Mikä koraanissa todistaa sen olevan Jumalalta?

Kristitty arabi ja sanon Allah ja Allahu Akbar. Myös arabian kielen Raamatussa lukee Allah.
Arabia on äidinkieleni.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Kristitty arabi ja sanon Allah ja Allahu Akbar. Myös arabian kielen Raamatussa lukee Allah.
Arabia on äidinkieleni.

الحمد لله 🙏

Muhammad (lhsll) ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten samoin kuin raamattu, koraani sävellettiin suusanallisesti kerrottujen muhammadin (lhysll) nuotiotarinoiden perusteella.

Sellainen etu koraanilla kyllä on, että muhammad oli olemassa, mitä ei todellakaan jeesuksesta voi sanoa. Hämmentävää tietysti on että muhammadanisminharhaiset pitävät olematonta jeesusta allahin profeettana. Heikko suoritus hammaskeijun lomittajan epäpätevän sijaisen suorittamasta pyhän tekstin innoittamisesta.

he-ma kirjoitti:

Muhammad (lhsll) ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten samoin kuin raamattu, koraani sävellettiin suusanallisesti kerrottujen muhammadin (lhysll) nuotiotarinoiden perusteella.

Sellainen etu koraanilla kyllä on, että muhammad oli olemassa, mitä ei todellakaan jeesuksesta voi sanoa. Hämmentävää tietysti on että muhammadanisminharhaiset pitävät olematonta jeesusta allahin profeettana. Heikko suoritus hammaskeijun lomittajan epäpätevän sijaisen suorittamasta pyhän tekstin innoittamisesta.

Lue lisää

Jokaisella on mieli pisteensä mutta minua kiinnostaa "muhammadin (lhysll)" suluissa olevat kirjaimet profeetan nimen jälkeen voisitko selittää millä kielellä ovat?

Anonyymi00037 kirjoitti:

Jokaisella on mieli pisteensä mutta minua kiinnostaa "muhammadin (lhysll)" suluissa olevat kirjaimet profeetan nimen jälkeen voisitko selittää millä kielellä ovat?

(lisäksi) jos et vasta niin ei mitään kuulostat hindulaiselta. En aio sanoa mitään sen enempää. Luulen, että tarkoitat sillä मुहम्मद, उन पर शांति और आशीर्वाद हो.. Tai sitten et copie paste tyyli sinulla et tiedä.

he-ma kirjoitti:

Muhammad (lhsll) ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten samoin kuin raamattu, koraani sävellettiin suusanallisesti kerrottujen muhammadin (lhysll) nuotiotarinoiden perusteella.

Sellainen etu koraanilla kyllä on, että muhammad oli olemassa, mitä ei todellakaan jeesuksesta voi sanoa. Hämmentävää tietysti on että muhammadanisminharhaiset pitävät olematonta jeesusta allahin profeettana. Heikko suoritus hammaskeijun lomittajan epäpätevän sijaisen suorittamasta pyhän tekstin innoittamisesta.

Lue lisää

Lukutaidoton "sävelsi" sinun mieletasi asioita joita vasta nykyaikana saatu selville aika hyvä juttu joka todistaa Koraanin Jumalan sanaksi pikemminkin kuin Sävellykseksi
Hindulaisuuteen kuuluu tiettyjen eläinten, kuten lehmien ja apinoiden, kunnioittaminen keinona saavuttaa henkistä ylevöitymistä meditaatio- ja joogarituaalien avulla muttei ole tietoa kuka niitä loi. Ymmärrän sen takia mielipiteesi sisältöä.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Jokaisella on mieli pisteensä mutta minua kiinnostaa "muhammadin (lhysll)" suluissa olevat kirjaimet profeetan nimen jälkeen voisitko selittää millä kielellä ovat?

Siis näin

lhsll - lillukoon hän sian lietelannassa
lhysll - lillukoon hän yhä sian lietelannassa

he-ma kirjoitti:

Siis näin

lhsll - lillukoon hän sian lietelannassa
lhysll - lillukoon hän yhä sian lietelannassa

Kiitos vastauksesta
Tiesin että hindulaiset arvostavat eläimiä ja lehmiä varsinkin mistä muusta voisit puhuakaan.
Sian mainintaa ei liikuta mutta ethän voinut muuta mainitakaan kun lehmän lantaa arvostetaan suuresti ja pidetään pyhänä teillä . Sillä on tärkeä rooli uskonnollisissa seremonioissa, ja sitä käytetään laajasti arjessa puhdistaviin ja hoitaviin tarkoituksiin. Pyhän lehmän siunausta sulle.

he-ma kirjoitti:

Muhammad (lhsll) ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten samoin kuin raamattu, koraani sävellettiin suusanallisesti kerrottujen muhammadin (lhysll) nuotiotarinoiden perusteella.

Sellainen etu koraanilla kyllä on, että muhammad oli olemassa, mitä ei todellakaan jeesuksesta voi sanoa. Hämmentävää tietysti on että muhammadanisminharhaiset pitävät olematonta jeesusta allahin profeettana. Heikko suoritus hammaskeijun lomittajan epäpätevän sijaisen suorittamasta pyhän tekstin innoittamisesta.

Lue lisää

Jeesus ON Totuus.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Jeesus ON Totuus.

Joo kommenteja si joissa haukut kristinusko ovat saatavilla et voi pyyhkäistä. 🤣🤣 Hindu poika olet Häpeätkö uskontosi. Minua ei haittaa mihin uskot mut halveksin käytöstäsi

Ei, kyllä kysymys on samasta Jumalasta. Koraanissa esiintyy Jeesuskin, mutta ei siinä ole Jumalan poika, mutta suuri ja arvostettu profeetta, Marian poika. Juutalaiset odottavat vieläkin messiaksen tuloa.

he-ma kirjoitti:

Muhammad (lhsll) ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten samoin kuin raamattu, koraani sävellettiin suusanallisesti kerrottujen muhammadin (lhysll) nuotiotarinoiden perusteella.

Sellainen etu koraanilla kyllä on, että muhammad oli olemassa, mitä ei todellakaan jeesuksesta voi sanoa. Hämmentävää tietysti on että muhammadanisminharhaiset pitävät olematonta jeesusta allahin profeettana. Heikko suoritus hammaskeijun lomittajan epäpätevän sijaisen suorittamasta pyhän tekstin innoittamisesta.

Lue lisää

Jeesus on todellisempi, historioitsijoiden mainitsema hahmo. Sinänsä Jeesuksen kaltaisia hahmoja oli useita, kuin myös muhamedin kaltaisia heimopäälliköitä.
Muhamedista ei ole muuta historiallisesti todennettua tietoa kuin samaiset tarinat. Mutta teillä muslimeillahan on se oma historian käsityksenne jolle ei voi kuin nauraa.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta
Tiesin että hindulaiset arvostavat eläimiä ja lehmiä varsinkin mistä muusta voisit puhuakaan.
Sian mainintaa ei liikuta mutta ethän voinut muuta mainitakaan kun lehmän lantaa arvostetaan suuresti ja pidetään pyhänä teillä . Sillä on tärkeä rooli uskonnollisissa seremonioissa, ja sitä käytetään laajasti arjessa puhdistaviin ja hoitaviin tarkoituksiin. Pyhän lehmän siunausta sulle.

Lue lisää

Hindujen arvostus on vähän sitä sun tätä. Lehmät kärsivät nälästä, syövät mitä sattuu, sairastavat ja niitä kolhitaan. Ei se ole luonnonmukaista naudan elämää sekään elää kaduilla.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Kristitty arabi ja sanon Allah ja Allahu Akbar. Myös arabian kielen Raamatussa lukee Allah.
Arabia on äidinkieleni.

Jumala-sanan väärin käyttöä ja omimista. Jumala on vanhempi tarkoittaen juutalaisten jumaluutta, ja on toista sanajuurta kuin allah.

Koraani syntyi hyvin pimeissä olosuhteissa luolassa, mitenkään ei jumalallista alkuperää voi todistaa.

Juutalaisten Jumala esiintyi kertoman mukaan aina kirkkaudessa ja valossa.

Jos Historioitsijat eivät tiedä, niin mistä tiedät verrata sitä mitä kerrotaan?

Anonyymi kirjoitti:

Jos Historioitsijat eivät tiedä, niin mistä tiedät verrata sitä mitä kerrotaan?

Hän kuvasi miltä näytti kaikki profeetat koska tapasi heidät yöllisessä matkassaan. (Hänellä myöskin on ihmeitä niin kuin muut profeetat.)

Anonyymi kirjoitti:

Jos Historioitsijat eivät tiedä, niin mistä tiedät verrata sitä mitä kerrotaan?

Asioita kerrottu koraanissa mutta vasta 1900luvulla saatiin selväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos Historioitsijat eivät tiedä, niin mistä tiedät verrata sitä mitä kerrotaan?

Inhimillisellä mittapuulla mitaten, juutalaisten Jumala on tuhansia vuosia vanhempi nimenomaan järjestäytyneenä uskontona. Allah on kuin eiliseltä, vaikka kyseinen pakanajumaluus lie sekin vanha ja vanhastaan palvottu. Kysymys onkin, miksi piti luoda kokonaan uusi uskonto jos ainekset oli jo olemassa, mutta siihen ympättiin pikemminkin pahoin vaikuttavia aineksia? Sotia ja alistaa olisi voinut ilman sitäkin, eli oliko se tapa värvätä sotilaita?

neitse touhujahan nää vatsivat tuonpuoleisessa

pitäsköhän pikkasen nauraa, kun lihaa sinne ei lähe mukaan muutakuin henki

näiltä JUMALLALLE TUNTEMATTOMILTA

menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät... EIKÖ NUO VÄÄRINTEKIJÄT OLE JOTKUT KRISTITYT ITSE JOTKA HAUKKUVAT, VALEHTELEVAT, HUORAAVAT, TAPPAVAT VIATTOMIA... JA VÄITTÄVÄT ETTÄ KAIKKI MUUT MENEVÄT HELVETTIIN MUTTEIVÄT NOUDATA MITÄÄN JESUKSEN SANOISTA JA JAUHAAVAT SOVITUS TYÖSTÄ JOTA EI OLE KOSKAAN OLLUT. Sisä lukutaito tarvitsee aivoja jesus tarkoitti jo silloinkin ettei pelastu kuin Teoilla.

Anonyymi00040 kirjoitti:

menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät... EIKÖ NUO VÄÄRINTEKIJÄT OLE JOTKUT KRISTITYT ITSE JOTKA HAUKKUVAT, VALEHTELEVAT, HUORAAVAT, TAPPAVAT VIATTOMIA... JA VÄITTÄVÄT ETTÄ KAIKKI MUUT MENEVÄT HELVETTIIN MUTTEIVÄT NOUDATA MITÄÄN JESUKSEN SANOISTA JA JAUHAAVAT SOVITUS TYÖSTÄ JOTA EI OLE KOSKAAN OLLUT. Sisä lukutaito tarvitsee aivoja jesus tarkoitti jo silloinkin ettei pelastu kuin Teoilla.

Lue lisää

Tottakai oli syntien sovitus koska ei ole mitään millä voisimme itse itsemme vapaaksi ostaa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät... EIKÖ NUO VÄÄRINTEKIJÄT OLE JOTKUT KRISTITYT ITSE JOTKA HAUKKUVAT, VALEHTELEVAT, HUORAAVAT, TAPPAVAT VIATTOMIA... JA VÄITTÄVÄT ETTÄ KAIKKI MUUT MENEVÄT HELVETTIIN MUTTEIVÄT NOUDATA MITÄÄN JESUKSEN SANOISTA JA JAUHAAVAT SOVITUS TYÖSTÄ JOTA EI OLE KOSKAAN OLLUT. Sisä lukutaito tarvitsee aivoja jesus tarkoitti jo silloinkin ettei pelastu kuin Teoilla.

Lue lisää

Kuulemma sotarikokset, murhat ja siltä väliltä on sovittu verellä. Juu näin hulluksi mennyt tämä touhu.

Kuka kolmesta on Jumala siinäpä kysymys.
Aloitan Jumalan, armeliaan Armahtajan, nimeen.Ylistys Jumalalle, maailmojen Herralle.Armeliaalle Armahtajalle,Tuomiopäivän kuninkaalle.Sinua me palvelemme ja Sinulta me pyydämme apua.Ohjaa meidät oikealle tielle,Niiden tielle, joille olet suoniosasi, ei niiden, jotka ovat herättäneet vihasi, eikä niiden, jotka ovat eksyneet

Missä kohin tässä on islamin paikka

Mistä sinä oikein puhut kirjoitat puoli raamattua aiheen ulkopuolta. Tässä puhutaan koraanista. Tuo lähetä pikemminkin suomenpolitikoille kun ei liity mitenkään tähän aiheeseen. Teillä on omat Raamatun palstat kirjota sinne.

Miksi se käytös on näillä täyttä ylitsejuoksua oikeuksin ?

ELÄKÄS RUPEA HYSSYTÄMÄÄN

KAIKKEUS PISTI IHMISEN ELANTONSA HANKKIMAAN OTSA HIESSÄ VAIVOINEEN

JA RAKENSI MEILLE PELASTUKSEN EHTOISUUKSIN

EI ELÄMÄ OLE YHTÄ ILMAISUUTTA JA SIKIÄMISTÄ MUKAS OIKEUKSIN JA PALKINNOIN

Anonyymi kirjoitti:

Miksi se käytös on näillä täyttä ylitsejuoksua oikeuksin ?

ELÄKÄS RUPEA HYSSYTÄMÄÄN

Käännät asia toisin

Anonyymi kirjoitti:

KAIKKEUS PISTI IHMISEN ELANTONSA HANKKIMAAN OTSA HIESSÄ VAIVOINEEN

JA RAKENSI MEILLE PELASTUKSEN EHTOISUUKSIN

EI ELÄMÄ OLE YHTÄ ILMAISUUTTA JA SIKIÄMISTÄ MUKAS OIKEUKSIN JA PALKINNOIN

Lue lisää

Suomessa avut kaikille samat. Kantasuomalainen nainen ( jossain lehdessä) eronnut ja 10 lapsen äiti avustuksilla elää mieluummin kuin töissä käy. Omaa kertomuksen MUKAAN SUOMALAINEN Kateus on ongelma kaikessa.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Suomessa avut kaikille samat. Kantasuomalainen nainen ( jossain lehdessä) eronnut ja 10 lapsen äiti avustuksilla elää mieluummin kuin töissä käy. Omaa kertomuksen MUKAAN SUOMALAINEN Kateus on ongelma kaikessa.

Lue lisää

Oman kertomuksensa mukaan elämästään . mielestäni suomalainen kateus on se ongelma (korjaus)

Jeesus on Jumalan Poika, ainokainen.

Kristinusko RAKKAUDEN USKONTO
"Kulkekaa hänen perässään kaupungin halki ja tappakaa säälittä, ketään säästämättä. 6Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten"

Anonyymi00048 kirjoitti:

Kristinusko RAKKAUDEN USKONTO
"Kulkekaa hänen perässään kaupungin halki ja tappakaa säälittä, ketään säästämättä. 6Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten"

Lue lisää

Et edes tiedä milloin siteeraat Vanhaa, milloin Uutta Testamenttia. Opi tämä: kristinuskoa on UT. Raamattu on kokonaisuus, joka sisältää molemmat, syystä että VT:ssa ennustetaan Vapahtajan tuleminen ja armo.

Muuten VT on vain kulttuurihistoriallisesti kiintoisa, en tiedä onko juutalaisillekaan enää kovin tärkeässä roolissa.

VT kuvaa omaa aikaansa laajemminkin kuin juutalaisuuden kannalta.

Siis tuntemattoman Raamatun kirjoittajan mukaan vai???

Missä kohti lukee sellaista. Islam ei siihen aikaan vielä ollut. Onko uusi lisäys

Siltä se nyt vaikuttaa. Kaikki on käännetty ikäänkuin nurin päin kristinuskoon verraten. Se, että siellä on nimiä Raamatusta, ei muuta ydinasiaa. Alistus, sotiminen, naisten ja lasten asema, miesten valta ja koskemattomuus, väkivallan suora hyväksyminen ja kehotus siihen, Jeesuksen kieltäminen Vapahtajana, sen sijaan jokin hassutus neitsyistä paratiisissa, hohhoijaa.
Mutta selvimmin tämä kaikki näkyy islamilaisissa yhteiskunnissa vs. sekulaarit tai kristillispohjaiset yhteiskunnat.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Missä kohti lukee sellaista. Islam ei siihen aikaan vielä ollut. Onko uusi lisäys

Raamatussa on ennustus tulevista vääristä profeetoista. Tunnuksena on, jos ei tunnusta Jeesusta Vapahtajana, on väärää eksytystä oli muuten miten kaunista ja hyvää tahansa.

jo päältäkin päin näkee mihin pyrkivät valtauksissaan niinkuin tämä kirjoituskin on täyttä vinoutumaa ja sanan helinää vailla mitään käytäntöä

lähtömaissaan sotivat jotta ilmainen pakolaisuus paikka heltiää ja sittä sitten eteenpäin omia lakejaan suomeen soveltaen

Anonyymi kirjoitti:

jo päältäkin päin näkee mihin pyrkivät valtauksissaan niinkuin tämä kirjoituskin on täyttä vinoutumaa ja sanan helinää vailla mitään käytäntöä

lähtömaissaan sotivat jotta ilmainen pakolaisuus paikka heltiää ja sittä sitten eteenpäin omia lakejaan suomeen soveltaen

Lue lisää

Kyllä juutalaisten lakia ja Jeesuksen evankeliumia on noudatettu 2000 vuoden ajan kaikkialla enemmän tai vähemmän.

Niitä ei enää kukaan ole aikoihin vastustanut. Ne tuotiin moniin paikkoihin aikanaan miekan avulla. Tämä on ollut ainoa keino jo 2000 eKr Asyyrian ajasta lähtien ja myöhemminkin.

Sunna on myös Jumalalta tullut varteen otettava käyttäytymisnormisto, jossa on avaimia esim. Anteeksiantamukseen syntien yms. Se ei varsinaisesti ole Laki, vaikka sitä jotkut sellaisena pitävät.

Sunna voidaan tuoda vain sotien avulla niin kuin on laita ennenkin ollut joka ikisen lain. Esim. Tsingis Khan miekkaili paljon ja hänen jälkeensä tehtiin pyhää lakia tunnetuksi.

Koetteko olevanne jotenkin uhri tai pakon edessä jos Jumala vaatii pyhitystä sunnan avulla koko maailmassa. Vai pelkäättekö jäävänne kiinni monijumalaisuudesta niin kuin Intia ehkä jäisi. Huudatteko taisteluhuutoanne Intian puolesta ehkä?

Ei Jeesus tullut pois pyyhkimään vanhoja lakeja, oikeuksia tai sopimuksia. En koe millään tavalla huonoksi Suomen lintukodon lakeja. Vaan Entä jos Jumala tahtoo uskonnolle parempaa asemaa ja teokratian astumista humanismin tilalle. Vaikka se olisi jopa huononnus vallitsevaan hyvinvointiin.

Ehkä hyvinvoinnissa on menty liian pitkälle ja ihmiset ovat lähes jumalia. Ehkä Jumala tahtoo pyhyyttä takaisin voimaan maailmassa.

Monoteismin ehdoton vaatiminen ei pitäisi olla liian vaikea pala. Koraani sanoo uskokaa kaikkiin enkeleihin, kaikkiin pyhiin kirjoihin ja Kumartakaa niin kuin muutkin kumartavat.

Mutta jos jo Mooses ja Jeesus nousi koko maailman laiksi niin miksi ei myös Sunna voisi sitä olla.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä juutalaisten lakia ja Jeesuksen evankeliumia on noudatettu 2000 vuoden ajan kaikkialla enemmän tai vähemmän.

Niitä ei enää kukaan ole aikoihin vastustanut. Ne tuotiin moniin paikkoihin aikanaan miekan avulla. Tämä on ollut ainoa keino jo 2000 eKr Asyyrian ajasta lähtien ja myöhemminkin.

Sunna on myös Jumalalta tullut varteen otettava käyttäytymisnormisto, jossa on avaimia esim. Anteeksiantamukseen syntien yms. Se ei varsinaisesti ole Laki, vaikka sitä jotkut sellaisena pitävät.

Sunna voidaan tuoda vain sotien avulla niin kuin on laita ennenkin ollut joka ikisen lain. Esim. Tsingis Khan miekkaili paljon ja hänen jälkeensä tehtiin pyhää lakia tunnetuksi.

Koetteko olevanne jotenkin uhri tai pakon edessä jos Jumala vaatii pyhitystä sunnan avulla koko maailmassa. Vai pelkäättekö jäävänne kiinni monijumalaisuudesta niin kuin Intia ehkä jäisi. Huudatteko taisteluhuutoanne Intian puolesta ehkä?

Ei Jeesus tullut pois pyyhkimään vanhoja lakeja, oikeuksia tai sopimuksia. En koe millään tavalla huonoksi Suomen lintukodon lakeja. Vaan Entä jos Jumala tahtoo uskonnolle parempaa asemaa ja teokratian astumista humanismin tilalle. Vaikka se olisi jopa huononnus vallitsevaan hyvinvointiin.

Ehkä hyvinvoinnissa on menty liian pitkälle ja ihmiset ovat lähes jumalia. Ehkä Jumala tahtoo pyhyyttä takaisin voimaan maailmassa.

Monoteismin ehdoton vaatiminen ei pitäisi olla liian vaikea pala. Koraani sanoo uskokaa kaikkiin enkeleihin, kaikkiin pyhiin kirjoihin ja Kumartakaa niin kuin muutkin kumartavat.

Mutta jos jo Mooses ja Jeesus nousi koko maailman laiksi niin miksi ei myös Sunna voisi sitä olla.

Lue lisää

miksi ei myös Sunna voisi sitä olla.

- sunna EI VOI OLLA koska sen takana on vääristymä totuudesta taka ajatuksin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä juutalaisten lakia ja Jeesuksen evankeliumia on noudatettu 2000 vuoden ajan kaikkialla enemmän tai vähemmän.

Niitä ei enää kukaan ole aikoihin vastustanut. Ne tuotiin moniin paikkoihin aikanaan miekan avulla. Tämä on ollut ainoa keino jo 2000 eKr Asyyrian ajasta lähtien ja myöhemminkin.

Sunna on myös Jumalalta tullut varteen otettava käyttäytymisnormisto, jossa on avaimia esim. Anteeksiantamukseen syntien yms. Se ei varsinaisesti ole Laki, vaikka sitä jotkut sellaisena pitävät.

Sunna voidaan tuoda vain sotien avulla niin kuin on laita ennenkin ollut joka ikisen lain. Esim. Tsingis Khan miekkaili paljon ja hänen jälkeensä tehtiin pyhää lakia tunnetuksi.

Koetteko olevanne jotenkin uhri tai pakon edessä jos Jumala vaatii pyhitystä sunnan avulla koko maailmassa. Vai pelkäättekö jäävänne kiinni monijumalaisuudesta niin kuin Intia ehkä jäisi. Huudatteko taisteluhuutoanne Intian puolesta ehkä?

Ei Jeesus tullut pois pyyhkimään vanhoja lakeja, oikeuksia tai sopimuksia. En koe millään tavalla huonoksi Suomen lintukodon lakeja. Vaan Entä jos Jumala tahtoo uskonnolle parempaa asemaa ja teokratian astumista humanismin tilalle. Vaikka se olisi jopa huononnus vallitsevaan hyvinvointiin.

Ehkä hyvinvoinnissa on menty liian pitkälle ja ihmiset ovat lähes jumalia. Ehkä Jumala tahtoo pyhyyttä takaisin voimaan maailmassa.

Monoteismin ehdoton vaatiminen ei pitäisi olla liian vaikea pala. Koraani sanoo uskokaa kaikkiin enkeleihin, kaikkiin pyhiin kirjoihin ja Kumartakaa niin kuin muutkin kumartavat.

Mutta jos jo Mooses ja Jeesus nousi koko maailman laiksi niin miksi ei myös Sunna voisi sitä olla.

Lue lisää

Islam on monikerroksinen normaalin hävittäjä, yksinkertaisesti sanottuna ja on valloitus järestelmä eikä mikään elämän uskonto ...

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä juutalaisten lakia ja Jeesuksen evankeliumia on noudatettu 2000 vuoden ajan kaikkialla enemmän tai vähemmän.

Niitä ei enää kukaan ole aikoihin vastustanut. Ne tuotiin moniin paikkoihin aikanaan miekan avulla. Tämä on ollut ainoa keino jo 2000 eKr Asyyrian ajasta lähtien ja myöhemminkin.

Sunna on myös Jumalalta tullut varteen otettava käyttäytymisnormisto, jossa on avaimia esim. Anteeksiantamukseen syntien yms. Se ei varsinaisesti ole Laki, vaikka sitä jotkut sellaisena pitävät.

Sunna voidaan tuoda vain sotien avulla niin kuin on laita ennenkin ollut joka ikisen lain. Esim. Tsingis Khan miekkaili paljon ja hänen jälkeensä tehtiin pyhää lakia tunnetuksi.

Koetteko olevanne jotenkin uhri tai pakon edessä jos Jumala vaatii pyhitystä sunnan avulla koko maailmassa. Vai pelkäättekö jäävänne kiinni monijumalaisuudesta niin kuin Intia ehkä jäisi. Huudatteko taisteluhuutoanne Intian puolesta ehkä?

Ei Jeesus tullut pois pyyhkimään vanhoja lakeja, oikeuksia tai sopimuksia. En koe millään tavalla huonoksi Suomen lintukodon lakeja. Vaan Entä jos Jumala tahtoo uskonnolle parempaa asemaa ja teokratian astumista humanismin tilalle. Vaikka se olisi jopa huononnus vallitsevaan hyvinvointiin.

Ehkä hyvinvoinnissa on menty liian pitkälle ja ihmiset ovat lähes jumalia. Ehkä Jumala tahtoo pyhyyttä takaisin voimaan maailmassa.

Monoteismin ehdoton vaatiminen ei pitäisi olla liian vaikea pala. Koraani sanoo uskokaa kaikkiin enkeleihin, kaikkiin pyhiin kirjoihin ja Kumartakaa niin kuin muutkin kumartavat.

Mutta jos jo Mooses ja Jeesus nousi koko maailman laiksi niin miksi ei myös Sunna voisi sitä olla.

Lue lisää

13.9.2024

Raamatunteksti(t)
Apostolien teot 20
32»Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.
Apostolien teot 20:32

- 33Hopeaa tai kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut. 34Te tiedätte itse, että minä näillä käsilläni olen hankkinut itselleni ja tovereilleni sen, mitä olemme tarvinneet. 35Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.’»

36Näin puhuttuaan Paavali polvistui ja rukoili yhdessä toisten kanssa. 37Kaikki itkivät ja syleilivät ja suutelivat häntä. 38Kaikkein suurinta tuskaa he tunsivat siitä, etteivät he, niin kuin Paavali oli sanonut, enää näkisi häntä. He saattoivat sitten hänet laivaan.

Jeesus sanoi että palatessaan, LÖYTÄNEEKÖ HÄN USKOA MAAN PÄÄLTÄ?

Ei ole lainkaan yhteen sopiva. Koraanin syntyessä vaikutti jo kristinusko. Miksi se ei kelvannut? Kristinusko kehottaa evankelioimaan hengellisesti, ei konkreettisesti valtaamaan maata ja niiden kansoja alistaakseen väkisin islamille. Se viljelee vihaa mm. juutlaisia kohtaan. Se ei ole mikään ratkaisu mihinkään. Islam aiheuttaa paljon sotia, mikä on ennustettukin Raamatussa Olemmehan kaikki vaivan alaisia kunnes Vapahtajan aika on.

Koraanin kirjoittaminen alkoi profeetta Muhammadin (rauha hänelle) aikana ja jatkui, kunnes sen ilmoittaminen saatiin päätökseen vuonna 632 jKr. Teos koottiin kokonaisuudessaan yhdeksi yhtenäiseksi koodeksiksi (*Mushaf*) noin vuosina 650–652 jKr.
Raamatusta ei ole mitään tietoa. Kukka kirjoitti Raamatun 🤔 tuntematon

No varmasti tiedettiin noita matemaattisia juttuja siellä kaldealaisten, hellenistien ja muiden sivilisaatioiden pohjalta. Siellä oli ns. korkeakulttuureja kunnes islam tuhosi ne valheillaan. Islamiin on omittu kaikkea muiden keksintöjä ja ideoita. Islamin alkuaikoina oli tietysti vielä jotain jäljellä, ja valtauksillaan rikastunut islamin eliitti käytti tietenkin näitä. Ihan vilpittömästi sanoen, teillä muslimeilla on valtavasti väärää tietoa.

Paitsi että persialaiset kukistuivat vasta ennustusajan jälkeen

Helppo kävellä korkealle vuorelle ja havaita. Lähi-itä niitä täynnä.

Juuri tuonkaltaisten mielipiteiden takia heillä on hyvä syy sanoa:

2.191. ...pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha...

Päivän sana
Sunnuntai 19.7.2026

Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”

Matt. 17:5


Sydämmen syvyydessä on pilvi, jossa elää oikea sanoma
- ELÄMÄ ELÄÄ MEISSÄ

Anonyymi00035 kirjoitti:

Päivän sana
Sunnuntai 19.7.2026

Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”

Matt. 17:5


Sydämmen syvyydessä on pilvi, jossa elää oikea sanoma
- ELÄMÄ ELÄÄ MEISSÄ

Lue lisää

Päivän sana
Sunnuntai 19,7,2026

Raamatunteksti(t)
Markus 9
Kristuksen kirkastuminen
2Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä 3ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Markus 9:2-3KR92


Elämä jyllää meissä ainaisuuttaan pidä kuulosi ja silmäsi hereillä HERKKINÄ

Olisi hyvä laittaa koraanista todisteita siitä mistä puhut.

En oikein tiedä mistä koraanista puhut mutta se kyllä tuomitsee rahan hamstraamista ja tuhlausta yleensä. Laitta sopivat todisteet vaittamiisi asioihin. Kuulostat juutalaiselta mielestäni eikä mitään agnostikko

Laitta todisteet väittämääsi koraanista.

Samuelin kirja 15:3 (Amalekilaisia vastaan): ”Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa


kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset,
härät ja lampaat, kamelit ja aasit.”4.
Mooseksen kirja 31:17 (Midianilaisia vastaan): ”Tappakaa siis lapsista kaikki pojat ja tappakaa myös jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa.”Hesekiel 9:5–6 (Profeetallinen näky Jerusalemin tuhosta): ”Kulkekaa hänen perässään kaupungin halki ja tappakaa säälittä, ketään säästämättä. Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset...”

Anonyymi00050 kirjoitti:

Samuelin kirja 15:3 (Amalekilaisia vastaan): ”Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa


kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset,
härät ja lampaat, kamelit ja aasit.”4.
Mooseksen kirja 31:17 (Midianilaisia vastaan): ”Tappakaa siis lapsista kaikki pojat ja tappakaa myös jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa.”Hesekiel 9:5–6 (Profeetallinen näky Jerusalemin tuhosta): ”Kulkekaa hänen perässään kaupungin halki ja tappakaa säälittä, ketään säästämättä. Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset...”

Lue lisää

Sama juttu aina lukevat raamattua ja väittävät sen olevan koraanista. Sairas porukka ja sivistymätön

Herra antaa ja antaa ENEMMÄN JOILLA JO ON

VÄIN ELÄMÄN EROT VAIN ISONEVAT

Anonyymi00059 kirjoitti:

Herra antaa ja antaa ENEMMÄN JOILLA JO ON

VÄIN ELÄMÄN EROT VAIN ISONEVAT

Päivän sana
Maanantai 20.7.2026

Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa.

Hab. 3:4


Näinhän se menee elämän ylenpalttisuus voimassaan

Liittyen kohtaan
"2Tim. 3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta..."

Löysin oudon tapauksen. Mitä muslimit sanoo tähän?

https://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Quran

Kun katsoo kohtaa "Form":

"Sininen Koraani on..." ja heti alapuolella on
"Koodeksissa on"

Kun laittaa nuolen jälkimmäisen linkin päälle, tulee sivu nk. paholaisen kirjoittamaksi sanotusta kirjasta, ja aukea, jossa kuulemma paholaisen kuva.
Tätä voidaan tulkita vain yhdellä tavalla: Pidä ystävät lähellä, ja viholliset lähempänä? Eli Koraani on Jumalalta?

Anonyymi00069 kirjoitti:

Liittyen kohtaan
"2Tim. 3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta..."

Löysin oudon tapauksen. Mitä muslimit sanoo tähän?

https://en.wikipedia.org/wiki/Blue_Quran

Kun katsoo kohtaa "Form":

"Sininen Koraani on..." ja heti alapuolella on
"Koodeksissa on"

Kun laittaa nuolen jälkimmäisen linkin päälle, tulee sivu nk. paholaisen kirjoittamaksi sanotusta kirjasta, ja aukea, jossa kuulemma paholaisen kuva.
Tätä voidaan tulkita vain yhdellä tavalla: Pidä ystävät lähellä, ja viholliset lähempänä? Eli Koraani on Jumalalta?

Lue lisää

"Jokainen (sinisen Koraanin sivu) on tehty lampaannahkapergamentista"

Myös paholaisen kirjoittamaksi sanottu kirja oli tehty eläinten nahasta.

Anonyymi00070 kirjoitti:

"Jokainen (sinisen Koraanin sivu) on tehty lampaannahkapergamentista"

Myös paholaisen kirjoittamaksi sanottu kirja oli tehty eläinten nahasta.

Mikä raamatussa todistaa sen olevan Jumalalta?

Anonyymi00071 kirjoitti:

Mikä raamatussa todistaa sen olevan Jumalalta?

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!
Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!
Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Lue lisää

Mikä raamatussa todistaa sen olevan Jumalalta?

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten ratkaisu olisi hämmästyttävän helppo: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja ongelma on valmis. Silloin historian suurin uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu suunnilleen samalla menetelmällä kuin lapsi ratkaisee väittelyn ilmoittamalla: ”Minä voitin.”
Ja juuri tästä syntyy kaikkein kiusallisin kysymys:
Jos totuus tarvitsee auktoriteettinsa vakuudeksi vain oman väitteensä, mistä erotamme Jumalan ilmoituksen ihmisen ilmoituksesta, joka vain puhuu Jumalan äänellä?
Siinä ei enää kysytä, kumpi kirja kuulostaa mahtavammalta.
Siinä kysytään, millä perusteella ylipäätään tunnistamme totuuden silloin, kun totuus itse väittää puhuvansa meille.
Ja jos kaksi ääntä sanoo ”minä olen Jumala”, ihmisen todellinen ongelma ei ole enää se, kumpaa ääntä totellaan.
Vaan se, kuka helvetti puhuu.


Koraani ja Raamattu astuvat näyttämölle kuin kaksi kosmista hallitsijaa, kumpikin pukeutuneena ikuisuuden viittaan ja kumpikin ilmoittamassa olevansa se viimeinen sana, jonka jälkeen ei enää tarvitse keskustella.

Mahtipontisuudessa ei siis säästellä.
Toinen ilmoittaa olevansa alku ja loppu. Toinen puhuu Jumalan viimeisenä ilmoituksena. Molemmissa on sama hämmästyttävä retorinen ratkaisu: Jumala sanoo olevansa Jumala.

Tässä tullaan uskonnollisen tiedonmuodostuksen ehkä herkullisimpaan paradoksiin. Kristitty voi katsoa muslimin uskonnollista kokemusta ja todeta, että kyseessä ei ole Jumalan kohtaaminen vaan eksytys, väärä henki tai peräti Saatanan vaikutus. Muslimi voi puolestaan tarkastella kristityn kokemusta ja päätyä täsmälleen vastaavaan diagnoosiin, vain vaihtamalla potilaskertomuksen uskonnolliset termit omalle teologiselle kielelle sopiviksi.

Kristityn kokemus on siis potentiaalisesti autenttinen transsendenttinen kokemus, kun taas muslimin kokemus on epistemologisesti epäilyttävä. Muslimin kokemus toimii samalla logiikalla: hänen kokemuksensa vahvistaa oikean jumalasuhteen, kun taas kristityn kokemus on väärin tulkittu tai johdettu harhaan. On suorastaan vaikuttavaa, kuinka nopeasti universumin näkymätön hallintoelimistö onnistuu ilmoittamaan kummallekin osapuolelle, että juuri heidän puhelinnumeronsa on oikea.

Tieteellisessä tutkimuksessa tällaista asetelmaa pidettäisiin melko ongelmallisena, jos hypoteesi olisi rakennettu siten, että kaikki mahdolliset havainnot voidaan jälkikäteen sovittaa sen vahvistukseksi. Jos oma uskonnollinen kokemus havaitaan, se tulkitaan hypoteesin vahvistavaksi evidenssiksi. Jos toinen ihminen raportoi vastakkaisen kokemuksen, tämä voidaan luokitella harhaksi, kulttuuriseksi ehdollistumiseksi, psykologiseksi ilmiöksi tai hengelliseksi eksytykseksi. Hypoteesi siis voittaa joka kierroksella.

Kuvitellaanpa esimerkiksi tutkimusasetelma, jossa koehenkilö A kertoo kokeneensa Pyhän Hengen läsnäolon ja koehenkilö B Allahin läsnäolon. Jos tutkija vastaisi: ”A:n kokemus todistaa A:n jumalallisen tulkinnan, mutta B:n kokemus on osoitus siitä, että B on eksytetty”, tutkija ei varsinaisesti olisi vielä tehnyt tiedettä. Hän olisi lähinnä päättänyt etukäteen, kumpi koehenkilö saa olla oikeassa, ja käyttänyt tulosta sen jälkeen päätöksensä perusteluna.

Tässä piilee uskonnollisen kokemuksen epistemologinen ongelma. Kokemus voi olla subjektiivisesti erittäin voimakas, muuttava ja jopa elämää mullistava. Mutta kokemuksen fenomenologinen voimakkuus ei automaattisesti kerro sen ontologisesta alkuperästä. Se, että jokin tuntuu jumalalliselta, kertoo varsin varmasti jotakin kokemuksen kokijasta ja hänen kokemuksestaan. Se ei vielä kerro, mikä metafyysinen entiteetti kokemuksen aiheutti — jos mikään.

Muuten päädymme eräänlaiseen teologiseen kaksinkertaiseen kirjanpitoon:

Kun minä koen yliluonnollista, havainto.
Kun sinä koet yliluonnollista, harha.

Kun minun rukoukseni tuottaa rauhaa, Jumalan läsnäolo.
Kun sinun rukouksesi tuottaa rauhaa, psykologinen mekanismi.

Kun minun uskonnollinen kokemukseni vahvistaa uskoni, henkilökohtainen todistus.
Kun sinun kokemuksesi vahvistaa vastakkaista uskontoa, eksytys.

Ja jos tämä ei vielä riitä, voidaan aina ottaa käyttöön Saatana. Se on teologisesti kätevä muuttuja, koska sillä on poikkeuksellisen laaja selitysvoima ja vieläpä se etu, ettei sen olemassaoloa tarvitse ensin osoittaa sille ihmiselle, jota ollaan vakuuttamassa. Vastakkainen havainto? Saatana. Vastakkainen kokemus? Saatana. Vastakkainen uskonto? Saatana. Epämiellyttävä argumentti? No, ehkä ei sentään, mutta konsepti on jo mukavasti käytettävissä.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Mikä raamatussa todistaa sen olevan Jumalalta?

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten ratkaisu olisi hämmästyttävän helppo: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja ongelma on valmis. Silloin historian suurin uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu suunnilleen samalla menetelmällä kuin lapsi ratkaisee väittelyn ilmoittamalla: ”Minä voitin.”
Ja juuri tästä syntyy kaikkein kiusallisin kysymys:
Jos totuus tarvitsee auktoriteettinsa vakuudeksi vain oman väitteensä, mistä erotamme Jumalan ilmoituksen ihmisen ilmoituksesta, joka vain puhuu Jumalan äänellä?
Siinä ei enää kysytä, kumpi kirja kuulostaa mahtavammalta.
Siinä kysytään, millä perusteella ylipäätään tunnistamme totuuden silloin, kun totuus itse väittää puhuvansa meille.
Ja jos kaksi ääntä sanoo ”minä olen Jumala”, ihmisen todellinen ongelma ei ole enää se, kumpaa ääntä totellaan.
Vaan se, kuka helvetti puhuu.


Koraani ja Raamattu astuvat näyttämölle kuin kaksi kosmista hallitsijaa, kumpikin pukeutuneena ikuisuuden viittaan ja kumpikin ilmoittamassa olevansa se viimeinen sana, jonka jälkeen ei enää tarvitse keskustella.

Mahtipontisuudessa ei siis säästellä.
Toinen ilmoittaa olevansa alku ja loppu. Toinen puhuu Jumalan viimeisenä ilmoituksena. Molemmissa on sama hämmästyttävä retorinen ratkaisu: Jumala sanoo olevansa Jumala.

Tässä tullaan uskonnollisen tiedonmuodostuksen ehkä herkullisimpaan paradoksiin. Kristitty voi katsoa muslimin uskonnollista kokemusta ja todeta, että kyseessä ei ole Jumalan kohtaaminen vaan eksytys, väärä henki tai peräti Saatanan vaikutus. Muslimi voi puolestaan tarkastella kristityn kokemusta ja päätyä täsmälleen vastaavaan diagnoosiin, vain vaihtamalla potilaskertomuksen uskonnolliset termit omalle teologiselle kielelle sopiviksi.

Kristityn kokemus on siis potentiaalisesti autenttinen transsendenttinen kokemus, kun taas muslimin kokemus on epistemologisesti epäilyttävä. Muslimin kokemus toimii samalla logiikalla: hänen kokemuksensa vahvistaa oikean jumalasuhteen, kun taas kristityn kokemus on väärin tulkittu tai johdettu harhaan. On suorastaan vaikuttavaa, kuinka nopeasti universumin näkymätön hallintoelimistö onnistuu ilmoittamaan kummallekin osapuolelle, että juuri heidän puhelinnumeronsa on oikea.

Tieteellisessä tutkimuksessa tällaista asetelmaa pidettäisiin melko ongelmallisena, jos hypoteesi olisi rakennettu siten, että kaikki mahdolliset havainnot voidaan jälkikäteen sovittaa sen vahvistukseksi. Jos oma uskonnollinen kokemus havaitaan, se tulkitaan hypoteesin vahvistavaksi evidenssiksi. Jos toinen ihminen raportoi vastakkaisen kokemuksen, tämä voidaan luokitella harhaksi, kulttuuriseksi ehdollistumiseksi, psykologiseksi ilmiöksi tai hengelliseksi eksytykseksi. Hypoteesi siis voittaa joka kierroksella.

Kuvitellaanpa esimerkiksi tutkimusasetelma, jossa koehenkilö A kertoo kokeneensa Pyhän Hengen läsnäolon ja koehenkilö B Allahin läsnäolon. Jos tutkija vastaisi: ”A:n kokemus todistaa A:n jumalallisen tulkinnan, mutta B:n kokemus on osoitus siitä, että B on eksytetty”, tutkija ei varsinaisesti olisi vielä tehnyt tiedettä. Hän olisi lähinnä päättänyt etukäteen, kumpi koehenkilö saa olla oikeassa, ja käyttänyt tulosta sen jälkeen päätöksensä perusteluna.

Tässä piilee uskonnollisen kokemuksen epistemologinen ongelma. Kokemus voi olla subjektiivisesti erittäin voimakas, muuttava ja jopa elämää mullistava. Mutta kokemuksen fenomenologinen voimakkuus ei automaattisesti kerro sen ontologisesta alkuperästä. Se, että jokin tuntuu jumalalliselta, kertoo varsin varmasti jotakin kokemuksen kokijasta ja hänen kokemuksestaan. Se ei vielä kerro, mikä metafyysinen entiteetti kokemuksen aiheutti — jos mikään.

Muuten päädymme eräänlaiseen teologiseen kaksinkertaiseen kirjanpitoon:

Kun minä koen yliluonnollista, havainto.
Kun sinä koet yliluonnollista, harha.

Kun minun rukoukseni tuottaa rauhaa, Jumalan läsnäolo.
Kun sinun rukouksesi tuottaa rauhaa, psykologinen mekanismi.

Kun minun uskonnollinen kokemukseni vahvistaa uskoni, henkilökohtainen todistus.
Kun sinun kokemuksesi vahvistaa vastakkaista uskontoa, eksytys.

Ja jos tämä ei vielä riitä, voidaan aina ottaa käyttöön Saatana. Se on teologisesti kätevä muuttuja, koska sillä on poikkeuksellisen laaja selitysvoima ja vieläpä se etu, ettei sen olemassaoloa tarvitse ensin osoittaa sille ihmiselle, jota ollaan vakuuttamassa. Vastakkainen havainto? Saatana. Vastakkainen kokemus? Saatana. Vastakkainen uskonto? Saatana. Epämiellyttävä argumentti? No, ehkä ei sentään, mutta konsepti on jo mukavasti käytettävissä.

Lue lisää

Mikä raamatussa todistaa sen olevan Jumalalta?

Ja jos tämä ei vielä riitä, voidaan aina ottaa käyttöön Saatana. Se on teologisesti kätevä muuttuja, koska sillä on poikkeuksellisen laaja selitysvoima ja vieläpä se etu, ettei sen olemassaoloa tarvitse ensin osoittaa sille ihmiselle, jota ollaan vakuuttamassa. Vastakkainen havainto? Saatana. Vastakkainen kokemus? Saatana. Vastakkainen uskonto? Saatana. Epämiellyttävä argumentti? No, ehkä ei sentään, mutta konsepti on jo mukavasti käytettävissä.

Tässä vaiheessa skeptikko joutuu kuitenkin esittämään hyvin epämukavan kysymyksen: jos Saatana toimii selityksenä vastakkaisille uskonnollisille kokemuksille, millä riippumattomalla menetelmällä erotetaan Saatanan aiheuttama kokemus Jumalan aiheuttamasta kokemuksesta?

Jos vastaus on ”Raamatun perusteella”, muslimi voi vastata samalla rakenteella Koraaniin vedoten. Jos vastaus on ”koska Pyhä Henki todistaa sisimmässäni”, muslimi voi kertoa vastaavanlaisesta sisäisestä varmuudestaan. Jos vastaus on ”koska kokemukseni oli erilainen”, olemme jälleen palautuneet subjektiiviseen kokemukseen, jonka juuri piti alun perin toimia todisteena.

On melkein koomista, kuinka täydellisesti järjestelmä suojaa itseään falsifioitumiselta: oma kokemus vahvistaa teoriaa, vastakkainen kokemus vahvistaa teoriaa, ja teoriasta poikkeava kokemus todistaa, että vastapuoli on juuri siinä vaarallisessa eksytyksen tilassa, jonka teoria jo etukäteen ennusti. Hypoteesi ei siis koskaan joudu tilanteeseen, jossa se voisi yksinkertaisesti hävitä.

Tämä ei todista kristinuskoa vääräksi. Eikä se todista islamia oikeaksi. Eikä päinvastoin.

Se osoittaa jotakin paljon vaatimattomampaa mutta samalla paljon kiusallisempaa: henkilökohtainen uskonnollinen kokemus ei yksinään pysty toimimaan puolueettomana erotuomarina kilpailevien ilmoitusväitteiden välillä.

Jos kristitty sanoo muslimille: ”Sinun kokemuksesi oli Saatanasta”, muslimilla on täysin oikeutettu vastakysymys:

”Millä menetelmällä päädyit tähän tulokseen ilman, että olet ensin olettanut oman teologiasi olevan oikeassa?”

Ja jos muslimi antaa saman vastauksen kristitylle, hän kohtaa täsmälleen saman ongelman.

Universumin näkymättömät toimijat saavat toki edelleen esittää todistusaineistoa puolestamme. Harmillisesti vain näyttää siltä, että jokaisella uskonnolla on yksinoikeus tulkita juuri nämä todistusaineistot oman maailmankuvansa hyväksi.

Mikä ihana epistemologinen järjestelmä.

Kaikki havainnot kelpaavat.

Kunhan ne tulkitaan oikein.

Ja ”oikein” tarkoittaa tietenkin sitä tulkintaa, jonka oikeellisuus juuri yritettiin todistaa.



Tässä koko asetelman ironisin kohta on se, että kristitty voi vaatia muslimia todistamaan Koraanin jumalallisen alkuperän ilman että tämä saa käyttää Koraania oman jumalallisen alkuperänsä todistamiseen. ”Koraani sanoo olevansa Jumalan sana.” – ”Ei kelpaa, olet jo olettanut Koraanin auktoriteetin.” Mutta kun kristityltä kysytään, miksi Raamattua pitäisi pitää Jumalan sanana, vastaus saattaa olla: ”Koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana.” Hetkinen. Eikö juuri sama sääntö ollut äsken kielletty muslimilta? Jos Koraani ei voi todistaa omaa jumalallisuuttaan pelkästään vetoamalla itseensä, ei Raamattukaan saa tähän mitään loogista erivapautta vain siksi, että kyseessä on kristitylle tuttu kirja. Muuten argumentti muuttuu muotoon: ”Sinun kehäpäättelysi on kehäpäättelyä, mutta minun kehäpäättelyni on ilmoitusta.” Toki Raamattua ja Koraania voidaan käyttää historiallisina lähteinä, tekstikriittisen tutkimuksen kohteina tai osana laajempia filosofisia ja historiallisia argumentteja. Mutta jos lähtökohta on ”Raamattu on totta, koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana” tai ”Koraani on totta, koska Koraani kertoo olevansa Jumalan sana”, kumpikaan ei ole vielä antanut ulkopuolista perustetta sille, miksi juuri kyseisen kirjan auktoriteetti pitäisi hyväksyä. Ja tässä kohtaa keskustelu muuttuu kiinnostavaksi: jos kristitty saa käyttää Raamattua todistamaan kristinuskoa, muslimi saa käyttää Koraania todistamaan islamia. Jos muslimilta vaaditaan riippumatonta perustelua Koraanin luotettavuudelle, sama vaatimus koskee kristittyä ja Raamattua. Muuten ei ole olemassa johdonmukaista epistemologista sääntöä, vaan kaksi eri sääntöä: yksi vastapuolelle ja toinen itselle. Ja sehän on tietenkin erinomainen tapa ratkaista uskonnollinen kiista — päätetään ensin, kumpi kirja on oikeassa, ja käytetään sitten juuri sitä kirjaa todisteena siitä, että päätös oli oikea.


Ja sitten keskusteluun tuodaan vielä lopullinen teologinen trumpetti: kristitty ilmoittaa muslimille, että tämä joutuu ikuiseen helvettiin, koska uskoo väärin. Jos muslimi vastaa täysin symmetrisesti, että kristitty joutuu helvettiin, koska uskoo väärin, kumpikaan ei ole tällä vieläkään todistanut toisen olevan väärässä. On vain kaksi keskenään ristiriitaista tuomiota, joista kumpikin perustuu omaan uskonnolliseen järjestelmäänsä.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Mikä raamatussa todistaa sen olevan Jumalalta?

Ja jos tämä ei vielä riitä, voidaan aina ottaa käyttöön Saatana. Se on teologisesti kätevä muuttuja, koska sillä on poikkeuksellisen laaja selitysvoima ja vieläpä se etu, ettei sen olemassaoloa tarvitse ensin osoittaa sille ihmiselle, jota ollaan vakuuttamassa. Vastakkainen havainto? Saatana. Vastakkainen kokemus? Saatana. Vastakkainen uskonto? Saatana. Epämiellyttävä argumentti? No, ehkä ei sentään, mutta konsepti on jo mukavasti käytettävissä.

Tässä vaiheessa skeptikko joutuu kuitenkin esittämään hyvin epämukavan kysymyksen: jos Saatana toimii selityksenä vastakkaisille uskonnollisille kokemuksille, millä riippumattomalla menetelmällä erotetaan Saatanan aiheuttama kokemus Jumalan aiheuttamasta kokemuksesta?

Jos vastaus on ”Raamatun perusteella”, muslimi voi vastata samalla rakenteella Koraaniin vedoten. Jos vastaus on ”koska Pyhä Henki todistaa sisimmässäni”, muslimi voi kertoa vastaavanlaisesta sisäisestä varmuudestaan. Jos vastaus on ”koska kokemukseni oli erilainen”, olemme jälleen palautuneet subjektiiviseen kokemukseen, jonka juuri piti alun perin toimia todisteena.

On melkein koomista, kuinka täydellisesti järjestelmä suojaa itseään falsifioitumiselta: oma kokemus vahvistaa teoriaa, vastakkainen kokemus vahvistaa teoriaa, ja teoriasta poikkeava kokemus todistaa, että vastapuoli on juuri siinä vaarallisessa eksytyksen tilassa, jonka teoria jo etukäteen ennusti. Hypoteesi ei siis koskaan joudu tilanteeseen, jossa se voisi yksinkertaisesti hävitä.

Tämä ei todista kristinuskoa vääräksi. Eikä se todista islamia oikeaksi. Eikä päinvastoin.

Se osoittaa jotakin paljon vaatimattomampaa mutta samalla paljon kiusallisempaa: henkilökohtainen uskonnollinen kokemus ei yksinään pysty toimimaan puolueettomana erotuomarina kilpailevien ilmoitusväitteiden välillä.

Jos kristitty sanoo muslimille: ”Sinun kokemuksesi oli Saatanasta”, muslimilla on täysin oikeutettu vastakysymys:

”Millä menetelmällä päädyit tähän tulokseen ilman, että olet ensin olettanut oman teologiasi olevan oikeassa?”

Ja jos muslimi antaa saman vastauksen kristitylle, hän kohtaa täsmälleen saman ongelman.

Universumin näkymättömät toimijat saavat toki edelleen esittää todistusaineistoa puolestamme. Harmillisesti vain näyttää siltä, että jokaisella uskonnolla on yksinoikeus tulkita juuri nämä todistusaineistot oman maailmankuvansa hyväksi.

Mikä ihana epistemologinen järjestelmä.

Kaikki havainnot kelpaavat.

Kunhan ne tulkitaan oikein.

Ja ”oikein” tarkoittaa tietenkin sitä tulkintaa, jonka oikeellisuus juuri yritettiin todistaa.



Tässä koko asetelman ironisin kohta on se, että kristitty voi vaatia muslimia todistamaan Koraanin jumalallisen alkuperän ilman että tämä saa käyttää Koraania oman jumalallisen alkuperänsä todistamiseen. ”Koraani sanoo olevansa Jumalan sana.” – ”Ei kelpaa, olet jo olettanut Koraanin auktoriteetin.” Mutta kun kristityltä kysytään, miksi Raamattua pitäisi pitää Jumalan sanana, vastaus saattaa olla: ”Koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana.” Hetkinen. Eikö juuri sama sääntö ollut äsken kielletty muslimilta? Jos Koraani ei voi todistaa omaa jumalallisuuttaan pelkästään vetoamalla itseensä, ei Raamattukaan saa tähän mitään loogista erivapautta vain siksi, että kyseessä on kristitylle tuttu kirja. Muuten argumentti muuttuu muotoon: ”Sinun kehäpäättelysi on kehäpäättelyä, mutta minun kehäpäättelyni on ilmoitusta.” Toki Raamattua ja Koraania voidaan käyttää historiallisina lähteinä, tekstikriittisen tutkimuksen kohteina tai osana laajempia filosofisia ja historiallisia argumentteja. Mutta jos lähtökohta on ”Raamattu on totta, koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana” tai ”Koraani on totta, koska Koraani kertoo olevansa Jumalan sana”, kumpikaan ei ole vielä antanut ulkopuolista perustetta sille, miksi juuri kyseisen kirjan auktoriteetti pitäisi hyväksyä. Ja tässä kohtaa keskustelu muuttuu kiinnostavaksi: jos kristitty saa käyttää Raamattua todistamaan kristinuskoa, muslimi saa käyttää Koraania todistamaan islamia. Jos muslimilta vaaditaan riippumatonta perustelua Koraanin luotettavuudelle, sama vaatimus koskee kristittyä ja Raamattua. Muuten ei ole olemassa johdonmukaista epistemologista sääntöä, vaan kaksi eri sääntöä: yksi vastapuolelle ja toinen itselle. Ja sehän on tietenkin erinomainen tapa ratkaista uskonnollinen kiista — päätetään ensin, kumpi kirja on oikeassa, ja käytetään sitten juuri sitä kirjaa todisteena siitä, että päätös oli oikea.


Ja sitten keskusteluun tuodaan vielä lopullinen teologinen trumpetti: kristitty ilmoittaa muslimille, että tämä joutuu ikuiseen helvettiin, koska uskoo väärin. Jos muslimi vastaa täysin symmetrisesti, että kristitty joutuu helvettiin, koska uskoo väärin, kumpikaan ei ole tällä vieläkään todistanut toisen olevan väärässä. On vain kaksi keskenään ristiriitaista tuomiota, joista kumpikin perustuu omaan uskonnolliseen järjestelmäänsä.

Lue lisää

Mikä raamatussa todistaa sen olevan Jumalalta?

Kristitty vetoaa Raamattuun: ”Sinut tuomitaan, koska Raamattu opettaa näin.” Muslimi vetoaa Koraaniin: ”Sinut tuomitaan, koska Koraani opettaa näin.” Ja kun molemmat pitävät oman kirjansa auktoriteettia ratkaisevana, syntyy jälleen sama kehä: oma ilmoitus määrittelee, kuka on oikeassa, ja sama ilmoitus määrittelee vastapuolen väärässä olevaksi. Sitten molemmat voivat ilmoittaa toisilleen ikuisen rangaistuksen — ikään kuin metafyysinen tuomio olisi väittelyssä piste, jonka voi vain julistaa itselleen. Ulkopuolisen näkökulmasta tilanne on hieman koominen: kaksi ihmistä seisoo vastakkain, kumpikin julistaa toisen joutuvan ikuiseen helvettiin, ja kumpikin perustelee asian sillä kirjalla, jonka jumalallinen auktoriteetti on juuri se kiistanalainen kysymys. Tällöin helvetillä uhkaaminen ei lisää argumentin todistusvoimaa. Se kertoo lähinnä, kuinka vakavana kyseinen uskonto itse pitää omaa totuusväitettään. Mutta ”minun kirjani sanoo, että sinua rangaistaan ikuisesti” ei vielä ratkaise kysymystä siitä, miksi juuri minun kirjani pitäisi hyväksyä totuuden mittapuuksi. Muuten kaikkein vakuuttavin argumentti olisi aina se, jonka jälkimmäisessä kappaleessa on pisin rangaistus.



Koraani ja Raamattu voidaan tässä asetelmassa nähdä kahtena kilpailevana normatiivisen auktoriteetin järjestelmänä, jotka kumpikin esittävät vahvan metafyysisen väitteen omasta alkuperästään ja pätevyydestään. Molemmat ylittävät tavallisen inhimillisen mielipiteen tason ja sijoittavat omat väitteensä transsendentin auktoriteetin piiriin. Toinen uskonnollinen traditio liittää itseensä ajatuksen absoluuttisesta ilmoituksesta, toinen puolestaan rakentaa vastaavan auktoriteettiaseman jumalallisen ilmoituksen ja sen välityksen ympärille. Tässä syntyy epistemologisesti kiinnostava tilanne: väite saa oikeutuksensa sellaiselta auktoriteetilta, jonka olemassaolo ja luotettavuus ovat samalla juuri se asia, joka pitäisi osoittaa. Toisin sanoen ilmoituksen jumalallinen status ei voi tulla kiistattomasti todistetuksi pelkästään sillä, että ilmoitus itse määrittelee itsensä jumalalliseksi. Muutoin kyse olisi itseensä viittaavasta oikeutusjärjestelmästä, jossa johtopäätös sisältyy jo lähtöoletukseen. Retorisesti asetelma on vaikuttava, mutta epistemologisesti se jättää avoimeksi kaikkein olennaisimman kysymyksen: millä riippumattomalla perusteella voidaan päätellä, että juuri kyseinen tekstikorpus edustaa jumalallista ilmoitusta eikä ainoastaan esitä tällaista väitettä? Pelkkä auktoriteettiväite ei vielä muodosta evidenssiä sen puolesta, että väitetyn auktoriteetin lähde todella on se, joksi sitä kuvataan. Muutoin kuka tahansa voisi ratkaista metafyysisen totuuskysymyksen yksinkertaisesti ilmoittamalla, että hänen oma väitteensä on peräisin korkeimmasta mahdollisesta auktoriteetista.




Se, että kaksi kilpailevaa uskonnollista traditiota ilmoittaa oman tekstinsä olevan peräisin Jumalasta, ei vielä muodosta riittävää perustetta kummankaan väitteen totuudelle. Epistemologisesti on varsin heikko menetelmä ratkaista kiista siten, että kumpikin osapuoli antaa omalle lähteelleen korkeimman mahdollisen auktoriteettiaseman ja määrittelee samanaikaisesti vastapuolen lähteen virheelliseksi. Asetelma muuttuu suorastaan ironiseksi siinä vaiheessa, kun toisen uskonnollisen tekstin alkuperä selitetään Saatanan vaikutuksella. Tällöin hypoteettinen vastakkainen jumalallinen ilmoitus voidaan torjua vetoamalla toiseen metafyysiseen toimijaan, jonka olemassaolo pitäisi puolestaan ensin perustella. Jos Saatanan olemassaoloa ei ole itsenäisesti osoitettu, hänen käyttäminen selityksenä kilpailevan uskonnon olemassaololle ei varsinaisesti ratkaise mitään; se ainoastaan siirtää todistustaakan seuraavalle oletukselle. Lopputuloksena syntyy melko erikoinen kehä: oma pyhä teksti todistaa olevansa Jumalasta, vastapuolen teksti luokitellaan Saatanan vaikutukseksi, ja sekä Jumalan että Saatanan todellisuus otetaan samalla annettuna. Tieteellisen epistemologian näkökulmasta tällainen menettely olisi vähintäänkin ongelmallinen, koska hypoteesin keskeiset metafyysiset oletukset toimivat samalla niiden omien johtopäätösten perusteluina. On toki mahdollista uskoa Jumalaan ja Saatanaan, mutta uskominen ei itsessään muuta väitettä empiiriseksi näytöksi. Muuten päästäisiin varsin tehokkaaseen totuudenratkaisumenetelmään: oma kirja on Jumalasta, vastapuolen kirja on Saatanasta, ja kumpaakaan väitettä ei tarvitse todistaa, koska järjestelmä on jo määritellyt etukäteen, kumpi saa olla oikeassa.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Mikä raamatussa todistaa sen olevan Jumalalta?

Kristitty vetoaa Raamattuun: ”Sinut tuomitaan, koska Raamattu opettaa näin.” Muslimi vetoaa Koraaniin: ”Sinut tuomitaan, koska Koraani opettaa näin.” Ja kun molemmat pitävät oman kirjansa auktoriteettia ratkaisevana, syntyy jälleen sama kehä: oma ilmoitus määrittelee, kuka on oikeassa, ja sama ilmoitus määrittelee vastapuolen väärässä olevaksi. Sitten molemmat voivat ilmoittaa toisilleen ikuisen rangaistuksen — ikään kuin metafyysinen tuomio olisi väittelyssä piste, jonka voi vain julistaa itselleen. Ulkopuolisen näkökulmasta tilanne on hieman koominen: kaksi ihmistä seisoo vastakkain, kumpikin julistaa toisen joutuvan ikuiseen helvettiin, ja kumpikin perustelee asian sillä kirjalla, jonka jumalallinen auktoriteetti on juuri se kiistanalainen kysymys. Tällöin helvetillä uhkaaminen ei lisää argumentin todistusvoimaa. Se kertoo lähinnä, kuinka vakavana kyseinen uskonto itse pitää omaa totuusväitettään. Mutta ”minun kirjani sanoo, että sinua rangaistaan ikuisesti” ei vielä ratkaise kysymystä siitä, miksi juuri minun kirjani pitäisi hyväksyä totuuden mittapuuksi. Muuten kaikkein vakuuttavin argumentti olisi aina se, jonka jälkimmäisessä kappaleessa on pisin rangaistus.



Koraani ja Raamattu voidaan tässä asetelmassa nähdä kahtena kilpailevana normatiivisen auktoriteetin järjestelmänä, jotka kumpikin esittävät vahvan metafyysisen väitteen omasta alkuperästään ja pätevyydestään. Molemmat ylittävät tavallisen inhimillisen mielipiteen tason ja sijoittavat omat väitteensä transsendentin auktoriteetin piiriin. Toinen uskonnollinen traditio liittää itseensä ajatuksen absoluuttisesta ilmoituksesta, toinen puolestaan rakentaa vastaavan auktoriteettiaseman jumalallisen ilmoituksen ja sen välityksen ympärille. Tässä syntyy epistemologisesti kiinnostava tilanne: väite saa oikeutuksensa sellaiselta auktoriteetilta, jonka olemassaolo ja luotettavuus ovat samalla juuri se asia, joka pitäisi osoittaa. Toisin sanoen ilmoituksen jumalallinen status ei voi tulla kiistattomasti todistetuksi pelkästään sillä, että ilmoitus itse määrittelee itsensä jumalalliseksi. Muutoin kyse olisi itseensä viittaavasta oikeutusjärjestelmästä, jossa johtopäätös sisältyy jo lähtöoletukseen. Retorisesti asetelma on vaikuttava, mutta epistemologisesti se jättää avoimeksi kaikkein olennaisimman kysymyksen: millä riippumattomalla perusteella voidaan päätellä, että juuri kyseinen tekstikorpus edustaa jumalallista ilmoitusta eikä ainoastaan esitä tällaista väitettä? Pelkkä auktoriteettiväite ei vielä muodosta evidenssiä sen puolesta, että väitetyn auktoriteetin lähde todella on se, joksi sitä kuvataan. Muutoin kuka tahansa voisi ratkaista metafyysisen totuuskysymyksen yksinkertaisesti ilmoittamalla, että hänen oma väitteensä on peräisin korkeimmasta mahdollisesta auktoriteetista.




Se, että kaksi kilpailevaa uskonnollista traditiota ilmoittaa oman tekstinsä olevan peräisin Jumalasta, ei vielä muodosta riittävää perustetta kummankaan väitteen totuudelle. Epistemologisesti on varsin heikko menetelmä ratkaista kiista siten, että kumpikin osapuoli antaa omalle lähteelleen korkeimman mahdollisen auktoriteettiaseman ja määrittelee samanaikaisesti vastapuolen lähteen virheelliseksi. Asetelma muuttuu suorastaan ironiseksi siinä vaiheessa, kun toisen uskonnollisen tekstin alkuperä selitetään Saatanan vaikutuksella. Tällöin hypoteettinen vastakkainen jumalallinen ilmoitus voidaan torjua vetoamalla toiseen metafyysiseen toimijaan, jonka olemassaolo pitäisi puolestaan ensin perustella. Jos Saatanan olemassaoloa ei ole itsenäisesti osoitettu, hänen käyttäminen selityksenä kilpailevan uskonnon olemassaololle ei varsinaisesti ratkaise mitään; se ainoastaan siirtää todistustaakan seuraavalle oletukselle. Lopputuloksena syntyy melko erikoinen kehä: oma pyhä teksti todistaa olevansa Jumalasta, vastapuolen teksti luokitellaan Saatanan vaikutukseksi, ja sekä Jumalan että Saatanan todellisuus otetaan samalla annettuna. Tieteellisen epistemologian näkökulmasta tällainen menettely olisi vähintäänkin ongelmallinen, koska hypoteesin keskeiset metafyysiset oletukset toimivat samalla niiden omien johtopäätösten perusteluina. On toki mahdollista uskoa Jumalaan ja Saatanaan, mutta uskominen ei itsessään muuta väitettä empiiriseksi näytöksi. Muuten päästäisiin varsin tehokkaaseen totuudenratkaisumenetelmään: oma kirja on Jumalasta, vastapuolen kirja on Saatanasta, ja kumpaakaan väitettä ei tarvitse todistaa, koska järjestelmä on jo määritellyt etukäteen, kumpi saa olla oikeassa.

Lue lisää

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Rakasta Herraa, Allahia, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Rakasta Herraa, Allahia, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

“Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”


Koraani 2:165: “Mutta uskovat rakastavat Allahia kaikkein eniten.”
Koraani 3:31: “Jos rakastatte Allahia, seuratkaa minua, niin Allah rakastaa teitä...”
Koraani 5:54 kuvaa ihmisiä, “joita Hän rakastaa ja jotka rakastavat Häntä.”
Lähimmäisen hyvään kohteluun Koraani kehottaa esimerkiksi kohdassa 4:36, jossa mainitaan vanhemmat, sukulaiset, orvot, köyhät ja naapurit.

Anonyymi00079 kirjoitti:

“Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”


Koraani 2:165: “Mutta uskovat rakastavat Allahia kaikkein eniten.”
Koraani 3:31: “Jos rakastatte Allahia, seuratkaa minua, niin Allah rakastaa teitä...”
Koraani 5:54 kuvaa ihmisiä, “joita Hän rakastaa ja jotka rakastavat Häntä.”
Lähimmäisen hyvään kohteluun Koraani kehottaa esimerkiksi kohdassa 4:36, jossa mainitaan vanhemmat, sukulaiset, orvot, köyhät ja naapurit.

Lue lisää

Koraani 3:31:

“Jos rakastatte Allahia, seuratkaa minua, niin Allah rakastaa teitä…”

Tässä Jumalan rakastaminen yhdistetään hänen tahtonsa seuraamiseen.


Jumalan muistaminen ja antautuminen hänelle

Koraani 2:152:

“Muistakaa Minua, niin Minä muistan teitä. Olkaa Minulle kiitollisia…”

Anonyymi00080 kirjoitti:

Koraani 3:31:

“Jos rakastatte Allahia, seuratkaa minua, niin Allah rakastaa teitä…”

Tässä Jumalan rakastaminen yhdistetään hänen tahtonsa seuraamiseen.


Jumalan muistaminen ja antautuminen hänelle

Koraani 2:152:

“Muistakaa Minua, niin Minä muistan teitä. Olkaa Minulle kiitollisia…”

Lue lisää

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!
Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!
Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.

Lue lisää

Noin voi kokea. Mutta se koraani on se plagiaatti. Ei sitä tarvitse ottaa tosissaan.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Koraani 3:31:

“Jos rakastatte Allahia, seuratkaa minua, niin Allah rakastaa teitä…”

Tässä Jumalan rakastaminen yhdistetään hänen tahtonsa seuraamiseen.


Jumalan muistaminen ja antautuminen hänelle

Koraani 2:152:

“Muistakaa Minua, niin Minä muistan teitä. Olkaa Minulle kiitollisia…”

Lue lisää

Miksi allah matkii Jumalaa? Koraanissa sanotaan myös paljon sellaista pahaa, jota ei ole Raamatussa.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Rakasta Herraa, Allahia, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Paitsi juutalaisia ei saa rakastaa. Selittäiskö joku tämän? Juutalaisia on moitittu Vapahtajan surmasta, mutta eihän islam tunnusta Jeesusta Vapahtajaksi.
Tämä onkin se uskonnollisesti merkittävin ero näissä kahdessa. Pelastus on vain Vapahtajan kautta. Ei epämääräisen plagiaattiuskon. Islamissa pelastutaan jos tekee sitä ja tätä oikein, ilman taivaallista armoa.

joo tosiaan koraanin opetukset ovat kaikki suusanalista muuneltua höspäkkää

Jumalahan on silti varoittanut PAHAN VALLASTA,
- jonka hän tulee tallomaan henk. kohtaisesti jalkoihinsa.

Kyselet liikaa. Muslimit häipyy kuin pieru saharaan jos kysyy vaikeita.

Neitsetä nämä ovat aina metästäneet ikiaikaisuuttaan ja ovat aina olleet muitten ruokittavina.

Islam vaikutti pakanallisena kulttina, kyllä. Islamina sen toi esiin muhamed kun mietti miten saisi lisää maata ja rikkauksia. Teki ne omat sääntönsä pakollisuudesta jne.