Avainlaji raakun tuhoa

Yhden raakun korvaushinta on 589 e. Koska tuhottuja raakkuja on vähintään tuhansia, korvaussumma voi nousta miljooniin. Mutta eihän niitä rahalla henkiin saa.

Koneenkuljettajan keskustelusta tämän silminnäkijän kanssa, sain vaikutelman, että oli välinpitämätön asian suhteen.
En jaksa uskoa, että olisi ollut tietämätön, työkoneissahan on hienot tietokoneet, joissa kaikki maastonasiat ovat kerrottu.
Kaikki ihmiset eivät vain ole sisäistäneet sitä asiaa, että, jos luontoa ei ole ja ekosysteemi ei toimi, niin ihminen kärsii ja lopulta häviää.

Asioista kerrotaan usein irrallisena. Itsekin tiesin raakuista ja niiden suojelusta, nyt kuulin, että suodattavat vettä.
Hehkutetaan tai haukutaan järeällä voimalla jotakin, eikä todellisuudessa tiedetä, miten asiat liittyvät toisiinsa ja mitä ne vaikuttaa jos on liikaa tai liian vähän.

Esim. kaikki tietävät hiilidioksiidin, siitä on tehty kamala pahis jota toitotetaan ja vain liika on se paha asia.
Elämä loppuisi ilman sitä.

Jotain rajaa raakutukseen.

On hienoa nähdä elokapinalliset ja vihreät Ohisaloineen, Pitkoineen ja Virtoineen lapioiden varressa putsaamassa raakkujokea ja pelastamassa näin uhanalaista lajia!

Tammikuussa oltiin huolissaan Pinsiön joen raakkujen kohtalosta kun ne jäätyivät pohjaan veden vähyydestä johtuen. Joessa ei ole ollut lisääntymiskykyisiä raakkuja moneen vuoteen. Joessa ei ole ollut myöskään taimenia ja muita lohikaloja joita tarvitaan raakkujen poikasten kehittyessä lohikalojen kiduksissa.

Tämä nyt puheena oleva raakkukeskustelu vaikuttaa yli äyräiden menevältä.
Onko tässä Hukkajoessa edes riittävää määrää lohikaloja joiden kiduksissa uudet raakun poikaset voisivat kasvaa.
Koska raakut elävät yli 200 vuotiaiksi ja niitä on joittenkin tietojen mukaan tässä Hukkajoessakin yli 100 000 kpl niin muutaman tuhannen raakun kuolema ei vielä ole katastrofi koko raakkukannalle Suomessa.

En suinkaan puolustele koneen kuljettajan toimintaa ja selvää on , että jäljet on korjattava ja uusia tuhoja estettävä. mutta tällainen hysteria tuntuu liioitellulta.
tepa

Onhan huikeaa ajatella raakkuja, jotka elävät jopa 200 vuotta ja laji on elänyt jo dinosaurusten aikaan, ennenkuin ihmiskunnan alkuhistoriasta oli tietoakaan. Niiden tehtävä avainlajina , veden puhdistajina, on ikiaikainen, mutta nyt tarpeellisempi kuin kenties koskaan. Anni Kytömäen Finladia-palkitussa romaanissa Margarita jokihelmisimpukka on yhtenä kertojan äänenä.
"Olen omistanut Margaritan maan ja veden hiljaisille – niille, jotka yhteiskunnassa ja ekokriisissä ovat vaarassa jäädä jalkoihin. Koen Finlandia-palkinnon osoittavan, että maailmassa on yhä tilaa monimuotoisuudelle eli ihmisluonteiden ja luonnon kirjolle”, Anni Kytömäki kertoo kustantajan tiedottteessa."

Ylihuomenna on Itämeri-päivä. Sen tarkoitus on nauttia ainutlaatuisesta kotimerestämme,tehdä konkreettisia tekoja sen hyväksi. lisätä tietoisuutta sen monimuotoisuudesta, kulttuurista ja historiasta. John Nurmisen säätiö on merkittävä tukija ja toimija. Katselin ohjelmasta ehdotuksia Itämeri-menuista ja pulahduksesta. Vedet ovat vielä lämpimät, sinilevälautat navakassa tuulessa ainakin minun uimapaikaltani hajonneet, joten miksipä ei. Siirtynee kuitenkin lauantaille, jolloin vietämme ystävien kanssa heidän saaristomökillään muinaistulien iltaa.

Itämeren avainlajeista yleisin on rakkohauru, jota ennen kutsuttiin rakkoleväksi., monien pienten eliöiden kasvuympäristö. Sen esiintymistä mekin olemme kymmenten veneilyvuosien kuluessa seuranneet. Sinisimpukka puhdistaa Itämeren vettä. Silakkakin on lukemani mukaan avainlaji, harvinaistunut sekin, mutta saa sentään syödä ainakin vielä.

Yksi raakku voi suodattaa vettä 50 l päivässä, joten onhan se tehokasta puhdistusta . Saa nähdä, mikä taho joutuu maksumieheksi. Toivottavasti rahat käytetään raakkujokien parantamiseen.

Hesarissa uutisoidaan että kuski noudatti annettuja ohjeita. Joten nyt tuomitsijat pyytämään anteeksi kuskilta!

HS ja Yle ovat elämöineet raakuilla viikkotolkulla.
Aihe käy hyvin viherpunikkitoimittajille, joita toimituksissa 4/5 osaa.

Kaiken huippu oli, kun vihervassarit menivät pelastamaan raakkuja ja sotkivat koko alavirran virtaavan veden sameaksi ja tuhosivat näin tuhansia raakkuja lisää.

Punikkivihreet yrittivät repiä raakuista extraa surkeaan kannatukseen, vaan lössähti sekin.

Raakkuja kuoli ehkä jopa yli 100 yksilöö siinä koneiden yli tramppauksessa.
Onhan se harmi, mutta näitä vaan sattuu.
Eräälle tekijöistä laitettiin häntä arvostellen.

- Missä sinun tissiliivisi on, piilotteletko niitä ehkä, arvostelijalle sanottiin.