PUNKKINIEMEN KREIVI JA KESÄLOMITTAJA-LYPSÄJÄ PURJO-LIISAN KESÄROMANSSI
Kirjoittanut: Doktor Peter von Lersch
Punkkiniemen kartanon pärekattoon ropisee kesäinen sade, kun kreivi Urmas Kaaleppi Mulgerssohn lopettelee päivän postimerkkiharrasteitaan. Normaalistihan Urmas olisi pellolla juoksemassa slipoveri ja ylioppilaslakki päällään perhosia keräämässä, mutta sadepäivä oli sotkenut suunnitelmat. Kreivi Mulgerssohnhan oli kuuluisan Paroni Mulgerssohnin poika joka tunnettiin vuoden 1898 painimestarina. Kerrottiinpa, että Mulgerssohnin suku periytyisi itsestään Napoleonista Bög-Wankersin suvun kautta. Jokatapauksessa suvun kartano oli Perä-Seinäjoen suurin ja komein. Tilan erityisenä ylpeyden aiheena oli 750 metrin pituinen navetta. Kartano työllisti 23 torpparia, 76 piikaa, 117 orjaa, sisäkön, 2 kokkia, hovimestarin ja lukuisia muita rahvaan edustajia...
(Tässä välissä kotirouvat yleensä plaraavat kirjaa semmoiset 50 sivua eteenpäin...)
... Gay-Svante Stefanbörjeforss oli yksi kartanon luotetuista työnjohtajista, jonka päätehtävänä oli hoitaa navetan lypsäjäkunnan orjuuttaminen. Tänään Gay-Svantella oli mukanaan viime viikolla töihin otettu kesälomittaja Purjo-Liisa Skitback. Tyttö oli ollut työnjohtajan kertoman mukaan laiskana. Oli kuulemma juonut vettä työaikana, ja tämähän ei Mulgerssohnin kartanossa ollut ennenkään jäänyt rankaisematta. Kreivi onneksi ehti väliin, ennenkuin Stefanbörjeforss ehti tuikkaamaan roviota tuleen.
"Seis, Gay-Svante!" Urmas tokaisi vihaisesti.
"Mutta kreivi, tyttöhän on juonut vettä työaikana. Selvä noita!" työnjohtaja puolusteli.
Tokihan roviolla polttaminen oli kartanon perinteiden mukainen rangaistus lusmuilusta, mutta tytön mylpsäkkä olemus kuitenkin kosketti jotain Urmaksen sisimmässä (lähinnä jalkojen välissä). "Minä hoidan lypsäjän rankaisemisen henkilökohtaisesti. Vien hänet tuonne heinälatoon lisäkuulusteluja varten!" Sade oli lakannut ja kreivin teki intohimoisesti mieli lähteä hakemaan perhoshaavia, mutta velvollisuudet oli tietysti hoidettava ensiksi. Purjo-Liisa asteli kreivin edellä kohti suurta punaiseksi maalattua latoa. Urmas oli itse maalauttanut sen viimekesänä orjiensa keittämällä punamultamaalilla. Viime kesän muistot tulvahtivat kreivin mieleen ja nostattivat kasvoille pienen hymynväreen, olivathan kesän perhossaaliit olleet mahtavia: nokkosperhonen ja kaksi kaaliperhosta.
Latoa lähestyttäessä lypsylomittaja kumartui ottamaan kiveä pois kumisaappaastaan, ja Urmas pystyi kuin pystyikin näkemään vilaukselta eroottisimman näyn koko elämänsä aikana... Tytön nilkkahan oli vilahtanut tyllihameen alta! Ihmeet eivät jääneet siihen; Kreivin pikkuhousut olivat hetki sitten kutistuneet etumuksesta oudosti ja samassa sepaluksen sisällä oli räjähtänyt. Housut olivat tulleet tahmaisen märiksi. Urmaksen mielen valtasi kauhu, ei olisi sittenkään pitänyt jättää villahousuja vielä juhannuksena pois jalasta. Siinä se nyt nähtiin, märkivä virtsatietulehdus! Onneksi kylän tohtori Jorma Keppi oli tuleva ensi viikolla rutiinikäynnille kartanoon.
Latoon tultaessa Purjo-Liisa havahtui. Perällä näkyi kreivin kuulustelupöytä. Pöydällä oli valheenpaljastuskone ja kirkas 1000 Watin öljylamppu jonka kirkkaaseen valokeilaan hän oli pian joutuva...
(Kotirouvat plaraavat kirjaa yleensä tässä vaiheessa sivulle 364 jossa alkaa kliimaksi) :
"Ei me emme saa!" Lypsäjätär vaikeroi.
Kreivi katsoi himon sokaisemilla silmillään lomittajaa suoraan ihaniin karsastaviin silmiin. Vasen silmä oli sininen ja oikea ruskea. Juuri tältä kreivin unelmien nainen näytti. Vielä muutama tiirikanpyöräytys ja Urmas onnistuisi avaamaan Purjo-Liisan siveysvyössä roikkuvan munalukon. "Oi rakkaani, kyllä me saamme!" Kreivi, vanha elostelija, tokaisi. Hän täyttäisi huomenna 36 vuotta ja menettäisi poikuutensa tänään tälle estoiselle neitsyelle. Lomittaja oli hieman Urmasta nuorempi ehkä 34 vuotias, mutta ikäisekseen kuitenkin hyvin kehittynyt, olihan Purjo-Liisan mummo syöttänyt häntä pullamössöllä 30 vuotiaaksi. Kreivin mielestä tyttö oli kuitenkin hieman liian hoikka, tämä kuitenkin korjaantuisi tytön päästessä kartanon läskisoosseille.
Lukko aukeni narahtaen. Se oli ruostunut, olihan tytön isävainaa asentanut sen viikkoa ennen kuolemaansa 20 vuotta sitten. Avain oli teillä tietämättömillä edelleenkin. Enää sitä ei tosin tarvittaisikaan, olihan lypsäjättären häpykarvoitus nähnyt äsken ensimmäisen kerran päivän valoa. Jostain syystä Urmaksella rupesi tekemään mieli homejuustoa... jokin sai sellaisen aistimuksen aikaiseksi, hän ei vaan keksinyt, että mikä se voisi olla.
Himot kuitenkin veivät voiton ja kreivi hyppäsi Purjo-Liisan päälle heinäkasalle ja juuri ennenkuin hän ehti survaisemaan vehkeensä riemurasiaan, hänen kikkelinsä ikäänkuin räjähti uudestaan ja purskautti märkää. "Pärkkele!" kreivi Mulgerssohn huudahti "onneksi Jorma Keppi tulee ensi viikolla!"
* * * T H E E N D * * * L O P P U * * * S L U T * * *
Tämä pokkari on Harlekiini-kirjasarjan myydyin painos ja voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1917. Kirja on klassikko ja vuodesta toiseen ja sukupolvesta toiseen naiset ovat tyydyttäneet romantiikan nälkäänsä sen innoittamilla fantasioilla. Kreivi Urmas Mulgerssohn oli aikansa kirjallisuuden seksisymboli ja myöhemmin innoitti myös elokuvateollisuutta filmaamaan onnettomia jäljitelmiä aiheesta. Mainittakoon mm. "Munkkiniemen Kreivi", "Tuulen Viemää" ja joukko Tauno Palo elokuvia
Kirjoittanut: Doktor Peter von Lersch
Punkkiniemen kartanon pärekattoon ropisee kesäinen sade, kun kreivi Urmas Kaaleppi Mulgerssohn lopettelee päivän postimerkkiharrasteitaan. Normaalistihan Urmas olisi pellolla juoksemassa slipoveri ja ylioppilaslakki päällään perhosia keräämässä, mutta sadepäivä oli sotkenut suunnitelmat. Kreivi Mulgerssohnhan oli kuuluisan Paroni Mulgerssohnin poika joka tunnettiin vuoden 1898 painimestarina. Kerrottiinpa, että Mulgerssohnin suku periytyisi itsestään Napoleonista Bög-Wankersin suvun kautta. Jokatapauksessa suvun kartano oli Perä-Seinäjoen suurin ja komein. Tilan erityisenä ylpeyden aiheena oli 750 metrin pituinen navetta. Kartano työllisti 23 torpparia, 76 piikaa, 117 orjaa, sisäkön, 2 kokkia, hovimestarin ja lukuisia muita rahvaan edustajia...
(Tässä välissä kotirouvat yleensä plaraavat kirjaa semmoiset 50 sivua eteenpäin...)
... Gay-Svante Stefanbörjeforss oli yksi kartanon luotetuista työnjohtajista, jonka päätehtävänä oli hoitaa navetan lypsäjäkunnan orjuuttaminen. Tänään Gay-Svantella oli mukanaan viime viikolla töihin otettu kesälomittaja Purjo-Liisa Skitback. Tyttö oli ollut työnjohtajan kertoman mukaan laiskana. Oli kuulemma juonut vettä työaikana, ja tämähän ei Mulgerssohnin kartanossa ollut ennenkään jäänyt rankaisematta. Kreivi onneksi ehti väliin, ennenkuin Stefanbörjeforss ehti tuikkaamaan roviota tuleen.
"Seis, Gay-Svante!" Urmas tokaisi vihaisesti.
"Mutta kreivi, tyttöhän on juonut vettä työaikana. Selvä noita!" työnjohtaja puolusteli.
Tokihan roviolla polttaminen oli kartanon perinteiden mukainen rangaistus lusmuilusta, mutta tytön mylpsäkkä olemus kuitenkin kosketti jotain Urmaksen sisimmässä (lähinnä jalkojen välissä). "Minä hoidan lypsäjän rankaisemisen henkilökohtaisesti. Vien hänet tuonne heinälatoon lisäkuulusteluja varten!" Sade oli lakannut ja kreivin teki intohimoisesti mieli lähteä hakemaan perhoshaavia, mutta velvollisuudet oli tietysti hoidettava ensiksi. Purjo-Liisa asteli kreivin edellä kohti suurta punaiseksi maalattua latoa. Urmas oli itse maalauttanut sen viimekesänä orjiensa keittämällä punamultamaalilla. Viime kesän muistot tulvahtivat kreivin mieleen ja nostattivat kasvoille pienen hymynväreen, olivathan kesän perhossaaliit olleet mahtavia: nokkosperhonen ja kaksi kaaliperhosta.
Latoa lähestyttäessä lypsylomittaja kumartui ottamaan kiveä pois kumisaappaastaan, ja Urmas pystyi kuin pystyikin näkemään vilaukselta eroottisimman näyn koko elämänsä aikana... Tytön nilkkahan oli vilahtanut tyllihameen alta! Ihmeet eivät jääneet siihen; Kreivin pikkuhousut olivat hetki sitten kutistuneet etumuksesta oudosti ja samassa sepaluksen sisällä oli räjähtänyt. Housut olivat tulleet tahmaisen märiksi. Urmaksen mielen valtasi kauhu, ei olisi sittenkään pitänyt jättää villahousuja vielä juhannuksena pois jalasta. Siinä se nyt nähtiin, märkivä virtsatietulehdus! Onneksi kylän tohtori Jorma Keppi oli tuleva ensi viikolla rutiinikäynnille kartanoon.
Latoon tultaessa Purjo-Liisa havahtui. Perällä näkyi kreivin kuulustelupöytä. Pöydällä oli valheenpaljastuskone ja kirkas 1000 Watin öljylamppu jonka kirkkaaseen valokeilaan hän oli pian joutuva...
(Kotirouvat plaraavat kirjaa yleensä tässä vaiheessa sivulle 364 jossa alkaa kliimaksi) :
"Ei me emme saa!" Lypsäjätär vaikeroi.
Kreivi katsoi himon sokaisemilla silmillään lomittajaa suoraan ihaniin karsastaviin silmiin. Vasen silmä oli sininen ja oikea ruskea. Juuri tältä kreivin unelmien nainen näytti. Vielä muutama tiirikanpyöräytys ja Urmas onnistuisi avaamaan Purjo-Liisan siveysvyössä roikkuvan munalukon. "Oi rakkaani, kyllä me saamme!" Kreivi, vanha elostelija, tokaisi. Hän täyttäisi huomenna 36 vuotta ja menettäisi poikuutensa tänään tälle estoiselle neitsyelle. Lomittaja oli hieman Urmasta nuorempi ehkä 34 vuotias, mutta ikäisekseen kuitenkin hyvin kehittynyt, olihan Purjo-Liisan mummo syöttänyt häntä pullamössöllä 30 vuotiaaksi. Kreivin mielestä tyttö oli kuitenkin hieman liian hoikka, tämä kuitenkin korjaantuisi tytön päästessä kartanon läskisoosseille.
Lukko aukeni narahtaen. Se oli ruostunut, olihan tytön isävainaa asentanut sen viikkoa ennen kuolemaansa 20 vuotta sitten. Avain oli teillä tietämättömillä edelleenkin. Enää sitä ei tosin tarvittaisikaan, olihan lypsäjättären häpykarvoitus nähnyt äsken ensimmäisen kerran päivän valoa. Jostain syystä Urmaksella rupesi tekemään mieli homejuustoa... jokin sai sellaisen aistimuksen aikaiseksi, hän ei vaan keksinyt, että mikä se voisi olla.
Himot kuitenkin veivät voiton ja kreivi hyppäsi Purjo-Liisan päälle heinäkasalle ja juuri ennenkuin hän ehti survaisemaan vehkeensä riemurasiaan, hänen kikkelinsä ikäänkuin räjähti uudestaan ja purskautti märkää. "Pärkkele!" kreivi Mulgerssohn huudahti "onneksi Jorma Keppi tulee ensi viikolla!"
* * * T H E E N D * * * L O P P U * * * S L U T * * *
Tämä pokkari on Harlekiini-kirjasarjan myydyin painos ja voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1917. Kirja on klassikko ja vuodesta toiseen ja sukupolvesta toiseen naiset ovat tyydyttäneet romantiikan nälkäänsä sen innoittamilla fantasioilla. Kreivi Urmas Mulgerssohn oli aikansa kirjallisuuden seksisymboli ja myöhemmin innoitti myös elokuvateollisuutta filmaamaan onnettomia jäljitelmiä aiheesta. Mainittakoon mm. "Munkkiniemen Kreivi", "Tuulen Viemää" ja joukko Tauno Palo elokuvia
Vastaukset 5
Vanhimmat
*vaatii lesboversiota* siinä vois olla vaikka Hilja-maitotyttö :))) ki-toos *niiaa nätisti*
Historiallisen kuvauksen helmi. Näin autenttisen todenmukaisia tarinoita saa harvoin lukea. On se onni, että maastamme vielä löytyy herkän proosallisen tyylin osaajia.
aikoihin en ole nauranut näin paljon, olet suorastaan nerokkaan hauska:) kiitos tohtori lööörs tästä nautinnollisesta hetkestä:)
yours: AD/HD
taas pidenty ikä huomattavasti.. mie en kyl ole ihan varma onko siul ihan kaik kotona, mut väliäkös sillä :D
toivottavasti saamme lukea lisää tämän kirjailijan teoksia :) Mukaansatempaava tyyli, eihän lukemista voinut jättää kesken