Olen edelleen masokisti. Aloitin aikoinaan viestiketjun "paras vene kärsimyksen maksimointiin?" mutta nyt on alkanut tuntua siltä etten löydä purjehduksesta "sitä jotain". Päätin ruveta melomaan. Nyt olisi tarkoituksena löytää mahdollisimman paljon tavalla tai toisella sielua hiertävä melontaseura, johon voisin liittyä. Ilmapiirin tulee olla toksinen, jäsenistön kuppikuntaistunutta ja toiminnan epätoimivaa. Mikäli seuran kalustolla saa vielä itsensä hankaliin tilanteisiin, sen parempi. Tiedotuksen tulee takkuilla jolloin voin olla Onnellisen Pihalla Kaikesta lähes aina. Seuran retkien tulee suuntautua hyttysiä inisevin ryteiköihin ja liejuisiin rantoihin. Talousasioiden retuperäisyys on plussaa sekin. Ehdotuksia?
masokistisin melontaseura?
Anonyymi-ap
11883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama trolli taas siis. Älkää ruokkiko...
Ite olet trolli, mukamas jotain valtuuksia sanoa kuka mitäkin kommentoi.
... ja heiluteltuani epäergonomista melaa vuoden verran tulin valituksi hallitukseen. Nyt mulla on edessäni intressiristiriita, priorisoinko oman masokismini vai ns. seuran yleisen edun. Vetelin viimeisimpään tilinpäätökseen näiden päämäärien välille ison yhtäsuuruusmerkin, joka saattaa näyttäytyä alhaisilla tietoisuusfrekvensseillä ihan joltain muulta operandilta.
Parhaaseen lopputulokseen pääset perustamalla oman seuran. Esittämäsi tavoitteet täyttyvät vaikket ottaisi seuraasi yhtään jäsentä.
Valitettavasti ry:n perustaminen ei onnistu yksin. Pitäisi siis ensin löytää pari muutakin masokistista melojaa. Voin kuvitella kulmakarvojen kohoamisen Patentti- ja rekisterihallituksessa jos yhdistyksen säännöt painottavat kärsimyksen maksimointia joka käänteessä - tosin PRH saisi tilaisuuden tuottaa bumerangeillaan lisäkärsimystä.
Kuka sanoi, että yhdistyksen pitäiai olla rekisteröity?
Rekisteröimättömän yhdistyksen perustaminen on liian helppoa.
Aloittajalle sanoisin että kyllä melominen on aivan liian helppo ja halpa tapa nauttia meriluonnosta ja vaikea kuvitella muuta harrastusseuraa kuin purjehdusseura missä ihmissuhteet pääsisivät hiertämään oikein kunnolla. Tietenkin jos päättää lähteä syksyllä oikein huonon sään aikaan merelle melomaan huonoilla ja vailinaisilla varusteilla ja yöpyy puuttomilla ulkoluodoilla varusteet märkinä ilman tulentekomahdollisuutta voi päästä hyvään fiilikseen. Tuossakin on kuitenkin vaarana, että sää selkeneeja pääsee nauttimaan upeasta auringonlaskusta tranglian lämmittäessä itse pyydystgetystä lohesta tehtyä soppa, siinä kyllä voisi tunnelma lässähtää.
Rekisteröitävän yhdistyksen perustaminen on käytännössä yhtä helppoa - seura kun pitää perustaa ennen kuin sen voi rekisteröidä. Voihan sitä yrittää rekisteröidä, ja epäonnistua ensimmäiset 24 vuotta, niin saa siitäkin byrokratiasta kaiken ilon irti. Jos virkamies heikkona hetkenään menee hakemuksen hyväksymään, niin heti tietysti sitten sääntömuutos vireille.
Seuran kotipaikaksi ja kalustovajan sijainniksi tietysti korpi jonkun tiettömän taipaleen päässä, jossa lähin vesistö puolikkaan päivämatkan päässä kajakkia perässä vetäen on jokin suonsilmä jossa mahtuu juuri ehkä puolieskimon tekemään.
Vihdoinkin joku on ymmärtänyt koko homman pointin. Vielä muutama samanhenkinen lisää ja seura on jo lähes pystyssä.
Naureskeleva kassanhoitaja lipuessaan yhdistyksen varallisuus mukanaan kohti auringonlaskua.
Seuran pankkiasiat tulee ehdottomasti keskittää Nordeaan. Saadaan taatusti nauttia kaatuilevista verkkopankeista, ehkä tilien yllättävästä tyhjenemisestä ja sadistisesta asiakaspalvelu-dominoista. Nordean kriisiviestinnästä X:ssa voidaan nauttia ja kärsiä 24/7.