Taisin itse mokata seksielämän nykyisen avomiehen kanssa. Ollaan oltu yhdessä yli 2,5 vuotta ja alussa harrastimme seksiä suht. paljon, mutta en ollut tottunut jatkuviin kiehnauksiin ja huomionosoituksiin edellisissä suhteissa. Torjuin siis usein vaivautuneen meiheni lähestymiset ja tästä syystä hän (ihan ymmärrettävästi) vähensi yrityksiään ja meillä seksikerran vähenivät yhteen kertaan kuukaudessa.
Soimaan itseäni jatkuvasti tuosta ja asiasta ollaan puhuttu. Parhaillaan yritän opetlla tekemään aloitteita rennosti ja lopettaa itseni häpeämisen, koska mies jaksaa aina kehua ulkonäköäni ja kroppaani. Mokasin siis itse, mutta yritän tätä myöskin korjata. Mies sai minut haluamaan läheisyyttä ja jätti sitten kaipaamaan sitä :(
Juuri äsken olimme festareilla viikonlopun ja siellä rakastelimme kaksi kertaa (aamuisin selvänä). Tämä on jo huikea parannus aikaisempaan :D
Onko muilla samoja kokemuksia, että torjui miestä vaistomaisesti, koska aikaisemmat äijät eivät olleen tarpeeksi läheisiä tai ottaneet huomioon tarpeeksi?
Soimaan itseäni jatkuvasti tuosta ja asiasta ollaan puhuttu. Parhaillaan yritän opetlla tekemään aloitteita rennosti ja lopettaa itseni häpeämisen, koska mies jaksaa aina kehua ulkonäköäni ja kroppaani. Mokasin siis itse, mutta yritän tätä myöskin korjata. Mies sai minut haluamaan läheisyyttä ja jätti sitten kaipaamaan sitä :(
Juuri äsken olimme festareilla viikonlopun ja siellä rakastelimme kaksi kertaa (aamuisin selvänä). Tämä on jo huikea parannus aikaisempaan :D
Onko muilla samoja kokemuksia, että torjui miestä vaistomaisesti, koska aikaisemmat äijät eivät olleen tarpeeksi läheisiä tai ottaneet huomioon tarpeeksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen ollut mieheni kanssa kuusi vuotta ja olin kanssa aluksi sellainen, että torjuin tahattomasti hänen lähentelynsä ja vieläkin on vaikea sitä aina sulattaa vaikka koko kroppa huutaa kosketusta. Minulla kun ei ole ollut koskaan ollut fyysistä hyvänä pitoa takana, ei kotonakaan koskaan halattu, siitä tämä ongelma. Mieheni tosin on koko ajan ymmätänyt tämän tietyn estoisen minäni ja ei ole siitä ottanut itseensä vaan jatkanut samaan malliin.Hänelle siitä hattua nostan. Nyt meidän seksielämä on parempaa kuin koskaan ennen, ajoittaisista estoista huolimatta. olen oppinut rentoutumaan huomattavsti ja joskus kun taas on vaikea rentoutua, osaamme jo nauraa sille.
Ikäkin tekee tehtävänsä ja antaa itselleen luvan rentoutua eikä vain vaadi koko ajan jotain. Kyllä se siitä kun työstät asiaa pääsi sisällä.
Mulla on muuten sama ongelma paitsi että olen sinkku kun tuo asia on tuhonnut kaikki mun suhteeni. Haluan kosketusta ja olla lähellä, mutta en vain osaa ottaa sitä vastaan kun en ole siihen koskaan tottunut. Eikä yhdelläkään miehellä ole kärsivällisyyttä edetä hitaasti ja jaksaa mun kanssa että avautuisin. Siksi olen lopettanut yrittäminen jo monta vuotta sitten.
Kai minä olen sitten onnekas, koska olemme edelleen yhdessä, eikä ero ole koskaan ollut esillä tuon asian takia. Täytyy minun nyt vain yrittää ja yrittää.. kyllä se pikkuhiljaa sieltä tulee kun saa vaan nämä typerät "lukot" auki päässä :)
Toivotaan että joskus, kun sitä vähiten osaat odottaa, tulee joku mies ja vie jalat altasi :) näinkin voi käydä..
Joku lohtu tuokin, etten näköjään ole yksin..
Olen myös kasvanut perheessä, jossa ei kosketeltu paitsi korkeintaan selkäsaunan muodossa. En koskaan nähnyt vanhempieni pitävän toisiaan hyvänä eikä minua koskaan halattu jne.
En oppinut ottamaan vastaan hellyyttä, saati antamaan sitä muille.
Yhden kerran kokeilin seurustelua, se kesti kolme vuotta kunnes päätin sen itse huomattuani, etten muuksi muutu..
En vain opi kosketukseen, minulle seksi oli lähinnä ahdistava asia jota pyrin välttelemään viimeiseen asti.
Kyllähän siitä ajoittain osasin jopa nauttiakin, mutta äärimmäistä keskittymistä se vaati.
Nykyään olen jo sinut ikisinkkuuteni kanssa, kaikkia ei ole luotu suhteeseen ja niin olkoon:)