Sulatetaan tämä kivi sydämessäni

Rehellinen minun on pakko nyt sinulle. Siksi kerron tämän koska haluan sinun tietävän minusta ja ymmärtävän myös käytöstäni. Myös sitä valtavaa kärsimystä jota koin sydämessäni, sitä jonka herätit pitkästä unesta puhuttelemalla minua sydämelläsi.

Kauan sitten ihastuin valtavasti erääseen naiseen. Hän oli ensimmäinen jota silloin nuori ja kokematon sydämeni lähestyi. Annoin hänelle lahjan ja olin silloin melko varma löytäneeni jonkun joka minua rakastaisi. Ehkä hän piti siitä, mutta hän paljastui myöhemmin varatuksi.

Sydämeni särjin hänen kanssaan. Kaikkiin rikkoutuneisiin haaveisiin ja murskattuihin unelmiin minä itseni tuhosin. Jälkeenpäin löysin syitä itsestäni vain ja annoin hänelle aivan kaiken anteeksi. Sen jälkeen kaipasin häntä rehellisesti monta vuotta, mutta vain hiljaa sydämessäni. Tänä keväänä sitten kerroin ääneen kaverilleni päässeeni viimein siitä ja hänestä yli. Sen jälkeen tuntui kuin elämäni olisi alkanut uudestaan ja paljon parempana.

Olin vapaa ja nuori komea mies. Nautin kesästä ja tein juttuja joita rakastin. Ilman naista elämässäni pärjäsin niin hyvin, kunnes yhtenä päivänä ärsyynnyin syvästi laittaessani pyykkejä narulle. Eräänä iltana sitten rukouksessani sitten nöyryin ja pyysin "Anna minulle vaimo" ja kuulin ovenkahvan käyvän kuin itsestään. Jotain merkittävää tunsin silloin...

Sitten kesä jatkui ja eräänä päivänä ihan keskellä kirkasta arkea löysin sinut edestäni. Kohtailtiin ja lopulta pelästyin kun huomasin sinussa kiinnostuksen merkkejä kohtaani. Herätit traumani rakkaudesta ja vielä sitten löit bensaa liekkeihin. Rautainen muuri karisi ja halkeili kuin itsestään ja se tunne on minulle kivuliaan pelottava.

Silti ne hetket ovat parhautta kanssasi. Siksi kaipaan luoksesi koko ajan, koska parannat osia minusta. Rakastat minua ihmisenä ja miehenä, ainakin siltä saat mut tuntemaan. Silti en tiedä mitä mysteerinen sydämesi minusta haluaa, mutta en anna sen haitata. Haluan nähdä sinua silti ja toivon että se on sinulle ok.

Sitten tämä mustasukkaisuus asia. Aloitan nyt sillä että sait minut taas kirjoittamaan palstalle. Joo kyllä, olen kirjoittanut tänne ennenkin. Sille naiselle kenestä alussa kerroin. Hän on perheellinen ja toivon hänelle onnea elämässä, mutta tavoittele tai kaipaa en häntä enää voi. Ei hän ole minun naiseni, vaan toisen. Sekoilen kuitenkin toivon mukaan, kun kuvittelen välillä hänen kirjoittavan minulle tänne...

Tämä on siis erittäin repivä paikka minulle. Sinulle täällä kirjoitan ja vain sinut haluan. Kiitos Herran kymmenestä käskystä. En riko itseäni vastaan, en riko sinua vastaan, enkä riko Herraa vastaan.

Sitten selitys sinulle miksi reagoin niin järkyttävän säikysti silloin kun lähestyin sinua. Teillä on melkein sama nimi... se herätti jonkin reaktion silloin... kukkia annoin molemmille...

En halunnut koskaan puhua sulle "eksistäni", joita minulla ei oikeasti edes ole. Koen nyt kuitenkin erittäin tärkeäksi antaa sinulle rehellisen sydämeni ja avata tämä haava sinulle tällä viestillä. Paranen kyllä tästä nyt kun se ei enää sisälläni muhi. Sinun kanssa elämäni haluan ja antaa menneisyydelle nyt anteeksi.

Rakennetaan kanssasi parempi maailma🤍