Suomalaisia sotakirjailijoita

Veijo Merta.

Ovat muuten Tuuri ja Meri minun (naisen) näkökulmasta niin tyypillisen yksioikoosia mieskirjailijoita, että ovat siinä yksioikoisuudessaan ja lakonisuudessaan jo kiehtovia.

qummamuzzi kirjoitti:

Veijo Merta.

Ovat muuten Tuuri ja Meri minun (naisen) näkökulmasta niin tyypillisen yksioikoosia mieskirjailijoita, että ovat siinä yksioikoisuudessaan ja lakonisuudessaan jo kiehtovia.

Lue lisää

Manillaköysikö yksioikoinen sotakirja?

Kamoon...! Sanoisin että pikemminkin surrealistinen.

Juoni mies kirjoitti:

Manillaköysikö yksioikoinen sotakirja?

Kamoon...! Sanoisin että pikemminkin surrealistinen.

Lue lisää

on karu, ehkä yksioikoinen on väärä adjektiivi. Manillaköyden tarina on surrealistinen, tarinaa korostaa Meren niukka (karu, yksioikoinen) tyyli. Minun mielestäni.

qummamuzzi kirjoitti:

on karu, ehkä yksioikoinen on väärä adjektiivi. Manillaköyden tarina on surrealistinen, tarinaa korostaa Meren niukka (karu, yksioikoinen) tyyli. Minun mielestäni.

myönnetään, mutta taitavasti käytettynä sillä yltää huikeaan hienovaraisuuteen- esim. novelli Hopeinen siipi tästä hieno esimerkki.

Älkääkä unohtako Erno Paasilinnan kirjaa Rohkeus, joka kertoo Arndt Pekurisesta, suomalaisesta aseistakieltäytyjästä. Hänet teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä jatkosodan lopulla. Kirja oli kauhea ja koskettava. Sen jälkeen kaikki muu sodasta kirjoitettu tuntuu jotenkin falskilta viihteeltä, jopa Tuntematon sotilas.

Sodankieltäjä kirjoitti:

Älkääkä unohtako Erno Paasilinnan kirjaa Rohkeus, joka kertoo Arndt Pekurisesta, suomalaisesta aseistakieltäytyjästä. Hänet teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä jatkosodan lopulla. Kirja oli kauhea ja koskettava. Sen jälkeen kaikki muu sodasta kirjoitettu tuntuu jotenkin falskilta viihteeltä, jopa Tuntematon sotilas.

Lue lisää

Falskilta viihteeltä...?
Lue kumminkin edellämainittujen lisäksi vielä Pentti Tikkasta ja Esa Anttalaa.
Itse kävin kaukotiedustelukoulutuksen. Mielenkiintoista oli huomata, etteivät kuviot "kuningaslajissa" viiteenkymmeneen vuoteen olleet muuttuneet miksikään.
Ilmasota ja Hasse Wind vielä myös mainittakoon.

Sodankieltäjä kirjoitti:

Älkääkä unohtako Erno Paasilinnan kirjaa Rohkeus, joka kertoo Arndt Pekurisesta, suomalaisesta aseistakieltäytyjästä. Hänet teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä jatkosodan lopulla. Kirja oli kauhea ja koskettava. Sen jälkeen kaikki muu sodasta kirjoitettu tuntuu jotenkin falskilta viihteeltä, jopa Tuntematon sotilas.

Lue lisää

Tämäpä kolahti. Pekurinen on kiivainta poliittisen identiteetin etsintävaihetta kuohuvan poikani (16 v) päivystävä idoli. Saapa nähä, kuka huomenna. Rokkako?

Jooseppi Ratsingeri kirjoitti:

Tämäpä kolahti. Pekurinen on kiivainta poliittisen identiteetin etsintävaihetta kuohuvan poikani (16 v) päivystävä idoli. Saapa nähä, kuka huomenna. Rokkako?

Sotakirjailijoita kyllä suomessa riittää ja on täysin makuasia kuka on "paras" mutta kannattaa lukea mahdollisimman montaa eri kirjailijaa niin saa laajimman näkökulman jos nimittäin keskittyy vain tiettyyn kirjailijaan jää näkökulma pakosta aika suppeaksi.

mörö kirjoitti:

Falskilta viihteeltä...?
Lue kumminkin edellämainittujen lisäksi vielä Pentti Tikkasta ja Esa Anttalaa.
Itse kävin kaukotiedustelukoulutuksen. Mielenkiintoista oli huomata, etteivät kuviot "kuningaslajissa" viiteenkymmeneen vuoteen olleet muuttuneet miksikään.
Ilmasota ja Hasse Wind vielä myös mainittakoon.

Lue lisää

Olen lukenut Pentti H. Tikkasen kirjan Armoa ei tunnettu, ja täytyypä myöntää, että vaikka minulla olikin ennakkoluuloja isänpäivinä markettien myyntitiskeille lapioituja so(n)takirjoja kohtaan, oli Tikkasen tekele surkeampi kuin olin ikinä voinut kuvitella minkään voivan olevan: jälkijättöistä runebergilaista patetiaa yhdistettynä Korkeajänbnitys-sarjakuvista tuttuun replikointiin, tähän tyyliin: "'Aargh!' hän huudahti vuodattaessaan hurmeensa isänmaan kunnian kentille." Tämä nyt oli ihan vain muistinvararisesti siteerattu, mutta näin kökköä se ihan oikeasti lähes kautta linjan oli. Ns. faktat oli kai kohdallaan, milloin minkäkin porukan ryömimistä siellä jossakin oli seurattu semmoisella tarkkuudella että leveys-ja pituuspiiritkin oli mainittu.

sodankieltäjä kirjoitti:

Olen lukenut Pentti H. Tikkasen kirjan Armoa ei tunnettu, ja täytyypä myöntää, että vaikka minulla olikin ennakkoluuloja isänpäivinä markettien myyntitiskeille lapioituja so(n)takirjoja kohtaan, oli Tikkasen tekele surkeampi kuin olin ikinä voinut kuvitella minkään voivan olevan: jälkijättöistä runebergilaista patetiaa yhdistettynä Korkeajänbnitys-sarjakuvista tuttuun replikointiin, tähän tyyliin: "'Aargh!' hän huudahti vuodattaessaan hurmeensa isänmaan kunnian kentille." Tämä nyt oli ihan vain muistinvararisesti siteerattu, mutta näin kökköä se ihan oikeasti lähes kautta linjan oli. Ns. faktat oli kai kohdallaan, milloin minkäkin porukan ryömimistä siellä jossakin oli seurattu semmoisella tarkkuudella että leveys-ja pituuspiiritkin oli mainittu.

Lue lisää

Makuasioita. En ole juuri kyseistä kirjaa kylläkään lukenut, joten en voi ottaa kantaa.
Lukemani kaukopartiokuvaukset ovat olleet enemmänkin dokumentinomaisia.
Eipä Tikkasta tosin kieliasunsa rikkaudesta voi kiittää. Realistisesta sissielämän kuvauksesta kuitenkin. Päätuotanto perustuu kymmeniin kaukopartiomiesten haastatteluihin.

Kuvaamaasi "korkeajännitysmäiseen" pateettisuuteen en siltikään ole törmännyt.

Jooseppi Ratsingeri kirjoitti:

Tämäpä kolahti. Pekurinen on kiivainta poliittisen identiteetin etsintävaihetta kuohuvan poikani (16 v) päivystävä idoli. Saapa nähä, kuka huomenna. Rokkako?

Kiva kuulla, että usein toistettu hokema nykynuorison arvojen kovenemisesta ei täysin pidäkään paikkaansa. Huonommankin idolin poikasi olisi saattanut valita. Ole iloinen fiksusta nuorukaisesta, jonka olet saanut!

Riippuu siitä mitä pidät sotakirjana. Halsti lienee arvostetuimpia talvi-ja jatkosodan realistisia kuvaajia. Turtola on kirjoittanut montakin kirjaa sotien pääarkkitehdeistä: airo, ryti ( hyvässä ja pahassa ), Kilkki on kirjoittanut Valo Nihtilästä, Mannerheimista on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Lähinnä Paasosen kirjoittama omaelämänkerta on myös valaiseva. Aladar Paasosen oma kirja kuvaa myös hyvin päämajan tunnelmia sotien aikana. Lue myös Lasse Laaksosen kirja päämajan johtajista.Oeshin ja Heinrichsin kirjojen jälkeen voit sitten siirtyä niihin perinteisiin sotakirjoihin joita on pilvin pimein. Lehväslaihon kirjat toistavat itseään, mutta ihan ok sissikuvauksia. Palaste entisenä kaukopartiomiehenä kyllä tietää mistä kirjoittaa; erityisesti Rukajärven sissit on realismissaan ihan huipputeos. Tikkasen kirjat jankkaavat samoja 4. ErP:n kaukopartioreissuja, mutta hyviä kunhan et lue liian montaa.
Jos haluat kirjoilta myös kirjallisia arvoja, niin sitten lue nuo Tuurin ja Veijo Meren kirjat. niissä on myös moraalista ja eettistä pohdiskelua aiheesta. Ja sitähän ei koskaan ole liikaa.