Minun pikkuprinssini.

Voin ihan aidosti sanoa, että kaipaamaan, miten romanttinen ja viaton hän oli/on. Sain olla kuningatar ja opastaa häntä aikuisten leikeissä. Hän antoi käytännössä kaiken ajan mulle ja opetti monia asioita eri kulttuureista. Hän oli uskollinen ja mitä kaikkea.

Pidin häntä yhden yön käsivarsillani, ja tunsin, että hän on mun rakkain lapseni. Tuli tosi suojeleva olo häntä kohtaan. Hän tuoksui ihan vauvalle siinä hetkessä.

Mun sairaus erotti meidät. Alkoin pelkäämään ja tajusin, että meillä uskontokunnat. Tai miten se ottaa. En uskaltanut lähteä seikkailuun, vaikka olisi ehkä kannattanut. Ikuisesti, ja ainut lapseni, rakkain.