Hannulle iloksi

Hannu-siili ja Hanna-pupu: Ystävyyden seikkailu
Oli kaunis syysaamu, kun Hannu-siili heräsi pesästään suuresta, vanhasta tammesta. Lehdet olivat juuri alkaneet vaihtaa väriään, ja ilmassa oli raikas, viileä tuoksu. Hannu rakasti syksyä – se oli aika, jolloin metsä täyttyi väreistä, ja jokainen päivä toi mukanaan uusia seikkailuja.Tänä aamuna Hannulla oli kuitenkin erityinen suunnitelma. Hän oli kuullut, että metsässä kasvoi suuria, mehukkaita marjoja, jotka olivat juuri kypsiä poimittavaksi. Hannu päätti lähteä etsimään niitä, mutta ajatteli, että olisi hauskempaa tehdä se yhdessä ystävän kanssa.Lähellä asui Hanna-pupu, joka oli aina valmis seikkailuihin. Hanna oli tunnettu nopeudestaan ja hyppäsi kevyesti metsän läpi kuin tuulenvire. Hannu päätti käydä kysymässä, lähtisikö Hanna mukaan marjaretkelle.Kun Hannu saapui Hanna-pupun kotikololle, Hanna oli jo hereillä ja pureskeli tuoreita porkkanoita aamiaiseksi. "Hyvää huomenta, Hannu!" Hanna huikkasi. "Mikä sinut tänne toi näin varhain?"Hannu kertoi suunnitelmastaan ja Hanna innostui heti. "Marjaretki kuulostaa aivan mahtavalta! Lähdetään heti!"He lähtivät matkaan yhdessä, ja pian he huomasivat, että metsän polut olivat täynnä yllätyksiä. Polulla he kohtasivat oravan, joka vinkkasi heille tien, joka johti suoraan marjametsään. He seurasivat polkua ja saapuivat pieneen metsänaukioon, jossa pensaat olivat täynnä kirkkaanpunaisia ja mustia marjoja."Vau, katso näitä marjoja!" Hanna hihkaisi. "Ne ovat juuri täydellisiä!"Hannu ja Hanna alkoivat kerätä marjoja koriinsa. He poimivat ja maistelivat marjoja nauraen ja jutellen. Hannu kertoi hauskoja tarinoita siilin seikkailuista, ja Hanna kertoi pupun hypyistä korkeiden puiden yli.Kun korit olivat täynnä, he istuivat alas suuren tammen alle ja söivät marjoja yhdessä. Marjojen makeus ja ystävän seura tekivät päivästä täydellisen. Syötyään tarpeeksi he päättivät palata kotiin, mutta eivät ennen kuin olivat sopineet uudesta seikkailusta."Näitä hetkiä pitäisi olla enemmän," Hanna sanoi iloisena. "Ystävän kanssa kaikki on hauskempaa!""Se on totta," Hannu vastasi. "Ja metsällä on aina jotain uutta tarjottavaa, kunhan vain lähtee tutkimaan."Näin Hannu-siili ja Hanna-pupu palasivat kotiin, molemmat tyytyväisinä siitä, että olivat viettäneet päivän yhdessä. Ja vaikka marjat olivat herkullisia, parasta oli kuitenkin ystävyys, joka teki jokaisesta hetkestä erityisen.