Haluaisin kuulla parantuneiden nykypäivästä.Millaista teidän entisten anorektikkojen elämä on nykyään?
Parantuneiden nykypäivä
Sandra
3916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisin vastata "sellaista kuin muidenkin", mutta se ei olisi totta. Sillä ei tosin ole mitään tekemistä anoreksian kanssa.
Syömisen, liikkumisen ja painontarkkailun suhteen elämäni on huoletonta, monissa muissa suhteissa vasta opettelen elämään itseni kanssa.
että olisi mielenkiintoista tietää,että millainen on parantuneen suhtautuminen ruokaan?Pystyykö syömään ihan mitä tahansa vai onko jäänyt joitain entisiä tapoja toimia ja suunnitella? Milla tavoin kannatte anoreksiaa mukananne?Vai kannatteko mitenkään?Olen itse parantumaan päin ja siksi kiinnostunut. Haluaisin myös tietää,onko "parantuneillle" olemassa omaa keskustelupalstaa?
Minä keikun nyt normaalipainon alarajoilla, olo on ikävä, mutta nappaan itseäni niskasta kiinni heti, kun päässäni alkaa kuiskuttamaan kaloriääni. Se kuiskuttelee siellä päivittäin, sitkeästi jatkan valitsemallani linjalla.
Syöminen on yksinkertaista, rutiininomaista. Ruumis alkaa jo muistuttamaan nälällä puolenpäivänaikaan, että nyt olisi hyvä saada perunaa ja soossia! Ruumis alkaa tykkäämään ravinnosta, mieli vielä totuttelee.
Kaikenlaista ruokaneuroosia on vielä olemassa, mutta nyt syön tarpeeksi. Kävin ravintoterapeutillakin kuuntelemassa neuvoja, koetan noudattaa niitä.
Hyvältä tuntuu olla vahva! Kun ei tutise ja on lämmin olo.