Tilanteeni on tämä: uudella miesystävälläni on 3-vuotias lapsi. Tämä lapsi on kasvatettu tavalla, joka on minusta suoraan sanottuna huolestuttava. Nyt kun minulle on langennut jonkinlainen varaäidin rooli viikonloppuisin, en tiedä, miten suhtautuisin joihinkin asioihin.
Yksi ongelmista on ruoka. Lapsi ei syö muuta kuin hot dogeja, hampurilaisia, jäätelöä ja donitseja. Mikään muu ei kelpaa. Kaikesta sanotaan hyi pahaa ennenkuin on edes nähty lautasta. Hän ei ole koskaan aikaisemmin edes nähnyt kiiviä tai persikkaa. Ei ole tottunut ruokien makuihin, kun on elänyt pelkällä vaalealla leivällä ja makkaralla. Lisäksi häntä on lahjottu donitseilla ja suklaamunilla.
En halua ruveta pakottamaan väkivalloin kunnon ruokaa lapsen suusta alas, mutta en myöskään pysty hyväksymään sitä, että minun kotonani syödään pelkkää roskaruokaa ja makeita herkkuja. Täytyyhän hänen saada edes jotain ravintoaineita.
Mitä voin tehdä? Vai onko minulla oikeutta tehdä yhtään mitään? Jos hänen kotonaan toimitaan tavalla, jota en hyväksy, täytyykö minun vain suostua jatkamaan äidin luomia tapoja?
Yksi ongelmista on ruoka. Lapsi ei syö muuta kuin hot dogeja, hampurilaisia, jäätelöä ja donitseja. Mikään muu ei kelpaa. Kaikesta sanotaan hyi pahaa ennenkuin on edes nähty lautasta. Hän ei ole koskaan aikaisemmin edes nähnyt kiiviä tai persikkaa. Ei ole tottunut ruokien makuihin, kun on elänyt pelkällä vaalealla leivällä ja makkaralla. Lisäksi häntä on lahjottu donitseilla ja suklaamunilla.
En halua ruveta pakottamaan väkivalloin kunnon ruokaa lapsen suusta alas, mutta en myöskään pysty hyväksymään sitä, että minun kotonani syödään pelkkää roskaruokaa ja makeita herkkuja. Täytyyhän hänen saada edes jotain ravintoaineita.
Mitä voin tehdä? Vai onko minulla oikeutta tehdä yhtään mitään? Jos hänen kotonaan toimitaan tavalla, jota en hyväksy, täytyykö minun vain suostua jatkamaan äidin luomia tapoja?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hei,
Lapset tajuavat ihmeen hyvin, että perheissä on eri tapoja, myös ruokatapoja. Pidä vaan oma linjasi, lapsi oppii vähitellen. Hän tottuu ja alkaa pitää terveellisestä ruuasta, mutta se tapahtuu pikku hiljaa.
(Minulla on kanssa ollut pari opetettavaa. Varo vaan ettei hän ala kehuskella omalle äidilleen sinun herkkujasi, voi tulla kateutta ;) )
Vaikka lapsi olisi kuinka ronkeli niin nälälleen hän ei voi mitään. Vaikka lapsi olisi kuinka tottunut roskaruokaan lähin luona, niin fiksu lapsi kyllä oppii nopeasti etätalouden tavoille, mikäli huushollin vanhemmat ovat johdonmukaisia ja jämäköitä.
Eli, muksu syö sitä mitä eteen laitetaan. Jos ei maistu niin sitten istuu penkillä kunnes maistuu TAI saa poistua ruokapöydästä, mutta ei saa mitään muutakaan. Kun nälkä alkaa kalvaa, niin otetaan jäähtynyt pöperö esiin ja kysytään, että syötkö jos lämmitän? Jos vastaus on edelleen ei, niin ei muuta kuin muksu vain matkoihinsa. Tällä menetelmällä valtaosa naperoista taipuu.
Toki kannattaa välttää sellaisia ruokia, joita mukula ei kertakaikkiaan syö (aiheuttaa esim yökkäilyä tms.). Esim oma tyttäreni ei voi sietää hernemaissipaprikaa, joten en sitä hänen ruokaansa laita, mutta perusperiaate on se, että vanhemmat, eivät siis lapset, päättävät mitä ruokaa laitetaan. Lapsi itse päättää, laitaako hän ruoan suuhunsa. Samalla muksu kuitenkin oppii, että ruoasta tuittuilun seurauksena on nälkä.
Jälkiruoka on myös hyvä houkutin ruoan syömisessä: kun muksu tietää, että jälkkäriä ei tipu ennen kuin pääruoka on syöty niin kylläpä alkaa pöperö maistua - viimeistään siinä vaiheesa, kun muut nauttivat omaa herkkuannostaan ja jääräpäinen napero istuu oman jäähtyneen sapuskansa kanssa.
Mukula saattaa myös yrittää uhitella kertovansa lähilleen, että häntä pidetään nälässä etän talossa. Tästä ei kannata piitata, sillä itsehän tiedät toimivasi lapsen parhaaksi. Nälkä ei ole vaarallista, ja siippasi exän reaktioista ei kannata välittää. Jokainen aivoilla varustettu aikuinen käsittää tasapainoisen ruokavalion tärkeyden ja lapsien taipumuksen ruokkia itseään pelkällä rasvalla ja sokerilla, mikäli aikuisella ei ole selkärankaa puuttua lapsen syömisiin.
Tsemppiä ukkosin muksun ruokailun uudelleenohjelmointiin.
Mieheni lapsi oli todella nirso kun hänet ensimmäisiä kertoja tapasin. äiti ei syöttänyt muutakuin riisipuuroa ja kalapuikkoja! ja siihen sitten kaikki makea.Kerran menimme hakemaan pojan meille viikonloppua viettämään, kello oli jo aamupäivä ja pimpotimme ovikelloa, aikamme rämpytettyä pojan äiti tuli avaamaan ja kehuskeli että just heräs. oli käynyt aamulla laittaan videon pyörimään ja antanut pojalle sipsipussin aamupalaksi. (tämä nyt ei kuulunut asiaan mutta kerroin kuitenkin) =)
Nyt kun poika on ollut meillä puolen vuoden ajan aina kaksiviikkoa ja sitten kaksi viikkoa äidillään niin olemme huomanneet että poika ei ole enään niin nirso mutta makuelämyksiä hän saa koko ajan lisää. Keitettyjä porkkanoitakin syö kuin hullu puuroa ja sama pätee myös porkkanamuusiin. Mutta joskus tulee taas eteen näitä hyi pahaa ruokaa, niin silloin vain yksinkertaisesti sanomme että aina ei ole sitä lempiruokaa ja pelkällä makialla et pärjää. Ja samalla tulee sanottua että karkkipäivä on pois tältäviikolta ja mitään makeaa ei enään saa ennen kuin oppii syömään muitakin kuin omia lempiruokia! ja jos hyin jankkaaminen jatkuu niin lautanen nousee todella nopiaa pöydästä ja niin myös poikakin! keittiöön ei ole ennen asiaa kuin seuraavalla ruokaajalla ja se sama ruoka tulee nokan eteen. sepä onkin sitten hyvää kun on kauhea nälkä. =)
Tämä ainakin on meillä tepsinyt!
Olen lähes tulkoon samankaltaisen ongelman edessä kuin sinä - tosin sillä erotuksella, että minusta tuntuu vahvasti siltä ettei lapsen äitikään hyväksy lapsen isän (siis avomieheni) tapaa hoitaa ruokailut ja tavaroiden ostelut. Joka ainut kerta (siis joka toinen viikonloppu kaikki lomamme) kun pikkuneiti tulee meille pursuaa jääkaappi herkkuja ja ruokajuomana käy ainostaan kokis tai jokin muu sokerilitku.
Olen monesti kysynyt avomieheltäni yrittääkö hän ostaa tyttärensä hyväksyntää meidän suhteellemme sillä, että aina neidille on luvassa uusia vaatteita, leluja yms. mitä ikinä tytär ymmärtääkään vaatia (!!). Ja isi ostaa - huolimatta yhteisestä asuntolainastamme ja muutoinkin yhteisestä taloudenpidostamme. Olenkin antanut pikkuneidin ottaa aivan mitä hyvänsä hyllystä sitä mitenkään kieltelemättä (lapsihan ei ole minun enkä taida kuitenkaan viimekädessä olla mitenkään vastuullinen) ja antamaan avokumppanini maksaa koko hoidon omasta pussistaan. Toivottavasti herra herää ennenkuin neiti ehtii teini-ikään ja kuvaan tulee mukaan hieman kalliimmat asiat. Huutamalla ei silloin välttämättä enää saa ihan kaikkea vaatimaansa. Mutta nyt saa. Pappa betalar.
Olimme jouluaterialla mummulassa, niin mieheni poika huusi tunnin ruoan valmistumista odotettaessa, että hänen on kauhea nälkä (= olisi pitänyt saada välipaloja), ruokapöydässä hän huusi toisen tunnin, että hän ei tykkää mistään pöydässä olleesta ruuasta ja valikoimaa oli (= olisi pitänyt saada namia), kunnes mummu antoi periksi ja tyhjensi hänen lautasensa roskiin ja kun ruokapöydästä nousimme, niin poika aloitti saman huutamisen, että hänen on nälkä! Sitä on aivan järkyttävä seurata vierestä ja väitän, että ei se ole pojallekaan mukavaa. Hänen äitinsä ei esim. ota häntä lomareissulle mukaan, kun ”hän on liian pieni matkustamaan”. Ja tämä johtuu ihan tästä ruokahomman kaoottisuudesta. Koko loma menee siihen, että lapsi huutaa ruuasta.
Meillä onneksi jaksettiin kuunnella muutaman kuukausi sitä huutoa ja nyt syöminen kotona onnistuu loistavasti. Hän syö saman ruuan kuin muutkin lapset ja silloin kuin muutkin. Koulussakin ruoka alkoi parin kuukauden opettelun jälkeen maittaa, kun hänelle tuli selväksi, että eri ruokaa hän ei tule saamaan. Mutta vieläkin, auta armias, kun olemme esim. reissussa tai puistossa tms. niin se huuto alkaa: limpparia, jäätelöä jne. Ja isosiskon kertoman mukaan poika saattaa huutaa äidillään ruuasta 2-3 tuntiakin, kunnes hänelle annetaan periksi (kun kukaan ei jaksa kuunnella sitä huutoa). Kerran lapsen äiti kivahti asiasta, että lasta ei tarvitse laihduttaa, mutta mieheni vastasi rauhallisesti, että poika syö meillä silloin kuin muutkin ja samaa ruokaa ja sillä selvä.
On ehdottoman tärkeää sekä lapselle että muulle perheelle, että lapset oppivat normaaliin ruokailuun, jottei koko perheen elämä ala pyöriä lapsen syömisen ympärillä. Eli tee lapselle se palvelus, että opetat häntä hiljakseen normaaliin ruokailuun.
Kyllä! Lapsi ei ole sinun, joten sun on aivan turha alkaa jakeleen lapsen omalla äidille ruokailutapoja! Lapsen äiti kyllä tietää mitä lapset syö.
Vai että roskaruokaa! No niin sinä taas teet sitä maailman parhainta sapuskaa ja lasten äidit eivät osaaa yhtään mitään! Näitähän täällä on luettu tuhansia juttuja. Heti kun perheestä mies livistää, niin äidistä tehdään maailman huonoin äiti joka ei osaa yhtään mitään....!
Huolestu sitten omista lapsistasi jos niitä joskus saat, että he syövät maksalaatikkoa, munuaissoppaa, kaurapuuroa joka ikinen päivä, nii jo on terveelliset elämäntavat...heh hee...!
Eihän se sitä tarkoita että on maailman huonoin äiti tms. Jotkut vaan syööttävät lapsilleen hodareita hamppareita ja pöläreitä.
Kuitenkin pienenä sen oppii onko nirso vai ei. jos vanhemmat eivät anna lapselle monipuolista ruokaa niin silloinhan lapsesta tulee nirso.
Meilläkin poika syö kaalikeittoa ja maksapihvejä. jotka on muuten hänen lempiruokaansa.Ollaan opetettu monipuoliselle ruualle niin kyllä se syö.
harvoimpa on perheessä ruokana munuaiskeittoa. tai muutakaan erikoista esim. juuri munuaista,maksaa,kateenkorvaa,härän kieltä tms.
Ja kyllä se on näin että jokainen tekee omassa kodissaan sitä ruokaa mitä haluaa ja jos ei maistu niin on sitte nälissään, siihen on aivan turha tulla exien,mummojen tai tätien määräämään.
Ei kenenkään uuden naisen tarvitse alistua exälle! exä on mennyttä aikaa miehelle. Ja lapselle sen verran että äiti ei asu isänluona enään vaan siellä on uusi nainen ja hän määrää ruuan laitosta jos mies ei tee.
Näin on asia ainakin minun mielestäni!
Uusilla naisilla ei ole toisten lapsiin mitään sanomista ja haukkumista! Haukkukoon omia lapsiaan!
Jos lapset haluu hamppareita on heidän niitä saatava! Täytyyhän lapelle ruokaa antaa, ei ne nälissään saa olla.
Kaikkein parasta olis kuitenkin ettei ne lapset menis niiden naikkosten luo, kun se kohtelu on niin ala-arvoista ettei muuta kuin äitiä haukutaan ja lasta iteeään!
Pitää lapsen oppia käytös tapoja ja syömään sitä mitä muutkin.
meillä ei haukuta exiä ainakaan lasten kuullen jos nyt pitää edes haukkua. Kaikki eivät ole niin katkeria toisilleen. Meillä ainakin osataan elää sovussa ja olla yhdessä rannallakin. Lapsi nauttii siitä kun on monta jotka hänestä välittää.
Lapseni ovat joka toinen viikonloppu isänsä ja tämän uuden vaimon luona. Ja olen todellakin tehnyt selväksi että siellä sitten syödään mitä tarjotaan - ja niin tehdään meillä kotonakin. Jos ei kelpaa se ruoka mitä äiti/äitipuoli on tehnyt niin sitten ollaan ilman. Kyllä käytöstavat pitää muistaa, olipa sitten kotona tai kyläilemässä. Jos lapsi on kaverin luona yökylässä ja siellä syödään illallinen, niin ei sielläkään voi ruveta vaatimaan erikseen mitään hamppareita vaan syödään sitä mitä isäntäväki on pöytään laittanut!
niin se menee minunkin mielestä. ei sitä aleta erikseen tekemään toiselle ruokaa jos muut syö toista!
Siis ihan oikeestiko olet sitä mieltä, että jos lapsi nyt sattuu haluamaan hamppareita, niin saatava on??? Ja kun lapsi haluaa heittää sen hampparin ketsuppeineen seinälle, niin sen on se saatava tehdä? Ja kun lapsi vähän isompana haluaa uuden Mersun, niin saatava on? Ei se lapsi koulussaskaan mitään hamppareita saa vaikka haluaisikin!
Ei tämä maailma pyöri vain meidän lasten ympärillä! Kyllä lapsille nyt jotain tapoja pitää opettaa! Ja ruokailu on yksi, josta ensimmäiseksi näkyy, että onko ihmisellä MITÄÄN tapoja. On järkyttävää esim. häissä kuunnella, kun joku valittaa koko ajan ruuasta tai sotkee ruokaa ympärilleen jne.
Minä en syö rapuja, mutta lapseni isän vaimo syö ja minusta on mukavaa, että hän viitsii opettaa niiden syöntiä lapsellenikin. Se rikastuttaa lapseni ruokailukulttuuria!!!
on ikää 12v..? et taida osata kirjoittaa lapelle=lapselle..vai..?
Totta, nuoruus on valttia neljän lapen äidillä! Kiitos!:)))))
ap. kirjoittaja ei haukkunut lapsen äitiä millään tavalla. Kirjoitti vielä että lapsen isä ostaa ruuat kun lapsi on heidän luona. Miksi pitää asiallisia ihmisiä alkaa haukkumaan? Ymmärrän että olet katkera kun miehesi on "karannut" mutta älä viattomia ala syyttelee.
Kylläpä vedit herneen nenään oikein huolella. Ensinnäkin valkoinen jauho ja einespihvit ja nakit OVAT tyhjää roskaruokaa. Surullista, jollet sitä itse tajua. En minä ole yrittänyt väittää lapsen äitiä huonoksi äidiksi. Kyse on siitä, pitääkö minun suostua samoihin sääntöihin omassa kodissani ja osaltani vaikuttaa siihren, että tästä pienestä ihmisestä kasvaa huonosti ravittu ja mahdollisesti sairasteleva ja lihava aikuinen. Ja sitäpaitsi, tässä perheessä se ei tosiaankaan ollut mies, joka livisti. Ehkäpä nyt rauhotut hieman. Mielipiteitäsi on vaikea kunnioittaa, kun olet noin hyökkäävällä asenteella liikkellä.
"Yksi ongelmista on ruoka. Lapsi ei syö muuta kuin hot dogeja, hampurilaisia, jäätelöä ja donitseja. Mikään muu ei kelpaa. Kaikesta sanotaan hyi pahaa ennenkuin on edes nähty lautasta. Hän ei ole koskaan aikaisemmin edes nähnyt kiiviä tai persikkaa. Ei ole tottunut ruokien makuihin, kun on elänyt pelkällä vaalealla leivällä ja makkaralla. Lisäksi häntä on lahjottu donitseilla ja suklaamunilla."
TV:stä tuli keväällä hyvä dokumentti lapsen kehityksestä. Pienet lapset saattoivat sanoa yäk ruualle, jota olivat tottuneet pitämään pahana. 90% lapsista söi kuitenkin ilomielin kasviksia, kun heitä oli totutettu vähän aikaa. Noin viisi vuotias alkaa olla tässä suhteessa menetetty tapaus (vaatii pitkän ajan, että tottuu uuteen ruokaan).
Meilläkin syödään "roskaruokaa" jonkin verran, mutta lapset pitävät eteenkin tomaatista ja kurkusta. Kaksivuotias sanoo "nam nam" syödessään kasviksia. ;-)
Kokeile ensin helppoja, makeita vihanneksia (porkkana, herneet, kurkku, tomaatti).
Talossa talon tavalla. Teillä pitäisi kotonanne olla myös yhteinen linja sekä kurinpidosta, että muusta esim. ruuasta). Itse olen vaimoni tytölle vähemmän ankara, kuin vaimoni, mutta en mene vesittämään kurinpitoa protestoimalla lasten edessä siitä, että rangaistus (esim. kotiarestin pituus) olisi liian ankara. Rangaistus ei koskaan ole fyysinen.
Kaikille asiallisesti vastanneille isot kiitokset neuvoista ja ajatuksista! Rohkenin ottaa asian puheeksi lapsen isän kanssa ja pääsimme heti yhteisymmärrykseen. Tästä lähtien kaikki turha mässääminen lopetetaan, ja jääkaappiin ei enää hankita hamppareita siltä varalta, ettei normaali ruoka kelpaa. Isä ymmärtää toimivansa näin pitkällä tähtäimellä lapsen edun mukaisesti.
Iloinen yllätys oli se, kun menimme kauppaan ja lapsi ilmoitti heti, että hän haluaa jäätelön. Isä kysyi automaattisesti, haluaako muutkin ja ymmärsi sitten itsekin, että nyt pitääkin sanoa ei. Kun lapsi kysyi, miksei saa jäätelöä, minä sanoin, ettei ole jäätelöpäivä. Selitys kelpasi noin vaan ja pääsimme kaupasta rauhassa ja iloisesti ulos.
"Kun lapsi kysyi, miksei saa jäätelöä, minä sanoin, ettei ole jäätelöpäivä. Selitys kelpasi noin vaan ja pääsimme kaupasta rauhassa ja iloisesti ulos. "
Kerran kävi "lainamukuloiden" kanssa ihan noin. Ko. "Lainamukulat" olivat tutun tavallista "potenssiin 2" vilkaampia lapsia. Taisin tuohon aikaan olla 19 v.
No entäs kun sä haluun tupakkaa tai kaljaa/siideriä tai mitä nyt tekee mieli kun kaupassa käy, niin sanotko sinä itsellesi ettei ole nyt tupakka/kalja/siideri päivä? Ja pääset kaupasta rauhallisesti ulos?
Meillä on aina ollut niin, että jos me vanhemmat ostamme itsellemme niitä "mielitekoja" niin tottakai me ostamme myös lapsille mitä he haluavat, vaikka useimmin kuin juuri sinä "herkkupäivänä"! Jos ei lapsille ei itsellekkään.
aikuiset on eri asia kuin lapset. Siideriä en kaupasta kanna enkä olutta, kun en juo, mutta tupakkaa ja kahvia kyllä. Tämä vertaus aikuiseen pätee myös nukkumaanmeno-ajoissa. Mitä pienempi sen aikaisempi nukkumaanmeno aika. Esim. 5v menee iltapesun ja iltapalan jälkeen sänkyyn viimeistään 20.30 mieluummin jo klo 20.00. Kouluikäiset saavat valvoa vähän myöhempään eli sängyssä on oltava 22.00 ja jos on kasin aamu jo 21.30 petiin. Yläasteen jälkeen höllätään tahtia, mutta yhdentoista kieppeillä kipunoi, jos ei ole sängyssä ipana. Ei sitä koulua jaksa isompikaan, jos ei ole nukkunut.
Sitä ruokaa syödään, mitä tarjotaan ja herkkupäivät ovat erikseen. Jos ei syö, syököön seuraavalla aterialla. Kuten joku mainitsi, nälkä on hyvä porkkana syömiseen.
aika pirun myöhään sun lapset saa valvoa. kun olin koulussa niin riippui aina vuodesta mihin asti sain valvoa mutt ataisi olla 4luokkaan asti että puol 8 sänkyyn ja puol tuntia saa lukea. sitten 5-6lk 9 nukkuun, sen jälkeen ei saanu lukea.yläasteella 9 kotiin ja 10 nukkuun. joskus sai valvoa 11 asti
"No entäs kun sä haluun tupakkaa tai kaljaa/siideriä tai mitä nyt tekee mieli kun kaupassa käy, niin sanotko sinä itsellesi ettei ole nyt tupakka/kalja/siideri päivä? Ja pääset kaupasta rauhallisesti ulos?"
Minä en kaupasta ole itselleni tupakkaa, kaljaa tai siideriä koskaan ostanut. Herkutteluun minulla pätee samat säännöt kuin lapsillakin: vain erikoistapauksissa. Jäätelöä voi saada silloin tällöin, karkkia harvemmin. Terveellisiäkin herkkuja kun voi ostaa. :)
Mulla on tupakka/kalja/siideripäivä kerran viikossa (viikonloppuna). Muina päivinä todellakin sanon itselleni, että nyt ei ole tupakka/kalja/siideripäivä. En heittäydy lattialle kirkumaan jos en saa kyseisiä tuotteita. Eli kyllä aikuisella senverran täytyy olla itsekuria... ;-)
Huomaa, että tällaisen elämäntavan ominut ihminen ei elä sillälailla kun itse haluaa, vaan niinkuin yhteiskunta olettaa.
Joku aikoinaan keksi karkkipäivät ym päivät mukamas viisauttaan!
Meillä ei koskaan olla eletty ei edes minun lapsuudessani, että on joku tietty päivä karkille, pitsalle tai muulle semmoiselle! Me ollaan aina eletty niinkuin itse haluamme ja huvittaa.
Lapsilla ei ole viikkorahaa, vaan rahaa saa silloin kun tarvii. Elämme niinkuin meille on paras, emmekä samaistu samaan muottiin! Robottimaista!
Näin olemme tehneet minun lapsuudessani ja näin olemme tehneet kaikkien lastemme kanssa kaksikymmentävuotta, ja näin teemme jatkossakin!
Jos halutaan karkkia maanantaina, niin silloin ostetaan! Jos pitsaa tekee mieli torstaina, ostetaan jne.
Suosittelen elämään omalla tavalla, eikä niinkuin oletetaan tai tehdään naapurissa!
Kun mieheni lapset oli pieniä eivät hekään syöneet kaikkea mitä annettiin. Lasten äiti laittoi oikein muistilapun mukaan, että lapsille pitää laittaa ravitsevaa ruokaa. Arvatkaapas, mitä hän itse oli joka kerta laittanut ruuaksi kun lapset tulivat kylään...makaronilaatikkoa...todella ravitsevaa, pah!