä ilmeisimmin lääkitystäkin tarvitaan.
Silloin jos ihmisellä on omat asiat hyvin, ei varmaankaan ole mitään tarvetta kiusata muita.
Kiusaajilla on aina itsellään jotain ongelmaa.
Joskus voidaan viedä terveitäkin.Mutta kyllä se sitte lääkärissä selviää kuka on terve.
Ei aina ole edes kyse psykiatrisesta potiilaasta.Kaikki kun ei haluaisi sitä somattistakaan sairautta hoitaa vaan vaarantaa oman henkensä.
En ole nähnyt enkä kuullut viidenkymmenen vuoden aikana, että terveitä olisi poliisit kotoa hakeneet.
Muutamia sen verran sairaita olen tuntenut, että ovat sitä poliisikyytiä tarvinneet. Tosin jäivätkin sitten pitempiaikaiseen hoitoon sairaalaan.
Somaattisen sairauden takiakaan ei poliisit hae kotoa ketään.
Kun ei halua hoitaa somaattista sairauttaan ja vaarantaa oman henkensä, taisit tarkoittaa jotain itsemurhan suuntaan.
Ja jos somaattisesti sairas alkaa tekemään tai suunnittelemaan itsemurhaa, niin siihen on kyllä psyykkiset syyt. Somaattinen sairastaminen voi olla henkisestikin hyvin raskasta.
Yhen tapauksen olen nähnyt että tuli taksilla takasi.Ei kuulemma hoitotarvetta.
Jos ei pollisi kyydissä niin ambulansilla ainaki.Semmosen tapauksen olen nähnytkin kun yks tapaus vietiin dialyysiihoitoon kun ei ite sinne lähtenyt.
Kyllä hakee.
Poliisit kotihältyksessäki oli yks tapaus.Näyteltyjä mutta tositapahtumiin perustuvia.
Epäilen, että tähän liittyy anonyymissä netissä sellainen ongelma, että erityistarpeita omaavat ihmiset esiintyyvät terveinä, ja he kokevat että ns "terveille" asetetut vaatimukset ovat kiusaamista.
Tällaista ongelmaahan ei yleensä tule livenä.
Miksi huijari haluaisi eläkkeelle väärin perustein?
Mitäköhän vaatimuksia mahdat tarkoittaa ?
En nyt ihan ymmärtänyt pointtia tuossa koko kommentissa.
Kyllä huomaa, että mielenterveyspalstalla ollaan. Vainoharhaluuloisuus kukoistaa.
Sinä ja sinun kirjoituksesi osoittavat mielisairauksien olemassaolon.
Jos ihminen on niin huonossa kunnossa terveytensä takia, että kotisairaanhoito käy lääkitsemässä, niin ilmeisesti lääkkeille on oikea tarve.
Dialyysia ei annetakaan psyykkisen sairauden takia.
Jos potilas on ollut huonossa kunnossa, eikä ole jaksanut itse dialyysiin lähteä, ehkä on ollut aiheellista hankkia ambulanssikyyti.
Ambulanssi on ollut tuossa asiassa ihan paikallaan, poliisit eivät olisi lähteneet ketään dialyysiin kuljettamaan.
Ehkäpä juuri siksi, että on huijari.
Niin, ehkä tuo ihminen oli ollut itsetuhoinen, ehkä uhannut tehdä vaikka itselleen jotain, tms. Ei voi tietää.
Eräs tuntemani mielsairaanhoitaja kertoi, että he saavat bonuksia.
Psykoosit menevät ohi itsestään. Niihin ei tarvitse lääkitystä. On kokemusta.
Mssennukset ym. mitä luettelit, eivät ole mielisairauksia. Ne ovat mielenterveysongelmia. Eivät sairauksia.
Kukaan ole niin väittänytkään että dialyysia psyykkisen sairauden takia anneta.
Minun muistin mukaan se oli kuollut ambulanssiin.Ei kerinnyt edes siihen dialyysiin.
Monilla aloilla ja työpaikoilla saattaa saada jonkinlaisia bonuksia palkan lisäksi, se ei ole pelkästään hoitajien etuus.
Ehkä sinulla on kokemusta, ja voi olla joillain muillakin, mutta psykoosi ei mene ihan kaikilla ohi itsestään. Jotkut tarvitsevat siihen lääkitystä.
Mitään mielisairautta ei ole olemassa. Sairas mieli on kielikuva.
Psykiatreilla ei ole mitään objektiivista menetelmää osoittamaan minkään mielisairauden olemassaoloa. Ei ole verikokeita, röntgenkuvia tai koepaloja.
Jos et tykkää viestistä, hyökkäät viestinviejää vastaan. Väärä mielipide ei ole sairaus. Mikään mielipide ei ole sairaus. Sairas mielipide on kielikuva.
Miksi jonkun ihmisen pitäisi tuhlata elämäänsä vääntääkseen ihmiselle rautalangasta miten maailma toimii?
Suurin osa sen ymmärtää ja lopuille sitä on turha selittää.
Ja sinä menit ja uskoit?
Ei olis ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun masennus ja psykoottinen masennus menisi tällä foorumilla sekaisin.
Jos olet niitä onnekkaita joilta se menee ohi, myös lääkärin ja sinun kanssa tekemisissä olevien ihmisten mielestä, niin hienoa.
Sinä et valitettavasti ole lääke jota muille psykoosisairaille voitaisiin antaa. Eikä kaikki ole ihan niin onnekkaita.
Mielisairauden olemassaolo ei ole pelkästään mielipide, vaan se perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja kliinisiin faktoihin.
Harmi vain, että ei ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta mikä osoittaisi minkään mielisairauden olemassaolon.
Mielisairaudesta ei ole mitään tieteelistä objektiivista faktaa.
Sitä en tiedä miten pahoja psykooseja oot kokenut.Lievemmmät on mennyt ohi itestään.Sitte ne raskaamman sarjan psykoosit ei ole mennyt ohi ilman hoitoa.
Noh, otetaampa esimerkki. Meillä on olemassa rappusia ja pyörtuoliramppeja.
Jos ihminen tulee pyörätuolilla rappusten viereen, niin kaikille jotka sen näkee, tulee automaattisesti se käsitys, että heillä on niitä erityistarpeita. Vaikka pyörätuoli ihminen kuinka väittäisi, että hän on terve ja mitä hän tietyllä tapaa onkin. (mutta ei mennä siihen sen enempää, koska se ei tämän esimerkin osalta ole olennaista.)
Netissä tämä erityisten ihmisten erityistarve ei näy päällepäin, joten ihmisen joka väittää olevansa terve myös oletetaan itse "kävelevän" ne rappuset, eikä valittavan siitä, että he eivät terveytensä takia kykene siihen.
Sen takia olisi aina hyvä muistaa syy seuraus suhteet. Missä vaiheessa normaalien asioiden vaatiminen on normaalia, ja milloin kiusaamista.
Ymmärrän, että mielenterveyden tutkimus on monimutkaista ja moniulotteista, jota on vaikea ymmärtää. Vaikka yksilön kuuntelu komekusten ymmärtäminen on tärkeää, niin lääketiede on pitkään harjoitettu empiirinen tiede ja hoito perustuu nykyisin vain tutkittuihin ja tehokkaisiin hoitoihin.
Ei ole olemassa mitään verikoetta, röntgenkuvaa tai koepalaa mikä osoittaisi minkään mielisairauden olemassaolon.
Oma subjektiivinen kokemus voi olla merkittävä ja vaikuttava, mutta se ei ole sama asia kuin tieteellinen fakta. Kokemusta on tärkeää ymmärtää, että se voi vaihdella yksilöittäin ja olla sidoksissa henkilökohtaisiin tunteisiin ja havaintoihin.
Tieteellinen tutkimus pyrkii objektiivisuuteen ja yleistettävyyteen, ja siksi se perustuu usein empiiriseen aineistoon, kuten havaintoihin, mittauksiin ja kokeisiin.
Kokemuksen käsitteen määrittely on tärkeää, tutkittaessa yksilöä ja miten se sijoittuu joukkoon
Esimerkiksi laadullisessa tutkimuksessa voidaan tarkastella kokemusta eri näkökulmista, kuten faktapohjaisesti, subjektiivisesti tai konstruktionistisesti.
Näin saamme monipuolisen kuvan ilmiöstä, jossa yksilön kokemus voi poiketa yleisestä ilmiöstä.
Kiitos, nyt ymmärsin.
En ole ihminen kaikkein älykkäimmästä päästä, niin joskus on pakko kysyä selvennystä joihinkin asioihin. Tuo vastaus kyllä valaisi asian.
On täysin ymmärrettävää, että hoitokeinoja on tutkittu ym.
Siltikin ihmettelen, miksi potilaalle määrätään niin vahvat lääkitykset, että hän on aivan tokkurassa, ja vieläpä vaaditaan, että hänen tulisi käyttää niitä vuosikausia.
Sitä voidaan sanoa hoidoksi, mutta ei sellaisesta apua kenellekään ole.
En näe mitään tehokasta siinä, että ihminen syö vahvoja lääkkeitä ja voi huonosti vahvan lääkityksen takia.
Takavuosina itse olin tukevasti lääkittynä, myöhemmin vähemmällä lääkityksellä, nyt ilman lääkkeitä. Eron omassa voinnissa huomasi aivan selkeästi, jälkeenpäin tajusin aiemmin olleensa täydessä lääketokkurassa, tokkura helpotti, kun lääkelastia pudotettiin.
Sekin aina ihmetytti, kun jotkut saivat haittoja jostain lääkkeestä, niin sitä lääkettä ei kuitenkaan lopetettu, vaan rinnalle laitettiin vaan uusi lääke vähentämään toisen lääkkeen haittoja, joka ei useinkaan toiminut kuten oletettiin. Potilas meni vain entistä sekavammaksi ja olo huononi.
Käytän mennyttä muotoa, koska omat kokemukseni ja näkemykseni ovat tapahtuneet jo useampia vuosia sitten, enkä ole täysin tietoinen, millaista touhu on nykypäivänä. Toki tuttujen kautta olen aina jotain saanut tietoon tältä ajaltakin.
Sotketko nyt sote alalla yleiset haittalisät, muiden alojen sitouttamis ja palkitsemis järjestelmiin?
Suomessa ei olisi hoitajapulaa jos heidät olisi onnistuttu sitouttamaan jollain sitouttamisjärjestelmällä.
Kun on psyykkisiä ongelmia, ei se tarkoita, että on heikkolajainen. Siellä on korkeasti koulutettuja asiakkaita.
Ei mitään, netissä keskustelupalstoilla ehkä muutenkin sellainen tiedon ja ajatusten välittäminen on hankalaa.
Takavuosien ongelma oli nimenomaan se kun hoitoon ajettiin sitä "italian mallia" käytännössä tämä tarkoitti sitä, että laitokset ajettiin aivan liian nopeassa tahdissa alas, siihen nähden miten avohoito ja niiden käytännöt pystyivät ottamaan ihmisiä vastaan.
Käytännössä siis se tarkoitti sitä, että lääkkeiden annostus oli isompaa, mitä nykyisin.
Mutta tämä on myös yksi asia, miksi kannattaisi päivittää omaa tietämystä mielenterveyshoidosta, eikä yrittää elää viimevuosituhannella.
Kaikki kuolemme kuitenkin joskus
Vankilassa on ilmainen asunto ja ruokaa
Ei työstä saa kuin rupia perseeseen
Oikeuttaa
En minäkään palvele muita ihmisiä
Ajattelin bonuksen ihan vain palkan lisänä, ylimääräisenä rahana, en sitä, miten ja mistä se lisä koostuu, onko ne palkkioita tai mitä tahansa.
Toki, tiedän, että on olemassa erilaisia järjestelmiä, ym.
Samaa mieltä.
Se onkin jännä, kun jotkut pitävät mielenterveysongelmista kärsiviä täysin tolloina.
Ei ihme, että on olemassa stigmaa, ym.
Mainitsin kyllä, että edelleen on tuttavapiirissä avohoidossa olevia ihmisiä ( siis edelleen paraikaa ).
Muutamat heistä on aikalailla vahvoissa lääkkeissä, kulkevat kaupungilla lähes zombieina.
Yhdelle olisi avohoidon lääkäri määrännyt samaan aikaan kolmea eri lääkettä lisää, entisten päälle.
Kai se on aika paljon lääkäristäkin kiinni, miten he toimivat.
Ei siellä mitään asuntoa ole, pienessä sellissä joutuu yksin, tai kaksin olemaan. Ja suurimmaksi osaksi sisätiloissa, ulkoilua ei liikaa ole.
Ja onhan vangit valittaneet siitäkin, etteivät saa ruokaa riittävästi.
En vaihtaisi vapauttani vankilaoloihin mistään hinnasta.
Jokainen kyllä tietää, miten sieltä pystyy pysymään poissa.
Olet niin sanottu vastarannan kiiski...
No jos bonuksia haluaa palkkaansa, niin silloin kannattaa suunnata jonnekkin muualle, kuin sote alalle.
https://duunitori.fi/tyoelama/bonus-verotus
"siitä aiheutuu haittaa itselle tai muille. "
Aivan. Psykiatriset sairaudet ovatkin vahvasti nivoutuneet siihen, mikä on yhteiskunnassa toivottavaa käytöstä ja epätoivottavaa käytöstä ja etiikkaan eli siihen millainen käytös on eettisesti hyvää ja eettisesti epätoivottavaa (esim pahuus ja psykopaattisuus). Puhuisin psykiatrisista sairauksista enemmän oireyhtyminä ja metaforina kuin sairauksina siinä missä fyysiset sairaudet.
Itseään oppii ymmärtämään huomattavasti paremmin jos ymmärtää psykiatriset sairaudet enemmän oireina joistakin kuin sairauksina. Ja yrittää saada korjattua niitä syitä taustalla.
Psykiatriassa yritetään saada psykiatrian sairaudet vaikuttamaan aivosairauksilta mitä ne todistetusti eivät ole eikä lääkkeet käännä sairautta aivoissa pois. Ne ovat psykoaktiivisia aineita erilaisiin oireisiin eli käytösmalleihin jotka haittaavat yksilöä tai yhteiskuntaa tai muita. Toki niistä voi olla hyötyä mutta en silti näe että ne korjaavat sairautta. Toki symbolisesti ne voivat korjata sairautta.
Jos jollakin on vikaa aivoissa lähtisin hoitamaan niitä aivoja aivoterveellisesti enkä sotkemalla välittäjäaineita.
Se on toki totta että erilaiset oireet voivat olla epämiellyttäviä ja aiheuttaa tuskaa siinä missä esim kipukin. Esim ahdistus, paniikki, masentunut olotila tai unen puute. Mutta ei se silti tee psykiatrisista sairauksista sairauksia sanan varsinaisessa merkityksessä vaikka niihin tiloihin olisi jotain suurella todennäköisyydellä tilapäisesti toimivia aineita.
Mikäli jotain vikaa aivoissa on jota pitäisi korjata, sen pitäisi olla neurologian alaa.
Kun psykiatria myöntää rehellisesti määräämällä ihmisille psykoaktiivisia aineita joilla yritetään muuttaa tunne-elämää, minulla ei oikeastaan ole enää mitään valitettavaa Vielä rehellisempää olisi ihmisten sosiaalisen kontrollin myöntäminen.. Mutta paljon psykiatriaan sisältyy sellaista taianomaista ajattelua sairausprosessien kääntämisestä aivoissa lääkkeillä.
Minä sain kolme diagnoosia joista kaksi oli epäilyn asteella. Niitä räiskittiin lääkehaitan ja vieroitusoireiden sattuessa josta toipumiseen meni hermostolla vuosia. En saanut mitään kyseisistä diagnooseista lääkkeiden jälkeen. Että silleen.
Niin luotettavaa on psykiatria.
Onko tervettä haluta olla kahdeksasta neljään putkessa monta kymmentä vuotta jossa ehdit kotona lähinnä käydä hetken aikaa latautumassa uuteen päivään mikä tuntuu olevan normi yhteiskunnassa?
Ne eläkeläiset ketkä tiedän on pudotetttu jo aikapäiviä sitten hoidosta pois. Lääkereseptejä uusitaan mutta siinä hoito onkin.
Kela painostaa lääkkeiden käyttöön silloinkin jos on lyöty joku roskakoridiagnoosi esim masennus. Masennuksen alla voi olla hyvin paljon erilaisia aiheuttajia pahasta työuupumuksesta CFS:n. Masennus on niin höpöhöpödiagnoosi kuin olla ja voi.
Kaikilla diagnooseilla esim CFS tai jotkut dysautonomian tilat ei pääse eläkkeelle. Edes pahoja lääkehaittoja ei katsota työkyvyttömyyteen välttämättä oikeuttaviksi vaikka PSSD tai postfinasteridisyndrooma voivat olla invalidisoivia sekä viedä motivaation elämästä.
Kai sitä siksi tehdään työtä että saa elatuksen, siis kaikki ammattikunnat .
Ei kukaa psykiatri ilmaiseksi työtä tee , siis ei siksi käynyt vuosia kestävää koulutusta että teikäläinen saisi ilmaisen hoidon .
Puhutaan lääketehtaiden voitoista ihmeellisellä tavalla. Että yleensä voi pitää tehdasta käynnissä on siellä kalliit koneet , raaka aineet maksaa ja työvoima , niin että ei kannata olla kateellisia lääketehtaille,
Tuntuu että monen mielestä heidän pitäisi saada ilmaiseksi niin hoito kun lääkkeetkin . Ei siinä paljon ajatukset luista
Ei ketään ole myrkytetty liioin ne on niitä sinun mielikuvituksiasi
Kuuleppa , älä hakeudu hoitoon ollenkaan, ole kämpässäsi äläkä häiritse muita Niin ei kukaan pakota mihinkään. Mutta että syötetään lääkkeitä , sinä ilmeisesti tarvitset niitä , ei niitä turhaan kirjoiteta kenellekkään .
Joten ajatteleppa miksi sinulle on kirjoitettu lääkkeitä , syyt kyllä näkee ihminen joka lukee mitä kirjoitat .
Sairauden muoto on syytellä toisia , itsessään ei näe mitään vikaa .
Ei ole mitään myrkyttämistä muuta kun skitsofreniaa sairastavan mielikuvitusta . Äainahan heitä muka myrkytetään jääkaappikin tyhjennetään kun yhtä äkkiä saa päähänsä että sinne on joku käynyt salaa laittamassa myrkkyä ruokiin
Se jolle on määrätty lääkitys on lääkkeen tarpeessa . Kenellekkään ei kirjoiteta lääkkeitä joka on terve .
Nämä mielikuvitus ihmiset eivät koskaan osaa ajatella loogisesti , esim miksi jotain muka myrkytettäisiin , ja miksi juuri hän muka on uhrina jne .kunhan syö lääkkeensä kuten ne on kirjoitettu voi päästä selville vesille taas . Ja laittaa ne myrkytys ajatukset hetkeksi sivuun
Eikö tämän ihmisen henkilökohtainen kontakti hetikö tee työtään kun antaa kirjoitella paskaa nettiin. Mielikuvituksen tuottamia juttuja ilman että osaa sanoa miksi kukaan höntä väärin käyttäisi siis mikä on motiivi vai huvikseenko ne häntä myrkyttelee
Kyllä vaan pystyy koska heidän käytöksensä näyttää etteivät ole terveistä
Yleensä on niin että se ” parantunut” jos lopettaa lääkityksensä niin taas alkaa harhat uudelleen . Kysyppä lääkäriltäsi tuomkuåysymys niin saat vastauksen . Joillekin on lääkitys koko elämän kestävää , tai sitten ilman lääkitystä ollaan sairaista ja tehdään asioita mitkä eivät ole normaalin rajoissakaan . Esim menemään häiritsemään naapureita keski yöllä ja haukutaa heidät vaikka ei edes tunne heitä. Kuljetaan alasti viemässä roskat roskapönttöön, heitellään ruokaa menememään kas kun yhtä äkkiä taas on joku ne myrkyttänyt, joku kuuluisuus on muka tulossa kylään, tai ollaan itse olevinaan jotain kuuluisuuksia jne .siis oireet pidetään poissa lääkityksen avullla . Sen nyt luulisi ymmärtävän .
Yksinterqpiqnmmuotomon juuri lääke - terapia, sillä sana terapia tarkoittaa juuri hoitoa .
Kyllä aivoissa huomataan erilaisuuksia rögntenissä .
Mutta ihmisen käytös näyttää lääkärille että sairaus on olemassa. Eräskin tyttö vakuutti olevansa julkkis ja kun hänelle sanottiin. Ettei hän ole se henkilö miksi luulee itseään. Niin sai raivokohtauksen . Eikö juuri se osoita ettei oikein terve ole . Toinen nainen väitti että seinän välissä on joku ihminen joka koputtelemassa öisin eikä hän saa nukuttua . Miten ihminen mahtuu 10 cm kapean seinän väliin . Hän ei osannut sitä selittää mutta sanoi että siellä on ihminen . Se on sairauden merkki kun eletään harhaluuloissa
Kolmas joka makasi sairaalassa oli kuulemma hotellissa siksi että siellä oli heille Teatteri henkilöille kurssit , ja häntä oli kuulemma televisiosta käyty haastattelemassa. Siis sanooko terve ihminen asioita joissa ei ole mitään logiikkaa , mielestäni kaikki harhat in sairauden aiheuttamia .ja ne in parannettavissa lääkkeillä
Minä en ainakaan ostaisi mitään jota en käytä . Mitkä ovat ne olosuhteet jotka pakottaa ostamaan lääkkeitä vaikka ei niitä edes käytä .jos on terve niin menee töihin ,jos on sairas niin läpikäy hoito ohjelman mihin kuuluu lääkkeet . Se kun taivastelee netissä ettei ole sairas vaan hänelle muka pakko syötetään lääkkeitä joita ei sitten kuitenkaan syö ja sairaus jatkuu ja pahenee .. eläkkeelllekkö sinä olet pyrkimässä , ja miksi jos olet terve . Vaikuttaa aika sairaalta nuo jutut
Kohta alkaa väittämään varmaan että onkin neurologinen sairaus
Terve ihminen nukkuu kun on väsynyt , syö kun on nälkä eikä häiritse ihmisiä ympärillään silloin kun ihminen ei saa nukutuksi niin on jotain vialla, samoin jos ei ruoka maista niin on sairas . Ja asia on niin että ihminen tässä on aika sairas kun jankkaa asiaa omalta kantiltaan eikä huomioi mitenkään omaa tilaansa
Muistan kauan sitten kun yksi nainen töissä alkoi nauramaan itsekseen kovasti ,ja oli olevinaan niin hauskaa koko ajan , äsitten tuli vaihe kun aloitteli syyttelemään työkavereitaan kaiken mailman asioista. Joita ei ollut olemassakaan .
Meni siihen pisteeseen että oli tilattava ambulanssi. Joka vei hänet sairaalaan.
Kolmen kuukauden sairaalassa olo ja sen jälkeen pääsi kotiin . Hän kertoi jälkeen päin miten oli kokenut asiat. Hön söi kuolemaansa asti lääkkeitä ja eli eli vanhaksi .
Pointti on siinä, että psykiatriasta joutuu maksamaan vaikka ei haluaisikaan käyttää.
Lääkkeen pakkosyöttö on myrkyttämistä.
Kun et tykkää viestistä, hyökkäät viestinviejää vastaan.
Eli vääränlainen käytös on mielisairaus.
Siis onko teillä mitään objektiivista näyttöä minkään mielisairauden olemassaolosta?
Ei käytös ole tai voi olla sairaus.
Eli siis vääränlainen käytös on mielisairaus.
Aivosairaudet kuuluvat neurologiaan. Nyt oli kyse mielisairauksista.
Ei käytös ole tai voi olla sairaus. Ei ole mitään väliä miten hän käyttäytyy.
Eli vääränlainen käytös on mielisairaus.
Se mitä joku tekee, ei ole tai voi olla sairaus.
miksi kukaan ei mieti sitä MIKSI ihminen alkaa pelätä jotain tuollaisia asioita. Minä uskon että siinä voi olla syy miksi on menettänyt uskonsa ihmisiin. Mutta ehei, ei sitä semmoisia psykiatriassa mietitä, sitä mietitään vain neuropleptikoomaan laittamista ja potilaan hiljentämistä. Uskon että myrkytyspelot voivat liittyä juuri johonkin luottamuksen menetykseen ihmisiin..
Mitä helvetin erilaisuuksia RÖNTGENISSÄ? Miten siellä röntgenissä voidaan havaita yhtään mitään kun tarkemmassa magneetissakaan harvoin havaitaan mitään poikkeavuuksia juuri kenelläkään mt-ihmisillä.
Psykoosi on niin helkkarin epämääräinen diagnoosi johon voidaan niputtaa niin paljon kaikkea erilaisuuden pelosta alkaen, sosiaalisesti poikkeavasta esim epämiellyttävästä käytöksestä joka rikkoo sosiaalisia tietynlaisia käyttäytymislakeja joita tiedostamattamme noudatamme.
Hoito on hyvin sosiaaliseen kontrolliin soveltuvat antipsykootit.
Käsi ylös taas kaikki jotka tällä foorumilla on ottanut vastuun omasta elämästä eikä syytä siitä asiaa X.
Missähän se sinun mielesi mahtaa luurata, mikä suoltaa näitä sinun yksinkertaisia mielipiteitä?
Onko se reikä joka jokaisella on, ja muiden mielestä se haisee?
Vai voisiko se mielipide sittenkin tulla jostain muualta?
Siis lähtökohtaisestihan on tervettä että ihminen pitää huolen ja elättää itse itsensä.
Konsepti työstä ja palkasta on vain tämän lähtökohdan sivutuote, miksi se on meidän yhteiskunnassa muodostunut. On kuitenkin maita ja ihmisiä jotka elvätät. ns. off grid, ja elättävät itse itsensä ilman mitään ”kahdeksan tunnin” työtä.
Jos ihminen ei jostain syystä kykene huolehtimaan itsestään, on hän tietysti sitten olosuhteiden, ja muiden ihmisten armoilla. Hyvinvointi yhteiskunnan mittari on se, että minkälaisella automatiolla tätä tulonsiirtoa tehdään, ja miten paljon näitä heikkoja ylläpidetään.
Onko meidän hyvinvointi yhteiskunta mennyt liian pitkälle, jos itse itsestään huolehtimisen terveyttä aletaan kyseenalaistamaan ja kuvitellaan että sitä kakkua riittää jaettavaksi loputtomasti, vaikka kukaan ei sitä enää itse hankkisi?
Vai onko vain kyse vain tämän foorumin erityispiirteistä?
Ja ihan muistutuksena, tämä hyvinvointi yhteiskunta, mistä kasajat loppuu kesken ei todellakaan halua maksaa turhaa mistään lääkkeestä, ei edes masennus lääkkeestä. Sellaisen kuvitteleminen on taas psykoosisairaan märkää unta.
Siitä olen ollut aina samaa mieltä, että ainakin pakkohoidon pitäisi olla ilmaista.
Jos laitokseen väkisin laitetaan, niin miksi siitä on maksettava.
Eihän vankienkaan tarvitse maksaa vankilassa olostaan.
Toki mielisairaalaan ja vankilaan joutuu eri syistä.
Vaikka luottamus ihmisiin voi mennä, ei terve ihminen ala silti luulemaan ihmisten tekevän ihan mitä tahansa, myrkyttävän toisia, tms.
Sanoin kerran yleislääkärille, että kyllä on hankalaa saada apua ja hoitoa fyysisiin vaivoihin, kun taustalla on ollut mt-ongelmia.
Hän sanoi ensin, että aivojeni limbinen järjestelmä on sekaisin, ja käyntiteksteihin oli kirjannut " potilaalla ehkä alkava psykoosi ".
Aika herkästi kyllä " niputetaan ", taustasta riippuen.
Psykiatri oli tuon jälkeen onnekseni täysin eri mieltä. Hän sanoi vielä, että on yleisessä tiedossa, millaista kohtelua mt-ongelmista kärsivät voivat saada terveydenhuollossa.
Se laittoi miettimään, jos se on yleisessä tiedossa, niin miksiköhän asialle ei tehdä mitään.
Loppujen lopuksi ymmärsin ottaa sen vastuun, vaikka meni siihen aika monet vuodet, ennen kuin onnistui.
Veronmaksajat joutuvat maksamaan.
Se mitä joku tekee, ei ole tai voi olla sairaus.
Millä logiikalla ihminen joka elää yhteiskunnan rahalla maksaa mitään itse?
Millä logiikalla ihminen joka sujuvasti on työelämässä jja tienaa omat rahansa outuisi väkisin psykiatrille??
Tässähän nähdään, että psykiatriassa työttömyys on mielisairaus. Ja kysymys oli maksamisesta, ei joutumisesta lukkojen taakse.
Tavallaan ymmärrän pointin, mutta ajatuksen tasolla voi miettiä, että missä ihminen syö.
Jos laitoshoito olisi joku raha automaatti, niin meillä olisi laitokset täynnä prinsessoja ja omat kämpät air bnbssä vuokralla.
Potilas itse maksaa aika pienen siivun, isomman maksaa kotikunta, taustalla valtio.
Työelämässä oleva, itse rahansa tienaava ihminenkin voi sairastua psyykkisesti, ei se ole mikään mahdottomuus.
Lähinnä tarkoitin, jos ihminen joutuu sairaalaan vasten tahtoaan, niin onhan se typerää, että hänen siitä täytyy maksaa.
Eri asia sitten, jos hakeutuu hoitoon sairaalaan vapaaehtoisesti ja on siitä valmis maksamaan.
Ja nyt oli kyse psykiatrisista sairaaloista ja osastoista, ei muista sairaaloista.
Eli veronmaksajat maksaa.
Psyykkinen sairastuminen on kielikuva.
Ei kannata leikkiä tyhmää.
Siinä on se vaara, että joku ottaa tosissaan.
Millä logiikalla taas työttömyys olisi mielisairaus?
Joku voi sairauden takia tehdä jotain.
Juurikin näin.
Onko teillä mitään muuta näyttöä mielisairauden olemassaolosta kuin vääränlainen käytös?
Psykiatrien mielestä työttömyys on mielisairaus. Samoin kodittomuus. Lukkojen taakse voi joutua työttömyyden tai kodittomuuden takia.
Mistään mielisairaudesta ei ole olemassa mitään objektiivista näyttöä.
Sehän vaikuttaa myös aika hemmetin paljon että miten sen sanoo, voin vilkkaalla mielikuvituksellani hyvinkin kuvitella että täällä on useampikin sellainen joka saa kanssaihmisissä pykoosi viisarit värähtelemään.
Henkilökohtaisesti maalaisjärjellä en sanoisi heti vääränlaisen käytöksen omaavaa mielisairaaksi.
Ja mikä on vääränlainen käytös ? Pitkälti siitä kiinni, kuka ihmisen käytöksen määrittelee.
Onko teillä mitään näyttöä siitä että todellisuus ei olisi totta?
Jos psykiatrin mielestä käytös on moitittavaa, niin silloin henkilö on mielisairas.
Kyllä voi, mutta kannattaa muistaa, että käytännössä psykoosi on sen verran vattumainen työkaveri, että ei sen kanssa töitä kovin pitkään tehdä. (pakkohotoonhan ei pääse millään muulla.)
Ja kun ruvetaan oikein hiuksia halkomaan, niin silloin kun jäädään sairaslomalle, vaikka sairaalahoidon takia, niin silloinhan ei enää itse olla tienaamassa, vaan sitä subventoidaan yheiskunnan ja työnantajan pussista.
Samaan aikaan ihminen saa pitää esimerkiksi asuntonsa, eikä asumistuet katkea. Ei tarvitse syödä kotona. Sairaalassa voi avustettuna täyttää kaikki toimeentulotuki hakemukset, jos sellaisiin löytyy tarvetta. JNE JNE.
Ymmärrän sen, miksi se tunnetasolla tuntuu epäreilulta, maksaa jostain johon pakotetaan, mutta kun tajuaa sen koko kokonaisuuden, niin ehkä se on vain ihan reilua, että pakkohoito ei ole mikään säästöpossu, minkä jälkeen lähdetään retkelle maniseen shoppailuun.
Jos todellisuus katoaa, on aika usein kyseessä psykoosi.
Ei sairaalahoidon aikana saa mitään rahoja säästöön.
Jos on asunto, samalla joutuu maksamaan vuokraa, vaikkei sillä hetkellä kotona olisikaan, vaan sairaalassa.
Myös sairaalassa oleminen maksaa.
On ihan sama syökö sairaalassa vai kotona ( jos niitä on verrattava ), mutta sairaalassa olo tulee kalliimmaksi.
Käytännöllisesti katsoen suomessa ei edes olisi kodittomuutta jos asunnosta ei voisi kieltäytyä.
Psykiatrian pakottaminen on rikollista.
Ei se nyt ihan noinkaan mene.
Käytännöllisesti katsoen,
joskus vaan ihmisen asuminen ja eläminen on niin holtitonta, ettei yksinkertaisesti pysty asumaan missään asunnossa.
Sekoilevat asujat saattavat hajottaa asunnon pahastikin, meluavat yötä päivää, häiritsevät naapureita, ym.
Yltiöpäinen häiriköinti asumisessa aiheuttaa herkästi asunnottomuutta.
Asunnosta kieltäytyminen ei ole syy asunnottomuuteen.
Miksi kieltäytyisi asunnosta, jos sellaisen haluaisi saada ?
Se on taas sairasta fantasiaa kuvitella, että jotkut psykiatrit koppiautolla ajelisi kaupungilla etsimässä viattomia uhreja.
Kyllä se on ihan jonkunlaista luonnonvalintaa minkälaisella käytöksellä sinne hoitoon joutuu.
Ei saa. Mutta olennaista oli se ettei pidäkkään saada. Pakkohoito, ei ole lottovoitto, taloudellisessa mielessä.
Taitaa tulla yllätyksenä, mutta on ihmisiä jotka ei halua asuntoa.
No miten se sitten menee?
Ei taloudellisessa, mutta terveydellisessä mielessä se voi olla kuin lottovoitto.
On usein sanottu, että parempiosaiset pääsevät hoitoon, huonompiosaiset heiluvat sairaina kaduilla.
Eli juurikin hoitoon pääsyn mahdollisuus, toiset pääsevät, toiset ei vaikka kiireesti saattaisivat tarvita.
Ei se täysin yllätys ole, se on oma valinta.
Toivottavasti he, jotka eivät halua asuntoa, eivät myöskään valita asunnottomuuttaan.
Menee silleen että otat hakukoneen omiin pikku kätösiin ja rupeet selvittämään asiaa, tai ihmettelet lopun ikääsi, miksi muut tietää enemmän.
Eivät todellakaan ole täällä valittamassa asunnottomuuttaan. Se on heidän valinta, ja sitä kunnioitetaan.
Teke raha lekurit saa provikka lääkkee tehtalatta.
Sen muukan sitten lekurit määrä lääkkeitä eli ei poitilan hyvin voinnin perustella vaan sen perustella mistä saa provikka.
Tämä on varma tietoa varmasta lähtestä eli tieto tule lekureiltta itse.
Terveyskeskuslääkärit ovat ehkä pahin osa mielenterveyshoitoa vaikka en ole psykiatrifani. Mielestäni heiltä pitäisi ottaa oikeudet määrätä mt lääkkeitä.
Tk-lääkäri oli yksi syy surkeaan SSRI-vieroitukseeni vaikka ei ole kehumista psykiatrienkaan osalta jotka ei hahmota laisinkaan protracted withdrawal ilmiötä (pitkittyneet oireet lääkelopetuksesta). Lisäksi siellä mt hoitoa tehdään erityisen medikalisoituneesta perspektiivistä harvoin oikeasti yrittäen yhtään hahmottaa konteksteja taustalla pahassa olossa. Rasti ruutuun. Pillerit.
Se sentään on positiivista jos saa verikokeet julkiselta mutta nekään ei välttämättä ole kovin laajat ja jos on mt ongelmia kannattanee käydä yksityisellä laajemmassa verenkuvassa poissulkemassa juttuja. Itselläni ennen pillereiden aloitusta kukaan ei ottanut mitään verikoetta. Myös itse olen käynyt omakustanteisesti mittaamassa veriarvoja joista on löytynyt häikkää.
Terveydellisessä mielessä hoidon pakottaminen kun olin ssanut jo haittaa lähes tappoi minut koska en enää kestänyt oloa lääkkeissä. Siitä voi olla terveys kaukana kun menet pakkohoitoon. Ja huom en mennyt sinne pakolla vaan kusipääpsykiatri muutti sen pakolliseksi pelkän epäilyn tähden alkaen vetää tolkutonta polyfarmasiaa ratkaisuna elämäni ongelmiin. Seurauksia kannan kehossani vuosia myöhemminkin.
Psykiatri tulkitsi harmeja ja niihin pahalla ololla reagointeja vain mt ongelmana. No. Pitää vain toivoa että karma opettaa mt ammattilaisia ja viimeistään siellä vanhuuden höperönä saavat maistaa omia pillereitään.
Toki on niitä jotka kiittelee pakkohoidostaan mutta vuosien käytöllä pillereitä on enää hankala kiitellä mistään koska hermostoni ei enää siedä niitä ja saan niistä extrapyramidaalioireita. Jos ihmiselle lääkitään pahempia extrapyramidaalioireita ja hänellä on niitä jo tullessaan osastolle ja diagnoosin saa vasta kun sinua on kidutettu kuukausia kokoajan ollen paha olo ja se vaikuttaa tietysti henkiseenkin vointiin millainen olo kehossasi on niin voisin sanoa että mt hoito ei hoida terveyttä. He eivät tunne mitään oikeaa holistisuutta terveyden hoidossa
Hyvinvoiva keho on hyvinvoiva mieli. Näin sen näen nykyään
Olen sen verran sadisti että toivon että muutama harmejani vähätellyt pillereitä puskeva mt työntekijä hoidattaa omia ongelmiaan pillereillä ja saa jossain vaiheessa harmia. Toki kuulin yhdeltäkin että miksi hän käyttäisi mt lääkkeitä hän on niin terve. En usko että noista moni alkaisi edes käyttää mt lääkkeitä vaikka innolla tunkevat niitä miekessään toisinnetuille ihmisille jotka on jotain ihan muuta kuin he. He hakeutuisivat vaan terapiaan. He ansaitsevat oppia kantapään kautta kun ei mikään muu noita opeta. Minun mielestäni neuroleptien kokeileminen pitäisi kuulua mt työntekijöiden harjoitteluun pakollisena osana. Sitä ei lasketa että olet kokeillut murusen nukuttavaa unilääkettä ja päässyt uneen. Ehei. Kunnon annos neuroleptiä. Se opettaa.
Minulle määrättiin masennuslääkkeitä. Muistan ensimmäisenä intuitioni nostaman ajatuksen : miten joku pilleri auttaa johonkin mielialaan tai masennukseen? Olisi pitänyt uskoa sitä.
Kärsimys ja paha olo voi olla todellista mutta psykiatriset diagnoosit ovat kuten yllä todettiin, tieteellisessä mielessä epäluotettavia eikä ole mitään luotettavaa sairautta nimeltä masennus. Oireena se on toki todellinen mutta kuva minkäpsykiatri rakensi siitä oli kuin kyseessä olisi tyyliin sairaus missä muut ja masennusta hoidetaan helposti ja näppärästi ssri lääkkeillä koska se liittyy muka johonkin setotoniinin ongrlmiin.
Nykyään masennus on mielessäni ennenkaikkea epämääräinen oire ja ihmismieleen todennäköisesti luonnollisemmin kuuluva asia mitä psykiatria antaa olettaa. On myös turvallisempia keinoja yrittää vaikuttaa esim mielialan ongelmiin kuin alkaa vetämään plaseboon verrattavossa olevia ei millään takeella jatkuvasti pitkään vaikutuksensa säilyttäviä masennuslääkkeitä, saatika alkaa vetämään niitä pitkiä aikoja miten niitä määrättiin. Olen niitä keinoja löytänyt psykiatrian jälkeen. Psykiatria helposti viekin potilaltaan tunteen siitä miten paljon itse voi asioihin ja mielialaansa vaikuttaa. Monia nuoria ihmisiä olisi hyvin paljon järkevämpää opettaa konkreettisesti toimintakyvyn ja mielialan ongelmissa tekemään asioille jotain kuin oppimaan käsittelemään ongelmiaan pillereillä. On ihan anteeksiantamatonta määrätä noita plaseboon verrattavissa olevia aineita joilla vielä tuhottiin esim seksuaalisuuteni. psykiatria minulle opetti vaikka yritin terapiaakin. Nykyään pidän terapia+lääkekeskeitä näkökulmaa turhauttavan yksinkertaistettuna ajatuksena koska kokemukseni mukaan tuo on juuri sitä liukuhihnamaista mt hoitoa. Toki joku voisi saivarrella että voihan siihen päälle tehdä kaikenlaista. Jos jälkikäteen tietäisin mitä nyt, en olisi koskaan alkanut vetää noita lääkkeitä ja todennäköisesti en olisikaan jos en olisi törmännyt biologiseen paradigmaan ja alkanut hahmottaa ongelmiani sen kautta.
Tärkeää on se tarina mitä kerrot itsestäsi ja elämästäsi. Ennen kerroin että mulla on masennus, nykyään kerron että olen ihminen ja opettelen elämää ja elämä on toisinaan kärsimystä. Se on. Osalle enemmän kuin toisille jos terveys pettää, kärsii yksinäisyydestä, sairastuu fyysisesti. Siitä on reiluus kaukana. Olen lähes inhorealisti elämän suhteen ja se on oudon terapeuttista.
Lääkityspolku aökoi tuottaa omia ongelmiaan ja fyysisen riippuvuuden perusteet menevätkin jokseensakin niin että lääke vaikuttaa hyödyllisemmältä mitä se on ja sillä saatetaan alkaa hoitaa lääkkeen tuottamia harmeja. Se että joku on saanut lääkityksen ja kokeillut sitä ei tee masennuksesta yhtään sen todellisempaa sairautena. Oireena se on toki todellinen ja toki ihminen haluaa mielellään lääkitä tuskaa, siksi kai päihteetkin on niin suosittuja. Eri asia on lääkitsetkö aivosairautta vai oireitasi joita voisit myös helpottaa ihan muilla tavoin. Kaikkia selviytymiskeinoja ei vielä nuorena osaa, siksi monet naiivit nuoret onkin helppoa riistaa pillerinpuskijoille.
"Siis lähtökohtaisestihan on tervettä että ihminen pitää huolen ja elättää itse itsensä."
Käytät tässä taas tervettä kuvailuna siitä mikä on ihanteellista ja siihen on latautunut jotain arvovalintoja ja yhteiskunnallisiakin arvoja ja odotuksia.
Onhan se totta että yhteiskunta ei pyörisi jos kaikki makaisivat eikä olisi reilua jos jotkut tekisivät vain kaiken. Se saattanee olla mielenkiintoista kun maailma yhä enemmän automatisoituu miten tämä asia muuttuu. Moni tuottaa enemmän paskaa ja saastetta tähän maailmaan kuin hyötyä. On kauan sitten jo ylitetty se mikä on riittävästi monelle niin että maapallon sietokykykin kestää sen.
Ei lääkärit saa mitään bonuksia määrätessään lääkkeitä. He saa jotain lääketehtaiden sponssaamia tilaisuuksia opiskeluaikana, jotkut saa jopa matkoja ja lääkeyhtiöiden markkinointi voi vaikuttaa heihin. Onhan se jännää kun joku heitä hyysää, saa tuntea itsensä tärkeäksi. Lähinnä mielipidevaikuttaja asiantuntija psykiatrit saa lääkeyhtiöitä rahaa ja tutkijat ynnä muut.
Tähän väliin tulee faktoja.
Suomessa lääkärit eivät saa palkkioita määräämistään lääkkeistä. Lääkkeiden määräämistä säätelevät tiukat lait ja asetukset, kuten Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (1088/2010), jotka varmistavat, että lääkkeiden määrääminen perustuu potilaan tarpeisiin eikä taloudellisiin kannustimiin.
Jos olet oikeasti tavannut lääkärin joka vetää välistä, niin sinun täytyy suorittaa kansalaisvelvollisuutesi ja ilmiantaa hänet verottajalle.
https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/yhteystiedot-ja-asiointi/asioi-verkossa/anna-vihje-verovilpista/
Pakko on varmaan kaikkein huonoin tapa hoitaa, mutta kysymys kuuluu, miksi me tarvitsemme pakkohoitoa?
Parempiosainen pääsee hoitoon vaikka ilman diagnoosia terapeutille. Hän voi kuvailla ongelmiaan vaikka loppuunpalamisena tai pitkityneenä suruna. Tai reagointina eroon. Hän voi valita psykiatrin joka on erikoistunut terapiaan ja hänellä voi olla tälle pitkä hoitosihde. Kelan terapiahakemuskin voi lähteä aika pikana liikkeelle. Parempiosainen voi hoitaa mielenterveyttään paremmin kun on rahaa muutenkin käyttäen rahaa itseensä ja hyvinvointiinsa.
Heikompiosainen menee terveyskeskukseen ja hän joutuu jo aluksi vihamielisen hoidon kohteeksi jossa ihmisiä yritetään enemmän patistaa olemaan tulematta sinne koska jokainen on menoerä. Hän näkee yleislääkärin. Pilleriresepti on todennäköinen. Hän voi toki kokeilla myös kolmannen sektorin palveluita. Hän ei voi valita lääkäriä ja voi saada vaikka millaisen lääkehullun. Hän saa usein heti diagnooseja. Sitten jonotusajan jälkeen hän pääsee näkemään hoitajan harvoin ja kovan vaivannäön jälkeen voi löytää terapeutin(lasunnot, kela, diagnoosit) .
Lääkäri ei ole välttämättä sama julkisella vaan naama voi vaihtua useinkin. Lääkkeet voi purkaa neljäs tai viides lääkäri usein tuntematta potilasta.
Huonompiosainen voi kamppailla ongelmien kanssa jotka pahentaa hänen oloaan esim taloudelliset ongelmat tai herkemmin syrjäytyminen.
Siinä on ero hyväosaisen ja huonompiosaisen välillä.
On myös todennäköistä että psykiatria tulkitsee yhteiskunnan ongelmia aivokemioiden ongelmana, yksilön ongelmana.
Toki myös hyväosainen voi kipuilla, en sitä kiellä. Mutta hyväosainen ja huono-osainen on ihan eri tilanteessa psykiatrian suhteen.
Olen huomannut, että mieli pystyy voimaan riittävän hyvin, vaikkei keho enää niin hyvässä kunnossa olekaan.
Miksi se olisi saivartelua, jos sanotaan, että terapian ja lääkkeiden lisäksi on muitakin keinoja, kaikenlaista tekemistä ?
Joskus voi olla tilanne, että pakkohoito on tarpeen.
Miksikö ? Siihen voi kukin pohtia vastausta itsekseen.
Samanlaisia psyykkisiä ongelmia on kaikille, on sitten hyvä- tai huono-osainen.
Tosiaankin hyväosasisilla on vain paremmat mahdollisuudet hyvään hoitoon, josta voivat itse päättää, millaista hoitoa haluavat.
Paitsi tietysti ahneeksi lääkäriksi kannattaa suunnata joiden määrää pidetään keinotekoisesti lääkäriliiton toimesta mahdollisimman pienenä että he voivat kupata yksityisten firmojen kautta Suomen terveydenhuollosta isoja palkkoja.
Mitä vikaa potilaan pitäisi nähdä itsessään jos saa lääkeharmia, ei ole tehnyt informoitua suostumusta, on pompoteltu hoitojärjestelmässä lekurilta toiselle ilman että muodostuu edes kunnon hoitosuhdetta? Mitä vikaa? Onko se vika että kärsii reaktiona elämään? Pitäisikö silloin identifioitua sairaaksi? Onko se viallista jos katsoo ihmiselämän kärsimystä laajemmin kuin diagnoosiperspektiivistä?
Asking for a friend
Lääkkeet ovat kehoon kuulumattomia aineita joissa voi olla neurotoksisia seurauksia aivoille. Toki sitä voisi vähän kärjistetysti sanoa myrkyttämiseksi mutta jos haluaa tulla vähemmän tulkituksi hulluksi stereotyyppi skitsofreenikoksi joka pelkää myrkyttämistä, niin ei kannata käyttää tuota sanaa. Lääkkeet häiritsevät kehossa prosesseja joita säätelee esim dopamiini tai serotoniini.
Taas näitä tarinoita, mitä lie vaitiolovelvollisuuden rikkomiseen liittyviä tarinoita vai kaupungin urbaanilegendoja nämä ovatkaan. Happily ever after. Pilleriä suuhun kuolemaan asti <3
Pakko voi tappaa ihmisiä. Itse kärsin pakottamisen aiheuttamista traumoista edelleen ja ei ollut hoidon ansiota että olen elossa, päinvastoin olen hoidosta riippumatta hoidossa. En tiennyt että kusipääpsykiatri voi muuttaa hoidon tahdonvastaiseksi alkaen lääkitä minua kokemistani haitoista riippumatta. Silläkin on merkitystä millaista pakkohoito on.
Pakko on huonoin keino hoitaa enkä usko että se säästää oikeasti ihmishenkiä esim itsemurhariskin kohdalla välttämättä., Voi olla jotain tapauksia, toisten kohdalla se vain vahvistaa halua lähteä. Tilapäinen säästö kuolemalta ei kovin paljoa auta.
Lääkkeisiin voi sisältyä itsemurhariskin kokeaminen. Koettu on. Sitten olet vielä jossain suljetuissa olosuhteissa vetämässä niitä missä et saa tehdä itsellesi mitään vaikka lääkkeet puhkaisee huonoa oloa odotellen lääkkeiden parantamaa oloa jota ei välttämättä siis kaikkien tapauksessa ole tulossa. Ehkä sitä jossain tapauksessa vain sopeutuu paskaan oloon? Se ei herätä lainkaan omia hälytyskelloja psykiatrian puolella jos potilas menee huonompaan suuntaan kokoajan osastolla ja lähtee puoliksi lobotomoituna vihanneksena osastolta koska heillä ei varsinaisesti ole mitään standardeja ja kaikki on aina potilaan sairautta, paitsi tietenkin lääkkeen antamat suotuisat asiat jotka tietenkin automaattisesti liittyvät lääkkeisiin. Tosin rupesin kerran miettimään että kyllä osastollakin itsari onnistuisi tehdä jos vähän enemmän suunnittelisi. Se vaatii vaan vähän suunnitelmallisuutta.
Yksilön ongelmiahan mielenterveysongelmat on, se kaikki tapahtuu ihmisen oman pään sisällä.
Toki ympäristö voi vaikuttaa, mutta sekin on ihmisestä kiinni, miten hän muokkaa ja antaa vaikuttaa mielessään/mieleensä mahdolliset ympäristön vaikuttimet.
Verikokeet saa ihan sairaanhoitajalta, kun nätisti pyytää.
Olisitko sitten pettynyt jos he eivät saisikaan harmeja, vaikka käyttäisivät lääkkeitä enemmän kuin sinä?
Suurin osa kuitenkin hyötyy lääkityksestä. Ei niitä pillereitä turhaan jaeta.
Psykoosi on sama niin kuninkaalliselle, kuin tavan rahvaalle. Jotekin taas se mielikuva, etteikö psykoottinen ihminen osaisi sössiä rahojaan samalla tavalla, kuin köyhä on taas ihan hölynpölyä.
Varmaan se vika olisi olennainen, minkä tahallasi jätät listalta mainitsematta.
Lääkärit pääsevät rahastamaan myös julkisella puolella.
https://x.com/JuhaItkonen/status/1662571579992072193
"Lääkärit ovat olleet hereillä taloustiedon tunnilla. Etujärjestön nimikin oli ennen Lääkärikartelli. Eli kun lääkäreitä koulutetaan vähemmän eli tarjontaa rajoitetaan, hinta nousee, koska asiakkaan on pakko maksaa. Näin saa opiskelijoillekin 9000€ palkan."
Lääkärin palkkahan on aika paska siihen koulutukseen ja työn haasteisiin nähden.
Ja vaikka lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja voi pitää ongelmana, niin suomessa on lääkäreitä suunnilleen yhtä paljon kuin verrokkimaissa. Eikä se todellakaan ole se ongelma että vain parhaat pääsee lääkäreiksi.
Tottakai psykiatreilla on palkka työstään kuten kaikilla muillakin ammattikunnilla , ei kukaan töitä tee ilmaiseksi.
Ja mielenterveyshoitaja palkka ei ole mitenkään iso, joten aika lopettaa harhaluuloissa eläminen ja hyväksyä että in sairas ja ottaa lääkkeensä .
Vaikka juuri eräs sairaus aiheuttaakin harhaluuloja
Tykkään keskustella, vielä enemmän tykkään kyseenalaistaa.
Kertoisitko tarkemmin, mitä sairautta tarkoitat, kun kirjoitat " vaikka juuri eräs sairaus aiheuttaakin harhaluuloja " ?
Kun kaikki psyykkiset sairaudet eivät niitä aiheuta, niin kerropa, mikä on tuo " eräs " sairaus ?
Ei kai tarkoituksenasi ole yleistää ?
Mielenkiinnolla odotan vastausta.
Lääkäreiden palkka on moninkertainen siihen nähden mitä se olisi vapailla markkinoilla.
Psykiatrit ja mielenterveyshoitajat hankkikoon palkkansa vapailta markkinoilta.
Kun et tykkää viestistä, hyökkäät viestinviejää vastaan.
Toivottavasti sinulle ei tule ikinä mitään sairautta, tapaturmaa tms. josta aiheutuisi kipua. Koska eihän sitä voi mitata mitenkään objektiivisesti. On vain uskottava potilaan sanaa tai käytöstä esim. sitä kipeää kohtaa koputellessa. Jotkut saavat helpotusta kipuun hypnoosista, toiset meditoinnista. Kipu on siis vain ihmisen päässä, joten sinun mielestäsi sitä ei varmasti ole ollenkaan.
Mitä merkitystä tällä on? Jos joltain murtuu vaikka käsi ja kokee kipua, niin hän voi syödä tai olla syömättä kipulääkkeitä.
Sama se on, jos " pää on pipi ", avohoidossa ei ole pakko käyttää lääkkeitä, se on vapaaehtoista.
Jos ammattilaiset katsoo pakon lääkitykselle, on laitettava pakkohoitoon.
Mitään mielisairauksia ei ole oikeasti olemassa. Sairas mieli on kielikuva.
No ei lääkärien palkat ole mitenkään erikoisia , saavat palkankoulutuksen mukaisesti. Sitten olisi ehkä kateellinen voinut lukea itsensä lääkäriksi niin ei tarttis kadehtia.
Palkan saa jokainen työstään, ja lääkärin työ on toisinaan hyvin raskasta , etekkin silloin kun kaikki keinot on käytetty eikä mikään ole auttanut .
Joten mölyt mahaan niissä ei ole päätä ei häntää.
Ei sinua kukaan myrkytä , älä mene lääkäriin vaan hoitele itse itsesi , tuollaisten puheiden sanojalle pitäisimlaittaa kielto jokaiseen terveyskeskukseen .
No näitä pöjiä on muutamia joilla ei ole mitäön käsitystä lääketieteestä . Eikä hoitohenkilökunnan työstä . Niitä muka myrkytetään eräs kertoi aikaisemmin miten lääkärit olivat murtautuneet hönen asuntoonsa yöllä ja kuulemma oikein myrkyttänyt ruuat jääkaapissa . Se kertoo kaiken näistä. Heidän holhoojansa ei näytä huomaavan että kirjoittelevat nettii asioita mitkä ovat harhaluuloja, siis tarvitsisivat lääkkeitä .
Katsos kun terveille ihmisille ei kukaan pakota lääkkeitä syömään. Mistähän johtuu sinun tapauksessasi että oikein pakotetaan, ajattele sitä
Hankkikoot palkkansa vapailta markkinoilta.
Lääkkeen pakkosyöttö on myrkyttämistä.
Kun et tykkää viestistä, hyökkäät viestinviejää vastaan.
Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, että mitään mielisairauksia olisi olemassa. Ja nyt hyökkäät viestinviejää vastaan koska et tykkää viestistä.
https://www.youtube.com/watch?v=tiC-8suDDaI
"How to Be a Psychiatrist - 9 Years of Education in 9 Minutes"
Psykiatrilta vaadittavan koulutuksen kesto on 9 minuuttia.
Miksi terveelle ihmiselle pitäisi pakkosyöttää mitään?
Sensijaan että vastaisit kysymykseen, hyökkäät vain viestinkirjoittajaa vastaan?
Mutta ei perustu omakohtaiseen kokemukseen, joten turha puhua tieteellisyydestä tai mistään muustakaan.
Ensinnäkään ne eivät ole tieteellisiä, eikä niitä pidä hoitaa pakkohoidolla, vaan vapaaehtoisena lääkityksenä.
Miksi tähän tavoitteeseen ei ole koskaan päästy?
Lääkkeet on tieteellisesti tutkittuja ja suurissa ryhmissä testattuja. Ainoastaa suomalainen ei hyväksy ensinnäkään sitä että on sairas ja tarvitsee lääkityksen.
Mikään lääke ei auta asennetta omaan sairauteensa ainoastaa epätietoisuus sairaudestaan on suuri.
Moni saa avun lääkkeistä ja , koska ymmärtävät miksi he tarvitsevat lääkettä.
Mutta nämä jotka mielellään jopa kieltävät diagnoosinsa ei auta mikään tarapia.
Pakkosyöttö ????
Et ole tietoinen sairaudestasi .
Siis pitävätkö oikein kiinni sinusta kun pakottavat ottamaan lääkkeet.
Ja sitten ihan vaan pakottavat sinut ressukan ottamaan vastaan lääkkeet. Vaihtoehto on psykoosi jolla häiritset ympäristöäsi
Niinhän sairaat tapaavat sanoa . Kyllä psykiatri näkee milloin on kyse mielipiteestä , koska osaa työnsä .
Mielipide on usein selitys vainoharhaisuudesta. Koska potilas ei hyväksy sairauttaan , vaikka kaikki muut sen näkevät
Oon erimieltä henkilönä jolla todetusti ollu väärä diagnoosi. Niillä on liian kiire/liian vähän tapaamisia ja aina ei tutkita kunnolla. Mäkin olin sairaudentunnotton niiden mielestä koska... Yllättäen en sairastanutkaan sitä mitä ne luuli.
Mua ei ole kukaan pakottanut syömään unilääkkeitä. Ihan itse olen aina uusinut reseptin. Kukaan ei ole pakottanut. Voisin lopettaa lääkkeet mutta en tykkää valvomisesta varsinkaan yöllä. Ei ole mitään tekemistä yöllä kun valvoo. Ja kauppaan ei kehtaa mennä kun silmien valkuaiset verestää molemmissa silmissä valvomisen takia.
Unilääkkeet ovat pieni paha verrattuna neurolepteihin.
Paitsi tutkimusten ja käytännön kokemuksen mukaan.
Neuroleptejä käytetään nykyään jopa unihäiriöiden ja unettomuuden hoitoon, vaikkei mitään psykoosia tai psykoosisairauttakaan olisi.
Pieni annos neuroleptiä voi olla parempi vaihtoehto kuin perinteinen unilääke useista syistä:
Riippuvuuden riski: Unilääkkeet, erityisesti bentsodiatsepiinit, voivat aiheuttaa riippuvuutta jo muutaman viikon käytön jälkeen. Neuroleptit eivät aiheuta samanlaista riippuvuusriskiä.
Pitkäaikainen käyttö: Unilääkkeet menettävät usein tehonsa elimistön tottuessa niihin, mikä johtaa annoksen nostamiseen ja lisääntyneisiin haittavaikutuksiin. Neuroleptit säilyttää tehonsa pidempään ilman annoksen nostamista.
Unen laatu: Pieni annos neuroleptiä, kuten ketiapiinia, voi parantaa unen laatua lisäämällä syvän unen määrää. Tämä johtaa virkistävämpään uneen verrattuna unilääkkeisiin, jotka saattavat häiritä unen rakennetta.
Ajaminen tai koneiden käyttö: pieni annos neuroleptiä ei vaikuta haitallisesti koneiden käyttöön.
Sivuvaikutukset: Vaikka neuroleptit voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia, pienet annokset ovat hyvin siedettyjä ja niillä on vähemmän haitallisia vaikutuksia kuin suuremmilla annoksilla.
Voi aiheuttaa pysyväksi jäävän liikehäiriön: http://www.antipsychiatry.org/jenelle.htm
Kun käytin Ketipinoria minulla oli QT-ajan oireita yhdessä masennuslääkkeen kanssa. Jostain kumman syystä elämäni Ketipinoria käyttäessä oli jotenkin sumuista. En muista siitä paljoa.
Nykyään en voi käyttää enää Ketipinoria juuri tuon liikehäiriöongelman takia.
Turvallisia neuroleptit eivät ole unettomuudessa.
Video psyykelääkkeiden aiheuttamasta liikehäiriöstä. Vaiva jää usein pysyväksi.
https://www.youtube.com/watch?v=gobtYbZO1jo
Millätavalla tämä video todistaa että tämä "liikehäiriö" tulee pienellä unta tukevalla annoksella?
Vai onko nimenomaan tarkoitus unohtaa se,?
Minkä takia sen videon pitäisi todistaa?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ketiapiini
"Vuosina 2014–2018 julkaistuissa tutkimuskatsauksissa todetaan, ettei ketiapiinia pitäisi käyttää unettomuuden hoitoon, koska sillä ei ole osoitettu olevan hoidollista tehoa ja koska siitä on unettomuuden hoidossa enemmän haittaa kuin hyötyä. Ketiapiinin unilääkekäytölle ei ole siten olemassa tieteellisiä perusteita."
"Ketiapiini aiheuttaa joillekin potilaille jo kahden viikon pituisen käyttöjakson aikana dystonian, akatisian ja tardiivin dyskinesian kaltaisia aivojen liikehermoratojen ohjausjärjestelmän häiriöitä, lihomista ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä ja päiväaikaista väsymystä, levottomat jalat -oireyhtymää, suun kuivumista ja tarkkaavuuden heikkenemistä myös unilääkekäytön pienillä annostasoilla"
" These concerns should be evaluated in further prospective studies."
Joko siitä on tehty tämä vaadittu jatkotutkimus?
Itse pystyn käyttämään extrapyramidaalioireista kärsineenä normaaleja bentsodiatsepiini unilääkkeitä mutta neuroleptit on minulle kuin myrkkyä. Pitäisi olla joku ranneke kuin jollain diabeetikolla että kukaan ei koskaan ikinä eikä milloinkaan anna minulle dopamiinia salpaavia lääkkeitä ja puhkaise extrapyramidaalioireistoa tai liikehäiriöitä.
En pystyisi käyttämään esim pahoinvointilääkkeitä joissa on sama mekanismi kuin neurolepteissä dopamiinin salpauksen suhteen. Reglanko se on ?
RIskinä on että tapan itseni extrapyramidaalioireiton vuoksi koska en kestäisi sitä enää että minulle tulee pakkoliikkumista. Olen päättänyt että jos kerran vielä saan niitä oireita lähden,.
Pahoinvointilääkkeestä voin sen verran sanoa omalta kohdaltani, että silloin tällöin käytän sellaista.
Aikoinaan söin monta vuotta neuroleptejä, joita säännöllisesti päivittäin kaikki vuodet.
Pahoinvointilääkettä otan vain tarvittaessa, en mitenkään säännöllisesti, enkä ole huomannut sen vaikutuksessa mitään yhteistä neuroleptien kanssa. Pahoinvointilääkkeestä en koe minkäänlaista haittaa, kenties johtuen siitä, ettei käyttö ole säännöllistä.
En tiedä pahoinvointilääkkeistä, mutta D2 salpaajaa en käyttäisi liikehäiriöhistoriallani. Reglania eli metoklopramidia. Yksikin annos voi olla herkille liikaa.
Miksi julkisella foorumilla pitäisi aina puhua sinusta?
Olisitko mielestäsi parempi lääkäri kuin nykyiset puoskarit? Mitä itsestäsi kertoisit aina heille?
Eiköhän tämä foorumi ole sitä varten, että tänne saa ihmiset kirjoitella ?
Miten niin " .. pitäisi aina puhua sinusta.."
Ei voi tietää, minkä verran tuokin henkilö on tänne kirjoitellut, tai sitten ei.
Kahdensuuntaisessa elämässähän sen laskun voi aina laittaa toiselle. Sille joka jäi eläkkeelle töissään tai tolle toiselle. Niin just sille. Työn ja tai rahan perässä ei niin harmita enää.
-zippilä-
On hyvä saada tietää, että lääkkeet eivät lopu
Lääkkeet ei lopu.
Lääkeyhtiöt keksii kokoaika uusia mielisairauksia ja siihen lääkkeitä.
Voittoja pitää saada.
Ihme ajatuksia , uskotko ihan itsekkin selitykseesi. Moni tarvitsee lääkityksen lopuksi elämän ajaksi , ihan samoin kun diabetes potilas lääkkeensä . Joten aika paksua puppua selität .
Eräät sairaudet pidetään poissa jokapäiväisellä lääkityksellä , eikä sillä että lääketehtaat tienaavat.
Hyvähän se on että on olemassa tehtaita jotka valmistavat lääkkeitä , joten ne ovat tarpeeseen ,ja jokaisessa tehtaassa on ihmisiä joille maksetaan palkkaa siitä että ovat mukana valmistamassa lääkkeitä , ei tehtaatkaan ilmaiseks pyöri
Psyyken sairauksia pystyy pitämään poissa myös jokapäiväisellä oman psyyken kehittämisellä.
Mitä paremmin itsensä tuntee ja tietää, se että oppii käsittämään ja käsittelemään omia tunteitaan, vähentää lääkityksen tarvetta.
Kakkostyypin diabetes voidaan hoitaa ilman lääkitystäki jos niin haluaa.
En ole koskaan ymmärtänyt, miten voidaan vetää vertailuun diabetes ja psyyken sairaus/-lääkkeet.
Kuka ikinä keksinytkään koko ajatuksen, kun noilla ei ole mitään yhteistä.
Diabeteksen olemassolo pystytään osoittamaan objektiivisesti. Minkään mielisairauden olemassaolosta ei ole mitään objektiivista näyttöä.
Kuinka sä jaksat jankata ?
Koska joku ei ymmärtänyt asiaa, niin piti selventää.
Skitsofrenia on monimutkainen psykiatrinen sairaus, jonka diagnosointi perustuu useisiin objektiivisiin kriteereihin ja tutkimuksiin. Tässä muutamia keskeisiä kohtia:
Diagnostiset kriteerit: Skitsofrenian diagnoosi perustuu laajoihin kansainvälisiin tutkimustuloksiin ja tautiluokitukseen, kuten ICD-10 ja DSM-5. Diagnoosi edellyttää, että henkilöllä on vähintään kuukauden ajan ollut kaksi tai useampi seuraavista oireista: harhaluulot, aistiharhat, hajanainen puhe, hajanainen tai outo käytös, sekä negatiiviset oireet kuten tunneilmaisujen latistuminen
Aivokuvantaminen: Tutkimuksissa on havaittu, että skitsofreniapotilailla on usein poikkeavuuksia aivojen rakenteessa ja toiminnassa. Esimerkiksi aivojen harmaan aineen määrä on yleensä vähentynyt
Neuropsykologiset testit: Skitsofreniapotilaat osoittaa yleensä kognitiivisia heikentymiä myös ilman lääkitystä, kuten ongelmia muistissa, tarkkaavaisuudessa ja toimeenpanotoiminnoissa
Biomarkkerit: Vaikka yksittäisiä biomarkkereita ei ole vielä vakiinnutettu kliiniseen käyttöön, tutkimukset ovat löytäneet biologisia indikaattoreita, kuten muutoksia aivojen välittäjäaineissa jotka viittaavat skitsofreniaan.
Eli vääränlainen käytös on skitsofrenia. Ei käytös ole tai voi olla sairaus.
Aivokuvauksissa on nähty psyykelääkkeiden haittavaikutuksia. Ja aivosairaudet kuuluvat neurologiaan.
Psyykelääkkeet aiheuttavat kognitiivista heikentymistä.
Miten muutokset aivojen välittäjäaineissa voivat viitata skitsofreniaan kun kukaan ei ole osoittanut minkään mielisairauden olemassaoloa? Ja aivosairaudet kuuluvat neurologiaan.
Skitsofrenian hoito kuuluu pääasiassa psykiatriaan. Tämä johtuu siitä, että skitsofrenia on monimuotoinen psykoottinen mielenterveyden häiriö, joka ilmenee harhaluuloina, inttämisenä, aistiharhoina, hajanaisena ajatteluna ja puheena, kognitiivisten toimintojen häiriöinä sekä poikkeavana motorisena käyttäytymisenä.
Hoito perustuu pitkäjänteiseen, luottamukselliseen hoitosuhteeseen, jossa korostuu psykososiaaliset kuntoutusmuodot, ja tarvittaessa lääkehoito.
Neurologia keskittyy enemmän hermoston rakenteeseen ja toimintaan, mutta skitsofrenian hoitoon liittyvät psykososiaaliset näkökohdat ovat psykiatrian asiantuntemuksen piirissä. Toisin sanoen, vaikka skitsofrenia vaikuttaa aivojen toimintaan, sen hoitoon liittyvät monimutkaiset psykososiaaliset ja kliiniset tekijät ja neurologiaa laajempi hoito ovat psykiatrian erikoisalaa.
Eiköhän täällä ihmiset ala pikkuhiljaa ymmärtää, sen minkä pitää ymmärtää.
"harhaluuloina, inttämisenä, aistiharhoina, hajanaisena ajatteluna ja puheena, kognitiivisten toimintojen häiriöinä sekä poikkeavana motorisena käyttäytymisenä. "
Harhaluulot yms ei ole eikä voi olla sairaus.
Kyllä, harhaluulot voivat olla merkki erilaisista sairauksista. Ne ovat epätavallisia kokemuksia, jotka voivat liittyä psykoottisiin tiloihin. Tässä muutamia esimerkkejä:
Muistisairaudet: Noin puolella muistisairaista esiintyy psykoosioireita, kuten harhaluuloja. Alzheimerin taudissa yleisiä ovat varastamisharhat, joissa potilas kokee, että kotoa on viety esineitä. Näitä voi selittää unohtaminen ja mielikuvituksen täyttäminen. Lisäksi kuuloharhat ja näköharhat voivat ilmetä 1.
Skitsofrenia: Tämä vakava psykiatrinen sairaus aiheuttaa harhaluuloja, aistiharhoja ja tunneilmaisujen poikkeavuuksia. Skitsofrenia alkaa yleensä nuorella aikuisiällä 2.
Verisuoniperäinen muistisairaus: Näissä psykoosioireista yleisimpiä ovat näköharhat ja vainoharhat. Harhaluulot voivat liittyä esimerkiksi varastamiseen tai naapureiden kiusaamiseen 1.
Lewyn kappale -tauti: Tähän sairauteen liittyy usein selkeitä näköharhoja, jotka voivat ilmaantua jo ennen tiedonkäsittelyn vaikeuksia. Ääniharhoja esiintyy myös
Harhaluuloisuushäiriö: Keski-iässä ja vanhemmalla iällä ilmenevät harhaluulot voivat liittyä diagnosoimattomiin fyysisiin tai neurologisiin sairauksiin. Nuoremmalla iällä alkavat harhaluulot voivat olla oire psykoottisesta mielialahäiriöstä tai skitsofreniasta
Mitään objektiivista näyttöä ei ole että skitsofrenia oireitten taustalla on psyykkinen sairaus.
Harhaluulot voi olla sairauden oire.
Ihan ihmeellinen vastarannan kiiski täällä vänkäämässä monessa kohdassa.
Mikään ei ole mitään, jne. uskomatonta...
Mitään objektiivista näyttöä ei ole jotta harhaluulot on lähtöisin psyykkisestä sairaudesta.
Toivottavasti sinäkin kuntoudut jossain vaiheessa sen verran, että tulet ymmärtämään miten tämä homma toimii, ja mitä kaikki tarkoittaa.
Kun/jos kuntoutuu , toipuu, paranee, tajuaa paljon asioita vasta jälkikäteen.
Ja mistä minun pitäisi toipua?Työssäkäyvä ihminen.
Kukaan ei ole väittänyt, että käytäs olisi sairaus. Olet sen ihan itse kääntänyt jostain syystä mielessäsi niin, ja jankutat samaa jatkuvasti.
Nyt taidat itsekkin mennä vähän sekaisin vänkäämisesi kanssa.
Skitsofrenian oireiden taustalla on tietenkin skitsofrenia.
Psyykkisen sairauden oireiden taustalla on yllätys... yllätys... Psyykkinen sairaus.
Onko sulle jäänyt pakkomielle sanasta objektiivinen ? Heität sitä aivan joka kohtaan.
En tiedä, oliko kommentti tarkoitettu juuri sinulle. Lähinnä hänelle, joka inttää koko ajan vastaan, korostaen objektiivisuutta kaikissa kommenteissaan.
Ei liity aiheeseen mitenkään, mutta täällä on ollut jo pidemmän aikaa sellaista "aika sairasta" menoa. Mistä on vain enemmän haittaa, kuin hyötyä muelenterveyskuntoutujien imagolle.
Todellisuudessa tällainen onnistuu hyvin harvoin.
Se on vaan sinun oma luulo jos et ole perehtynyt.Tietäsit vain kuinka moni on onnistunut.Niitä on paljo.En täsä voi sanoa kenen opeilla.
Psyykkinen sairaus on olemassa vain kielikuvallisessa mielessä.Metafora.
Jaa, miksi niin imagolle ?
Psyykkisiin ongelmiin tosin saattaa liittyä ajattelu " mitä muut mahtavat ajatella ".
Eikä se ainakaan auta toipumisessa.
Uskotko myös joulupukkiin ?
Sitäkin tapahtuu, mutta ei se aina ole siitä halusta kiinni.
Kaikki kakkostyypin diabeetikot varmaan haluaisivat elää ilman lääkitystä, mutta se ei aina ole mahdollista.
Teillä ei ole mitään muuta näyttöä skitsofreniasta kuin vääränlainen käytös. Ja käytös ei voi olla sairaus.
Kukaan ei ole koskaan pystynyt osoittamaan, että mitään psyykkistä sairautta olisi olemassa.
Onko sinua väitetty mieleltäsi sairaaksi, kun sinulla on noin jyrkkä mielipide ?
Ja itse olet sitten eri mieltä ?
Oletko koskaan tavannut skitsofreenikkoa ihan henkilökohtaisesti ?
Onko sinulla mitään tietoa, miten skitsofrenia ilmenee, oireilee ?
Skitsofreenikkokin voi käyttäytyä aivan asiallisesti, terveen ihmisen tavalla, on kohtelias, ystävällinen, jne.
Silti skitsofrenia on psykoosisairaus, jossa on monenlaisia oireita.
Nyt hyökkäät viestinviejää vastaan koska et pidä viestistä.
En hyökkää ketään vastaan. Olisi vain kiva tietää, mikä taustalla on ?
Miksi henkilö koko ajan jankkaa vastaan, ja kieltää kaiken olemassaolon ?
Kyllä tänne saa kirjoittaa, vaikka joku ei viesteistä pitäisikään, jokaisella saa olla omat mielipiteet asioista.
Enkä edes mieti jonkun viestistä, pidänkö siitä vai en. En ota niitä mitenkään henkilökohtaisesti.
Voi kun pääsisit vaikka tutustumaan psykiatriseen sairaalaan, jossa on vaikeasti sairaita, vaikeahoitoisia kroonikko skitsofreenikkoja, niin ehkä alkaisit ymmärtämään.
Minkä takia et voi esittää mitään näyttöä yhtään minkään mielisairauden olemassaolosta?
Miksi näet objektivisuuden mörkönä?
Jos joku haluaa nähä objektiivisen näytön mielisairaudesta niin mitä väärää siinä on?
Ottiko oikiasti nuin lujille?
Ne on vaikesti mielenterveys ongelmaisia(elämän ongelmat puhkaissut)Ei ne ole mitään sairaita.
Vaikka työ on omanlaisensa itseisarvo nyky yhteiskunnassa, ja olennainen osa elämää, niin kyllähän mielekkääseen elämään kuuluu paljon muutakin.
On varmaan ihmisiä joiden päivän kohokohta on kinastelu nettifoorumilla, mutta sitä ei ehkä yleisesti pidetä mielekkäänä, tai edes terveenä elämäntapana.
Ei tietenkään meillä, vaan lääketieteellä.
Skitsofreniaan liittyy monia aivojen ja välittäjäaineiden muutoksia. Tässä muutamia keskeisiä havaintoja:
Ympäristötekijät ja geneettiset tekijät: Skitsofrenia on monitekijäinen sairaus, johon vaikuttavat sekä ympäristötekijät että perimä. Vaikka perinnöllisyys on tärkeä osatekijä, satojen geenimuotojen yhteisvaikutus selittää vain osan sairastumisriskistä.
Dopamiinihäiriöt: Dopamiini on keskeinen välittäjäaine, joka vaikuttaa moniin aivotoimintoihin, kuten kognitioon, palkkiojärjestelmään ja motorisiin toimintoihin. Skitsofreniassa dopamiinijärjestelmän toiminta voi olla häiriintynyt. Tutkimuksissa on havaittu niin liiallisen, kuin liian vähäisen dopamiinin yhteys skitsofreniaan.
GABA ja glutamaatti: GABA on aivojen tärkein toimintaa jarruttava välittäjäaine, kun taas glutamaatti on tärkein kiihdyttävä välittäjäaine. Näiden tasapaino voi olla häiriintynyt skitsofreniassa.
Aivojen harmaan aineen muutokset: Skitsofreenikoilla on havaittu muutoksia aivojen harmaassa aineessa, erityisesti niillä, joilla on toksoplasmoosi. Toksoplasmoosi voi aiheuttaa skitsofrenialle tyypillisiä muutoksia aivoissa.
Nyt taas välttelet vastaamista. Samalla kun mietit, mistä jyrkkä mielipide johtuu, niin voit palata pohtimaan sitä, että olisitko halunnut että aivoistasi otetaan se näytepala, jolla voisit todistaa, kaikkien väittäjien väitteet vääräksi.
Aivojen harmaan aineen muutokset aiheiuttaa neuroleptit.Ei skitsofrenia.Miten kehtaat kylvää yhä tätä väärää käsitysta aivojen harmaan aineen muutosta?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys! Käänteinen todistustaakka (lat. onus probandi) on periaate, joka vaatii väittelyn osapuolta todistamaan oman väitteensä. Joskus ihmiset saattavat pitää tätä periaatetta itsestäänselvyytenä, vaikka se ei aina ole loogisesti perusteltua.
Käänteinen todistustaakan vaatiminen voi johtua useista syistä:
Vahvistusvinouma (confirmation bias): Ihmiset etsivät usein tietoa, joka tukee heidän jo olemassa olevia näkemyksiään. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa he vaativat vastapuolta todistamaan väitteensä, mutta eivät itse kyseenalaista omia käsityksiään.
Epävarmuus: Jos keskustelukumppani ei luota toisen osapuolen väitteeseen tai pitää sitä epäuskottavana, vaikka harhansa vuoksi, hän saattaa vaatia käänteistä todistustaakkaa. Tämä voi johtua käänteisen todistustaakan vaatijan epävarmuudesta.
Riippuvuus kontekstista: Väittelyssä konteksti ja taustatiedot ovat tärkeitä. Joskus käänteisen todistustaakan vaatija ei ymmärrä laajaa kokonaisuutta, kun keskustellaan aiheista, joissa on monimutkaisia yksityiskohtia tai epäselvyyksiä.
Vaikka käänteinen todistustaakka voi marginaalisissa tapauksissa olla hyödyllinen, on tärkeää olla avoin uusille näkökulmille ja harkita myös omien väitteiden perustelemista. Väittelyssä pyrkimys totuuden löytämiseen ja avoin mieli ovat arvokkaita ominaisuuksia.
Väität, että sairauteen mitä ei ole koskaan pystytty osoittamaan olemassolevaksi, liittyy aivojen välittäjäainemuutoksia.
Ei ole mitään sairasta tai tervettä elämäntapaa.On normaalia tai epänormaalia elämäntapaa.
Neurolepitit aiheuttaa noi kaikki muutkin muutokset mitä on selitetty.
Noi on kaikki neuroleptien aiheuttamia muutoksia.
Ihan sen takia, kun se ei ole minulle kuuluva tehtävä. Minun ei tarvitse todistaa yhtään mitään näyttöä.
En omaa lääketieteellistä koulutusta, en ammattikokemusta.
Se mitä minulla on, on omakohtaista kokemusta potilaana muutamassa sairaalassa, useita kertoja usean vuoden aikana.
Minulla on myös tuttuja, joilla on näitä sairauksia.
Itselläni aukesi silmät vasta silloin, kun aloin tulemaan parempaan kuntoon, ymmärsin asioita aivan eri tavalla. Pahimmassa kunnossa ollessani en hyväksynyt mitään, en edes sitä, että olin aika pahasti sairas.
Jonkinlaista näyttöä kertyy tavallisillekin ihmisille elämän varrella kokemusten mukaan.
Eihän siinä mitään väärää, mutta kun joku sitä jankkaa ja jankkaa. Tulisi hänen mielipiteensä ja halunsa selväksi vähemmälläkin kyselemisellä.
Jos kaikki elämässään/elämästään oireilevat ongelmaiset vietäisiin laitoksiin, niin ei tilat riittäisi.
Joka ikisellä ihmisellä on elämässään jotain ongelmaa, toiset pääsevät niistä yli, toiset valitettavasti eivät.
Sairaita yleensä hoidetaan sairaalassa, ei joka ikistä ongelmaista.
Ongelmat voivat joillain ihmisillä mennä niin vaikeiksi, pahoiksi, että ihminen voi sairastua, alkaa oireilemaan psyykkisesti.
Se on vain jollain tavalla mielenkiintoista. Ihmismieli on mielenkiintoinen.
Ei minulla ole mitään tarvetta todistaa muiden väitteitä oikeiksi tai vääriksi.
Jokainen saa olla ihan vapaasti mitä mieltä on. En tuomitse ketään, vaikka saatan itse olla joistain asioista eri mieltä.
Ja ei, en halua alkaa paloittelemaan aivojani, eikä minun aivot edes tiedä, eikä näe niitä muiden väittäjien väitteitä, eli vertaaminen ja todistaminen olisi täysin mahdotonta.
Kenties verrattavina pitäisi olla paloja muidenkin aivoista.
Tutustumisessa ehkä olennaisempaa on se, että onko ihminen psykoosissa vai ei silloin kun siellä sairaalassa käy. Muuttaa aika olennaisesti sitä että mitä siitä sairaalakäynnistä ymmärtää.
Kaikki skitsofreniaan liitetyt biologiset muutokset eivät johdu neurolepteistä. Skitsofrenia on monimutkainen sairaus, johon liittyy useita neurobiologisia tekijöitä, kuten geneettisiä ja ympäristötekijöitä.
Neuroleptit, eli antipsykoottiset lääkkeet, voivat pieneltä osin aiheuttaa joitakin muutoksia aivojen toiminnassa ja rakenteessa, mutta ne eivät selitä kaikkia skitsofreniaan liittyviä biologisia muutoksia.
Skitsofreniaan liittyvät muutokset ovat läsnä jo ennen lääkityksen aloittamista, ja ne voivat liittyä esimerkiksi aivojen välittäjäaineiden epätasapainoon ja hermosolujen toiminnan häiriöihin. On myös havaittu, että skitsofreniaan liittyvät muutokset voivat vaihdella sukupuolen mukaan.
Eikös tuo toksoplasmoosi juttu löydetty Ruotsin puolella , kun tutkivat skitsofreniaa ?
Epänormaalit elämäntavat ihmisellä voivat aiheuttaa ongelmia, ja ongelmista voi seurata jopa sairauksia, psyykkisiäkin.
Niin että ensin aletaan terveenä syömään neuroleptejä ?
Ja sitten niiden vaikutuksesta sairastutaan ?
Johan on logiikka...
Tämä on täysin totta.
Psykoosissa oleva ihminen ei yleensä ihan kauheasti ymmärrä ympäristöään, ympärillä tapahtuvia asioita.
Mitään objektiivista näyttöä ei ole psyykkisestä sairaudesta.
Minkälaista näyttöä skitsofrenian olemassaolosta on?
Jos skitsofreniassa olisi jotain neurobiologisia muutoksia kokeilisin todennäköisesti ruokavaliolla niitä hoitaa jos itselläni olisi skitsofrenia. Mitokondrioiden toimintaa tukeva, BNDF-tasoja buustaava aivoterveys-ruokavalio. Ei päihteitä.
Stressinhallintaa. Säännöllinen päivärytmi. Autonomisen hermoston tasapainottamista.
Kokemukseni psykoosista ovat itselläni olleet se että minulla siinä roolia näytteli unenpuute jonka puhkaisi lääkevieroitus. Se yhdistettynä lääkehaitan kokemukseen joka oli liikaa psyykeelle kestää. Varsinkin kun piti kärsiä niinä unettominakin hetkina extrapyramidaalioireista.Lisäksi olin hirveän stressaavissa osasto-olosuhteissa. Psykoosi oli tila minne pakenin liikaa stressiä jossa olin kuin hetken toisessa olemisen tilassa.
Ainoa minkä koen siinä vahingoittaneen aivojani oli todennäköisesti unenpuute ja lääkkeet. Ajoin aineet alas ilman psykiatrin tahtoa ja heräsin tuosta painajaismaisesta olosta ja en ihmettelisi jos moni muukin psykiatrian ylläpitolääkitysellä oleva ei todennäköisesti lääkkeitään edes tarvitsisi.
Itsehoito on tärkeää ja tietysti kaikki ei sitä osaa ja siten altistavat itseään sekavalle ololle. Esim päihteiden välttäminen, stimulanttien välttäminen, unesta ja levosta huolenpito ja terveellinen elämä on tärkeää.
Ihmisen psyyke on vahvempi kuin luulisi.
Jos pystyttäisiin osoittamaan, että kyseessä olisi neurobiologinen sairaus, niin sehän vain osoittaisi, että kyseessä ei ole mielisairaus!
Skitsofreniaan liittyvät muutokset esim stressi tai päihteet taustalla? Toki psykiatriassa yritetään pitää jotain mystistä kuvaa psykiatriasta mystisenä aivomuutosaivosairautena jolla sairaasti perustellaan aineet jotka kutistavat ja rappeuttavat aivoja ja keskushermostoa.
Tuossahan tavallaan myönnät, että se on mielisairaus, kun sanot, että jos pystyttäisiin osoittamaan se neurobiologiseksi sairaudeksi, niin se osoittaisi ettei kyseessä ole mielisairaus.
Eli se on mielisairaus, koska ei ole muuta voitu osoittamaan.
Nimenomaan ei olla pystytty todistamaan. Psykiatriset sairaudet on epäluotettavia. Saat sairauksia sen mukaan kelle psykiatrille menet. Been there done that.
Enpäs. Psykiatriset sairaudet eivät ole mielisairauksia. Jos ne ovat mielisairauksia ne on todennettavissa biologisesti ja kuuluvat neurologian alaan. Siihen asti ne ovat epämääräisiä oirekuvauksia joihin vaikuttaa psykiatrin subjektiivinen tulkinta ja yhteiskunnallinen arvoilmapiiri ja haitta-ajattelu. Toki homouskin voi olla symbolisesti sairaus, tai no ennen oli. Nimenomaan symbolisesti. Tai jos ajatellaan niin mitä harmia joku asia tuottaa ihmiselle nähden se symbolisella tasolla sairautena.
Psykoosikin taitaa sitten olla mielestäsi vain jotain symbolista ?
Onko jokin " symboli " , kun ihminen menee vakavaan psykoosiin ja tekee sekopäissään, mitä tekee, kenties jopa hengenvaarallista, pahimmassa tapauksessa tappaa jonkun.
No se on kai sitten symbolinen teko ?
Olen elämäni varrella tavannut, kuinkakohan monta psykiatria, ei niitä pysty edes laskemaan...
Kyllä minulla olisi aika monta diagnoosia, jos se olisi psykiatrista kiinni, jos jokainen olisi antanut eri diagnoosin. Ehkä olisi jo diagnoositkin loppuneet listalta kesken.
Diagnoosit ei ihan heti lopu kesken.On niitä usiampi sata eri diagnoosia.
Se että ihminen on niin tuulella kulkeva että jokainen lääkäri näkee eri ihmisen, ei tarkoita sitä etteikö se ihminen olisi tuulella kulkeva.
Jos jokainen lääkäri näkee ihmisessä erilaisen ongelman/ongelmia, niin kyllähän ihmisessä silloin on jokin vialla.
Lähtökohta on, että kukaan ei ole pystynyt osoittamaan minkään mielisairauden olemassaoloa. Sairas mieli on kielikuva.
Olihan minussa jotain vialla. Vieroittauduin useista lääkkeistä, sain harmia useammasta lääkkeestä joka johti lääkepinon pahenemiseen, kognitiivisiin vaikeuksiin, lääketoksisuuteen ja extrapyramidaalioireisiin. Olin jatkuvassa pahassa olossa. Kärsin selittämätöntä paniikkia ja ahdistusta. Oli minussa vialla jokin, mutta ei sillä tavalla että siihen pitää tunkea päälle lääkkeitä ja lääkitä sairautta.
Sain sitten yhdeltä lääkäriltä merkinnän lääkehaitasta ja purin lääkkeet ja aloin toipumaan. Asiat olivat menneet lääkityksien kanssa pieleen. On se aika epäilyttävää että on ollut psykiatrisessa hoidossa aiemmin jollain lievemmällä diagnoosilla niin lääkehaitan jälkeen aletaan lätkiä diagnoosia toisensa päälle ja joka lääkäri tunkee mitä sattuu diagnooseja. Lopulta sain poistettua diagnooseja. Diagnoosiksi jäi se mikä oli ollut ennen lääkeharmia.
Ja sain useita eri diagnooseja samaan aikaan kärsittyäni lääkehaitoista. Jotka siis sain purettua koska ei ole eettisesti oikein diagnosoida ketään lääkehaitoista kärsivänä.
Suurin osa mt-ongelmaisista ei todellakaan tapa ketään.
Siis voivat psykiatriset oireet olla ihan todellisia. Ihmisen nuppi on sekaisin, syystä tai toisesta. On se unen puute tai raskaat tapahtumat tai päihteet. Uskoisin että monessa tapauksessa päihteet näyttelee roolia. En ihmettelisi jos pilleritkin lisäävät joidenkin sekavuutta ja väkivaltaisuutta. Varsinkin kun lähtee niitä yhdistelemään joihinkin päihteisiin.
Minä olen kokenut sen kun lääkepurku sotkee unet pahasti, olen kokenut sen kun lääkkeet lisäävät epämukavaa fyysistä agitaation tunnetta jossa on pakko liikutella itseään ja esim akatisia on yhdistetty tutkimuksissa väkivallantekoihin ja itsemurha-ajatuksiin. Olen tuntenut kuinka lääke saa aikaan aggressiivisten ajatusten lisääntymistä vieroituksessa. Olen ollut hyvinkin sekava hetkellisesti ja koen että hoito pahensi sitä.
Se taas on toinen asia ovatko ne SAIRAUKSIA siinä merkityksessä että ne ovat aivosairauksia joita hoitaa biologisesti lääke. En ihmettelisi jos psykiatria myös aiheuttaa väkivaltaisuutta potilaissa biologisilla hoitotavoilla syyttäen vain yksilön mielisairautta.
En suostu sanomaan psykiatrisia ongelmia sairauksiksi siksi että kun niitä sanotaan sillä nimellä, se on hallintatermi siinä missä sairaudentunnottomuus, hoitokielteisyys jne. En näe että kyseessä on sairaus siinä merkityksessä kuin biologiset sairaudet.
Ne kellä on pönttö eniten sekaisin lienevät todennäköisimmin niitä joilla on päihdetaustaa ja jotka ovat lähteneet vetämään arsenaalia psykiatrian pillereitä. Päihteiden negatiiviset vaikutukset aivoihin voivat heijastella biologisella tasolla, kuten myös pillereiden.Jos jollakin haluaa aivomuutoksia niin sillä reitillä.
Tuo on niin tulkinnanvaraista muutenkin kenen todellisuudentaju horjuu. 'se on subjektiivisesta näkemyksestä pitkälti kiinni.
Mitä sitten jos joku tappaa jonkun ja ei ole mielisairas? Tai vaikka tyyliin sata ihmistä kuten Breivik? Psykiatria on vitsi, se nähtiin jo esim Breivikin kohdalla. Aluksi mietittiin skitsofreniaa mutta se on subjektiivisesta tulkinnasta kiinni onko tyyppi sairas vai ei. Subjektiivinen tulkinta näyttelee suurta roolia psykiatriassa.
Jonkun mittapuun mukaan se on aika sairasta ottaa joku päähänpinttymä jostain jonka perusteella alkaa rustata maanisena jotain manifesteja ja haluaa murhata joitakin ja taustalla todennäköisesti vaikuttivat jotkut hänen jotkut ehkä liiankin suuriin mittasuhteisiin kasvaneet pakkomielteet, kenties pelot. Mutta hän on terve kuin pukki ja istuu syyntakeellisena vankilassa psykiatrian arvioinnin jälkeen.
Miksi jotkut eivät murhaa ihmisiä psykoosissa? Minä uskon että yksilön arvotkin heijastelevat siinä hyvin suuressa roolissa. Toki jos pää on niin sekaisin että kuulee jonkun hokevan itselle käskyjä joita ei sitten osaa kyseenalaistaa niin lienee niinsanotusti sairautta jos on jotenkin vajaavaltaisessa tilassa jossa ei ymmärrä tiettyjä realiteetteja.
Ongelmaksi tulee psykiatrian mahdollisuudet mielivaltaisesti tulkita subjektiivisesti asioita mielisairauksina, todellisuuden tajun pettämisinä ynnä muuna. Sairaus ja medikalisaatioretoriikka psykiatriassa tuottaa paljon harmia. Siksi vältän sen käyttämistä. Oireet on todellisia, mutta medikalisaatiosta on myös paljon haittaa. Siksi puhun mielummin oireista kuin sairauksista.
On tapahtunut niinkin, että päihteiden sekakäytön seurauksena on ropissut diagnooseja.
Deliriumit ja psykoosit on diagnosoitu psykoosisairaudeksi, vaikka ilman päihteitä ei ole psykooseja ilmennyt ikinä.
Tiedän, etteivät mt-ongelmaiset yleensä tapa ketään, harvemmat heistä ovat edes väkivaltaisia.
Omaa kokemusta on olla " pönttö sekaisin " päihteiden ja pillereiden takia. Siis olen ollut, en enää vuosikausiin.
Eikä siinä todellakaan ollut mitään muuta kuin negatiivisia vaikutuksia, jotka toki ovat myös jälkensä jättäneet aivoihini.
Jaa siellä käydään chat gpt:llä. Lolts.
En ihmettele itse jos lääkkeetkin laukaisisivat jotain deliriuminkaltaista tilaa kun paska osuu tuulettimeen. En koskaan ennen enkä jälkeen psykiatristen lääkkeiden ole pääässyt senkaltaiseen tilaan jossa pää on niin sekaisin.
Enpä ole minäkään saavuttanut senkaltaista tilaa, tosin en ole edes yrittänyt. Tiedän, että se olisi mahdollista, jos niin haluaisi tehdä.
Jos ihminen haluaa itsensä sekaisin, niin hän myös tekee sen, tavalla tai toisella.
Sillä on just sopivan pitkä pinna että se jaksaa lässyttää lässyttäjille. ;)
Skitsofreniaan ei liity mitään sellaisia muutoksia, joista voitaisiin yksilötasolla tunnistaa skitsofrenia aivojen toiminnan häiriönä tai sairautena. Tutkimukset jotka löytävät ryhmätason tilastollisia eroja eivät ole löytäneet mitään sellaista skitsofrenialle spesifiä aivotason muutosta, jota ei voitaisi tosiasiassa selittää olosuhdetekijöillä, esimerkiksi kroonisella stressillä tai joita ei löydettäisi monista muista väestöryhmistä. Samantyyppisiä muutoksia on löydetty esimerkiksi lapsuusiässä traumatisoituneilla ihmisillä, joilla ei ole minkäänlaista psykoosidiagnoosia. Tilastollisia korrelaatioita ja eroja tulkittaessa menee sekaisin usein kausaliteetti ja korrelaatio myös tutkijoilla, jotka saavat näkyvyyttä ja lisärahoitusta julkaistessaan tutkimuksiaan. Se että tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä eivät tarkoita vielä yhtään mitään, tilastollinen merkitsevyys on vain näyttöä siitä, että otetulla riskillä tulokset voivat olla yleistettävissä perusjoukkoon, jos otos on satunnainen ja edustava (mitä se harvemmin täysin on). Silti jokainen tilastollisesti merkitsevä ero tulkitaan johtuvan skitsofreniasta. Myös neuroleptien vaikutukset tulkittiin aluksi johtuvan skitsofrenian patofysiologisesta prossista, kunnes makakiapinoilla ja muilla eläimillä tehdyt tutkimukset todistivat, että kysessä on neuroleptien vaikutukset. Tällainen hyvin, hyvin heikkotasoinen tieteellinen päättely on hyvin yleinen ilmiö skitsofreniaan ja muihin psykiatrisiin häiriöin liitttyvässä tutkimuksessa, mutta koska tavallinen ihminen ymmärtää vielä vähemmän tieteellisen päättely perusteista, niin se ei tavallisia ihmisiä häiritse.
Se ettei lukijat ymmärrä tilastomatikan perusteita ja tilastollisen päättelyn alkeita sekä tutkimusmentelmien alkeita usein johtaa siihen, että tavallisia ihmisiä on helppo harhaanjohtaa käyttäytymiskuvauksille pohjautuvuien diagnoosien neurobiologisesta pohjasta. Aivokuvantamistutkimuksia on tehty nyt vuosikymmeniä eikä niitä tehdä siksi, että voitaisiin psykiatrian oppikirjoissa ja valtamedian tiedettä popularisoivissa artikkeleissa viitata hähmäisiin tilastollisiin korrelaatioihin, vaan häiriöiden etiologian ja neurobiologisen pohjan selvittämiseksi. Jos skitsofrenia olisi aivojen tasolla tunnistettava häiriö, aivokuvantamistutkimuksia voitaisiin tässä vaiheessa ja käytetyillä tutkimusresursseilla jo käyttää diagnostiikassa. Mutta edelleen skitsofrenian diagnostiikka pohjautuu oirekuvaukseen. Oirekuvauksissa viitataan epänormaaliista poikkeavaan käyttäytymiseen ja tunneilmaisuun sekä metafysiikkaan, mutta missään ei viitata ensimmäiseenkään neurobiologiseen korrelaattiin, joita tunnollisesti ja ilman minkäänlaista kritiikkiä käydään toki läpi erilaisissa psykiatrian oppikirjoissa ja käypä hoito -suosituksessa. Tämä siksi, kuten tunnettu aivotutkija James J. Donald kumppaneineen toteaa artikkelissaan Functional neuroimaging in psychiatry
and the case for failing better, että kun otetaan huomioon (toiminnallisiin) aivokuvantamistutkimuksiin hassatuista resurssit ja tutkimusartikkelien määrä, on kummallista ettei vieläkään aivokuvantamismentelmiä voida käyttää psykiatristen häiriöiden tai niiden alaluokkien diagnostiikassa. He toteavatkin, että on vaikea olla yhtymättä näkemykseen, jonka mukaan psykiatriaa hallitseva piirre on tietämättömyys suhteessa psykiatristen kyvyttömyys onnistuneesti kuvata kohteensa eli psykiatriset häiriöt ja että sen yritykset selvittää tutkimiensa häiriöiden etiologia on ollut pelkkä epäonnistumisten sarja:
"Thus, it remains difficult to refute a critique that psychiatry’s most fundamental characteristic is its ignorance, that it cannot successfully define the object of its attention, while its attempts to lay bare the etiology of its disorders have been a litany of failures (Scull, 2021)."
Vuosia sitten oli joku tutkimus skitsofreniasta.
Lähisukulaisiakin pyydettiin, jos haluavat osallistua tutkimukseen, heistä otettiin pään/aivojen magneettikuvat. Jotain aivojuttuja he tutkivat, ja kenties jotain mahdollista perinnöllisyys-, tms. tekijää.
Aivoissa siis saattaa näkyä jotain muutoksia, koska tekivät aika laajan tutkimuksen.
Tutkimuksen järjestäjää en tiedä, olisiko liittynyt HUS:iin, vai minne lienee.
Kyllähän maailmaan tutkimuksia mahtuu. Se millaisia tuloksia julkaistaan ja mitä niistä voidaan päätellä, on sitten aivan eri asia. Itse asiassa harvassa julkaistussa tutkimuksessa EI löydetä mitään tilastollisia eroja ryhmien välillä. Esimerkiksi American Journal of Psychiatry -lehdessä vuonna 2015 ilmestyneessä artikkelissaFinding the Elusive Psychiatric “Lesion” With 21st-Century Neuroanatomy: A Note of Caution todetaan, että oli kyse sitten ahdistuneisuushäiriöstä tai skitsofreniasta, tai vaikkapa pornon katselusta, on ollut vaikea olla löytämättä ryhmätason eroja suhteessa verrokkeihin.
Artikkelissaan tutkijat kuitenkin kyseenalaistavat tulkinnat, joita jotkut tutkijat ja lääkärit näistä eroista ovat tehneet (että erot johtuisivat suoraan tutkitusta ominaisuudesta, kuten vaikkapa skitsofreniasta), koska aivokuvantamistutkimuksissa on lukuisia sekoittavia tekijöitä, jotka vaikeuttavat löydösten tulkintaa. Tutkijat listaavat lukusia sekoittavia tekijöitä, joita ei oteta MRI-tutkimuksissa huomioon. Näitä ovat mm. pään liike (terveet kontrollit ovat kokeneempia ja heille maksetaan, miksi heidän päänsä ei välttämättä liiku yhtä paljon kuin koeryhmän), kannbiksen käyttö, tupakointi, stressitaso, kehon paino, lääkitys, liikunta jne. Tutkijoiden mukaan jo pienikin pään liike voi johtaa vääristyneisiin tuloksiin aivokuoren volyymiä ja tiheyttä mittaavissa kokeissa.
Tutkijat tuovat esille psykiatrian alan aivokuvantamistutkimuksessa yleisestä erittäin heikosta tieteellisestä päättelystä viitaten tutkimuskatsaukseen, joka käsitteli korkean psykoosiriskin omaavien ja varhain alkaneen skitsofrenian omaavien potilaiden aivoja käsitteleviä MRI-tutkimuksia vuosien 1996 ja 2013 välillä. He tuovat esille, että vaikka tuloksissa oli huomattavaa epäjohdonmukaisuutta ja vaikka niitä ei oltu kyetty useinkaan toistamaan ja vaikka muun muassa pään liikkeelle ja lääkityksen vaikutukselle herkät aivoalueet olivat yliedustettuina tutkimuksissa, tutkimuskatsauksen johtopäätöksissä korosteettiin eteneviä etuotsalohkon volyymin pienenemistä skitsofreniaspektrin omaavilla potilailla.
"For example, a recent comprehensive review of MRI findings in people at increased risk of psychosis (clinical and genetic) and of early-onset schizophrenia listed more than 110 structural MRI studies published between 1996 and 2013 (22). Although the tabulated results suggest a substantial degree of inconsistency and lack of replication across various studies with differences virtually all over the brain, and although areas susceptible to motion artifacts, partial volume, or drug effects are overrepresented in the findings (i.e., midline and lateral cortical structures, insula, and medial temporal lobe), the interpretation stressed an “accelerated fronto-temporal cortical [gray matter] volume reduction across the spectrum of schizophrenia risk”
He käsittelevät myös artikkelissaan sitä, miten vuosikymmenien aikana toistuvasti skitsofreenikoilla havaittu ryhmätasolla keskimäärin pienempi hippokampuksen volyymi on linkitetty suoraan skitsofrenian patofysiologiaan, vaikka tiedetään että kyseinen löydös liittyy (mm. eläinkokeissa) esimerkiksi krooniseen stressiin tai muihin sekoittaviin tekijöihin, kuten vähäiseen liikuntaan, eroihin kehonpainossa tai lääkitysten vaikutuksiin ja että pienempi hippokampuksen volyymi ei ole mitenkään spesifi sen enempää skitsofreenikoille kuin muullekaan psykiatrisista häiriöistä kärsiville:
"In view of our current understanding of factors influencing variability of hippocampal volume measured with MRI, how can we now have confidence that this putatively landmark finding was not a reflection of greater stress and endogenous corticosteroid levels, or of limited physical activity, or differences in body weight, or of a drug effect in the affected twin? To reiterate: we do not dismiss the possibility of hippocampal structural abnormalities in schizophrenia or other structural alterations for that matter, and we recognize that many of the chemical and physiological confounders mentioned above may induce neuroplastic changes in neuronal microstructure and dendritic architecture (e.g., corticosteroid elevations). However, these are structural epiphenomena, not primary pathobiology and not specific to psychiatric patients."
Kun tieteellisessä tutkimuksessa tutkijoiden päättelykyky on tuolla tasolla, niin on täysin mahdotonta luottaa tutkimusnäyttöön ja varsinkaan siitä tehtyihin johtopäätöksiin. Tutkijat eivät ole oikeasti kiinnostuineita skitsofreniasta, vaan omien julkaisujensa läpi saamisesta ja oman alan tutkimussuuntauksien pönkittämisestä ja sen varmistamisesta, että kankkulan kaivoon kannetaan jatkossakin miljoonia euroja rahaa.
Aivosairaudet kuuluvat neurologiaan.
Sydämmenvajatoimintaan on sata tuotetta joita pitää syödä ,niin olet
lääkärin lempipotilas.
miksi ei lääkäri kerro sivuvaikutuksista _kidutetaan myrkyillä!
ja varotetaan elä syö luontaistuoteita HÄ! miksi ne on paljon paremmat kuin
MYRKYT.
Jos on sydänvaivaa, niin onhan se hyvä käyttää lääkkeitä, että sydän toimii mahdollisimman pitkään.
Päässä jos on vaivaa, niin usein neuroleptit tekevät päästä jokseenkin toimimattoman ( tarkoitan ehkä enemmän aivotoimintaa ).
Loppuelämän lääkitys kuulostaa ihan toimivalta idealta, mutta valitettavasti aivot eivät vain toimi niin että loppuelämän lääkitys välttämättä pitää oireet poissa eikä tuota harmia. Lääke voi alkaa tuottaa ihan omat oireensa. Syy on se, että lääke tekee muutoksia, jossa se rapauttaa elimistön normaalia toimintaa esimerkiksi vähentää reseptorien määrää ja yrittää tehdä muutoksia vastustaakseen lääkkeen vaikutusta kehoon jossa lääke keinotekoisesti esim lisää serotoniinin takaisinottoa jotta mitään ei olisi liikaa. Tällöin serotoniinireseptorien määrä laskee reaktiona siihen että sen takaisinottoa keinotekoisesti estetään ja lopettaessa kehossa on kemiallinen epätasapaino ja liian vähän serotoniinia. Kehon pitää hakea tässä vaiheessa uusi homeostaasi ja ihmisen pitää myös selvitä tästä epämukavasta vaiheesta.
Antipsykooteissa supersensitivity psychosis teorian mukaan ihminen saattaa olla jopa alttiimpi psykooseille lääkkeen myötä esim lääkkeen lopetuksessa. Yhä lisääntyvät antipsykoottiannokset eivät välttämättä enää pidä oireita pois. Dopamiinireseptorit herkistyvät. Keho yrittää dopamiininsalpauksen vuoksi lisätä reseptoritiheyttä kompensaastiona. Seurauksena alkaa olla tardiivi dyskinesia tyylistä oireistoa ja alttiutta psykooseille.
Lopputuloksena lääkkeistä voi olla toleranssi-ilmiö, jossa keho ikäänkuin kehittää sietokykyä lääkkeeseen. Lääke alkaa siis menettää tehoaan. Ja on tutkimuksia jossa lääkkeettömät pitemmällä aikavälillä pärjää paremmin ja syy voinee olla juurikin tässä. Eikä se lopu mihinkään toleranssiin vaan voi olla että lääkkeen jatkuva käyttö heikentää hoitotuloksia koska ihminen tulee fyysisesti riippuvaiseksi lääkkeestä mistä seuraa siis kehossa myös muutoksia jotka ei ole kaikki hyödyllisiä. Loppupeleissä lääkitys alkaa tuottaa oireita.
Masennuslääkitty voi olla lopussa masentunut siksi koska esim lääke on tuottanut pysyviä seksuaalihäiriöitä. Antipsykooteilla lääkitty taas kokee mielialaoireita koska hänen aivokemiansa on sotkettu antipsykooteilla. Tardive dysphoria ilmiössä masennuslääkkeissä masennuslääkkeitä käyttänyt on alttiimpi apaattiselle masentuneelle olotilalle.
Ainoa oikea lääke hoitaa mielialaa pitemmän päälle on tunteiden käsittelemään opetteleminen, kunnon ruokavalio, liikunta ja terapeuttinen asioiden läpi käynti. Jos siis haluaa jatkuvia pitkän tähtäimen tuloksia. Ihminen, toisin kuin psykiatria antaa ymmärtää, pystyy kyllä opettelemaan käsittelemään tunteitaan ilman sedaatiota, turrutusta, tunteiden leikkautumista ja pitemmän tähtäimen kehnoutuvia hoitotuloksia.
Nekin jotka kehuvat lääkkeitään saattavat tosiasiallisesti kehua sitä kuinka lääke todellisuudessa hoitaa dependenceä, kehon fyysistä riippuvuutta lääkkeeseen mistä tietysti voi olla pitkän tähtäimen seurauksia, lopetuksen jälkeenkin jossa olo ei ole normaali. Lääkkeellä voidaan siis hoitaa lääkkeen seurauksia.
Eli tiivistettynä, kuset housuihin pakkasella ja se hetken lämmittää mutta housusi alkavat olla märät ja pakkasella alkaa paleltaa yhä pahemmin. Tämä pätee erittäin hyvin psyykenlääkkeisiin.
Ihmettelen psykiatriassa sen intoa ratkoa ihmisten ongelmia lääkityksellä jotka loppupeleissä eivät välttämättä ole kovin hyvä etenkään pitkän tähtäimen ongelmiin. Lisäksi joudut selviytymään kahdesta asiasta, elämän ongelmistasi ja lisäksi lääkkeen ongelmista. Pitkän tähtäimen ongelmiin erittäin hyvä ratkaisu on tunteiden käsittelemisen opetteleminen mikä psykiatrian mielestä on heidän sairauksissa lähes mahdotonta mutta kritisoin tätä entiseksi psykoottiseksi leimatuksi joka ajoi lääkkeet alas ja mitä kävi, ei sen kummepaa. Opettelin olemaan itseni kanssa ilman aineita koska tajusin että aivoissani ei ole mitään kemiallista häiriöitä tai vajavaisuutta mitä psykiatria, virheellisesti antoi olettaa. Ja jos onkin joku häiriö esim toimintatavoissa tai muissa, sitä pystyy ratkomaan muutenkin kuin pommittamalla aivoja miten sattuu randomisti jollain välittäjäaineita muuttavalla aineella. Lääke sana saa kuulostamaan nämä aineet tieteellisemmältä mitä ne ovatkaan.
VASTUSTA SITÄ ETTÄ SEDAATIOTA TAI TUNTEIDEN LEIKKAAMISTA KUTSUTAAN MIELENTERVEYSHOIDOKSI. Itse kannan tästä seurauksena pysyviä seksuaalisen toiminnan häiriöitä kun kehoni normaali välittäjäainetoiminta sotkettiin kroonisilla pillereillä.
Kaikki asiat toimintakyvyttömyydestä epämukaviin tunteisiin ovat ratkottavissa myös ilman lääkkeitä. Myös sekavat olotilat tasoittuivat lääkkeistä luovuttaessa. Itseasiassa menin psykoosiin juurikin lääkekokeilujen ja vieroitusoireiden seurauksena joista psykiatria leipoi minulle muka vakavan sairauden. Vakava sairaus lähti kun lopetin lääkekokeilut mikä sisälsi mm. sisäistä epämukavaa motorista levottomuutta (lääke puhkaisi), unihäiriöitä (lääke puhkaisi), totaalista anhedoniaa (lääkevieroitus ja lääkkeen käyttö puhkaisi) ja sekavuutta (alkoi lääkekokeilujen ja vieroitusoireiden myötä).
Loppupeleissä uskon että moni mielenterveysongelma on esim seurausta ihmisen ymmärtämättömyydestä tasata autonomista hermostoa sekä resilienssin puutteesta kohdata epämukavia tunteita. Epämukavuus, kuolema ja sairaudet on ikäänkuin siivottu pois jollloin pienetkin vastoinkäymiset voivat yhtäkkiä tuntua todella vieraalta ja oudolta vaikka kun ikää tulee, tajuaa ne hyvin luontaiseksi osaksi elämää. Elämään kuuluu kärsimys. Nykyelämä altistaa hermoston ylivireydelle esim jatkuva stressitilassa eläminen mille nykypäivän ihmiset altistuvat suurina määrinä. Ihmiset myös eivät enää vain ole vaan ylikuormittavat aivojaan kaikella mikä ei ole hyväksi päänupille. Nykyajan moderni elämänmeno ei välttämättä ole hyväksi ihmiselle.
Pelkästään elintavat (kemikaalikuorma ja prosessoitu epäterveellinen ruoka), epäterveet nautintoaineet (esim jatkuvat stimulantit ja helposti kaupasta haetut alkoholiannokset), liikunnan puute, auringonvalon puute ja keinotekoinen valaistus myöhään yöhön
Erilaisuutta ei hyväksytä välttämättä ja ihmisiä yritetään laittaa tiettyyn muottiin. Kaikille ei ole paikkaa yhteiskunnassa niin että voi enää ansaita elantonsa yhtä helposti kuin ennen esim ilman pitkälle menevää aivotyötä ja koulutusta.
Tästä seuraa sitten monenmoista, ahdistusta, masennsusta, loppuunpalamista.
Moni mielenterveysongelma olisi ratkottavissa elämän muuttamisella, ei pillereillä.
Pillerit eivät opeta tasaamaan hermostoa, löytämään rauhoittumista modernin hektisen elämänmenon keskellä,pään hiljentämistä ja tyhjentämistä hyvällä tavalla, omaan tunne-elämään tutustumista. Pillerit ei opeta elämäntaitoja kuten terveellisen elämän merkitystä hyvinvoinnissa. Pillerit ovat paljon turhempi asia kuin voisi kuvitella ja vähentävät ihmisen minäpystyvyyden tunnetta vaikuttaa asioihin ilman niitä.
Kuvainnollisesti voidaan sanoa että mieli on sairas. Sairausretoriikkaan sitten sopii hyvin tämä pillerinarratiivi jossa mielenterveysongelmat yhdistetään lääkkeiden tarpeeseen kuten fyysisissäkin sairauksissa kuin itsestäänselvästi. Vastustan tätä ajattelua.
Sedatiivit ja tunteiden turrutus ja psykoaktiivisten aineiden vetäminen ei ole välttämättä kovin hyvää hoitoa tähän ns. sairauteen.
Mutta eihän ihminen törmää pelkkään pillerinarratiiviin muualla kuin tällä foorumilla.
Tavan hoitoon kuuluu älyttömästi kaikkea muuta kuin pillerit.
Älä yritä maalata psykiatriaa toisenlaiseksi mitä se oikeasti on. Tiedän tosielämästä lukuisia tapauksia psykiatrian pillerikeskeisestä hoidosta. Myös yleislääketieteen puolella annettu hoito on psykiatrian hoitoa.
Voi olla pilleritöntä hoitoa, voi olla terapiakeskeistä hoitoa, voi olla joidenkin kokemaa hyvää hoitoa, mutta sen vastapainoksi myös ihan normaalia psykiatriaa
on epämääräinen polyfarmasia, lääkekeskeinen hoito, miten sattuu vieroitukset, se ettei saa kunnon terapiaa ja ihmisen aivoja vahingoitetaan pitkillä pillerikuureilla.
se on yhtälailla NORMAALIA psykiatriaa.
Niin siinä elämän varrella kävi, että psyyken hoitoon tarvittavat lääkkeet tukivat psyyken parantamista, mutta tuhosivat fysiikan. Voi tässä näinkin käydä. Ei tosin mitään mukavaa.
Suppeaksi sinulla on tosielämän käsitykset jääneet. Tai sitten olet käsittänyt vain kaiken negatiivisen, ikävät kokemukset, liittyen hoitoon.
Tosielämässä psykiatrian puolella vajaat 30 vuotta kiertäneenä voin sanoa tietäväni, että sieltä löytyy hyvää, huonoa, ja joskus hyvin huonoa, mutta en sanoisi, että siinä ei olisi muka mitään hyvää.
Monet ihmiset ovat hyötyneet hoidoistaan, jotkut pillereistä, jotkut osallistuen siihen muuhun hoitoon, on terapiaa, on vertaistukea, yhdistyksiä, klubitaloja, ym.
Psykiatriaa ei voi " maalata " ainoastaan yhdenlaiseksi, ei toisenlaiseksi, se on oikeasti monenlaista.
Sen kummemmin puolustelematta, ei omat kokemuksenikaan aina ole niin ruusuisia olleet.
Et näköjään kuitenkaan tiedä tarpeeksi. Mielenterveysongelmiin on saatavilla useita erilaisia hoitomuotoja. Biologisten hoitojen lisäksi unohdat täysin kaikki psykososiaaliset hoidot joita ensin tarjotaan.
Psykososiaaliset hoidot:
- Keskusteluapu ja psykoterapiat: Näiden tavoitteena on parantaa toimintakykyä ja vahvistaa psykologisia taitoja sekä elämänhallintaa.
-Perhe- ja verkostotyö: Hoito voi kohdistua yksilön lisäksi myös perheeseen tai parisuhteeseen.
- Ryhmähoito: Osallistuminen ryhmässä voi olla hyödyllistä.
- Omahoito-ohjelmat: Tietoa ja taitoja voi harjoitella itsenäisesti.
-Nettiterapia: Verkossa tapahtuva terapia voi olla vaihtoehto.
Biologiset hoidot:
-Näihin kuuluvat esimerkiksi lääkehoito ja muut biologiset interventiot.
Psyykelääkkeillä on vakavia haittavaikutuksia kuten esimerkiksi pysyväksi jäävä liikehäiriö.
Mulla meni hermoradoissa systeemit pilalle vuosien lääkitysten seurauksena.
Eli jonkinlainen liikehäiriö kyllä, hermoyhteydet pätkii.
Miksi et sitten hyödynnä niitä kaikkia lueteltuja lääkkeettömiä hoitoja?
Jotkut saattavat kuvitella ja odottaa, että lääkkeet parantavat. Sekä lääkäri tai hoitaja tekisivät muka ihmeitä, ja saisivat potilaan paranemaan.
Hoitoon on osallistuttava itsekin, eikä ihan vaan vähän, vaan ihan kunnolla.
Hoito on helpoin aloittaa siinä vaiheessa, kun potilas itse tunnistaa ja myöntää oman psyykkisen tilansa.
Siinä kohtaa voi puhua siitä mahdollisesta sairaudentunnottomuudesta ( jos sellaista potilaalla on ) , joka oikeasti hankaloittaa hoitoprosessia.
Tämä on juuri tätä potilaan syyllistämistä omista harmeistaan kun hän ei ole muka hyödyntänyt vaan kaikkia hoitomahdollisuuksia. Ja pyh ja pah.
Kerropa mites sitten jos esim psykiatria on aloittanut jo lääkkeitä ja lääkkeet puhkaisee apatiaa tai tunteiden leikkautumista? Onko sekin ihmisen vika että ei edisty terapiassa tunteet jäissä ilman mitään informoitua suostumusta siitä mitä lääkkeet voi tehdä sun tunne-elämälle.
Se että sä olet löytänyt jonkun terapiakeskeisen psykiatrin ei tarkoita että muut ovat sellaista löytäneet.
Mä koen että hoidon päätteeksi tarvitsisi oman traumaterapian psykiatriakokemusten vuoksi. Hoitaakseen henkisiä arpia mitä tuli petetyksi tulemisesta (ei oikeaa informoitua suostumusta lääkkeenkäyttöön) , vähätellyksi tulemisesta haittojen kohdalla, pitkäkestoisten lääkehaittojen takia ja pärjätäkseen esim PSSD:n ja neuropaattisten oireiden kanssa mitkä tuli lääkkeistä.
Psykiatriassa on ollut biologinen paradigma vallalla.. Se on ongelma.
Ei heti tarvitse itseään syyllistää, että joku muu muka syyttäisi potilasta.
Kommentoida voi aivan yleisesti, se ei ole kohdennettu juuri sinulle, tai kenellekään muullekaan.
Ja en ole käynyt yhden ainoassa terapiassa, sairaaloissa kyllä ollut, ihan liikaakin menneinä vuosina, ja monet vuodet vahvasti lääkittynä.
Tiedän todella hyvin, kuinka lääkkeet leikkaavat tunteita, apatiaa en ole kokenut, koska olen ollut lääkityksistä huolimatta menevä ja tekevä ihminen. En ole jäänyt kotiin surkuttelemaan edes lääkkeiden haittojen takia.
Omahoitoa voi olla sekin, että osallistuu erilaisiin toimintoihin, on ryhmiä, on yhdistyksiä, jossain on klubitaloja, jne.
Toki ymmärrän sen, että motivaatio voi olla aika alhaalla, mutta jos jostain vähänkään kiinnostavasta saa kiinni, niin kyllä se omaan oloon auttaa, lääkityksistä huolimatta.
Lääkkeet eivät kuitenkaan tee täysin liikuntakyvyttömäksi, ei ne jumita ihmistä sängyn pohjaan kiinni kuin liima.
En siis väitä, ettei joillain voikin olla tosi hankalaa, mutta niitä hoitokeinoja on muutakin kuin lääkkeet ja terapia.
Jokaiselle jää muistot kokemistaan asioista. On ikävää, että joillekin jää hoitokokemuksista traumoja.
Mutta eikö se helpota yhtään, että ne pettymykset ja vähätellyksi tulemiset ovat jääneet sinne hoitoyksikköön ja kuuluvat jo menneeseen aikaan.
Pitkäkestoisia haittojakin voi tulla, mutta jos niistä ei eroon pääse, on hyvä opetella tulemaan niiden kanssa toimeen, se tekee elämästä vähän helpompaa.
PSSD on psyykkinen ongelma, eli ehkä ihminen ei ole vielä kunnossa, jos sellaisia oireita tulee.
Miksi keskittyä siihen, mitä ikävää on jo tapahtunut, vaan keskittyisi siihen, mitä kaikkea mahdollisesti parempaa on vielä jäljellä. Vähemmälläkin voi tulla toimeen.
Ei ole, vaan VOI olla.
Niitä ON ja monet kärsivät koko loppuelämänsä.
Ei ole olemassa mielisairauksia joten ei ole mitään tarvetta millekään hoidoille.
Ongelma on siinä, että myrkyllisiä lääkkeitä pakotetaan ihmisille.
Toki on, mutta ei niitä kaikille lääkkeiden käyttäjille tule.
Montako on monta vaikkapa koko suomessa?
No kyllähän sen tavallaan voi laskea ihmisen viaksi, jos ei itse kykene proaktiivisesti menemään sinne terapiaan ennen kuin paska on niin pitkin tuuletinta että joutuu lääkkeille.
Miten luulet, että kukaan sitä voisi tietää , montako heitä on ?
Usein käy kyllä niin, että ihminen saa ensin lähetteen psykiatrian poliklinikalle, ennen kuin aletaan edes puhua mistään terapioista, jonne psykiatri saattaa lähetteenkin tehdä.
Mutta jo ensimmäisellä käynnillä lääkärin luona siellä poliklinikalla saatetaan suositella, kirjoittaa jotakin lääkettä.
Noin siis julkisella puolella.
Toki jos on raharikas ja hakeutuu itse terapiaan, jotka eivät ihan halpoja ole, voi saada lääkkeetöntä hoitoa ensin.
Jep. Monet aloittaa hoidon terveyskeskuksesta ja tarjolla on jotain kerran kuukaudessa keskusteluaikoja ja pillereitä. Rikkaana voi välttyä paremmin lääkkeiltä.
Puhutaan sitten psykiatrian auttavuudesta kun ollaan ensiksi korjattu muutama asia esim informoitu suostumus lääkkeistä (kuinka moni ollut autuaan tietämätön seksuaalihäiröistä ja vieroitusoireista), oikeasti jo alussa alustava suunnotelma siitä milloin lääke puretaan, yhtenäinen hoito jossa lääkärit ei vaihdu ja se että psykiatriassa otetaan lääkeharmit kuten PSSD vakavammin.
Sitten voidaan puhua psykiatrian auttavuudesta.
Ei semmoinen systeemi auta joka tuhoaa joidenkin terveyden kun heillä ei ole varaa hankkia itselleen kunnon terapiaa nopeasti elämänkriiseissä.
No ei kyllä käy.
Ainoastaan psykoosisairaat joudutaan hoitamaan ensin lääkkeillä, koska psykoosi ei lähde terapialla.
https://www.kela.fi/ajankohtaista/6178912/kuntoutuspsykoterapiaa-saavia-toistaiseksi-ennatysmaara-kustannusten-kasvu-on-tasaantunut-viime-vuosina
Missäköhän haavelandiassa tämä ihminen elää jossa vain psykooseja lääkitään. Nauratat minua naiiviutesi ja typeryytesi kanssa. Jopa yksi tuttuni kävi psykiatrilla terapialausunto mielessä mutta niin vain yritti tyrkyttää pillereitä samalla. Sai jonkun ahdistushäiriödiagnoosin. No, heitti diagnoosinsa kuvainnollisesit romukoppaan ja ei todellakaan aloittanut lääkkeitä ja ihan hyvin pyyhkii. Tiedän niin monta ihmistä kelle on tyrkytetty näitä lääkkeitä. Se on vain tuurista ja tiedostavuudesta kiinni ettei ajaudu pillerikoukkuun.
Vastustakaa pillereitä ja tätä vastuutonta hoitotyyliä.
Mulla alkaa kohta kymmenes vuosi PSSD:n kanssa. Eikö olekin kivaa! Kyllä meitä on.
Jus joo.
Nuorena sain lääkkeet ihan vaan paniikkihäiriöön ( arvauskeskuksesta ).
Yhden kerran masennuin, sain lääkkeet ( psykiatrian osastolta ).
Alkoi tulla psykooseja, sain lääkkeet. Ja tässä kohtaa olin vasta psykoosisairas, lääkkeet tulivat kuvioon jo aiemmin.
Minulle ei mitään terapiaa alun alkaenkaan edes ehdotettu, kyllä ihan ensin alettiin syöttämään lääkkeitä.
Se ei ole ongelma että vallalla on sen hetkinen paras paradigma, vaan se, ettei sille ole löytynyt parempaa korvaajaa paradigmaa.
Koska lääkkeiden hyötyjä ja haittoja seurataan kokoajan.
Sinä tunnet yhden ihmisen joka siis pärjää ilman terapiaa?
Kela tuntee 64 500 suomalaista jotka sai terapiaa vuonna 2023.
Naura toki.
Kuka, ja missä niitä seurataan ?
Ja mitä sitten, vaikka seurattaisiinkin ?
Monet jos haitoista valittavat, mitään ei silti tapahdu, lääkitys jatkuu ennallaan.
On tietenkin lääkäristä kiinni, millainen hän on.
Sinä tunnet jopa yhden ihmisen joka ei päässyt terapiaan.
Kela tuntee 64 500 ihmistä joka pääsi.
Sellasta on naivi haavemaailma.
Riskit esim tardiiviin dyskinesiaan kasvavat aikojen saatossa lääkkeen pitkäaikaiskäyttäjillä
Psykiatrian poliklinikalle kestää jonottaa kuukausia.
Psykoosi voi kyllä lähteä esim avoimen sialogin mallilla. Psykoosissa ei tapahdu mitään aivoissa mitä lääkehoito korjaisi. Oireita se voi hoitaa samalla aiheuttaen muuta harmia mm kognitiivisia ongelmia, seksuaalihäiriöitä ja akatisiaa.
Olin siinä vaiheessa psykoottiseksi leimattu kun ajoin alas antipsykootin. Pahaa oloa minulle oli lisännyt mm akatisia mikä lisäsi ahdistusta ja sitämyöten paniikki/kaaosajattelua. Pääni selkeni aika nopeaa lääkelopetuksen jälkeen. Että niinkin voi käydä.
Tämä on niin valitettavan totta, aivan liian pitkät jonot.
Samanlaisia kokemuksia minullakin oli. Tosin saamistani diagnooseista on jo pitkä aika. Mutta ei minullekaan koskaan mitään ainakaan kunnollista terapiaa tarjottu. Ainakin julkisella puolella tämä vaikuttaa olleen lähes käytäntö. Sairaalassa annettiin ja myöhemmin määrättiin koko loppuelämäksi käytettäväksi lääkkeitä. Juu ja kyllä tietysti tarjottiin niitä avohoidon palveluita, mutta niistäkin saamani kokemus oli, että ne oli lähinnä vain jutustelua, eli smalltalkkia. Mitä hel*ettiä semmoisilla tekee? Sama on traumaterapian osalta. Eli, jos sinulla sattuu elämässä tapahtumaan ikäviä asioita, kuten hyväksikäyttöä, raiskauksia ja pahoinpitelyä, niin ainakin omien kokemusten mukaan ei siellä julkisella puolella koskaan edes ehdoteta mitään terapioita. En tiedä, mikä on heidän päämääränsä ja tarkoituksensa. Sellainen ikävä kuva on tullut ja jäänyt päällimmäiseksi alalla olevien tavasta toimia, että se perimmäinen fokus on ajaa ihmiset käyttämään vain lääkkeitä. Eikä se minusta ole kaukaa haettua, eikä aloituksessa ole mielestäni mitään totuudenvastaista kirjoitettu, koska käypä hoitosuosituksissa esim. skitsofrenian osalta tätä on esitetty, että niitä neuroleptejä pitää käyttää koko loppuelämä kohtausten ennaltaehkäisemiseksi. Eikä tuohon suositukseen ole tehty käsittääkseni mitään olennaisia muutoksiakaan.
Miksi sairas ihminen on niin sairas ettei hakeudu avoimen dialogin hoitoon?
Tää on just tätä sairaudentunnottoman lässytystä jostain sellasesta jota ei edes itse käytä.
Ja mitäs näyttöä sen mielisairauden olemassaolosta olikaan? Verikokeita? Röntgenkuvia? Koepaloja?
Keroputaan avoin dialogi on vain Tornioss.a. Ei sinne voi hakeutua jos ei asu siellä. Tiedän siellä hoidossa olleita. Toki käytetään myös lääkkeitä, mutta paradigma on terveempi kuin muualla.
Kiitos kysymästä ei ole ollut psykoosidiagnoosia sitten lääkealasajojen. :)
Pitkäaikaiskäytössä voi riskit lisääntyä ihan mihin vaan.
Ei elimistökään välttämättä kestä pitkäaikaista käyttöä, sydän, maksa, ym.
Oletko koskaan miettinyt, miksi et halua vastata siihen että haluaisitko antaa pienen koepalan aivoistasi?
Ja tähän väliin tulee faktoja.
https://stm.fi/hoitopaikan-valinta
No en halua antaa koepalaa aivoistani. Miten se liittyy aiheeseen?
Miksi pitäisi vastata ? Onko se tarpeellista ?
Jos koepalan otto aivoista tulisi ajankohtaiseksi, niin eiköhän siitä neuvoteltaisi lääkärin kanssa, eikä täällä foorumilla.
Yllättyisitkö jos tietäisit, ettei kukaan muukaan halua antaa näytepalaa aivoistaan?
Ei hyvää päivää.........
Hyvää päivää sinnekkin. Osaisitko kertoa, mistä se tulee se ehkä jopa sairaanloinen fantasia, että näytepala pitäisi ottaa avioista, mutta minulta sitä ei saa ottaa?
Ei keneltäkään oteta mitään koepalaa aivoista, jos ei ole sellaista aivosairautta, että se olisi tarpeen ottaa. Eikä sellaista varmaan ihan kevyin perustein edes oteta.
Ainakaan mt-ongelmaisilta ei aleta ottamaan koepaloja aivoista.
Täällä pääsi tehoavoon samana päivänä ja omahoitajan sai kolmessa viikossa.
7kk täällä.
Ei riipu pelkästään lääkäristä, vaan myös siitä että mitä hyötyä lääkityksestä saadaan. Miksiköhän tämä olennainen seikka tahtoo aina unohtua?
Joo, se on aivan hurjan pitkä aika.
Totta kai on ymmärrettävää, että lääkäri katsoo lääkkeen hyödyt ja haitat, mutta jos haittoja ilmenee haitaten lääkkeen käyttäjän jokapäiväistä elämää, niin olisi kyllä hyvä miettiä vaikka edes lääkkeen vaihtoa.
Ainakin olen kuullut eräältä joka kysyi keroputaalta että on sanottu että hoitopaikan siirto tornioon ei ole mahdollista. Ja mites jatkohoito? Se vaatisi muuttoa tornioon. Jostain helsingistäkö käy tapaamisissa torniossa?
Jeps kuukausista kyse. Hyvällä tuurilla saa tk:sta kerran kk sairaanhoitaja-ajan ja tietty pilleriä poskeen. 7 kk.ssa on jo mukavasti pillereissä kiinni.
En tiedä missä fantasialandiassa tuo yksi elää jossa ihminen menee heti terapiaan välittömästi, hoitoonkin pääsee heti ja tornioonkin lähdetään asappina vain avoimen dialogin hoitoon kun ilmotetaan että on tulossa.
Toki rahalla saa ja hevosella pääsee. Minäkin voisin vaikka huomenna ostaa itselleni terapia-ajan ilman diagnooseja. Ja sitten varata yksityisestä luonnon keskellä olevasta kartanosta levähdyshuoneen.
Todellisuus on myös se että diagnoosien itseisarvoisuuden vuoksi ihmiset voivat joutua kartoituksen kartoituksiin ennen kuin edes päsevät terapiaan. On ironista että kartoituksissa saatetaan kaivella esim traumoja jotta saisi apua repien auki vaikka sun mitä. Jotkut todetaan liian sairaiksi terapiaan. Tosin olen kuullut että nykyään terapiaan pääsee helpommin vakavemmillakin dg.
Ihan ymmärrettävää, jos tehdään jotain kartoitusta hoidon/terapian tarpeesta, tai siitä onko ihminen sellaisessa kunnossa, että esim. terapiasta olisi jotain hyötyä.
Ja miksi hoitoa hakee, jos ei olisi valmis kaivelemaan traumoja ? Käsittääkseni monet hakevat apua juuri niihin traumoihinsa. Niitä on hyvin vaikea hoitaa, jos ei niitä kaiveta esiin.
Joo mutta siitä kartoituksesta ja diagnooseista ja ihmisten tunnereaktioiden sairaaksi leimaamisesta on tehty itseisarvo. Ja se ei tosiaankaan paranna kenenkään vointia kokoajan avautua uudelle henkilölle traumoista jonka kanssa ei ole edes keskustellut aiemmin joka kyselee niistä suoraan. Hoitosuhde vaatii turvallisuutta.
Hoitopaikan siirtämiseen ei tarvitse kysyä mitään lupaa etukäteen, sen kun siirtää vaan
Ja jatkohoito tapahtuu niin kuin maaseudulla yleensäkkin, eli etäyhteyksin.
Oletko nyt ihan varma että nämä ennakkoluulot ei tule ihan siitä sinun omasta kynästä?
Se on kyllä jännä homma kun ei tuo hoitopaikan siirto ainakaan tuttavapiirissä onnistunut ihan niin vaan miten sanoit. Paikkakunnan sisällä se on helpompaa. Tiedän ihmisiä joille pelkästään hoito etänä halutessa ei ole onnistunut.
Diagnoosikartoitukset on mt-järjestelmässä pakkomielle mihin laitetaan resursseja uskoen kuin diagnoosit olisivat jotain todella luotettavia kuvauksia ihmisen elämästä ja kärsimyksen konteksteista. Diagnoosin löytäminen voi olla itseisarvoisempaa kuin oikeasti ihmisen auttaminen. On helppo auttaa ihmistä liukuhihnamaisesti jossa laitetaan rasti ruutuun kysely. Tämä taas on vahvassa yhteydessä medikalisaatioon.
"Sosiaali- ja terveyskeskuksen vaihtaminen koskee kaikkia perusterveydenhuollon palveluja. Niihin kuuluvat muun muassa lasten- ja äitiysneuvola, hammashoito, mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä sosiaali- ja terveyskeskuksen lyhytaikainen vuodeosastohoito."
Pitänee lähteä siis Helsingistä Tornioon hamppilääkäriin.
Ei se noin mene, että hoito onnistuisi missä tahansa.
Yleensä se on kotikunta, jossa hoito järjestetään, tai ainakin mahdollisimman lähellä.
Jos haluaa hoitoa jossain tietyssä kunnassa, on se kunta vaihdettava asuinpaikaksi, kotikunnaksi.
Ensin kartoitetaan ihmisen terveydentila, sitten katostaan hoitomuoto mahdolliseen todettuun sairauteen.
On alkuun selvitettävä, mikä potilasta vaivaa, että voidaan hoitaa todetun sairauden perusteella juuri kyseistä sairautta.
Ei diabetestäkään hoideta kolesterolilääkkeillä, tai jos menee jalka poikki, ei laiteta kipsiä käteen, jne.
Diagnosointi johtuu siitä, kun ihmisellä todetaan sairaus, sille annetaan nimi.
Toki joskus on mahdollista, ettei se mene ihan oikein.
En minäkään tykkää, että minulla mt-diagnoosi, sen kanssa on vain elettävä, onneksi se ei haittaa elämää ja elämistä.
Jos kotikuntasi on Helsinki, ei ne tee Torniossa sinulle yhtään mitään.
Yksityisellä toki tekevät, kun lyö taalat tiskiin.
Ehkä neuroleptien haitat ei sitten ole kuitenkaan sitä tasoa, mitä hammaskipu. Mene ja tiedä.
Ja tähän väliin vähän faktoja
https://stm.fi/hoitopaikan-valinta
Eipä noita voi verrata keskenään.
Ihmisellä todetaan sairaus...
siis ihminen täyttää oirekuvauksia psykiatrian sairauksista joiden validiteetti ei ole kovin korkea. Selitetty paremmin ylhäällä jonkun toisen toimesta.
Niihin epämääräisiin oirelistakuvauksiin on sitten pillereitä. Joita määrätään myös ns. off label eli ilman välttämättä täydellistä tutkimusta soveltuuko se tilaasi. Psykiatri voisi oikeastaan kaikkeen määrätä Ketipinoria. Vaikka jalan poikki menoon jos tulkitsee sen johtuvan terveysahdistuksestasi.
Tiedät itsekin että koko väitteessäsi siitä että kunhan vaan vaihdat keroputaalle hoidon ei ole mitään järkeä koska ei hoitosysteemiä ole suunniteltu niin että ihmiset vain vaihtelee helposti ja iisisti hoitopaikkakuntaa. Ja se kun ei hakeudu päivässä terapiaankin on vain oma vika kun ensin odottelet julkiselle pääsyä erikoissairaanhoitoon ja sitten odottelet seuraavana diagnoosikartoitusta ja sitten odottelet josko löytyisi joku terapeutti joka olisi kelan tukema jolle olisi tilaa jonka kanssa suunnilleen henkilökemiatkin pelaisivat. Ymmärrän kyllä miksi psykiatria alkaa tunkea pillereitä, toki sitä voi miettiä onko se potilaan etu. Toki voit päästä sille hoitajalle jota et valitse jossain välissä.. Jos tuuri käy saat hyvän, jos tuuri ei käy, hoitosuhde ei toimi. Rahalla pääsee ja saa valita mieluisensa hoitohenkilön, koska henkilökemioilla ynnä muulla on merkitystä.
Ja jos jollain on vaikka joku akuutti kriisi päällä niin mites onnistuu hoitopaikan vaihto sekunnissa että sinne vain toiselle paikkakunnalle hoitoon ? Jos siis haluaisi biologisen aivoissasi on vika antipsykootit korjaavat sitä paradigman sijaan avoimen dialogin lähestymisotetta jossa asiat hahmotetaan vähän laajemmin ja vähemmän medikalisaatiokeskeisestä perspektiivistä ymmärtäen sosiaaliset tekijät vaikuttamassa hyvinvointiisi.
Kun olin osastolla kuulin nämä hyvinkin tieteelliset lauseet hoitohenkilökunnalta "masennuslääkkeet on kuin insuliini diabeetikolle", "lääkkeet tasapainottaa aivokemioita" (oh really), "entisaikaan skitsofreenikot joutui jäämään laitoksiin hoitoon ja antipsykootit estää aivovaurioita". (Unohtui mainita että kyllä sekin harmi hermostolle on jos hän sotkee antipsykooteilla välittäjäaineitani laukaisten ekstrapyramidaalioireita ja kärsin vieroitusoireista lääkkeistä ja seuraukset siitä voi kestää vuosia tai jopa pitempään). Ja väitettiin että muka käyttämistäni lääkkeistä ei voi tulla sitä ja sitä harmia mutta silti minulle määrättiin lääkkeitä joista voi tulla sitä harmia ja kuukausia myöhemmin sain sitten vihdoin erään psykiatrin myöntämään harmini joka oli pahennettu uuteen potenssiin.
Minua pelottaa biologisen paradigman hoito koska se sisältää niin paljon maagisia uskomuksia lääkkeistä että uskon joutuvani enemmän kultin hoidettavaksi kuin oikeasti tiedettä toteuttavien ihmisten jotka ovat oikeasti kiinnostuneita siitä mitä potilaille tapahtuu jotka voivat kertoa mitä tahansa höpöhöpöä asiakkaille
Ehkä Torniossa asiat olisi edes vähän paremmin. Kai.
No, en ole osastolle enää menossa koskaan vaan ennemmin jos olisin niin paskassa kunnossa eliminoisin itseni tästä maailmasta koska en ota enää pienintäkään riskiä joutuvani ymmärtämättömien ihmisten kontrollin alle jotka kiduttaisivat minua haitoilla.
Ja kyllä, neuroleptien seuraamukset on pahempia kuin hammaskipu. Hammaskipu on onneksi pikaisesti hoidettavissa useissa tapauksissa mutta psykiatrian harmi ei.
Sitä minäkin. Ei se onnistu niin helpolla.
Miksi ihminen ylipäänsä hakeutuu hoitoon, jos itse tietää hyvin tarkkaan, mikä on ja mikä ei ole pielessä, tietää muka kaikki hoitovaihtoehdot, hoitopaikat, paremmin kuin ammattilaiset, ei suostu ottamaan mitään hoitoa vastaan ( kaikki on vaan niin pers..), vaikka tietää ( luulee tietävänsä ) ettei itsessä ole mitään vikaa, jne.
Miksi silloin hakeutuu hoitoon ( josta ei ole mitään hyötyä..) ?
Ja miksi näin ajattelevia ihmisiä on vain pieni osa kaikista heistä, jotka ovat hoidon piirissä ?
Miksi suurin osa on tyytyväisiä hoitoonsa, elämiseensä ja olemiseensa ?
Ja mikä parasta, monet vielä pääsevät takaisin kiinni riittävän hyvään elämään, täytyykö sanoa hoidosta huolimatta, vai hoidon seurauksena.
Täyspäinen ihminen vertailee päivittäin yllättävän abstrakteja asioita. Joskus tunteella joskus järjellä.
Mutta jos ei ole sairaudentuntoa, niin tuskimpa voi verrata hoitojakaan.
Miksi se sen sairaudentunnottoman kanssa on aina se äkillinen kriisi? Miksi se kakka aina kerkiää iskeä tuulettimeen? Miksi täälläkin vängätään siitä että voiko sen hoidon siirtää sinne tornioon vai ei, ilman että kukaan sinne oikeasti siirtää sen hoitonsa proaktiivisesti?
Sen kun nyt taas tietäs.
Hoitoja on hyvä verrata, ja niin täytyykin tehdä.
Itse mainitsin, että hammashoitoa ei pysty vertaamaan psykiatriseen hoitoon.
Jos puhutaan psykiatrisesta hoidosta, sen hoitomalleja voi hyvinkin vertailla, koska hoitoa on paljon erilaista.
Ei se ole sairaudentunnottomuutta, jos ei ala vertailemaan eri lääketieteen aloja keskenään/toisiinsa.
Ongelma on se että monet eivät tiedä mitä psykiatrinen hoito on ennen sinne hakeutumista joten on hankala olla proaktiivinen. Sitä haluaa uskoa parasta.
Niin ihmisellähän ei voi tosiaan olla äkillisiä kriisejä esim reaktiona suruun ja äkilliseen menetykseen, traumaan, loppuunpalamiseen, äkilliseen terveysongelman puhkeamiseen, pahaan unettomuuteen. Pitää olla niin proaktiivinen että hankkii keskusteluapua jo ennen kuin läheinen kuolee vaikka väkivallan uhrina.
Miksi ihmisen ongelmat pitää nähdä yksilön "vikana"? Miksi ihmisen ongelmat pitää lähtökohtaisesti kuvata sairausretoriikan ja sairaudentunnottomuuden kautta josaa ihmisen kapasiteetti ymmärtää mitään alennetaan pohjamutiin vaikka monella on ihan itseymmärrystä ja kykyä itsereflektioon vaikka olisi ongelmia?
Niin pääsevät plaseboon teholtaan verrattavilla aineilla parempaan kuntoon todennäköisesti ihan spontaanisri ajankulumisenkin ansiosta.
https://aeon.co/essays/the-evidence-in-favour-of-antidepressants-is-terribly-flawed
Toki tuo juttu ei ota huomioon esim tunteiden leikkaantumista lääkkeiden terapeuttisena ulottuvuutena.
Niin miksi ihmiset kokee tarvetta hakea lääketieteestä apua itselleen elämänongelmiin? Mistäköhän se johtuu?
"Ja miksi näin ajattelevia ihmisiä on vain pieni osa kaikista heistä, jotka ovat hoidon piirissä ?
Miksi suurin osa on tyytyväisiä hoitoonsa, elämiseensä ja olemiseensa ?"
Suurin osa raakuistakin oli varmaan ihan tyytyväisiä siellä joenpenkassa asumiseensa ennenkuin joku jyräsi osan kuolleeksi. Mitä nyt niistä jyrätyistä. Onhan noita raakkuja vielä.
Tuollainen ajattelu mitä avaajalla on, tekee mielen sairaaksi.
Jos ihminen jää jumiin johonkin tietynlaiseen ajatusmalliin, niin päässähän se pyörii ja voi olla vaikeaa muuttaa ajattelun suuntaa. Mahdollista se tosin on.
Mitään objektiivista näyttöä ei ole että jonku mieli olisi ollut sairas.
Psykiatriassa vääränlainen mielipide on mielisairaus.
Nähty valitettava tosiasia että psykiatriassa potilas ei ole koskaan oikeassa.
Tästä olen hieman eri mieltä, vaikka vuosikaudet luulin, ettei potilas olisi koskaan oikeassa.
Tosiasia on, että potilaskin voi olla oikeassa, se on tullut nähtyä.
Ongelmahan on se vanha tarina, suden ulvomisesta. Ne todelliset ongelmat jää tyhjän huutajien varjoon.
Jos joku huomaa, että itsellä on ongelmia, ja haluavat hakea apua oloonsa, vaivaansa, tuskin huutavat turhaan.
Jokainen tosin huutaa omalla tavallaan. Toiset hyväksytyllä tavalla, toiset vähemmän hyväksytyllä.
Kyllä sama ilmiö tietysti tapahtuu myös silloin kun haetaan apua. Ihmiset jotka tarvitsevat eniten apua, eivät ehkä enää jaksa huutaa kovimpaan, vaan erilaiset "huomiohuorat" tahtovat viedä nekin paikat.
Koko tuo h:lla alkava sana ei kuulu minun sanavarastoon.
Toki avun hakeminen voi olla huomion hakua, vaikkakin se tehdään hoidon tarpeesta.
Ihmiset ovat kovin erilaisia, jotkut ovat ehkä lapsesta lähtien tottuneet saamaan haluamansa, tai muuten vaan ovat kiukuttelijatyyppejä, huomionhakuisia, mutta eivät hekään hoitoa huutelisi, jos eivät tuntisi sitä tarvitsevansa.
Ja se, kuka saa, tai pääsee hoitoon, on hyvässä asemassa. Joku toinen jos ei heti saa apua voi hyvinkin olla kateellinen toiselle, ja sen takia nimittelee toista.
Potilaat eivät vie paikkoja, vaikka yrittäisivätkin, ammattilaiset näkevät hoidon tarpeen ja hoitavat, he päättävät paikat.
Hyvä aloitus. Olen samaa mieltä. Terveitä ihmisiä laitetaan pakkolääkitykselle.....
Millä perusteella pakkolääkitykselle laitetaan ?
Mitä teille on sanottu syyksi, miten teille on perusteltu lääkkeiden pakkokäyttö ?
Lopetin vuosia sitten oma-aloitteisesti neuroleptin, jota olisi lääkärin mukaan pitänyt syödä ilmeisesti loppuelämän ajan. Ihan vaan varalle, ennaltaehkäisevästi, ettei tule uudestaan psykoosia, edellisestä psykoosista oli tuolloin ollut jo viisitoista vuotta.
En suostunut lääkitystä jatkamaan, eihän lääkäri siitä pitänyt, oli ilmeisesti miettinyt pakkohoitoa jo vastaanoton aikana, koska oli kirjoittanut käyntitekstiin " pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet ".
Mutta en joutunut pakkohoitoon, en sairaalaan, en joutunut pakkolääkintään.
Olisiko johtunut siitä, että olin jo silloin tullut parempaan kuntoon ? Eipä siihen oikein muuta perustetta ole.
Ihmetyttää, kun väitetään, että terveitä ihmisiä laitetaan pakkolääkitykselle.
Ainakin lääkärin olisi annettava kunnon selitys, miksi hän vaatisi käyttämään lääkkeitä pakolla. Toki on sitten eri asia, mitä mieltä potilas on lääkärin lausumasta, ja miksi.
On parasta olla vain hiljaa. On ihmisiä joilla on paljon valtaa tässä yhteiskunnassa. Heidän kanssa ei ole oikeutta.
Jos on vain hiljaa, niin silloin ainakin " joutuu alistumaan " toisen tahtoon.
Mikä estäisi sanomasta omaa mielipidettään, vaikkapa koskien lääkityksiä ?
Muistan kuinka itsekin nuorena olin vain hiljaa, annoin lääkäreiden päättää suurin piirtein elämästäni, en paljon vastaan sanonut. Se ei ollut lainkaan hyvä juttu, kun olen jälkikäteen ajatellut.
Myöhemmin opin sanomaan, mitä mieltä olen itse, mitä haluan, mistä pidän, mistä en pidä, sekä mitä mieltä olen lääkkeiden vaikutuksista, jne.
Ei siinä menetä mitään, kun sanoo ja tekee asiat järkevästi, asiallisesti, ei ala " riehumaan ja räyhäämään ", kuten olen jopa nähnyt, että jotkut ovat epäasiallisia, yleensä johtuen sairaudestaan.
Perusteluksi laitetaan psykoosi. Ja psykoosia voidaan perustella esim. kodittomuudella, työttömyydellä, sosiaalisten kontaktien puutteella, vääränlaisella unirytmillä, vääränlaisilla mielipiteillä, vääränlaisilla harrastuksilla, vääränlaisella elämäntavalla, jne.
Onneksi olen päässyt eroon loppuelämäksi tarkoitetusta lääkityksestä aivan äskettäin. Se oli helvettiä. En tiedä palaudunko entiselleni.
Noista luettelemistasi asioista yksikään ei ole psykoosi.
Psykoosissa ihmiseltä menee todellisuudentaju, voi olla harhoja, jotka eivät ole totta, voi olla tunnetta vainoamisesta vaikka sitä ei olisikaan, voi olla harhaluuloja.
Jos noita luettelemisiasi asioita ajattelee, niin siinä on ainoastaan yksi tekijä, joka voi altistaa ja aiheuttaa psykoosin, se on tuo unirytmi, tai oikeammin ehkä unen puute voi aiheuttaa psykoosin.
Se, että sinulla tai minulla on elämä, jota joku toinen ei arvosta, ei tee meistä psykoosipotilaita.
Mitä ovat vääränlaiset harrastukset, vääränlaiset elämäntavat ? Joillekin voi olla vaikeaa hyväksyä, ettei toisella ole samanlaiset elämäntavat kuin itsellä, mutta se ei tee ihmisestä psykoosisairasta.
Toki noilla luetelluilla asioilla voi olla ihmiseen itseensä sellainen psyykkinen vaikutus, että hänen mielenterveytensä kärsii, tai voi alkaa kärsimään jossain vaiheessa.
Itse en ole entiselleni palannut, mutta silti on parempi olla kuin mitä oli lääkittynä.
Vähemmälläkin pärjää, ei elämän edes tarvitse olla " ruusuilla tanssimista ".
Ikävä kuulla. Jospa ajan kanssa paranisi? Lääkitys on vaikuttanut niin negatiivisesti, että se on kyllä ihan tarkoituksellista ihmisen terveyden pilaamista. Saisi loppua tuollainen.
Haluaisitko keroa lisää näistä vääristä ajatuksistasi?
Siis eihän mitään mielisairauksia ole olemassa. Kyse oli perusteluista pakkolääkitykselle.
Kun et tykkää viestistä, niin hyökkäät viestinviejää vastaan.
Ei minulla enää niin ikävää ole, asiat ovat loppujen lopuksi nykyisin hyvin.
Tietenkin aikakin tekee hyvää, mutta sekin, että tuntee elämän jatkuvan, vanhat ongelmat ovat jääneet taakse päin, niitä ei tule mietittyä mitenkään erikoisemmin.
Fyysistä haittaa on jäänyt lääkityksistä, hermostollista haittaa, joka ei parane edes ajan kanssa, mutta senkin kanssa olen pärjännyt, tulevaisuudesta en tiedä, mutta se ei olekaan ajankohtaista tällä hetkellä.
En ole oikeastaan syyttänyt yhtään ketään terveyden pilaamisesta ( jos en itseäni silloin aikoinaan laske mukaan ), lääkkeetkin kuitenkin itse ostin, itse nielin, ei niitä väkisin kurkkuun tungettu. Enkä hyötyisi siitä yhtään mitään, jos alkaisin syyttelemään milloin ketäkin. Tapahtunut mikä tapahtunut.
Yritä nyt ajatella järjellä, eihän esim. asunnottomuuden takia ketään lääkitä, tai työttömyyden, tai harrastusten, tai minkään muunkaan mitä väitit.
Lääkkeet on tarkoitettu sairauden hoitoon.
Henkilö leimataan mielisairaaksi koska hän käyttäytyy psykiatrin mielestä väärin.
Valitettavasti psykiatrien mielestä työttömyys on yks tekiä joka puhkaisee mielisairautta mm masennusta.
Psykiatri oli esim minun lausuntoon kirjoittanut että työttömyys puhkaisi minun masennuksen vaikka työttömyydellä ei ollut mitää tekemistä sen asian kanssa.
Hyvä että olet päässyt eroon lääkkeistä. Hyvää vointia sinulle.
Valotettavasti et pysty lukemaan muiden ihmisten ajatuksia, et edes psykiatrien.
Kyllä olen psykiatrin ajatuksia lasunnoista lukenut.
Kun et pysty lukemaan minun tai muidenkaan ajatuksia, edes siitä että tykkääkö ihminen jostain, niin voit puhua vain omista ajatuksista ja siitä miksi ne ovat mielestäsi vääriä.
Työttömyys ainoastaan VOI puhkaista masennusta, koska työtön ihminen voi ahdistua ja masentua omasta tilanteestaan, vaikka vain siitä syystä, että on jäänyt työttömäksi. Elämältä on mennyt sisältö, työttömyys voi aiheuttaa huonommuuden, kelpaamattomuuden, ym. tunteita.
Työttömyys ei ole suora syy masennukselle, vaan kaikki se mitä työttömyys voi aiheuttaa ihmiselle/ihmisessä.
Kiitos! Se on varmaankin parasta mitä on koskaan tapahtunut kun ne pakkolääkitys injektiot loppuivat.
Millä tavalla psykiatrisi on väittänyt sinun käyttäytyvän väärin ?
Mikä käytöksessäsi ei kelpaa hänelle ?
Täytyy sanoa että mulla on myös käynyt näin. Psykiatrian erikoislääkärille ei kelvannut mun vastaukset ja hän halusi mainita lausunnossa tästä. Jos jotain kerroin ja perustelin niin oli väärin. Sain lukea että olen erikoinen,mutta ei kerrottu missä asiassa ja miten. Tämä lääkäri ei tykännyt myöskään jos sanoin hänelle vastaan. Minun olisi pitänyt toimia hänen sanomisten mukaan ja tehdä asioita mitä hän haluaa. Hän ei välittänyt yhtään kun perustelin miksi en halua mennä sinne ja tänne. Lääkkeitä ei määrännyt mutta diagnoosi muuttui koska minulla oli omat mielipiteet asioista. Hän ei näköjään tykännyt jos potilas ei noudata lääkärin käskyjä.En tarkoita lääkitystä vaan käski mitä minun pitää tehdä päivisin. Ja nämä tekemiset ei olis vaikuttanut mun elämään mitenkään.
Se on täysin totta, että jotkut psykiatrit eivät tykkää, jos potilas sanoo vastaan. Muutamiin sellaisiin törmäsin itsekin aikoinaan.
Tosin silloin, kun olin huonossa kunnossa, en edes uskaltanut sanoa vastaan, luulin, että myöntelemällä ja kaikkeen taipumalla pääsisin helpommalla.
Luuloni osoittautui täysin vääräksi, ja meni monta vuotta, ennen kuin aloin uskaltamaan ilmaista omat mielipiteeni, oman tahtoni, uskalsin sanoa vastaan, jos tilanne sitä vaati.
Pitkä tie tuli kuljettua, mutta kyllä se kannatti, näin kun on saanut jälkeen päin miettiä.
Voin sanoa että näin tämän psykiatrian erikoislääkärin 2-3 kertaa kymmenen vuoden aikana. Ja hän oli omasta mielestäni pelottava,jos noin voi sanoa. Juurikin siitä syystä että hänelle ei saanut sanoa vastaan. Hän pakotti minut kuntosalille ja hän jatkoi siitä jankuttamista kunnes annoin periksi. Ja jouduin omasta pussista maksamaan saman kuukausihinnan kuin muutkin kuntosalin käyttäjät. Toinen oli klubitalolle meno . Sinne en mennyt. Lääkäri ei enää nähtävästi jaksanut inttää sinne menemisestä. Olin käynyt klubitalolla kerran ja se riitti mulle.Mä siis istuin siellä monta tuntia tekemättä mitään vaan sen takia että lääkäri olisi halunnut että menen sinne kuluttaa aikaa eli istumaan. Tekemättä yhtään mitään. Nämä oli mainittu myös lääkärinlausunnossa kun terveydentilannetta käytiin läpi. Mua itseäni psykologia ja mielenterveys kiinnostaa.Harmi vaan ettei terveydenhuollossa ole velvollisuuutta kirjoittaa itse potilaan terveydentilasta mitään vaan ihan jonne joutavia jotka ei liity terveydentilaan millään tavalla.
Mulla oli aikasemmin eri diagnoosi johon ei ollut lääkitystä. Kun unilääkkeet vaihdettiin nukahtamislääkkeistä skitsofrenia ja psykoosi lääkkeisiin niin diagnoosi vaihtui. Jos mulla olis ketipinori 25 mg niin diagnoosi ei olis vaihtunut koska ketipinoria määrätään myös unettomuuten. Mutta koska mulle määrättiin heti kättelyssä iso annos niin diagnoosi vaihtui. Ne unettomuuden syyt oli siis samat kuin aikasemmin mutta sain uuden diagnoosin vain annoskoon takia.
Diagnoosia ei perusteltu ja sain tietää siitä jälikäteen. Sain uuden diagnoosin mutta hoitosuhde loppui samalla ja ei ole ollut mitää seurantaa terveydenhuollossa. Terveyskeskus kiltisti uusii reseptit. Eivät halua jutella kanssani miten lääkkeet ovat toimineet tai pitäiskö annosta pienentää tai vaihtaa
mulla on kait loppuelämän lääkittys jonka lopettaminen voisi olla riskialtista että siitä pitäs keskustella ensin psykiatrin kanssa että älkää tehkö kuten minä vuonna 2018 että aloin omatoimisesti vähentää lääkkeiden syöntiä niin minuun iski paniikkihäiriösairaus kehooni. Aluksi oireet tuntui pelottavalta = sydänkohtaus että lääkkeiden vähennys ei tehnytkään keholleni hyvää vaan laukaisi paniikkihäiriön. Tämä on tietääkseni melko yleistä. Lääkkeistä luopuminen tai sen vähentäminen pitäs aina siitä jutella ensin alan ammattilaisten kanssa eikä tehdä kuten mä.
lisään viestiini sen, että moni tekee virheen kun syö mielialalääkkeitä alkoholin ja huumeiden kanssa = yhtälö on hirvittävän huono. Pahentaa entisestään.
Kyllä osa lopettaa tai vähentää lääkkeiden syöntiä mut omalla kohdallani on se juttu, että tarvin kyllä vahvaa lääkitystä kun oon niin heikkopäinen.
Siinä taas yksi jolla on omat käsityksensä lääketehtaista ja lääkkeistä ja lääkäreistä jotka kirjoittavat reseptejä .
Lääkkeillä on tapana yrittää saada potilaan olo niin hyväksi kun mahdollista. Lääkkeet on tärkeä osa hoitoa . Monen on syötävä pieni tukilääkitys koko elämän, ei siinä mitään ihmeellistä pitäisi olla .
Ennemmin reagoin lakiin luonnon lääkkeisiin joita ihmisillä on varaa ostella. Placebo juttuja sinänsä , usko siirtää vuoriakin . Lääketehdas ei pyöri muuten ilmaiseksi , työläisiä töissä , koneet tehtaalle maksaa paljon kaikenmaailman menot lehtaillakin on joten ei kannata kadehtia , työ on työtä vaikka sitä tehdään lääketehtaassa ja saadaan palkka työstä.
Lääkkeen pakkosyöttö on myrkyttämistä.
Kerrotko mihin tieteeseen tämä pieni "tukilääkitys" perustuu? Onko lääkkeitä tutkittu koko elämän ajan että ne eivät esim ala tuottaa toksisuutta jossain vaiheessa? Tai iske toleranssi eli ne menettää tehoaan? Ja loppupeleissä ihminen hoitaa sitä että keho on fyysisessä riippuvuussuhteessa lääkkeeseensä enemmän kuin mt-ongelmiaan?
On siinä jotain ihmeellistä kun määrätään lääkkeitä ilman koko elämän tutkimusta.
Kunnon elintavat ei ole mitään höpöhöpöä eikä ns luonnonlääkkeiden käyttö harkitusti ole höpöhöpöä. Ja luonnonlääkkeillä tarkoitan esim magnesiumlisää. Lääkkeet on pitkälti plaseboa, jos luonnonlääkkeet on plaseboa niin niillä on yhteistä. Mutta luonnonlääkkeet eivät koskaan toimi niin hyvin kuin ruokavalio, joka hoitaa mm suoliston terveyttä.
Miksi mt-ongelmien nähdään paikantuvan aivoihin ja puhutaan jostain koepalan otosta aivoista? Ihminen on enemmän koko hermostonsa ja suolistonsa kun edes kuvitellaan. Ja mt-ongelmat ovat ennenkaikkea ongelmia jotka ovat osa reagointimalleja ja tuntemista ja muuta, eikä suoraan paikannettavissa johonkin aivoalueeseen.
Koska sairas ihminen on obsessoitunut syyttämään lääkkeiden sivuvaikutuksia kaikesta mahdollisesta.
Ne ovat lääkkeiden vaikutuksia siinä missä toivotut myönteiset vaikutukset, eivät siis sivuvaikutuksia. Myöskään myönteiset vaikutukset eivät aina tule kuten eivät muutkaan mainitsemasi "sivuvaikutukset" .
Ja puhutaan pitkäkestoisista harmeista joissaim tapauksissa, vaurioista, ei siis sivuvaikutuksista. Ne tuhosivat oman elämäni aika lailla suurilta osin.
Psyykkisestä sairaudesta ei ole mitään objektiivista näyttöä.
Syytänkö elämässä tapahtuneista pahoista asioista psykiatriaa ja reagoinnista niihin? En. Syytänkö siitä että en saanut tehdä informoitua suostumusta pillereistä ja minulle ei mainittu mitään vieroitusoireista tai seksuaalihäiriöistä. Tai lopulta ekstrapyramidaalioireista kun keho oli loppu lääkkeisiin. Tai siitä että lääkkeitä tutkitaan viikojen ja kuukausien tutkimuksessa ja niitä määrätään vuosiksi. Kyllä, syytän.
Syyränkö psykiatriaa siitä että minulla meni vuosia pilalle elämässä kamalissa vieroitusoireissa ja vaurioissa? Syytän.
Sivuvaikutukset my ass. Pitemminkin vaurio kehon toimintaan.
Minä syytän eniten itseäni.
Elintavoistani johtuen sairastuin, alkoi hoitorumba.
Lääkkeitä määrättiin, itse ne ostin, itse nielin, en voi syyttää kuin itseäni.
Ketä syytän, kun hermosto on mennyt pilalle, en oikeastaan ketään, on helpompaa elää syyttämättä ja syyllistämättä yhtään ketään.
Katkeruudessa eläminen ei sovi ainakaan minulle, on henkisesti helpompaa kun olen hyväksynyt, että kävi sitten näin, mutta elämä jatkuu, sillä mitä vielä on jäljellä.
Opin ainakin sen, etten toista virheitäni.
Itse en syytä itseäni lääkeharmeista vaan psykiatriaa joka ei anna informoitua suostumusta, ei suunnittele lääkkeenkäyttöaikaa, ei anna säännöllisiä aikoja samalle psykiatrille, antaa menolippuja piittaamatta vieroituksesta oikeastaan kunnolla.
Teke raha lekurit saa provikka lääkkee tehtalatta.
Sen muukan sitten lekurit määrä lääkkeitä eli ei poitilan hyvin voinnin perustella vaan sen perustella mistä saa provikka.
Tämä on varma tietoa varmasta lähtestä eli tieto tule lekureiltta itse..
Muutenkin jos jollain on jo kaikkea ja ei tiedä mitä pitäisi ostaa lahjaksi niin antaa halvimman sitten🔥
Siis mitä....?
Mihin tämä liittyi ?
Mistä olet kehittänyt päähäsi tuollaisen teorian.
Jotkut ihmiset tarvitsevat koko elämän pituisen lääkityksen riippuen sairauden laadusta
Lääkärit ei kirjoittele reseptejä huvin vuoksi että muka joku niillä rikastuisi , kuten sinä kuvittelet .
Älä levitä väärää tietoa netissä, vakavasta asiasta , sillä saattaa olla joku joka hairahtaa uskomaan juttujasi . Joten usko mihin haluat mutta älä aiheita muille ihmisille pelkoja lääkkeistä. Joita he tarvitsevat sairautensa kanssa .
Jos tuo niin pelottaa niin ehkä ei sitten ole tehnyt lääkkeistä informoitua suostumusta eli saanut riittävä tietoa niiden harmeista määräyshetkellä mikä potilaalle kuuluu.
Ei toki harmit ainakaan alunalkujaan kaikille tule mutta aika moni kipuilee esim seksuaalisten häiriöiden ja tunnelaman kanssa ja mikään ei estä harmeja lisääntymästä tulevaisuudessa.
Edelleenkään, lääkkeitä ei ole tutkittu esim nuoruudesta vanhaksi hautaan käytettäessä.
Sen sijaan saamme mielenkiintoisia tutkimustuloksia esim kaloista ja pitkäkestoisista vaikutuksista lääkkeistä (kirjoittanut psykiatri joka on tehnyt DSM:ää eli psykiatrian tautiluokitusta Amerikassa)
https://x.com/AllenFrancesMD/status/1829144765079974114?t=SNQyD0xB8GOchVIluw-wyA&s=19
Melkoinen pelottelijaukkeli. Hänkin sanoo toki että jotkut hyötyy lääkkeistä mutta vielä kaikkea emme tiedä näiden aineiden a) vaikutuksista b) pitkäkestoisista vaikutuksista. Olkoot kalat vaikka lähtökohta tutkimukselle kun tutkimus harmeista on kumminkin aika alkutekijöissään loppupeleissä
Ja ihmisaivoissakin on havaittu pitkäkestoisia muutoksia lääkehoidon jälkeen vuosiakin. Millä teorialla siis voidaan todeta että lääke on turvallinen esimerkiksi koko elämän ajan käyrettynä ja sillä ei voisi esim olla jotain harmillisuuttakin aivoille vuosien päästä?
https://x.com/markhoro/status/1829178968836309177?t=lnP_d8BWFhjLl-EER7R4Hg&s=19
Toki lääketieteessä punnitaan hyödyt ja haitat ja sen pohjalta lääkitään mutta en tiedä ymmärretäänkö pitkän tähtäimen haittoja riittävästi. Mitä pitempään lääkettä käyttää, ja mitä isommilla annoksilla, sen suurempi riski vieroitusoireisiin(lähde SSRI-lääkepaketti) . Ne vieroitusoireet voivat olla myös pitkäkestoisia.
No ei lääketehdas sinun lääkityksestä rikastu
Hyvähän se on että lääketehtaista on olemassa , sillä niin moniin sairauksiin löytyy hyöty.
Joten lapsellistajorinaa ainainen lääketehtaista jankuttaminen .
Maailma on suuri joten vaikka kaikki suomalaiset konspiraatio teorioita levittävät kieltäytyisivätlääkkeistä niin ei se näkyisi yhtään missään .
Joten keksi jotain muuta. Sairauden laatu määrää miten kauan lääkkeitä käytetään . Itse olen pakotettu syömään koko elämäni lääkettä , koska minulla on autoimmuuninen sairaus . Ja jos lääketehdas siitä rikastuu niin hällä väliä , ilman lääkettä en eläisi edes .
Syöt siis lääkettä sairauteen joka voidaan oikeasti fysiologisesti todeta muutakuin psykiatrian mielessä joka alkaa miettimään mitä välittäjäainetta pitäisi milläkin kertaa ränklätä. Minä sanoisin psykiatrille nykyään, pysy kaukana aivoistani ja välittäjäaineistani. Ne oli luonnontilassa parhaat ei teidän aineidenne jälkeen.
Ongelma on siinä, että lääkkeitä pakotetaan syömään ja veronmaksajat pakotetaan maksamaan. Tulonsiirto lääketehtaille.
Sekin on jonkinlainen ongelma, kun monet luulevat, että lääkkeitä olisi pakko syödä.
Pakkohoito on ainoa toimi, jossa voidaan lääkitä pakolla.
Avohoidossa niitä ei pakoteta käyttämään.
Se on ihan normaalia markkinataloutta. Oikea ongelma on se, että niin pitkään kun se on maksajan, eli veronmaksajan etu, niin näin tulee tapahtumaan.
Ehkä olisi ihan hyvä että sairaat rupeaisivat itse maksamaan hoidoistaan ja saisivat paremmin omia etuja ajavia hoitoja.
Eli lääkkeitä pakkosyötetään ja veronmaksaja laitetaan maksamaan.
Nyt sekoitat korporatismin ja markkinatalouden. Vapailla markkinoilla psykiatria loppuisi aika nopeasti.
Millä rahalla? Työkyvyttömiä jne
Elätkö täällä sen loppuelämän?
Katso videoita Aku Kopakkala. Kertoo masennuksesta ja sen hoidosta.