Hei kaikille,
Löytykö Suomesta toista perhettä, jolla on heikko tai olematon sosiaalinen verkosto? Esim. ei ole vahvoja sukulaisuussuhteita tai perhetuttuja. Asumme pääkaupunkiseudulla satojentuhansien muiden joukossa, mutta olemme silti vailla tuttavapiiriä.
Mietin, että miksi emme ole kyenneet luomaan pysyviä kontakteja vaikka olemme ihmisinä helposti lähestyttäviä, aika avoimia ja iloisia. Olemme molemmat työelämässä ja tapaamme siis muitakin ihmisiä päivittäin. Mutta hengenheimolaisia ei vain tapaa. Sellaisia, joiden seurassa viihtyy, joiden arvomaailma yhdistyisi jollain tasolla, joiden luokse voisi mennä iltaa istumaan tai joita voisi kutsua kylään.
Perheeseemme kuuluu yksi kouluikäinen lapsi ja olenkin päättänyt osallistua jämäkämmin koulun vanhempain toimintaan. Onhan se hyvä lapsenkin kannalta, että ympärillä on muitakin luotettavia aikuisia kuin vain ne omat vanhemmat. Erilaiset näkökulmat ja ajatukset ovat rikastuttavia myös lapselle.
Kertokaa miten olette laajentaneet sosiaalista verkostoanne, jos se aiemmin on ollut pieni.
Löytykö Suomesta toista perhettä, jolla on heikko tai olematon sosiaalinen verkosto? Esim. ei ole vahvoja sukulaisuussuhteita tai perhetuttuja. Asumme pääkaupunkiseudulla satojentuhansien muiden joukossa, mutta olemme silti vailla tuttavapiiriä.
Mietin, että miksi emme ole kyenneet luomaan pysyviä kontakteja vaikka olemme ihmisinä helposti lähestyttäviä, aika avoimia ja iloisia. Olemme molemmat työelämässä ja tapaamme siis muitakin ihmisiä päivittäin. Mutta hengenheimolaisia ei vain tapaa. Sellaisia, joiden seurassa viihtyy, joiden arvomaailma yhdistyisi jollain tasolla, joiden luokse voisi mennä iltaa istumaan tai joita voisi kutsua kylään.
Perheeseemme kuuluu yksi kouluikäinen lapsi ja olenkin päättänyt osallistua jämäkämmin koulun vanhempain toimintaan. Onhan se hyvä lapsenkin kannalta, että ympärillä on muitakin luotettavia aikuisia kuin vain ne omat vanhemmat. Erilaiset näkökulmat ja ajatukset ovat rikastuttavia myös lapselle.
Kertokaa miten olette laajentaneet sosiaalista verkostoanne, jos se aiemmin on ollut pieni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"ongelmaa" poden itse. mieheni käy töissä ja olen ollut kotona lasten kanssa
molemmat kuitenkin kaipaisi juuri näitä kyläpaikkoja joihin voisi piipahtaa silloin tällöin
meillä tosin tää arjen pyöritys vie aikansa (neljä lasta) mutta välillä tulee..että mitä tehdään..ajellaan ajankuluksi autolla katselemassa veneitä satamassa
itse päätin kanssa osallistua vanhempainjuttuihin kun tuo toinen lapsista lähtee eskariin syksyllä ja siitä kahden vuoden välein nuoremmat sisarukset
ainoat kaverit ovat vain toisen kautta, ei välttämättä perheenä natsaa sitten keskustelut, joten ei ole löytynyt sellaisia sukulaissieluja niistäkään
yksi perhe on onneksi pysynyt..mutta heidän puolella on ollut paljon kiirettä ja sairautta ja tavallaan suhde on siellä ollut mutta on sitä ennen ollut paljon muuta tärkeämpää
varmaan meitä "erakoita" on paljon, voisi perustaa oman yhdistyksenkin
Me asumme Helsingin lähiössä kerrostalossa, ja pihalla lasten kanssa ollessa olemme tutustuneet muihin naapureihin. Monella on samanikäisiä lapsia, ja juttua riittää lasten koulunkäynnistä, harrastuksista ja yleensäkin maailman menosta. Joskus saamme kutsun kylään joltakin naapurilta, ja joskus kutsumme itse heitä meille iltaa istumaan tai päiväkahville. Monesta naapurista on tullut kunnon ystäviä, ja yhteydenpito on jatkunut heidän muutettuaan pois samasta talosta.
Ehkä ette ole uskaltaneet rohkeasti kutsua "puolituttua" kylään, vaikka siitä olisi voinut kehkeytyä todellinen ystävyys kahden perheen välillä? Lisäksi eri seurakunnat järjestävät erilaisia perheleirejä ym. tapaamisia, joissa voi tutustua erilaisiin ihmisiin. Älkää lannistuko, kyllä niitä tutustumistilanteita tulee jatkuvasti vastaan.