Et sitten pelastanutkaan minua. Kuinka toiselta planeetalta voisinkaan tulla luokesesi, matka oli liian pitkä ja olen liian väsynyt odottamaan. Joskus kaipaan sinua paljon, joskus en muista edes....kesä tuo sinut mieleeni...varella jokien, loisteessa auringon tai kuun.
Ei ole pupuja näkynyt, eikä enään näy, koska ne ajat on menneitä ja olleita, toisaalta niitä ei koskaan voi viedä pois. Olen mielettömässä rumbassa, väsyneenä matkamiehenä maan, ei kasva maine eikä kunnia...no parhaansa on tehtävä. Kuinka paljon voi kantaa sisällänsä, kuinka menneet unohtaa, tai muuten vaan matkallansa niin paljon kohdata saa.
Ei ole pupuja näkynyt, eikä enään näy, koska ne ajat on menneitä ja olleita, toisaalta niitä ei koskaan voi viedä pois. Olen mielettömässä rumbassa, väsyneenä matkamiehenä maan, ei kasva maine eikä kunnia...no parhaansa on tehtävä. Kuinka paljon voi kantaa sisällänsä, kuinka menneet unohtaa, tai muuten vaan matkallansa niin paljon kohdata saa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pupuja?
Onko tässä sinun tekstissäsi mukana laulun sanoja? Jotenkin tutulta tuntui..:) jos olet se keneksi sinua toivon..niin samanlaisia ajatuksia on minunkin päässäni...Monesti olen miettinyt kuinka saisin unohdettua sinut,että minun olisi helpompi elää.. mutta yksinkertaisesti sydämeni ei anna unohtaa.. ja ehkä kuitenkin parempi niin..