Oot varmaan kasvanut vahvan äitihahmon / alaisuudessa tai isän joka ei ole antanut olla herkkä. Siksi oot vähän jäänyt pikkupoikamaiseksi. Tarviit jonkun joka ohjeistaa kuinka selvitä hengissä. Tunteitasi et juurikaan osaa tuoda julki. Koska sinulta ei koskaan vaadittu sitä. Et pyydä apua koska pelkäät että sinut tuomitaan. Tosiasia kaipaa vaan syliä ja rakkautta. Mutta peität sen kovaan kuoreen ja uhoamiseen. Esität vahvempaa kuin tosiasia olet.
Vaikutat mies siltä että tarvitset naisen joka pitää susta huolta
Anonyymi-ap
32530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kaikki kuvaukset meni pieleen.
Harmi. Ota uudet kuvat.
Nyt meni osittain oikein, osittain ei, siis minun kohdalla tuo analyysi.
En pyydä apua koskaan jos ei ole pakko. Kyllä tunteet osaan tuoda julki mutta sen olen opetellut vasta vähän aikaa sitten. Sitä ennen ei ollut tapana.
En uhoa, ei kuulu tapoihin. Olen umpirealisti, teen sen mihin tiedän että pystyn. Muusta en edes puhu tai uhoa. Kun puhun silloin tiedän että onnistun, olen laskelmoinut asiat niin.
Olen vahva kyllä olosuhteiden pakon opettamana mutta joskus olisi kiva olla vaan ihan heikkopeikko myös. 🦊
Hienoa että olet löytänyt itsesi.
Haluan ja tarvitsen naisen, joka pitää minusta huolta ja rakastaa. Olen kasvanut ympäristössä missä minusta ei välitetty, ei huomioitu tarpeista, ei rakastettu jne. Minut on kasvatettu, että asioista ei puhuta ja tunteita ei saa näyttää. En ole saanut viettää kunnollista lapsuutta niin täytyy nyt aikuisena viettää lapsuutta. En pyydä apua koskaan, se on opittu taito lapsuudesta, kun ei ole tarpeisiin vastattu. Olen jäänyt elämässäni vaille rakkautta ja syliä. Olet oikeassa. Sitä minä tarvitsen enemmän, kuin mitään muuta. Olen kokoajan ns puolustuskannalla ja valmiina hyökkimään, jos koen ulkopuolista uhkaa. Olen kovan kuoren alla todella herkkä sydämellinen ihminen. Minun on hankala luottaa ihmisiin ja niiden hyväntahtoisuuteen, mutta jos joku onnistuu voittamaan luottamukseni niin se on sen arvoista.
Kosketti tuo avautumesi, Varmaan monella on samanlaisia kokemuksia, ajatuksia, vaikka perusturva olisikin ok. Pitää pärjätä omillaan, ei tunteilla. Kaikkeen tottuu.
Ei minusta ole tuollaiseen rooliin. Se mitä minä haluan on ystävyyssuhde ikäiseni miehen kanssa.
Omat lapseni ovat aikuisia ja työkseni haluan hoitaa alle kouluikäisiä lapsia.
Senkun larppaat mies tomeraa päikkytädiksi halajavaa naista jos se pitää pois pahanteosta
Mun osalta pitää melko pitkälle, mutta ei kokonaan paikkansa. Mutta tuollaiselle miehelle on vain haitallista, jos on nainen, joka kädestä pitäen paapoo miestä, että miten eletään. Se olisi silloin vain jatkumoa äitisuhteelle. Tuollaiselle miehelle olisi parempi sellainen nainen, joka saa miehen uskomaan itseensä sellaisena kuin on ja luottamaan omiin valintoihinsa. Tuollainen mies tarvitsee kannustamista ja rehellisyyttä, ei paapomista ja riippuvuutta toisesta.
Siis eihän se huolehtiminen tarkoita mitään
paapomista sun muuta sellasta.
Vaan just tuota kannustamista ja että näyttää kuinka toinen oikeasti selviää ja pärjää,
vaikkei ite uskokaan.
Huolehtia lempeydellä, lämmöllä,
läheisyydellä ja rakkaudella.
Välillä tosin sekin satuttaa vaikkei
haluaisi ja tarkoittais.
~ nainen joka haluis näin miehelle
Tuossa olet oikeassa. Jos toinen osapuoli ajattelee liikaa itseään, eihän hän edes tajua mitä toinen tarvitsisi, mikä pahimmillaan johtaa itsensä sulkeutumiseen. Aivan jokainen tarvitsee rakastavaa huolehtimista ja läheisyyden tunnetta - välittämisen tunnetta. Aivan välttämätöntä on minunkin se hänelle naiselle osoittaa.
Osaan kyllä olla ja ajatella liiankin itsenäisesti. Äiti-suhteessa ei ole mitään vikaa. Ainoastaan viimeisimmässä suhteessa koin, etten voi olla oma itseni. Karsastan ajatusta, että joku pitäisi minusta yksipuolisesti huolta. Kyllä se pitää olla molemminpuolista. Sama kun koko suhteessa, asiat pitää olla tasapainossa, olla samalla viivalla, ei onnaa muuten.
Monet ovat kuin kerroit.
Ei tarkoita etteikö se tuntuisi hyvältä.
Tuntuuhan se
Hyvä, mutta voisi tuntua vielä paremmalta jos hänkin pitäisi sinusta huolta.
Ei lähellekkään osu tämä analyysi.
Mutta tuumasit kuitenkin hetken tätä miehen äidillistä ja lämminhenkistä avausta?
Kyllähän parisuhteessa otetaan rooleja, jotka vaihtelevat ja ollaan toisinaan ns. "vanhempia" toiselle. Minusta olisi vaikeaa olla "äitinä" miehelle. Olen suurimmaksi osaksi isän kasvattama. Ymmärrän miehen heikkouksia, mutta enemmänkin laitan asioita eteenpäin ja kannustan. Olen herkkä itsekin.
Tai sit et vaan tunne mua ja vedät johtopäätöksiä, kun et edes keskustele kanssani.
Mies on mies, hallittu raivo, korvaa kaikki narsissit.
Ja juuri sinustakin tämä äidin syliä kaipaava mies kirjoitteli? Ei varmasti halua keskustella kanssasi se nainen jonka näissä makaabereissa avauksissa näet. Et varmaa itse ymmärrä että miks
Voi esim. Soittaa tai tekstaria, että tällaista on tulossa. Voi hieman valmistautua.
...
Ihastun kiusaajiin jotka esittävät empaattista ja kiinnostunutta. Se rikkoo lisää.
Tämänkin diagnoosin pohjalta on melko väärin
että Synnyn pillullisena enkä pallilisena
Sillä tämä kuvaus niiku moni muukin miehille kirjoitetut tekstit osuu siihen millainen olen persoonana ja luonteena .
Minua myös luulaan kirjoittamani tekstin perusteella usein mieheksi ... kehoni yläosa on enenmän miehen kuin naisen yms ...
On tämä Ikuinen ristiretki kahden sukupuolen välissä ..
Terveisin muu eli intersukupuolinen .
Tällä palstalla luullaan tasapuolisesti kaikkia miehiksi, siitä ei ainakaan kannata murehtia
Hienosti vakuutit mies ainakin itsesi🤦♀️
Itse en esitä mitään. Oon vaan hiljaa. En ole mikään vauva. Se on naisen tehtävä huolehtia miehestään ja rakastaa. Ei se ole mikään erityisryhmiin kuuluvien miesten tarve. Vai pahaa miestäkö naisten tulisi kaivata ja olla samalla itse pahoja ja itsekkäitä?
Mutta kun ei ole mitään tarvetta rakastaa ja huolehtia yhdestäkään miehestä. Siksi vain ystävyysuhde on mahdollinen ja vain samaa ikäluokkaa olevan miehen kanssa. Se ei ole mahdollista yhdenkään paljon nuoremman kanssa!
Itse asiassa ei ole mitään tarvetta löytää edes kaveria tai ystävää elämääni. Yksin oleminen on parasta elämää!
Niin on tapana
Kelpais