ympärilläni oli liikaa saman asian jankuttavia

sattui olemaan vaihe elämässä kun
ympärillä on liikaa samaa asiaa jankuttavia

yksi puhui vain jumalasta
toinen puhui vain omasta pahoinvoinnistaan
kolmas puhui vain byrokratiasta peloissaan


aloin miettiä, että miksi vitussa joku ei siirry tiedossaan muuhun
miksi pitää jankuttaa saman asian ja muusta ei voi puhua?
onko se sairautta? älyn vajetta? tahallista kiduttamista? vittuilua?
jotakin muuta?


persoona näkee, että muut kärsivät, tietää, että aiheuttaa mielipahaa toisille
ja jatkaa samaa värssyä koko ajan

syntyy mielikuva että henkilö on kyvytön ajattelemaan,
olemaan vapaa, käsittämään tilanne jossa kohdataan, näkemään ylipäätään muita ihmisiä ympärillään kuin vain oman tilansa


mitä järkeä on polttaa itsensä yhteen asiaan, ajatukseen?


onko vaarana täydellinen tyhmentyminen?

ei ainakaan ystäviä saa jankuttamisella, eikä puhekaveria

toisilla epäilemättä on kyvyttömyyttä sen lisäksi kuunnella muita
ja he vain kertovat omasta itsestään
mutta toisilla sen lisäksi että kertovat vain itsestään on sitä,
että puhuvat VAIN SAMASTA ASIASTA eikä mistään muusta

onko kyseinen ihminen iso ongelma yhteiskunnassa?
onneksi on paljon ihmisiä kenelle puhua, niin joku aina jaksa kuunnella

niin ja kuinka itse ei väsy jankuttamiseen, itseensä, samoihin juttuihin?
mahdotonta ymmärtää
pitää olla vähä idiootti luonne



elämän vaiheessa jossa liikaa saman asian jankuttajaa
aloin itse voida pahoin kun alkoi ahdistaa samanlaisuus
ja ihmiset valottomuus

pakko leikata idiootit pois kuviosta


kyllähän suhteissa pitää olla tarpeeksi vapaata jotta henkilökohtainen järki vähän olisi aktiivinen erottaakseen mikä on hyvä ja paha, eikä keskustelu olisi heti kättelyssä lukkoon lyöty


jotkut ovat kyvyttömiä itsenäiseen ajatteluun