50-luvun hinnat

En koskaan ostanut eikä vanhempanikaan ostaneet pullaa, limsaa tai elokuvalippua. Linja- autossa matkustettiin tosi harvoin, oli aunakin meidän perheen tuloihin nähden kakkus sekin piletti.

Kuka lienee kyselijä, mutta minä vastaan hieman huumorilla ja sitten se totuus.

Markkojahan silloin käytettiin ja meillä lapsilla oli tapana sanoa jostain asiasta, että miljoonan maksan.

Sitten minulle tuli säästövimma, että kyllä minä sen miljoonan kerään, joten aloin pitämään kaikista menoista kirjanpitoa ja penniäkään ei saanut puuttua.

Hilkkua vaille olikin, mutta lähdin silloin Englantiin ja silloin oli Suomessa muuttunut rahan-arvo, joten sinne se meni "miljoonani.

Palatakseni tuohon 50-luvun hintoihin, niin ikäni muistan, kun sain "pestipaikastani " markan lähtiessäni markkinoille.

Heti eka Jäätelökioski veti luokseen ja "tikku" maksoi 0,25 mk. Aika pian huomasin, että se markka oli sitten siinä!

Ehkä tämä opetus innosti minut sitten "huippu säästäjäksi", siis saituriksi, kun vertasimme siskoni kanssa ruoka laskujamme. Veljeni totesikin, että emme syö kuin vettä ja leipää!

Lissu, joka ei syö jäätelöä.

En tiedä hinnoista mitään koska minun oli annettava äitini kouraan avaamaton tilipussi.
Hämärä muistoni on, että lakritsapatukka olisi maksanut 5mk ja DaCapo 20mk?
1958 EG:n uudisrakennusosaston verstaalla sain kesätöissä palkaa 145mk/h. Olin 15v ikäinen. Nuoremman hitsaajan palkka oli 210mk ja vanhemman 240mk joten pidin palkkaani hyvänä.
Seuraavan vuotena, saman firman tiilitehtaalla, polttamattomien tiilien urakkaladonnassa 2-vuorotyössä ansitsin noin 35000mk/kk. Samaa luokka kuin isäni rakennusliikkeen kuormuria kuskaamalla.

Muistan yhä kun bussikyyti keskustaan maksoi 25 penniä.