Kaikki muu on jääny odottelemaan parempaa aikaa. Nyt iski taas lukubuumi. Lisa Marklund vie mukanaan tänä kesänä. Aikaisemminkin olen niitä kirjastosta mukaani siepannut, mutta nyt ne tarttuivat kiinni.
Luin vertailumielessä myös tuon siepparin uuden käännöksen. En osaa sanoa kumpi parempi. Ehkä lukemisajankohta tekee sen että ensimmäinen versio oli parempi; olin silloin teini ja nyt kateselen maailmaa erilaisten lasien läpi.
Vertailumielessä otin myös Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen ja Enää en muista kenen Ruuhkavuosi -kirjat. Ruuhkavuoden luin ensin ja mielestäni se oli parempi. Odotinko kenties liikaa Härköseltä? Mielenkiintoiseksi sen kyllä teki todelliset henkilöt. Sekin törppö sairaanhoitaja on oikeasti olemassa. Kai?
Luulin löytäneeni aivan uskomattoman kirjan. Australian 1900 luvun alun historiasta kertovan, Matildan viimeinen valssi. Ensimmäisen kappaleen jälkeen kirja muuttui täysin ja laski tasolle Harlequin. Mutta kun olen mikä olen väänsin väkisten loppuun, ja loppu oli vielä kökömpi kuin keskivaihe. Hyllyssä odottelee lisää Marklundeja, Dean Koontz Kuun valo, Iris Johansenin Kuopattu totuus sekä Anja Angelin Kuoelaman sokea piste. kaikki kirjat kaivettu kirjaston palautusvaunusta kun vauvan kanssa kirjaston yläkertaan aikuisten osastolle kipuaminen helteellä vaatii liikaa. Yleensä ne uudet kirjalliset tuttavuudet löytyykin paulautusvaunusta. Kun sieltä on käteen osunut hyvä kirja, löytää myöhemmin saman kirjailijan muutkin kirjat. Suosittelen palautuskärryä kaikille jotka etsivät hyvää kesälukemista:)
Kirjakerhon perumatta unohtunut Casa Rosan perilliset on unohtunut hyllyyn, niinkuin minulla usein omien kirjojen kanssa käy. Luen ne sitten myöhemmin, kun "kiireelliset" kirjaston kirjat on ensin luettu. Vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta.
Luin vertailumielessä myös tuon siepparin uuden käännöksen. En osaa sanoa kumpi parempi. Ehkä lukemisajankohta tekee sen että ensimmäinen versio oli parempi; olin silloin teini ja nyt kateselen maailmaa erilaisten lasien läpi.
Vertailumielessä otin myös Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen ja Enää en muista kenen Ruuhkavuosi -kirjat. Ruuhkavuoden luin ensin ja mielestäni se oli parempi. Odotinko kenties liikaa Härköseltä? Mielenkiintoiseksi sen kyllä teki todelliset henkilöt. Sekin törppö sairaanhoitaja on oikeasti olemassa. Kai?
Luulin löytäneeni aivan uskomattoman kirjan. Australian 1900 luvun alun historiasta kertovan, Matildan viimeinen valssi. Ensimmäisen kappaleen jälkeen kirja muuttui täysin ja laski tasolle Harlequin. Mutta kun olen mikä olen väänsin väkisten loppuun, ja loppu oli vielä kökömpi kuin keskivaihe. Hyllyssä odottelee lisää Marklundeja, Dean Koontz Kuun valo, Iris Johansenin Kuopattu totuus sekä Anja Angelin Kuoelaman sokea piste. kaikki kirjat kaivettu kirjaston palautusvaunusta kun vauvan kanssa kirjaston yläkertaan aikuisten osastolle kipuaminen helteellä vaatii liikaa. Yleensä ne uudet kirjalliset tuttavuudet löytyykin paulautusvaunusta. Kun sieltä on käteen osunut hyvä kirja, löytää myöhemmin saman kirjailijan muutkin kirjat. Suosittelen palautuskärryä kaikille jotka etsivät hyvää kesälukemista:)
Kirjakerhon perumatta unohtunut Casa Rosan perilliset on unohtunut hyllyyn, niinkuin minulla usein omien kirjojen kanssa käy. Luen ne sitten myöhemmin, kun "kiireelliset" kirjaston kirjat on ensin luettu. Vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Casa Rossan perilliset oli mahtava kirja! Erilainen. Eli kannattaa lukea eikä antaa unohtua sinne hyllyyn:)