Pakko avautua nyt enemmän ja purkaa ajatukset kun en pidä kaikista ihmisistä ja syyt ovat nämä

kun aloin tosa pohtia tuota vihaa, että se on myös periytyvää kun esim isäni 70-luvulla koki valtaisia tuskallisia juttuja nuoruuvessaan. On puhunut niistä niin moni ihminen on sanonu että on tossa yhdelle ihmiselle aivan liikaa että oisko mahdollista että isältäni on siirtyneet viha , stressi ja traumat myös minulle ja pikkuveljelleni. Myös pikkuveljelläni on ollu eritasoisia sairasteluja. Äitini nuoruus oli myös rankka kun siellä oli omanlaisia juttuja paljon. Äiti koki mm näköalattomuutta ja sitä että perheessä suosittiin toisia ja toiset oli mustia lampaita ja sitten äidin minäkuva on ollut pimennossa koko hänen elämänsä ajan ja itsemurha-alttiutta sekä ehkä ajoittain hieman holtitonta elämän menoa(etenkin 2000-luvulla).

Ottamatta kantaa, yksittäiseen asiaan, vihaan tai sen käsittelyyn, niin netissä ei ikinä pitäisi käyttää sarkasmia, se vaan ei toimi.

Ei varmaankaan ole olemassa sellaista ihmistä, joka pitäisi kaikista muista ihmisistä.
Myöskään sinusta tai minusta eivät pidä kaikki.
Se kuuluu osana elämään, ettei ihmissuhteet aina toimi ihan kaikkien kanssa. Joidenkin kanssa tulee toimeen, joidenkin ei.
Eikä kukaan pakotakaan ketään pitämään ja tykkäämään kaikista. Ihminen voi itse valita sellaista seuraa, jossa viihtyy.
Toki tulee myös tilanteita, joissa on pystyttävä johonkin keskusteluyhteyteen sellaistenkin kanssa , joista ei pidä, sitäkään ei voi välttää.

Yksittäisten ihmistenkään välit eivät toimi, jos kokonaisuus ei pelitä yhteisöissä, sillä reaktiot siihen näkyvät kaikissa kontakteissa. Niitä voivat painaa monet seikat ja tässä yksi esimerkki yleisistä pulmista, jotka kismittävät joitakin ihmisiä.

Valtion toimijat Verovirasto, Digi- ja väestövirasto, ym. eivät tiedä edes toistensa yksinkertaisia asioita, jotta ei tarvitsisi käydä läpi koko virastokartan kymmeniä lokeroita ja puhelin ruuhkat helpottaisivat. Taustalla on tietenkin valtion leikkaukset kaikesta, johtuen yksinkertaisesta ideologiasta, muka kansakunnan hyvinvoinnin varmistamisessa. Miten nykyisessä tietoyhteiskunnassa tällainen perustiedon kulku ei ole toimivaa? Eivätkä viranomaisetkaan pysty käyttämään toistensa ”yksinkertaisia” sivustoja – miten sitten vanhukset? Vai onko sama elävätkö he vai ei? 
 
Soitin verovirastoon selvittääkseni kuolinpesän veroasiain hoitoa tilanteessa, jossa vanhimmalla osakkaalla ei ole digi-palvelut käytössä, vaan tarvitaan paperinen valtakirja. Tämän vuoksi valtakirjalla on hoidettava metsäveroilmoitus ja muut veroasiat. Puhelun jonottaminen kesti noin 20 minuuttia ja puhelu noin 5 minuuttia, eikä sen aikana kysymyksistä huolimatta selvinnyt voiko samaa veroasioita varten tehtyä valtakirjaa käyttää myös Suomi.fi- valtuuksien hakemiseen, vaan sieltä annettiin numero, johon soittaa.  
 
Se puhelu odotuksineen kesti reilun 20 minuuttia ja meni odotuksineen henkilöasioiden puolelle ja siellä itse kysymys ei selvinnyt, vaan pitäisi kuulemma soittaa organisaatioista huolehtivalle puolelle. En tiedä ketä tällainen palvelee; puhelinyhtiöitä vai jotain muuta, koska puhelinlaskusta näen lisäyksenä näistä lähemmäs 30 euroa. Nyt olen saanut tarpeekseni valtion toiminnasta. Onko yrityksiä tukeva yksityistämisideologia todella tehokastapa hoitaa asioita? Tämä koskee erityisesti eläkeläisiä ja pienituloisia, joilta kerätään rahat talouselämän pyörittämiseen. Milloin muiden sietokyky pettää ja Suomi ei enää ole onnellisten maa, kun edes viranomaisiin ei voi luottaa.

Miten ihmiset suhtautuvat tällaisiin kokemuksiin/näkemyksiin, jakavat selvästi mielipiteitä riippuen siitä onko asia ajankohtainen omalta kannalta.