Leppävirran puolukkapaikat

Kävin äsken metässä. Ei ollut puolukoita.

Leppävirran korven syvyyksissä kulki kerran parrakas marjastaja nimeltä Eero. Hän oli tunnettu paitsi komeasta parrastaan myös tarkasta silmästään, joka löysi puolukat sielläkin, missä muut näkivät vain punertavan metsän. Eräänä keväisenä aamuna Eero lähti jälleen etsimään metsän kätköistä kypsiä puolukoita, sillä juuri nyt oli paras aika marjastaa.

Kulkiessaan tiheän korven halki Eero huomasi jotain outoa: metsän siimeksessä pyöri punertava hehku, joka ei ollut pelkkä puolukka. Lähemmäs mennessään hän kohtasi syntisen impin, metsän salaperäisen olennon, joka käveli jalat yhdessä voivotellen. Impi näytti olevan tuskain ja kiroili taapertaessaan kuin merimues.

Eero lähestyi varovasti ja kysyi: "Mikä sinua vaivaa, impi?"

Impi vastasi hiljaa: "Puolukka on jäänyt pyörimään tiedät kyllä minne, eikä pääse vapaaksi. Tarvitsen apuasi."

Eero nyökkäsi ja auttoi heimlich-otteella impiä pullauttamaan puolukan lähimmälle mättäälle. Kiitollisena impi antoi Eerolle vinkin, mistä löytyisi metsän parhaimmat puolukat, mutta varoitti myös vaarasta, joka odotti häntä.

Matkallaan Eero kohtasi marjaskarhun, joka oli herännyt talvihorroksestaan ja oli nälkäinen. Karhu hyökkäsi nopeasti, mutta Eero oli nopea ja ketterä. Hän kiipesi läheiseen puuhun ja onnistui väistämään karhun kynnet kuin ihmeen kaupalla. Karhu jäi raivoissaan puun juurelle, ja Eero jatkoi matkaansa sydän pamppaillen.

Lopulta Eero saapui metsän syvimpään kolkkaan, missä hän kohtasi Paavo Puolukan, joka oli erikoinen näky: hänellä ei ollut partaa lainkaan. Paavo oli tunnettu metsän puolukkaherrana, mutta ilman partaa hän tunsi itsensä puutteelliseksi.

Eero otti esiin pienen purkin minoksidiilia, jonka hän oli saanut kylältä. Hän antoi sitä Paavolle, ja pian Paavon kasvoille alkoi kasvaa komea parta, joka hehkui punertavana kuin kypsä puolukka.

Yhdessä he päättivät muuttaa Pielavedelle, missä puolukkasurvos oli herkkua, jota kaikki rakastivat. Siellä he elivät onnellisina, nauttien metsän antimista ja ystävyydestä, jonka puolukat ja parrat olivat heille tuoneet.