sitä yritystä olis nyt takana jo jokunen kuukausi...aika jännä kun ei tärppää.joka toinen päivä ollaan vähintään kolmen kuukauden aikana harrastettu vauvanteko- puuhaa ja pikkunen olis enemmäkuin tervetullut tähän perheeseen.
joka kuukausi sitä aattelee, että nyt tärppää, mutta ei, niin ei. noh, eisais stressata. mitään ovistikkuja ei olla vielä otettu käyttöön...enkä varmaan niihin turvaudukkaan.
(vielä)
tiedän, että moni yrittää vuosia lasta, vaikka kummassakaan ei ole mitään vikaa, niillä ei vaan tärppää, mutta silti mun takaraivossa jyskyttää pieni pelko, että entäs jos minussa tai minun kihlatulla on jotain häikkää...asiahan tietysti selviäis, kun kävis tutkituttamassa kummatkin, mutta jotenkin se tuntuu kuitenkin niin epätodennäköiseltä. oon kyllä päättänyt, että jos puolenvuoden päästäkään ei pikkusta ala kuulua niin sitten kummatkin lääkäriin!!
noh, eikait tässä auta muu kuin jatkaa vain hommia=) toivottavasti pikkunén pian suotas meillekin...enskuussa täytän 21 v. mikäpä oiskaan parempi synttäri lahja,kuin raskaus =)
hyvää kesää kaikille...ja PLUSSA ONNEA =)!!!!
joka kuukausi sitä aattelee, että nyt tärppää, mutta ei, niin ei. noh, eisais stressata. mitään ovistikkuja ei olla vielä otettu käyttöön...enkä varmaan niihin turvaudukkaan.
(vielä)
tiedän, että moni yrittää vuosia lasta, vaikka kummassakaan ei ole mitään vikaa, niillä ei vaan tärppää, mutta silti mun takaraivossa jyskyttää pieni pelko, että entäs jos minussa tai minun kihlatulla on jotain häikkää...asiahan tietysti selviäis, kun kävis tutkituttamassa kummatkin, mutta jotenkin se tuntuu kuitenkin niin epätodennäköiseltä. oon kyllä päättänyt, että jos puolenvuoden päästäkään ei pikkusta ala kuulua niin sitten kummatkin lääkäriin!!
noh, eikait tässä auta muu kuin jatkaa vain hommia=) toivottavasti pikkunén pian suotas meillekin...enskuussa täytän 21 v. mikäpä oiskaan parempi synttäri lahja,kuin raskaus =)
hyvää kesää kaikille...ja PLUSSA ONNEA =)!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me ollaan yritetty pian kaks vuotta. Eikö se niin menny että vuoden yrittämisen jälkeen olis n 85% pareista raskaana ja toisen vuoden päästä sitte... jaa-a, aika moni. Mutta siis älä vielä herppaa, vasta vuonna 2006 ;) Onnea yrityksiin teille ja muillekki!
Me yritettiin miehen kans viis kuukautta ennen kuin tulin raskaaksi. Alussa kun päätettiin, että aletaan yritteleen vauvelia jos vaikka onnistais, totta kai ajattelin että kaikki tapahtuu vain sormia napsauttamalla.=) Että on tosi helppoa tulla raskaaksi ja että totta kai tulen HETI raskaaksi, mutta ei se sitten mennytkään ihan niin. Aina kun menkat oli vähänkin myöhässä, kävin ostamassa testin ja voi sitä surua kun testi näytti negaa. Alussa ajattelin vain koko ajan tulevaa vauvelia ja raskautta, mutta sitten kun yritystä oli jo takana jonkin verran, asia jäi jotenkin taka-alalle, enkä sitä joka päivä miettinyt. Ajattelin, että jos vuoden yrittämisen jälkeen en tule raskaaksi niin sitten lääkäriin. Mutta nyt olen onnellisesti raskaana. Raskaustestin tein vasta kun menkat oli lähemmäs neljä viikko myöhässä (en halunnut taas kokea pettymystä), piti tehdä kaksi testiä, kun en millään tahtonut uskoa, että vihdoinkin oisin raskaana.=) Minulla oli ollut raskausoireita yms. mutta ajattelin niitten olevan vain kuvitelmaa. Nyt sitten on raskausviikkoja jo 13 4. Ihanaa oli kuulla ensimmäisen kerran vaavin sydänäänet, silloin viimeistään se konkretisoitui, että on siellä mun masussa elämää.
Toivotan teille oikein paljon onnea yrityksessä ja toivon kaikkea hyvää! Ei kannata masentua liian aikaisin.
Me ei olla kihlattuni kanssa päästy vielä etes tuohon vaiheeseen, kun mietityttää niin moni asia... ja pelottaakin.
Haluaisin ihan kysyä,kun itsekkin olen aika nuori että kuinka sukulaiset suhtautuivat ja miten onko sinulla töitä ja opiskelut ohi? entä kihlattusi? entä pelkäättekö parisuhteenne puolesta? (miten kauan olette olleet yhdessä)
Minua pelottaa, ettei meille jää sen vauvan tulon jälkeen yhteistä aikaa.. Ollaan koko tämä melkein 3v. seurustelu oltu ku paita ja peppu.. Kyllä toki näen ystäviä, mutta meillä vaan on niin hauskaa yhdessä, ettei haluakkaan lähtee "tyttöporukalla" viilettää (toki joskus shoppailemassa pitää käydä)
Itselläni ei ole vielä töitä, kovasti kyllä haen.. ja opiskelemaan en ole enää hakenut.. luulisi kahdella ammatilla jotain töitä heruvan.. ei vaan ole vielä ilmaantunut. :( Kihlatullani on kyllä työpaikka ihan vakituinen, joten siltä pohjalta ihan ok.
Kyllä on vaikeeta kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä.. vauvakuume on todella kova ja tuntuu taas että masuja on joka puolella.. haluaisi kovasti itsellekin semmoisen masun ja pienen kääryleen.. mutta toisaalta miettii sitten onko sitä liian "nuori" vielä.. toki kyllä mä luulen että sitä "uraa", (jos semmosen haluaa )voi luoda sitten ne lapset tehtyään.
taisi nyt tulla melkonen romaani, mutta koittakaa kestää ;) ja ajatuksia/ kommentteja!
niin, ehkä se hieman myös pelottaa, mutta mä olen kyllä niin tarkkaan aatellu , että olen 100% varma, että me pärjätään!
mulla ei ole töitä, vaikka olen myös kovasti etsinyt niitä.mutta hei, kyllä suomessa pärjää.
vanhempani varmaan olisi, onnellisia puolestani...myös mieheni vanhemmat. en ole kyllä ikinä aatellu, että olisin liian nuori!!
vauvakuume minulla on kyllä ollu ainakin 2vuotta jo! =)
niin ja tiedän, että miehenikin on...hän on 25 vuotta. ja sanoo, että on jo "siinä" iässä, että juhlimiset on juhlittu, aika perustaa perhe=)
hän on valmis ja tiedän, että hyvä isä tulee hänestä!!
nyt, kun vain tärppäis...=)
Lapsen mukana tulee kuitenkin niin paljon vastuuta, että jos on pikkuisenkin epävarma omasta pärjäämisestään, niin kannattaa vielä odotella. Kyllä sen sitten sisimmässään tietää, kun on siihen valmis. Ilman pähkäilyjä.