Kysyisin, että mistä johtuu että en ole saanut vanhoillislestadiolaisuudesta rauhaa sydämelleni.
Jollakin tavalla koen uskon hyväksi ja turvalliseksi, mutta toisaalta koen uskon joissakin asioissa hyvin teennäiseksi.
Minun täytyisi saada sydämeeni rauha, sillä en koe että vanhoillislestadiolaisuus olisi se ainoa ja oikea usko, ottaen huomioon muutaman faktankin eli, että jos Lestadius perusti vanhoillislestadiolaisen uskon, muutti sen mieleisekseen..mm.kieltämällä juopottelun. Sehän nyt on hyvä asia ilman muuta jokaiselle, olla juopottelematta liikaa, sillä viina saa ihmisen tekemään asioita, joita ei selvin päin tekisi. Silti en näe syntinä, jos joku juo kolme viinilasillista vuodessa, siis sen verran että ei päihdy tästä juomasta.
Lapin Maria saarnasi synnit anteeksi Lestadiukselle. Olen kuullut, että Lestadiuksen pitäessä saarnoja lattiatkin olivat tärähdelleet, niin voimakkaita nuo saarnat olivat.
Yksikin puhuja sanoi saarnassaan, että ei ole tietoa, miten Jeesuksen ajan oikea usko (eli vanhoillislestadiolaisuuden mukaan Jeesuksen ajan usko oli juuri vanhoillislestadiolainen usko)olisi tullut vuosisatojen mukana maahamme? Kukaan ei kai tiedä vastausta tähän, siksi se saa miettimään, että onko vanhoillislestadiolaisuus sittenkään se Jeesuksen ajan uskovaisten uskonto.
Minua ihmettyttää, että hyvin paljon ulkoisilla asioilla on merkitystä vanhoillislestadiolaisuudessa eli ei saa meikata, ei saa katsella tv:tä, ei saa olla korvakoruja, ei saa värjätä hiuksia. Koen nuo kiellot hiukan pilkun viilaamisena ja turhina ihmisten järjestyksessä pitämisenä.
En vain käsitä, että miksi en ole saanut rauhaa sydämelleni..Kyllä minä haluan aina uskoa, että syntini on anteeksi, kun ne minulle anteeksi saarnataan ja lisäksi vielä rukoilen Jumalalta voimia ja kerron hänelle syntini ja kadun niitä. En tiedä miksi minusta tuntuu, että se ei riitä, jos joku ihminen saarnaa synnit anteeksi minulle, vaan minun täytyy myös rukouksissa puhua mieltäni vaivaavista asioista Jumalalle.
Hassua on sekin, että en viihdy tuntemieni vanhoillislestadiolaisten joukossa, sillä heillä on niin jyrkät mielipiteet toisin uskovista ja ei heidän kanssaan voi edes jutella, jos kyseenalaistaa jotakin. Ja sitten jotkut tykkäävät puuttua minun elämääni eli antavat kaikenlaisia neuvoja naimattomalle, että saat rakastua toisin uskovaan, mutta yhdessä ette saa olla ja ei ikinä tiedä miten pahoja ihmisisiä ne toisin uskovat voivatkaan olla ja harkitse tarkkaan, että menetkö nuorena naimisiin, sillä voi tulla suuri perhe elätettäväksi. Entä js käytämme ehkäisyä? Jos se meistä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta tietyistä syistä.
Sikäli olen kai uskossani heikko, että kovinkaan moni vl ei näitä asioita mielessään mieti eikä varmaan ikinä edes ajattele.
Mitä mieltä olette ja mitä pitäisi tehdä?
Jollakin tavalla koen uskon hyväksi ja turvalliseksi, mutta toisaalta koen uskon joissakin asioissa hyvin teennäiseksi.
Minun täytyisi saada sydämeeni rauha, sillä en koe että vanhoillislestadiolaisuus olisi se ainoa ja oikea usko, ottaen huomioon muutaman faktankin eli, että jos Lestadius perusti vanhoillislestadiolaisen uskon, muutti sen mieleisekseen..mm.kieltämällä juopottelun. Sehän nyt on hyvä asia ilman muuta jokaiselle, olla juopottelematta liikaa, sillä viina saa ihmisen tekemään asioita, joita ei selvin päin tekisi. Silti en näe syntinä, jos joku juo kolme viinilasillista vuodessa, siis sen verran että ei päihdy tästä juomasta.
Lapin Maria saarnasi synnit anteeksi Lestadiukselle. Olen kuullut, että Lestadiuksen pitäessä saarnoja lattiatkin olivat tärähdelleet, niin voimakkaita nuo saarnat olivat.
Yksikin puhuja sanoi saarnassaan, että ei ole tietoa, miten Jeesuksen ajan oikea usko (eli vanhoillislestadiolaisuuden mukaan Jeesuksen ajan usko oli juuri vanhoillislestadiolainen usko)olisi tullut vuosisatojen mukana maahamme? Kukaan ei kai tiedä vastausta tähän, siksi se saa miettimään, että onko vanhoillislestadiolaisuus sittenkään se Jeesuksen ajan uskovaisten uskonto.
Minua ihmettyttää, että hyvin paljon ulkoisilla asioilla on merkitystä vanhoillislestadiolaisuudessa eli ei saa meikata, ei saa katsella tv:tä, ei saa olla korvakoruja, ei saa värjätä hiuksia. Koen nuo kiellot hiukan pilkun viilaamisena ja turhina ihmisten järjestyksessä pitämisenä.
En vain käsitä, että miksi en ole saanut rauhaa sydämelleni..Kyllä minä haluan aina uskoa, että syntini on anteeksi, kun ne minulle anteeksi saarnataan ja lisäksi vielä rukoilen Jumalalta voimia ja kerron hänelle syntini ja kadun niitä. En tiedä miksi minusta tuntuu, että se ei riitä, jos joku ihminen saarnaa synnit anteeksi minulle, vaan minun täytyy myös rukouksissa puhua mieltäni vaivaavista asioista Jumalalle.
Hassua on sekin, että en viihdy tuntemieni vanhoillislestadiolaisten joukossa, sillä heillä on niin jyrkät mielipiteet toisin uskovista ja ei heidän kanssaan voi edes jutella, jos kyseenalaistaa jotakin. Ja sitten jotkut tykkäävät puuttua minun elämääni eli antavat kaikenlaisia neuvoja naimattomalle, että saat rakastua toisin uskovaan, mutta yhdessä ette saa olla ja ei ikinä tiedä miten pahoja ihmisisiä ne toisin uskovat voivatkaan olla ja harkitse tarkkaan, että menetkö nuorena naimisiin, sillä voi tulla suuri perhe elätettäväksi. Entä js käytämme ehkäisyä? Jos se meistä tuntuu hyvältä vaihtoehdolta tietyistä syistä.
Sikäli olen kai uskossani heikko, että kovinkaan moni vl ei näitä asioita mielessään mieti eikä varmaan ikinä edes ajattele.
Mitä mieltä olette ja mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
kaikilla on epäilyksiä, mutta nekin saa uskoa anteeksi.
Miten se onkin niin vakion kuuloinen vastaus vlliltä kun joku kritisoi ja ihan aiheellisesti.
Uskon pitäisi olla sellainen joka tuo rauhan ja levollisuuden ja turvallisuuden tunteen elämään ja halun ja ilon elää!! Yksinkertainen usko riittää ja se on yksinkertaista vain silloin kun uskoo jumalaan. Muuta ei tarvita! Ei sääntöjä eikä mitään muuta kysytä, kuin uskoa viimeisenä päivänä.
Ja kaikki ihmisten ajatukset eivät ole epäilyksiä!!! Koittakaa erottaa metsä puilta, älkääkä tehkö siitä LAKIVIIDAKKOA!
Ja vielä: vl-liikkeessä olijat saatte ajatella ihan miten haluatte, mutta muistakaa ettette tuomitse kaikkia ja kaikkea. Kaikki muut ihmiset EIVÄT ole pahoja. Minusta on aika ahdasta jos pitää ajatella, että VAIN ME olemme oikeassa ja muut väärässä.
Hyvää jatkoa niin vl:lle kuin kaikille muillekin!
Valitettavasti joudun kirjoittamaan tämän kiireessä, mutta haluan kuitenkin vastata ja kertoa omasta kamppailustani.
Suunnilleen samansuuntaisia ajatuksia ja tuntemuksia oli joskus minullakin. Halusin uskoa ja rakastaa lähimmäistäni niinkuin itseäni (mieluusti enemmänkin). Vl-uskossa on paljon sellaisia asioita, jotka täyttivät sydämeni kaipuuta. Mutta kummallinen aukko oli olemassa. Jotkin, ihan kriittiset asiat mietityttivät. Esimerkiksi juuri tämä, että miten voimme ajatella olevamme ainoita taivaaseen pääsijöitä. Ja miten uskallamme sanoa sen ääneen. Ei meille ole sellaista luvattu. Minua pelotti. Oli kyllä muitakin asioita..
Hoitokokoukset ratkaisivat asiani puolestaan. Minua ei hoidettu, mutta totesin, ettei tämä ole Jumalan valittujen toimia.
Nykyään uskon hieman eri tavalla. Ja sydämessäni on rauha.
Kaikkea hyvää sinulle, toivon että löydät rauhan sydämeesi.
että kuulut vl-seurakuntaan.
Rakas, jos sinä sydämelläsi tunnustan Jeesuksen Kristuksen syntiesi sovittajaksi ja annat hänet tulla sydämeesi, niin pelastut.
Jos et ole saanut rauhaa sydämellesi, johtuu luultavasti siitä, että epäröit antaa elämäsi Jeesukselle.
Runsasta siunausta!!
että tää koko keskustelupaikka on ihan paska paikka ongelmien selvittämiseen. tääl on paljon tyyppejä jotka ei oo uskovaisia ja ne katkeruudessaan pilkkaa uskovaisia ja yrittää saada sinunlaisiasi epäröiviä pois tästä uskosta. täältä voi saada myös apua, mutta turvallisempaa saattaisi olla kysyä joltain esm ymmärtäväiseltä puhujalta joitain asioita.en tiiä. mulle tulee täällä aina vaan jännä olo, ku näistä keskusteluista on varmaan uskonelämään enemmän haittaa kuin hyötyä.sellasena ite oon tän kokenu
Samaa mieltä! Aina vaan tuun tänne lueskeleen ja sitte tympäsee, ku piti taas tulla toteaan, kuin tyhmiä juttuja tääl on.
Suurin osa ihmisistä unohtaa, että usko ei ole järjen asia. Ei saa alkaa miettimään, miten se ja se muka on mahdollista esim. Noan juttu yms...
Pitää vain LAPSELLISESTI uskoa.
Sillä lasten kaltaisten on taivasten valtakunta.
"Pitää vain LAPSELLISESTI uskoa. "
Ihan naulan kantaan! Kristinusko ja kaikki sen johdannaiset ovat pelkkiä lasten satuja.
Ja kaiken lisäksi erittäin hyvä kysymys. Tähän kysymykseen on olemassa myöskin selkeä ja hyvin yksinkertainen vastaus.
Mikään muu kuin Kristus ei sinulle rauhaa anna, (olet nyt erittäin hyvässä tilassa). Mitä Kristus tarkoittaa syntiselle käytännössä?
Sitä että me yksinkertaisella USKOLLA omistamme Kristuksen kokonaisen vanhurskauden lahjan. Joka uskoon lisää yhdenkin ihmisteon, tulee kokemaan monta tuskaa ja elää rauhatonna läpi elämänsä.
Tämä on varma asia.
Mutta kun sinä kaikista saatanan kavalista valheista piittaamatta otat armon vastaan armosta Kristuksen lahjana, niin sinulta ei silloin puutu mitään.
Jumalan Rauha laskeutuu sinun sydämeesi.
Vihollinen on silloin kaikista kavalin silloin kun se istuu sädekehä päänsä päällä seuratupien puhujakateedereilla. Sieltä se julistaa että armo ei riitä tarvitaan ihmistekoja. Se julistaa hävyttömän valheensa pyhityksen nimellä.
Martti Luther:
67. PYHITYS
Toistaiseksi sen mukaan kuin sanotaan Gal. 1:15: »Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa».
Silloin on ajatuksena, että Jumala on määrännyt hänet äitinsä kohdussa ennen muita juutalaisia tulemaan pakanain apostoliksi.
Tästä on vertauskuvana Jeremia, jolle sanottiin: »ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi.»
*) Mutta tämän vasta Paavali toteutti, sillä sanat »pyhittää» ja »erottaa» ja »ottaa erikseen» ,tarkoittavat Raamatussa jokseenkin samaa.
Mutta kunnioittavampaa ja vaatimattomampaa on hänen sanoa olevansa »erotettu» kuin »pyhitetty», ettei puhuisi omahyväisesti itsestään sillä se, mikä on pyhää ja Jumalalle pyhitettyä, se on erotettu ja otettu erikseen ja jo tämän kautta pyhitetty, toisin sanoen yhteydestä muihin epäpyhiin asioihin.
Siten sanotaan joka tapauksessa »olkaa pyhitetyt», nimittäin olkaa erotetut epäpyhistä.
Ja tämä on Jumalan pyhä tahto, että teidät — vertauskuvallisesti puhuen — erotettaisiin pahoista ihmisistä ja — moraalisesti puhuen — synneistänne.
Siten on »erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia» sama kuin irrotettuna muitten askareitten hoitamisesta olen määrätty, vihitty ja pyhitetty tähän ainoaan tehtävään, opettamaan evankeliumia, niin kuin pappi on erotettu toimittamaan uhria. Ja tämä ajatus miellyttää minua enemmän kuin edellinen. WA 56,164-165.
Mutta Kristuksen veri, se saa aikaan puhdistuksen synneistä.
Minulla on kaste jota ei Mooses ole asettanut, vaikka kyllä pesemisillään kuvannut. Eikä paavikaan ole kastetta asettanut, vaan Jeesus Kristus, joka lupasi pestä meidät omalla verellään.
Hän itse pesee meidät verensä vihmomisella. Perin toista kuin Mooseksen ja paavin vihkivesi, on tämä: "Menkää kaikkeen maailmaan - - joka uskoo ja kastetaan." (Mark. 16:15 s.).
Nämä ovat toisellaisia sanoja kuin roomalaisen aasin sanat: Jos Mooseksen aikaan jo saatettiin pestä pois syntejä, kuinka paljoa enemmän meidän aikanamme? Oiva johtopäätös!
Ja tuota sitten pitäisi saarnattaman seurakunnassa joka on vapahdettu Kristuksen, Jumalan Pojan verellä, sekä asettaa ihmisten keksimä vesi kasteen ja Kristuksen veren arvoiseksi!
Paavi on kuin Ilmestyskirjan peto joka on täynnä herjausnimiä (Ilm. 17:3).
Hänen iljetyksillään on muka voima vaikuttaa; mutta se voima on ainoastaan Kristuksen verellä.
Paavi on saanut aikaan sanomatonta vahinkoa. Kristus lahjotti iankaikkisen lunastuksen, ei kaikellaisia töitä.
Paavi on lahjottanut vaan taikoja, ei yhtä vaan kaikki järjestään. 1539 - V. 47:686
niin kovasti ehtoja sille uskomisellesi. Arvelen, ettet ole tosissasi näitä asioita kysymässä, vaan jostakin syystä haluat hieman provosoida keskustelua. Älä vain vastaa, että ei vanhoillislestadiolaisuutta saa arvostella, pitää vain uskoa! Olet kuitenkin uskomisen asioista kiinnostunut. Se on hyvä se.
Se uskominen ei olekaan kuin valintamyymälä, josta saa valita itselleen sopivan paketin. Jos niin tekee, ei yhtään ihmetytä, ettei se omatekoinen paketti anna sydämelle sitä rauhaa, mikä on uskovaisen sydämellä. Jos sinä tosissasi sitä rauhaa etsit, lue Raamattua, käy seuroissa ja keskustele uskovien kanssa. Livenä, ei netissä ainoastaan.
Onko teillä vl:llä jokin hierarkkia, jossa sinä JIA olet korkeammalla kuin kysyjä?
Kysyn tätä siksi, että itse viittaat, että uskomiselle ei saisi olla ehtoja, mutta kiellät toista: "Älä vain vastaa, että ei vanhoillislestadiolaisuutta saa arvostella, pitää vain uskoa!"
En ymmärtänyt?