"Harlekiini"-novelli 2

MERKONOMI GRUNDSTRÖMIN HURJAT SEIKKAILUT

Einari Grundström heräsi pää kipeänä lauantaiaamuna. Kipporvaari-esittelijän työ ottaa todellakin mehunsa... Eilinen esittely ei ollut poikkeus.
Cicciolina Kyllönen oli tilannut tuoreen muovipurkkiesittelijän jo kolmannen kerran peräkkäin kotiinsa. Nainen oli ilmeisesti todella huonomuistinen, koska taas tälläkin kertaa hän oli unohtanut postittaa kutsut ystävättärilleen. Joka kerta samainen rouva oli muistanut sovitun ajan myöhemmäksi, olihan jälleen kerran alusvaatteisillaan ovea aukaisemassa.
Rouva Kyllönen oli hemaiseva pakkaus, oikea jokaisen vävyn unelma anoppi. Hehkeä viisikymppinen roskakuskin leski. Jokatapauksessa tunnelma oli vaivautunut näissäkin illanistujaisissa. Einarin vatsaa kivisti. 35 kahvikupillista oli hänelle kyllä ehdottomasti liikaa. Myöhemmin olisi taas käytävä ostamassa tukusta närästyslääkettä, sen hän kirjoitti myös keltaiselle tarralapulle.

Hitaasti Einari nousi sängystänsä... pakaroita kivisti. Hän meni vessaan peilaamaan ahteriansa ja totesi niiden olevan mojovien mustelmien kirjomina. Cicciolina oli koko eilisen illan tunnustellut Einarin uusien housujen sametin laatua - ihmeen intensiivisesti ja kovakouraisesti. Mies ei myöskään ymmärtänyt miksi rouva oli pyytänyt häntä koko illan makuuhuoneeseensa, vaikka "standihän" oli rakennettu olohuoneeseen ja jokainen koulunsakäynyt merkantti tietää, että parhaiten tuotteeseen tutustuu tarkastelemalla sitä.
Grundström huokasi, olihan rouva Kyllösen kanssa sovittuna uusi esittely paremmalla tuurilla täksi illaksi.

Ilta koitti ja oli aika valmistautua uudelleen. Einari sonnustautui parhaimpaan slipoveriinsa ja niihin uusiin oransseihin vakosamettihousuihinsa jotka oli löytänyt alennuslöytökorista viidellä eurolla. Vielä kourallinen halpaa partavettä kasvoille ja myyntitykki oli valmis tekemään uransa parhaan tuloksen.
Cicciolina Kyllösen kartano sijaitsi aivan Ibizan keskustassa. Tuossa tuokiossa Einari soittikin jo ovikelloa. Oven takaa kuului naisten kikatusta... ainakaan ei tarvitsisi tehdä turhaa keikkaa!
Ovi aukeni ja hienostunut Cicciolina pyysi nuoren miehen peremmälle. Hieman Einaria häiritsi se, että rouva oli jälleen korsetti päällään. Kuitenkin vanhasta tottumuksesta "Eino" siirtyi olohuoneen puolelle länsisiipeen jonne alkaisi pian kasaamaan näyttävän näköistä esittelypöytää. Eivätpä menisi taaskaan kauppiksen somistustunneilla työllä ja tuskalla hankitut taidot hukkaan. "Ammattilainen on aina ammattilainen", Eikka ajatteli itsekseen.
Hämmennys oli suuri, kun olohuoneessa oli kymmenkunta alusvaatteisiin pukeutunutta naista. Oliko rouva mennyt taas sekoittamaan Kipporvaarin alusvaate-esittelyihin!??!?

"Nämä tässä ovat ystävättäriäni", Cicciolina sanoi ja katsoi merkitsevästi Einarin samettihousujen etumusta. Oliko miehellä jäänyt sepalus auki lähdön tiimellyksessä? Eikan poskille nousi puna.
"Tässä on Kyllikki Orlowski". Einarin eteen käveli 185 senttinen nainen stilettikorkokengissä.
"No hei!" amatsoninainen sanoi ja tarrasi miehen jo ennestään jomottavaa peppua.
Seuraava nainen käveli Eikan eteen ja alkoi löysentämään tältä rusettia. "Nimeni on Lady Helga Mällilä, mutta voit kutsua minua tänään Mistress Olgaksi. Olen sinun opettajasi tänään... Ai niin ja turvasana on sitten Infrastruktuuri!". Lady Helga (tai mikä se sitten taas olikaan) tarttui Einoa sieraimista vaativalla kahden sormen koukkuotteella ja talutti hämmästyneen miehen makuuhuoneeseen. Einari suorastaan heitettiin sängylle, jolla loikoili parikin kumiin pukeutunutta naista.
"Minkähän valmistajan rintaliivejä tänään esitellään?" Eikka pohti mielessään.
Hän sai käsiinsä suuren lasillisen juotavaa, jonka kumosikin nopeasti janoonsa. Juoma oli väkevää. Olisiko tämä nyt sitten sitä alkoholia, josta äitikin niin kovasti varoitteli. Varoitteli tietysti turhaan, olihan Eikka maistanut nuorisoseuran tansseissa 19 vuotiaana hörpyn kaverinsa Benjamin Wankerin ykkösolutpullosta, Ilta oli mennytkin sitten oksennellessa.
Naiset alkoivat raivokkaasti riisua vaatekappaleita miehen päältä. Onhan tämä tietysti rennompaa näin ja ehkäpä mallistossa on miestenkin kalsareita, olihan Eikan Jussi-merkkiset pierurysät jo aikalailla kuluneet. Mummo oli ostanut ne valmistujaislahjaksi. Siitäkin oli jo kulunut 12 vuotta. "Kylläpä aika kuluu nopeasti", mies mietti.
Alan rautaisena ammattilaisena Einari päätti aloittaa esittelyn samalla kun terävät punaiset naisten kynnet raapivat hänen vatsanahkaansa ja nipistelivät nännejä.
"Niin, Kipporvaarihan perustuu tiiviösysteemiin, mikä takaa elintarvikkeiden optimaalisen säilyvyyden..."
"Turpa kiinni!!!" Helga Mällilä tiuskaisi ja joku laittoi suukapulan tottunein ottein. Helga kutsui Cicciolinan luokseen. Tällä oli kädessään hunajapurkki ja pensseli. Tässä vaiheessa Einaria alkoi kuumottaa vähän joka paikasta. Viimeiset muistikuvat ennen filmin lopullista katkeamista olivat ajatuksia, että poikuus täytyy säilyttää... olihan hän vasta 48 vuotta.

Ensimmäiset aistimukset mitä Eikka tunsi seuraavana päivänä herätessään olivat lokkien rääkymistä ja kirkas auringon valo, joka poltti arkaa verkkokalvoa. Suu maistui silliaterialle. Hän tajusi makaavansa Ibizan hiekkarannalla repaleiset sammarit jalassaan. Kroppa oli kipeä ja hänen ihoaan vihloi... Iho oli punaisilla viiruilla - outoa ihottumaa?. "Tätä se liiallinen auringonotto teettää." hän mietti.
Ei auttanut kun nousta ylös. Nivusia kivisti ja ilmeisesti peräpukamatkin olivat yllättämässä, käveleminen oli todella vaivalloista.

"Kyllähän mä taidan jättää noi tuote-esittelijän hommat." ... ja se Einari Grundströmin päätös piti!

*** THE END ***