olen rehellinen ja kerron, että olen varma että kuulun autismin kirjon ryhmään ja siksi koen etten menetä siinä mitään, vaikka en löytäisi yhtään uutta ikäistäni ystävää. Luulen että olen mennyt liikaa mukaan sellaiseen mitä ns. tavaliiset ihmiset haluavat, mutta se ei todellakaan ole minua itseäni. Kun näen ulkona ikäisiäni pareja lenkkeilemässä minua alkaa ahdistaa, koska en koe tarvetta jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa!
Itseasiassa minun
Anonyymi-ap
3203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sellainen ajatusten jakaminen tuntuu turhalta ja tyhjänpäiväiseltä. Ainoat ihmiset joiden kanssa haluan ajatuksiani jakaa ovat minulle tutut työkaverit. Ymmärrän hyvin omaa äitiäni ja mummiani, jotka olivat myös sellaisia hyvin yksin viihtyviä! Siksi olisi ollut välttämätöntä kysyä jo monia vuosia sitten, mitä minä pidän elämässäni tärkeänä. Kun ulkopuoliset yrittävät tavallaan pakottaa minut samaan muottiin kuin he itse ovat, se aiheuttaa stressiä ja ahdistusta!! Niin ei saa kohdella ketään sellaista, joka kuuluu autismin kirjon ryhmään. En ole omiakaan tuohon ryhmään kuuluvia lapsiani vaatinut etsimään itselleen ystävää.!!
Minäkin tunnen itsestäni samoin. Sanoisin että en tarvitse siihen mitään lekurien diagnooseja toteamaan että "joo, sulla on se asperger". Minulle ei riitä pelkkä kaveruus vaan joko ollaan täysin erillään tai sitten ihan ystävätasolla tuttuja. Haluan skipata kaveruusvaiheen ja sukeltaa ihmissuhteissani suoraan syvään päätyyn. Elämässäni on nolla ihmistä keitä näen, jos tarkastelussa on vaikkapa se montako kertaa kuukaudessa näkee itselleni tärkeitä ihmisiä. Ihmisten seura on oikeastaan jopa tylsää ja ihmisistä rehottaa itsekeskeisyys.
Niin, en osaa oikein luottaa ihmisiin. Sekin on yksi este itseni ja muiden ihmisten välillä. Silti minua on joskus kehuttu jopa sympaattiseksi ja hyväksi tyypiksi. Voihan se olla pitänytkin paikkansa, mutta on muistettava että ihmiset myös muuttuvat ajan saatossa. On hyvin vaikeaa löytää ja kohdata minua kohtaan samanhenkisiä tyyppejä. Työelämä toimii siten että kärjistetysti sanottuna pitäisi olla ekstrovertti jolla on suu korvissa 24/7. Olla sellainen että ottaa niin sanotusti tilan ja tilanteen haltuun. Pitäisi olla niin karismaattinen, ylpeä, itsevarma ja teennäinen ettei mitään rajaa. Siksi en pärjää myöskään työmarkkinoilla, enkä elämässä muutenkaan. Olen silti korkeastikoulutettu ja äo-testin mukaan "melkein mensa", kuten sen yhden ohjelman nimi kuuluu.
läheisellä on autismi.. ymmärrän oman tilan tarpeesi ja muutenkin sinua. joskus mietin oisko itelläkin, mut ei oo sit ollu. muuta kyllä on. 🥹 ei täällä kukaan ole täydellinen . ja ne jotka itseään täydellisenä pitävät voi mun puolesta suksia vttuun koska ne on suht tylsiä. meidänlaista saunaseuraa ei kaikki saakkaan ;) mietit sillee.