Vauva tippui! :(

Et voi kaikilta kuhmuilta lastasi suojella, niitä tulee jatkossa vielä lisää kun vauhti kovenee. Tietysti pitää tarkkailla mutta turhaan itselleen huonoa omaatuntoa on tehdä. Lapset kasvaa... : )

osanneet omani liikkua. Sinulla on siellä eläväinen vauva. Ihan pienelle ei ole vahinkoja käynyt, mutta myöhemmin kyllä. Vanhimpani oli rattaissa rannalla, ei ollut turvavöitä siihen aikaa, ja tuli pää edellä alas kiepsahtaen selälleen nurmelle. Ei käynyt kuinkaan, mutta pelästyin kamalasti. Vaikka olin vieressä, en ehtinyt ottaa kiinni, lapsi oli niin nopea.
Toinen tapaus oli toisen lapsen kohdalla. Poika osasi jo nousta seisomaan. Hän istui syöttötuolissa syömässä ja minä tiskasin n. 1,5 metrin päässä. Kerkesin huutaa "älä nouse", kun poika oli jaloillaan ja putosi. Ei sattunut poikaa, mutta yksi esine halkesi. Silmät saa olla selässäkin ipanoiden kanssa;)

Meidän poika tippui viime viikolla meidän sängyltä, on tosin jo 8kk. Minua melkeinpä nauratti, vaikka enhän toki tahallaan sitä päästänyt tapahtumaan. Muitakin perinteisiä on tapahtunut lähiaikoina eli kaatnut kahvin päälleen, vain vaatteet ja matto likastui ja syönyt multaa kukkapurkista. Nämä pienet asiat "kuuluu" lapsuuteen, etkä kaikelta pysty koskaan varjelemaan. Olet varmasti maailman paras äiti lapsellesi!!

Minulla on jo useampi lapsi ja kyllä hekin ovat tippuneet sängystä. Sellaista sattuu :)

On minun kummatkin lapset pudonneet sängystä. Eikä mitään vammoja ole tullut. Poika on kolistellut sittemmin itseään useammankin kerran. (Ja täytyy myöntää, että tyttärenikin on aika säheltäjä :D) Tällä hetkellä on otsassa mustelma, kun herra 2-vee sai ovesta otsaan serkultaan. Eli en usko sinun olevan huono äiti. Ei hätiä. :)

sinulla on eläväinen vauva. Lienee parasta totutella noihin putoamisiin. Meillä poika 8 kk ikäisenä kiipesi pinnasängystä ja putosi reunan yli (kyllä, pohja oli alimmalla tasolla, seuraava pysyi sängyssä noin 1,5-vuotiaaksi asti, eikä sittenkään päässyt itse pois). Nyt, 4 ja 5-vuotiaina, ei varmaan päivä olekaan, etteivät jostain putoisi. Puuhunkin jo kiipeillään ja tosi korkeelle. Eli viimeistään sitten kun lapsi alkaa itse kiipeilemään, alkaa se myös putoilemaan. Joskus on vaikea olla koko ajan alla ottamassa koppia. Varsinkin jos tulee toinenkin.

Olin jo lähes kahdenkymmene silloin, mutta muistan miten vauva lensi 3 vko:n ikäisenä lattialle. Varmuuden vuoksi mutsi lähti viemään lääkäriin, ja matkalla joutuivat kolariin. Ei aiheuttanut vauvalle mitään, mutta minulle kamalan morkkiksen. Kesti kauan ennen kuin taas uskalsin vauvoja kantaa.

Omani on potkaissut syöttötuolin nurin, ja meni kaaressa selälleen, ei käynyt kuinkaan onneksi. Kaikkea ei pysty mitenkään ennakoimaan, mutta onneksi pienet lapset ovat lujaa tekoa!! Pudotus oli kuitenkin melko pieni teillä. Itse en ole koskaan käyttänyt esimerkiksi hoitotasoa, koska pelkään juuri putoamista. Tilanteet vaan tuppaavat kehittymään niin nopeasti ja yllättäen...

nousi (5kk) ensimmäisen kerran sitterissä istumaan ja vauhdilla (eipä sillä kertaa ollut kiinni), tyttö läsähti naama edellä lattialle...

Huoli hieman helpotti, kun luki muiden kertomuksia. Ehkä en olekaan täysin epäonnistunut tässä uudessa roolissani äitinä.. :)
Jatkossa vaan olen kamalan (ja vaikka yliyli-) varovainen, ettei pääse koskaan toistumaan!

Mukavaa juhannusta kaikki!!