Että suurinosa ihmisistä ei koe koskaan suurta rakastumista.
Ihastutaan, tullaan juttuun, viihdytään yhdessä, seksi on tyydyttävää, ei ole ongelmia, mennään naimisiin, tehdään lapset, ollaan tyytyväisiä elämään, arki rullaa sujuvasti... kunnes jompikumpi kohtaa sen ensimmäistä kertaa elämässään, rakastuu täysillä.
Siksi en lähtisi syyttelemään, jos joku jättää entisen uuden takia. Rakastuminen on niin iso ja harvinainen juttu, että harva pystyy sanomaan sille Ei.
Ihastutaan, tullaan juttuun, viihdytään yhdessä, seksi on tyydyttävää, ei ole ongelmia, mennään naimisiin, tehdään lapset, ollaan tyytyväisiä elämään, arki rullaa sujuvasti... kunnes jompikumpi kohtaa sen ensimmäistä kertaa elämässään, rakastuu täysillä.
Siksi en lähtisi syyttelemään, jos joku jättää entisen uuden takia. Rakastuminen on niin iso ja harvinainen juttu, että harva pystyy sanomaan sille Ei.
Vastaukset 99
Vanhimmat
En ole vakuuttunut siitä, että kaikki edes kokevat rakastumisen samalla tavalla. Kun ihmiset puhuvat rakkaudesta, kaikilla on sille oma määritelmänsä.
Rakastuminen on minusta eri asia kuin rakkaus. Ihminen voi rakastaa vaikka sataa yhtä aikaa, mutta rakastuminen kohdistuu vai yhteen ja on seksuaalista.
Tuo oli typo. Tarkoitin tietenkin rakastamista. Ne todellakin ovat ihan eri asia.
Mitä tarkoitat sillä että rakastut johonkin ihmiseen? Ei sellaista ole olemassa. Tarpeeksi älykäs ihminen sen ymmärtää.
Kyllä siitä on syytä syyttää, jos lupaukset säretään. Se on tasan niin yksinkertaista.
Jos vintti käy niin himmeällä, ettei asiaa ymmärrä tai sille ei peräti mitään voi, on siltikin avoimena kysymys: miksi on muuta kenellekkään lupaillut, vaikka ei luoauksiaan pidä.
Rakastuminen ei ole mikään syy. Se on tuollaisessa tilanteessa seuraus huonoista valinnoista ja/tai huonosta ihmisestä.
Jos lupaa 20 vuotiaana alttarilla rakastaan loppuelämänsä, niin ei sitä enää viiskymppisenä muista miksi niin teki. Sehän on ihan eri ihminenkin 30 vuodessa. Sinä et osaa keskustella tappelematta ja nimittelemättä muita. Olet kouluttamaton ja sosiaalisesti lahjaton.
Olet armoton ja ymmärtämätön. Sinulta puuttuu elämänkokemusta.
Mitäs urpo lupaat typeriä jo 20-vuotiaana ja sitten vielä unohdat että miksi?
Onko pakko kuseksia omiin ja muiden muroihin?
Vai luuletko että myös se 40-vuoden pankkilainakin vaan unohdetaan, kun sulle tulee hallitsematon ja pakottava tuntemus ettei enää huvita maksella sitä takas?
Nimittely ei ole tappelua. Urpo on urpo ja tyhmä on tyhmä. Jos kovasti hinkuat imartelevampia adjektiiveja, niin toimi niiden arvoisesti. Tyoerät ideat ja huono moraali ei niihin oikeuta.
Ja sitten toi tappelu: olen eri mieltä ja jos se on sinusta palstan idea, että tänne voit heittää typeriä juttuja kuulematta muuta kuin niiden ylistystä, niin olet väärässä. Jotkut meistä on katsos moraalisia ja rehellisiäkin ihmisiä.
Tappelu se ei ole.
Väittely ehkä, joskin sekin edellyttäisi laadukasta argumentointia, mitä osaltasi ei ole näkynyt. Joten ei - tämä ei ole väittely.
Kouluttamaton ja sosiaalisesti lahjaton on myös yhtä perusteettomia toiveajatteluun perustuvia projektioita, kuin alkuperäinen väittämäsi. Tarviiko näitä kommentoida, vai ymmärsitkö jo asian?
Kun on rakastunut niin vintti tosiaan käy himmeellä. Tämä on tosi.
Ei taida sulle löytyä vastaväittäjää näiltä markkinoilta. Sun täytyy voittaa kaikki muut argumentaatiossa. Koska sinä et voi hävitä keskustelussa,etkä muutenkaan.
Pankkilainaa ja ihmissuhteita ei voi verrata. Vaikutat ihmiseltä joka on ymmärtämätön ja jolta puuttuu armollisuutta muita kohtaan ja elämänkokemusta. Vaikutat myös asettuvan muiden yläpuolelle. Se ei tee ihmisestä tyhmää tai moraalitonta, että hän eroaa kumppanistaan. Sinulla on todella mustavalkoinen ajatusmaailma.
Päinvastoin.
Olen rehellinen enkä kutsu mustaa valkeaksi koko elämänkokemukseni tuoman viisauden perusteella.
Se ettei se ehkä tunnu kivalta, ei ole armottomuutta.
Olet mustavalkoinen ajatusmaailmastasi. Mustan ja valkoisen lisäksi on muitakin sävyjä. Et ole kovin hyvä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Joku voi esimerkiksi olla homo- tai biseksuaali, ja on joutunut pakosta olemaan suhteessa toista sukupuolta olevan kanssa ja vapautuu vasta myöhemmällä iällä.
No nyt se tiedetään.
Joten eiköhän toimita sen mukaan:
Jos ei näe, ei edetä niinkuin nähtäisiin vaan perustetaan eteneminen muihin luotettaviin havaintoihin, jotka ei edellytä näkemistä.
Kun ollaan rakastuneita, ei perusteta etenemistä havaintoihin joita rakastuminen vääristää ja estää näkemästä.
Kun ollaan vihaisia, ei perusteta toimia johtopäätöksiin jotka vihaisena vääristyy.
Ei ollenkaan vaikeata logiikkaa.
Viisaat ihmiset eivät yleensä väitä olevansa sitä ja kykenevät asettumaan monenlaisten erilaisten ihmisten asemaan heitä tuomitsematta ja heidän yläpuolelleen asettumatta.
Millä perustelet sen että rakastuneena tai vihaisena havainnot aina ja kaikilla vääristyvät? Tunteet kertovat jotakin ihmisen suhteesta maailmaan. Vihaisuus voi olla oikeutettu ja rationaalinen tunne, jos on tullut esimerkiksi kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Jos ei näe, joku voi laittaa yllättävän ja ennakoimattoman esteen tiellesi.
Tottakai voi verrata - molemmat on lupauksia.
Esimerkiksi: lupaus olla pettämättä on lupaus ja sen rikkominen on verrattavissa ihan loogisesti mm. lainasopimuksen rikkomiseen, joka on efektiivisesti lupaus lainasta ja sen takaisinmaksusta. Eihän edes pankki anna lainaa, jos se epäilee ettet maksa tai pysty maksamaan sitä takaisin.
Ihmissuhde parinmuodostuksessa ei myöskään ole pelkkä tunnekysymys. Myös se perustuu sovituille asioille, kuten vaikka koskien edellisen esimerkin pettämistä. Siihen liittyy myös ne lapset ja puoliso, jonka elämään sopimuksen vaikutukset ovat hyvin huomattavia. Ja siihen voi liittyä se pankkilainakin
Mielestäni jotkut pankkilainan maksuvaikeudet ovatkin vaikutuksiltaan psyykkisesti ihmiselle usein mitättömämpiä kuin vaikka lapsiperheen hajoaminen. Voihan lainat olla vain yksi pieni osa tuota hajoamista.
Neliraaja jarrutus ja denialismi ei myöskään tee argumenteistani ymmärtämättömiä. On kuitenkin tunnetusti helppo tapa torjua epämiellyttäväkin totuus hyökkäämällä totuuden puhujan henkilöön. Tästä on jopa käsite ad hominem. Tuo kattaa hyvin esitetyt arvelut ymmärtämättömyydestä, armottomuudesta tai elämänkokemuksesta.
Tuo väitetty tuntemus muiden yläpuolelle asettumisesta taas on kaiketi enempikin itsetunto-ongelma tai sen projektio, kuin mitään muuta. Mielipiteeni ei viittaa mitenkään kokemuksiini tai nojaa saati ole lausuttu mistään positiosta. Ei ylhäältä eikä alhaalta. Kutsun silti tyhmää tyhmäksi, väärää vääräksi jne. Se on ensisijaisesti selkeää.
Mainittu "kumppanista eroaminen" on nyt kyllä mielestäni eri asia, kuin avauksen kuvaus parisuhteesta, jossa yhteydessä oli kyse lupauksesta ja nähdäkseni jopa lapsista ja perheestä. Joillekin kumppanihsn voi olla myös koira, joka on oikein hyväkin kumppani moneen juttuun ja tekemiseen. Asia on siis "kumppanien" kanssa ilmeisen eri, kuin keskustelun avauksen tilanne ja perhe.
Oliko mustavalkoinen ajattelu joku syytös?
Maailmassa on kuitenkin mustaa ja valkoista niiden harmaasävyjen lisäksi, mutta kaikki ei ole silti harmaan sävyjä tai sellaisiksi seliteltäviä. Mustan kutsuminen mustaksi on ihan perusteltua kaikista muista harmaan sävyistä huolimatta.
Ja näinhän olen nyt tehnytkin.
En puhunut itsestäni. En ole perheellinen tai ketään jättämässä. En jaksa lukea pitkää viestiäsi. Sinä vaan tappelet täällä.
Pakottava tarve voittaa ei ole sama asia kuin argumentoida laadukkaasti tai esitellä ajatuksensa selkeästi.
Eikä tässä ole minulle edes kyse voittamisesta tai häviämisestä.
Olen vain eri mieltä.
Niin ja jatkoit juttelua jonkun toisen kanssa. Minä joka sanoin sinua sosiaalisesti lahjattomaksi olin ulkona lenkillä...
Minulla ei ole itsetunto-ongelmaa mutta sinulla on se ongelma, että asetut muiden yläpuolelle.
Ei millään pahalla mutta vaikutat aspergerilta sen stereotyyppisessä muodossa. Pankkilainaa ja rakastumista ei voi verrata. On monia tilanteita, joita ei voi ennakoida ja jotka ovat olleet myös yhteiskunnan säätelemiä. Joku homoseksuaali on voinut pakosta joutua menemään naimisiin toisen sukupuolen edustajan kanssa ja on vapautunut vasta myöhemmällä iällä. Se että sinä nimittelet ihmisiä typeriksi ja moraalittomaksi, ei saa sinua kuulostamaan viisaalta.
Kovasti väitteitä minusta, vaikkei kyse ole koko keskustelussa minusta.
Oletko ajatellut, etten ole asettunut yhtään kenenkään asemaan?
Tai oletko pohtinut koskaan, että aloituksen kuvaama tilanne ja toiminta on hyvin itsekästä?
En ole nähnyt keskustelua lasten asemaan asettumisesta, saati sen puolison. Vielä vähemmän mummojen, vaarien tai ystävien. Ikäänkuin koko näkökulman aloituksen asiaan tulisi pyöriä vain aloituksen rakastujan (yhden yksilön) tuntemuksen ympärillä.
Mielestäni kirjoitelma kuvaakin oikein hyvin miten merkityksettömiä kaikkien muiden osallisten tuntemukset ovat ja miten vähän niillä on merkitystä taeinan toimijalle.
Tältä pohjalta aika yllättävää, että minä olenkin se joka ei osaa asettua (oikeaan) asemaan?!!
Sivusta- Mä kyllä komppaan sua tässä keskustelussa. Ehdottomasti samaa mieltä! Mun mielestä sitoutumiskyky mitataan siinä jos rakastuu toiseen tahtomattaan. Vaatiihan se myös tietoisuuden tilan siitä, ettei se rakkaussuhde välttämättä tulisi kestämään tai olisi kuitenkaan lopulta toimiva. Miksi heittää toimiva suhde pois, jos tilalle saa muutaman vuoden huuman ja luultavasti rikkoo läheisen ihmisen jonka on jättänyt toisen vuoksi.
Viisaat ihmiset myös kokevat usein ongelmalliseksi viestiä tyhmien ihmisten kanssa, koska koko keskustelu muuttuu yleensä sarjaksi tunneohjautuvia psykologisia torjuntareaktioita, joiden johdannaisten siivoamisen oletetaan olevan sen viisaan tehtävä tai ongelma.
Miksei asiasta voi puhua menemättä henkilöön?
Vai onko nyt kyse siitä, että avauksen asia on henkilö ja eriävä mielipide tuomitsee tuon henkilön, joka luuli saavansa päänsilitystä ja hyväksyntää?
Vaikutat niin mainiolta ihmiseltä, että olisi kiinnostava tutustua iästä tai sukupuolesta riippumatta ja ihan ihmisenä. Kaltaisiasi tapaa todella harvoin ja se on harmi. Noin syvää ja tietoista realismia harmillisen harva uskaltaa tai haluaa kohdata. Arvostan todella paljon. T.outo nainen
Sivusta kommentoin, oli hyvä kommentti 😀
Et anna itsestäsi viisaan ihmisen vaikutelmaa.
Koska havainnot aina ja kaikilla vääristyvät. Sillä on nimi: subjektiivinen kokemus.
Tunnereaktiot erityisesti vääristävät yksilön havainnointia ja johtopäätöksiä. Markkinointi on pääsääntöisesti rakennettu tämän premissin ympärille. Päätökset tulisikin siksi tehdä sitä neutraalimmassa mielentilassa, mitä tärkeämpiä ne ovat.
Toisaalta myös pelkkä sensorien ylikuormitus on yksi tapa vääristää havainnointia. Tätä käyttää mm. taikurit tai varkaat hyväkseen monella tavalla. Havainnointi ei ole ihmisellä objektiivista eikä lähelläkään sitä rdim. juuri ylikuormitustilanteessa.
Myös väsymys on yhdenlainen ylikuormitustilanne.
Tunteet voi kyllä olla perusteltuja, mutta se ei tarkoita että ne aina olisivat - tai että edes yleensä. Addiktiot lienee pahimpia vääristymiä asiasta, jolloin tuntemus on kategorisesti väärä.
Siksi tuntemus ja etenkin johtopäätös ja sitä seuraavat toimet on ymmärrettävä arvioida neutraalissa tilassa, ellei ole harjaantunut kompensoimaan omien tuntemuksiensa vaikutuksia heti itse tilanteessa.
Olen sanonut tässä keskustelussa tämän aiemminkin. Joku voi esimerkiksi rakastua oman sukupuolensa edustajaan ollessaan liitossa toista sukupuolta olevan kanssa. Tämä puoli on voinut olla hänessä torjuttuna.
Aloittajan kuvaama toiminta ei ole välttämättä itsekästä ollenkaan. Olet kova leimaamaan muita ja asettumaan yläpuolelle. Se yläpuolelle asettuminen paistaa rivien läpi.
Tunteet ovat suhteita ympäristöön. Ne voivat olla rationaalisia ja objektiivisia.
Tuota, en yritä kuullostaa viisaalta. Miksi yrittäisin?
Moraalittomuus ja typeryys on käsitteitä, jotka kuvaavat osuvasti juuri keskusteltuja aiheita tai arvoja.
Enkä ota pahalla arviotasi aspergeriydestä, kiitos kommentista.
Voiko olla niin, että rivien välissä näkyy nyt heijasteita ihan jostain muusta?
En kettuile - kysyn, oikeasti.
Moraalittomuus ja typeryys eivät kumpikaan kuvaa moniakaan ihmisiä, joilla on ollut sivusuhde tai jotka eroavat. Kuten nyt vaikka homoseksuaali, joka löytää itsensä myöhemmällä iällä.
Onhan ihmisellä kaikenlaisia impulsseja.
Miten tämä tilanne eroaa niistä lukemattomista muista tuntemuksista, joiden hallinta tai torjunta on vähintäänkin suotavaa tai niistö joiden katsotaan yleisesti jopa olevan velvollisuus?
Kätevää...sinusta tulikin nyt uhri
Ihmisen seksuaalisuus on hyvin tärkeä osa ihmistä. Jos joku on joutunut ympäristön pakottamana menemään naimisiin oman sukupuolensa edustajan kanssa vaikka on lesbo tai homo, on täysin ymmärrettävää eroaminen myöhemmin. Asia voi näkyä liitossa esimerkiksi seksuaalisina vaikeuksina tai seksittömyytenä. Ei ole kyse mistään satunnaisesta impulssista, jos ihminen on gay. Jotkut ovat pettäneet kumppaniaan siksi, että parisuhteessa ei ole ollenkaan seksiä tai se on epätyydyttävää. Se on täysin ymmärrettävää, että ihminen voi päätyä pettämään, jos takana on esimerkiksi 10 vuoden seksitön liitto. Sen lisäksi voi olla, että sielunkumppaninsa kohtaa vasta myöhemmällä iällä. Se ei ole mikään satunnainen impulssi, jos rakastuu syvästi toisen sieluun.
Hys, ei saa häiritä, hän haluaa nyt uhriutua.
Ihana selitys: "Olin pihalla." 😂
Kiitos. 😁
Meillä on ilmeisen erilainen käsitys sitten sekä moraalittomuudesta että typeryydestä.
En koe olevani mikään uhri - olenhan ihan omasta tahdostani ja tietoisesti tässä keskustelussa mukana.
Edellä esittelin siis havainnon.
Uhrius oli siis liian pitkälle menevä ja ilmeisen väärä johtopäätös lausumastani.
Eihän sellainen ihminen ole typerä tai moraaliton, joka on esimerkiksi joutunut menemään naimisiin toista sukupuolta olevan kanssa ympäristöön liittyvistä syistä vaikka on homoseksuaali ja joka sitten myöhemmin vapautuu. Sellainenkaan ihminen ei ole moraaliton tai typerä, joka elää vuosia seksittömässä liitossa ja sitten löytää itselleen onnen jonkun muun sylistä. Niitä inhimillisesti ymmärrettäviä syitä on lukuisia, miksi jollakulla on sivusuhde tai ero tulee. Sen lisäksi samaan ihmiseen mahtuu monia eri puolia samaan aikaan. Ihminen jolla on sivusuhde, voi olla erittäin lojaali ja luotettava ihminen ja hyväsydäminen ja avulias lähimmäinen. Yhtä hyvin se parisuhteen näennäisesti moraalinen osapuoli voi olla vaikkapa tunnekylmä tai narsistinen tai mitä muuta hyvänsä.
Tämä tyrkyttämäsi gay, lesbo, trans, homo selitys ei muuta alkuperäisen tilanteen lähtöasetelmaa eikä moraalista positiota yhtään mihinkään.
Tuo ei ole siis mikään selitysten vapaalippu.
Esim. gay on siis yhtä lailla vastuussa kuin hetero tai kuka vain muu ihminen tekemisistään, lupauksiataan ja valinnoistaan.
Jos ja kun, kuten näihin ryhmiin kuuluvat ihmiset toivovat, lähestytään asiaa tasa-arvoisesti ihmisten kesken, ei myöskään ole mitään syytä "ymmärtää" kenenkään ihmisen tekemää ratkaisua eri tavalla perustuen vain kyseisen yksilön sukupuoliseen suuntautumiseen.
Ei voi olla puhdasta tasa-arvoa ja jotain spesiaaliyksilöiden kuplaa yhtä aikaa olemassa, vaikka jopa tätäkin aivopierua niin kovasti jotkut jaksaa esittää.
Hyi, vastenmielinen ajatuskin, joka voisi toki olla vieläkin vastenmielisempi jos uhriutuisin jonkun muun puolesta. 😂
"Kovasti väitteitä minusta, vaikkei kyse ole koko keskustelussa minusta."
Paitsi että toistuvasti tuot suoraan ja rivien bälistä esille itsesi - sen miten viisas ja moraalinen ja älykäs mielestäsi olet.
"Oletko ajatellut, etten ole asettunut yhtään kenenkään asemaan?"
Sen huomaa.
"Tai oletko pohtinut koskaan, että aloituksen kuvaama tilanne ja toiminta on hyvin itsekästä?"
Ei ole välttämättä millään tavalla itsekästä. Sen lisäksi samaan ihmiseen mahtuu eri puolia - itsekkyyttä ja epäitsekkyyttä. On myös hyvä asia olla terveellä tavalla itsekäs.
"En ole nähnyt keskustelua lasten asemaan asettumisesta, saati sen puolison. Vielä vähemmän mummojen, vaarien tai ystävien. Ikäänkuin koko näkökulman aloituksen asiaan tulisi pyöriä vain aloituksen rakastujan (yhden yksilön) tuntemuksen ympärillä."
Aloittaja tosin sanoi, ettei aloitus kuvaa hänen tilannettaan.
"Mielestäni kirjoitelma kuvaakin oikein hyvin miten merkityksettömiä kaikkien muiden osallisten tuntemukset ovat ja miten vähän niillä on merkitystä taeinan toimijalle."
Puhutko nyt yleisellä tasolla vai nimenomaan tästä aloituksesta?
"Tältä pohjalta aika yllättävää, että minä olenkin se joka ei osaa asettua (oikeaan) asemaan?!!"
Kuten et osaakaan ottaa monia eri näkökulmia samaan aikaan.
Kaikki te olette sivusta. Minä ap oon niin laiska, etten jaksa teidän pitkiä kommentteja lukea. Keskustelupalstalla asiat pitää sanoa ytimekkäästi.
En tyrkytä mitään, vaan yritän saada sinut ymmärtämään erilaisia tilanteita, ihmisiä, lähtökohtia ja elämänkohtaloita. Se on tosin ilmeisen turha yritys. Ei pitäisi väitellä jonkun lukiolaisen kanssa, joka on juuri lukenut filosofian ja psykologian tenttikirjat vailla elämänkokemusta ihmiselämän monimutkaisuudesta, syvyydestä, moniulotteisuudesta ja repivyydestä, ja liimaa teoreettisia käsitteitä todellisuuden päälle ymmärtämättä todellisuuden syvyyttä ja monimutkaisuutta.
Ihminen ei elä tyhjiössä. Joskus homoseksuaalisuus oli synti, rikos ja sairaus samaan aikaan. Jos ihminen halusi välttyä näiltä leimoilta, hänen oli käytännössä pakko elää esimerkiksi kulissiliitossa. Minkä lisäksi joku voi löytää seksuaalisuutensa vasta myöhemmällä iällä. Et voi sitä ulkopuolelta tietää, minkälaisia repiviä kamppailuja joku on mahdollisesti sisimmässään käynyt. Käytät sivistyssanoja, mutta näkemyksesi ihmisistä on mekaaninen, ohut ja pinnallinen.
Eli kun kerron mielipiteeni väärästä, ymmärsin että tulkinnassasi välttämättä implikoin itse olevani oikeassa.
Mielenkiintoista.
Mutta hienoa että sen huomaa, miten en ole asettunut kenenkään asemasn. Juurikin se positio johon pyrin maksimoidakseni objektiivisen havainnoinnin hyvin tunnehetkästä asiasta.
Kiva saada tunnustusta. 😁
Itsekkyyden näkökulman kommentoinnista en nähnyt mitään argumenttia vasn lähinnä pyörittelyä ja savuverhoja...
Ja pyydetty tarkennus: Puhuin aloituksen kuvaamasta tilanteesta, jota en väitä aloittajan henkilökohtaiseksi tilanteeksi. Keskustelun retoriikan kannalta sinä-passiivin käyttö voi varmaan luoda oletuksia, mutta tässä yhteydessä en näe asialla merkitystä: puhutaan kuitenkin aloituksen skenestä - oli se oikea tai kuvitteellinen.
Ja lopuksi tuo hämmentävä kommentti näkökulmista: luulin nimittäin jo hetken aikaa tuovani varsin ohitettuja näkökulmia keskusteluun, minkä takia tulkintasi "useiden näkökulmien hallinnan puutteesta" on aika mielenkiintoinen.
Luulen kuitenkin että tuo väite perustuu lähinnä tunnepohjaiseen oletukseen johtuen esittämästäni näkökulmasta ja sen tuomasta reaktiosta.
"Eli kun kerron mielipiteeni väärästä, ymmärsin että tulkinnassasi välttämättä implikoin itse olevani oikeassa."
Niinhän sinä teet. Ajattelet olevasi oikeassa. Ja muita fiksumpi.
"Mutta hienoa että sen huomaa, miten en ole asettunut kenenkään asemasn. Juurikin se positio johon pyrin maksimoidakseni objektiivisen havainnoinnin hyvin tunnehetkästä asiasta."
Et ole objektiivinen vaan sinulta puuttuu syvyysulottuvuus.
"Itsekkyyden näkökulman kommentoinnista en nähnyt mitään argumenttia vasn lähinnä pyörittelyä ja savuverhoja..."
Elämä ei ole väittelykilpailu. Kuten sanoin, samaan ihmiseen mahtuu monta eri puolta, samakin ihminen voi olla itsekäs ja epäitsekäs. Joskus on myös hyvästä olla terveellä tavalla itsekäs. Vastauksesi osoittaa vain sen, ettet ymmärrä mitä sanoin ja miksi.
"Ja lopuksi tuo hämmentävä kommentti näkökulmista: luulin nimittäin jo hetken aikaa tuovani varsin ohitettuja näkökulmia keskusteluun, minkä takia tulkintasi "useiden näkökulmien hallinnan puutteesta" on aika mielenkiintoinen."
Se ei ole ohitettu näkökulma, että henkilö joka eroaa tai omaa sivusuhteen, on moraaliton. Yleensä ihmiset ajattelevat juuri noin, kun elämänkokemusta puuttuu kaikenlaisista monimutkaisista tilanteista.
"Luulen kuitenkin että tuo väite perustuu lähinnä tunnepohjaiseen oletukseen johtuen esittämästäni näkökulmasta ja sen tuomasta reaktiosta."
Ja minä luulen, että yrität esiintyä objektiivisen viileänä tarkkailijana ja älykkönä. Joka leimaa eri tavalla ajattelevat "vain" tunneteaktioita omaaviksi ihmisiksi osoittaen vain oman halveksuntansa tunteita kohtaan ja tietämättömyytensä tunteiden merkityksestä. En ole Pavlovin koira.
Itsekin oon ollut rakastunut vaan yhteen naiseen ja sekin tapahtui pari vuotta sitten. Tunteet menivät ihan eri tasolla, kuin kenenkään muun kanssa. Oli kyllä todella hankala tilanne, kun hän ei ollut ihan samaa mieltä. Siinäkin kyllä tunteet kehittyivät hiljakseen ihastumisesta syvemmiksi vuosien aikana.
Totta. Se on menoa, kun rakastuu.
Holtitonta.
Se on elämää. Emme elä viktoriaanisella ajalla.
Pitkiä jorinoita ad hominemista et cetera.
Ihmiset yrittävät selittää ja tunteet elävät omaa elämäänsä. Kukin saa elää tyylillään.
Sekin on menoa kun kaatuu portaissa. :)
Kaikilla tyyleillä muuten ei saa elää Suomessakaan, vaikka kuinka selittelisi tunteitaan.
Ps. Eikä tuossa "Holtiton" - kommentissa se näkökulma ollut mitään ad hominem tyylistä. Siksi tarkennus portaissa kaatumisesta.
Et varmasti kirjoittanutkaan em. pitkiä jorinoita.
En puutu toisten ihmisten rakkauselämään. Jos ovat aikuisia ja tykkäävät toisistaan, niin sitä kohti. Se on otettava rakkaus sieltä, mistä sen saa.
Uskomaton. Olet hyvä tuossa.
Missä? Minä en puhunut aloituksessa itseästäni. Minulla ei ole lapsia enkä ole eronnut suhteesta toiseen. Mutta olen joskus rakastunut ja ymmärrän miten vahva tunne se on.
Kerran jos omasta mielestään rakastuu, niin todellisuudessa se ei ole kuin vähäistä ihastumista, mikäli on jo kokenut pettymyksen elämässään.
- mielipide
Avioliitto on uskonnollinen, sosiaalinen ja oikeudellinen instituutio. Sen vuoksi siinä on sitoumuksia. Sillä on tekemistä tunteiden, tottumuksen ja turvallisuuden kanssa.
Rakastuminen tai hullaantuminen voi olla näiden ulkopuolella. Hullaantuminen voi maksaa paljon.
Niin jos pettää ja puoliso kysyy Oletko pettänyt tämän institution meidän yhteisen diilin, yhteiset sopimukset, yhteiset haaveet, yhteiset näkemykset.
Unohdit listastasi, että avioliitto taloudellinen liitto. Tottakai eroaminen tulee kalliiksi. Eli sinun mielestäsi rakastuminen on ulkopuolinen asia ja kun se on ulkopuolinen asia, sitä ei tarvitse tuoda esiin omassa avioliitossa, joten se pidetään salassa. Mietitkö yhtään, miltä tuntuu toisesta ihmisestä? -sivusta
Rakastumista ei voi mitata rahassa. Siitä on varmasti valmis maksamaan. Toinen oli sivusta.
Totta, ei voi mitata rahassa.
Ja maksat valtiolle, kun menet naimisiin. Ja kun eroat, maksat erosta taas valtiolle. Ootteko miettineet kuinka paljon maksatte erilaisia maksuja ja veroja täällä Suomessa? Ja mitä palveluita saatte vastineeksi? Sivusta tämäkin.
Todellakin oon.
Oikeudellinen on = taloudellinen.
Itseäni välillä mietityttää kun on kumppanin ensirakkaus. Että tietääkö hän edes mitä rakkaus on. Entä jos tuleekin joku joka vie jalat alta.
Ehkä hän on vielä sitä kokemusta vailla. Nimittäin vaikka kuinka lukee kirjoista näitä asioita niin ei sisäistä ennenkuin on itse kokenut.
Tämä ei tarkoita sitä,että tämä kokemus pitäisi saada.
Ymmärrys ja armollisuus voi henkilöön tulla myös toista kautta.
Älä vaan keskustele asiasta hänen kanssaan nyt.
Niin. Itse ehkä kokenut sen oman hullaantumisen oman ensirakkauden kanssa. Tämän kanssa enempää rauhallista ja järkevää. Enkä siltikään tiedä onko mikään ollut jalat alta vievää rakkautta mistä ihmiset puhuu. Eli siinä mielessä aloitus voi pitää paikkansa.
Miksi keskustelisin? Eihän hän voi sellaista asiaa tietää. Voiko kukaan. Toisaalta jos hän todella rakastuisi toiseen. Mikä minä olisin sen kieltämään. Ei ketään voi omistaa.
Voi tullakin. Aina voi tulla joku ja viedä jalat alta. Mutta voi tulla sinullekin.
Nämä kommentoijat ei siis ole ap. Olin ulkona noihin aikoihin. Halusin vaan sanoa, koska aloitus oli minun mielipide.
Kun hän kerran on kumppanisi, niin eikö hyvänen aika tuosta voi keskustella ihan silmätysten?
Ei minulla ole siitä tarvetta keskustella hänen kanssaan. Keskustele sinä hänen kanssaan jos se sinua häiritsee. Saa kait sitä nyt pohtia asioita ja keskustella niistä. Jos niin käy niin käy. Sille minä en voi sitten yhtään mitään. Elämä on.
Ja sinä olet ihan oikeassa. Toki omassa tapauksessa ero joka tapauksessa, vaikken olisi ikinä erästä naista tavannutkaan. Mutta tunteet voivat olla ihan mielettömästi erilaiset ja suuremmat toista kohtaan. Joskus kirjoitinkin tänne, luulin rakastuneeni silloin aikoinaan, mutta enhän mä tiennyt mitään.
Sama täällä. Kun olin pitkässä suhteessa niin luulin sen olevan sitä mitä rakastuminen on, mutta eipä se ihan sitä ollutkaan ja siksi kai päättyikin.
Ootko varma ettet etsi sitten vain rakastumista?
Vähänkö turhaa tuo jaottelusi. Älä yritä tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat.
Kun oikea ihminen tulee vastaan, rakastuu.
Mulle on tainnut käydä näin. En saa erästä miestä mielestäni, näen hänestä unia, ajattelen taukoamatta, fantasioin hänestä. Mitä enemmän olen häneen tutustunut, sitä suuremmiksi tunteeni ovat kasvaneet. En ole koskaan ikävöinyt ketään tällätavoin.
Ja kyllä, olen parisuhteessa, mutta en ehkä kauan enää. Nämä vahvat tunteet toista miestä kohtaan yllättivät minut. Mutta hän ei ole eroajatusten syy. Olen hämmentynyt ja onnellinen näistä vahvoista tunteistani. Minä pystyn tuntemaan näin vahvasti, siitä olen ikionnellinen!
Mulla on sama. Luulin etten voisi tuntea sellaista, mutta kaipaus mieheen on kyllä ollut käsittämätöntä. Olin kyllä jo eronnut kauan ennen sitä.
Eli endorfiinit miellyttää.
Oletko koskaan ajatellut, että reaalimaailmassa ensisijaisesti rakastuisit pelkkiin tulkintoihin, kuvitelmiin ja oletuksiin?
Olet ihan pihalla.
Tutustu miten mielihyvähormonit toimivat ja mikä niitä saa aikaan.
Ei ole sinulta pois, jos joku toinen on onnellinen. Älä ryve katkeruudessa.
Sivusta.
Rakkautta ei tuo kukaan, kumppani, äiti, sisar tai ystävä, sillä se on jo meissä. Rakkaus on luonnollinen, aidoin tilamme. Rakkautta on myös kaikkialla. Aamukahvissa, Monet’n lumpeissa, auringonlaskuissa, pakkaspäivissä.
Milloin se on puhdasta ja kuplahtaa esiin on asia erikseen.
On mutta intohimoinen rakastuminen on vähän muuta kuin kuvaamaasi rakkautta.
Niin se on. Se on syvää autuutta ja iloa jokaisessa hengityksessä, jokaisessa läsnäolevassa askeleessa. Se on puiden lehtien havinassa ja leppäkertun askeleet iholla. Se on autenttista ja pyyteetöntä. Se vain on. 🪷
Totta. Sen todellisen rakkauden kyllä huomaa, kun se sitten joskus lopulta kohdalle sattuu. Harmi vaan, että ei se välttämättä ole sama tunne molemmilla. Se vasta päähän sitten ottaakin.
Kyllä minä aikoinaan menin naimisiin rakkaudesta ja sitä kesti suurimman osan aikaa parisuhteen kestosta.
Niin mutta olitko rakastunut vai sekoitatko ihastumisen rakastumiseen.
Olin rakastunut ja rakastin.
Parisuhde kesti lähes kolmekymmentä vuotta.
Tietysti toivon että saan kokea vielä rakkautta ja uskon siihen. Kun antaa mahdollisuuksia ja tekee niitä mahdollisuuksia rakkaudelle, voi huomatakin että vitsit tuossa ihmisessä on jotain joka on, jotain...
Toivon että syksyä lämmittäisi myös rakkaus kuin vain pelkästään takki ja kaulaliina.
Mä olen harva. Ei ollut helppoa.
Niin olen minäkin. Mietin tuossa äsken seisoessa keittiön tiskipöydän edessä, että voisi tavata jonkun mielenkiintoisen ja miettiä, että meillähän voisi olla hieno suhde yhdessä ja alkaa tutustua häneen ja sitten huomata, että ei tämä toimikaan ja lähteä eri tielle ja kyllähän se harmittaisi kun ei onnistunut, mutta niin vaan käy. Se on ihastusta se.
Mutta kun rakastuu niin mitään tuollaista ei edes ajattele, sitä vaan haluaa toisen niin paljon että ihan sama kaikki kunhan se on hän. Tarve toiseen on hyvin eläimellinen ja pakonomainen. Eikä puhuta mistään pikkuharmituksesta, jos toinen ei halua samaa Se on tuskaa. Ja sitten palstalla neuvotaan että unohda ja jatka elämääsi... miten muka kun on rakastunut.
En usko rakkauteen. Se on typeryksille.
Monikaan ei uskalla heittäytyä
Okei, luulin että kaikki muut rakastuu koko ajan. Kun julkkikset on...niillä on koko ajan joku ja ovat rakastuneita.
Ja lehdet kirjoittaa rakkauspareista.