Että meidän länsimaisessa kulttuurissa parisuhde on aika pitkälti miehen käsikirjoittama tarina. Mies tuo resurssit, energian ja sisällön, ja nainen suostuu rooliinsa, vaikka kaipaa koko ajan oikeita mielenkiinnon kohteitaan. Ensirakkauksia ynnä muita. Kun suhde arkipäiväistyy, se muuttuu naiselle yhdentekeväksi. Mies aika pitkälti sitä aina olikin. Täysin yhdentekevä. Eikä koskaan oikein pysty myöntämään sitä. En siis syyllistä naisia tästä. Ongelma on siinä että me modernit länsimaiset miehet ollaan useimmiten täysin yhdentekeviä. Joitakin harvoja poikkeuksia on, joihin kaikki naiset rakastuu. Aivan kaikki.
Tajusin, tai oon oikeastaan jo pitkään tiennyt
Anonyymi-ap
13298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja mies tulkitsee kumppaninsa kärsivällisyyden onnellisuudeksi. Koko suhteen onni on koko ajan miehen päässä, ja nainen pitää miestään pöljänä.
AP
En ole kuvailemasi nainen. Olen aina järjestänyt raha-asiani ja toiminut vapaaehtoisena mielenterveystyöntekijänä ja velkaneuvojanaa ja auttanut miestä. Olisikin mies, joka joskus auttaisi. Heikko mies sitouttaa energiani vedoten auttamistarpeeseensa. Sitten kun rakastun, mies ei rakasta minua loppuviimein.
No pitäisikö sun lopettaa tuollainen kivireen vetäminen? Vai onko sulla päässäsi joku tarina että oikea rakkaus on aina sitä että sulla on joku vauva hoivattavana. Pieni tai iso.
Voi olla. Oma vauva puuttuu.
Haluaisitko oman vauvan?
Olisin halunnut. Nyt ei enää pysty.
Mikä sen estää, jokin sairausko?
Joo ja lisäksi adoptio ei nyt onnistu, kun opiskelen.
Nii. Ja vauvan tekeminen ei onnistu myöskään?
Ei onnistu ja en kestä hoitoja.
No voi että mussukka.
Feministinaisen kirjoittama aloitus.
Incelin kirjoittamahan tuo on.