Kenen suomalaisen sotakirjailijan romaaneja suosittelette ja keitä pidetään "yleisesti" hyvinä?
Suomalaisia sotakirjailijoita
<<<
202836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jääskeläinen Seppo, mm. kirjat Sodan vanki, Punainen Hanko, Sankarin sota (OTAVA), myös äänikirjoina/SÄK; Pietola Eino; yli 20 kirjaa/Gummerus, Kurvinen Jorma, paljon kirjoja, yli sata (OTAVA). Siinä alkuun.
Paavo Rintala (mm. "Sissiluutnantti"), Reino Lehväslaiho. Kalle Päätalo on Iijoki-sarjassaan käsitellyt myös sota-aikaansa (mm. "Miinoitettu rauha", "Liekkejä laulumailla", "Loimujen aikaan" ja "Tuulessa ja tuiskussa").
Heikki Hietamiehen "Sotatuomari" on sekin aika kiva uuden näkökulman kuvaus. Laila Hietamiehen "Hylätyt talot, autiot pihat" samoin.
Antti Tuuriakaan
Veijo Merta.
Ovat muuten Tuuri ja Meri minun (naisen) näkökulmasta niin tyypillisen yksioikoosia mieskirjailijoita, että ovat siinä yksioikoisuudessaan ja lakonisuudessaan jo kiehtovia.
Manillaköysikö yksioikoinen sotakirja?
Kamoon...! Sanoisin että pikemminkin surrealistinen.
on karu, ehkä yksioikoinen on väärä adjektiivi. Manillaköyden tarina on surrealistinen, tarinaa korostaa Meren niukka (karu, yksioikoinen) tyyli. Minun mielestäni.
myönnetään, mutta taitavasti käytettynä sillä yltää huikeaan hienovaraisuuteen- esim. novelli Hopeinen siipi tästä hieno esimerkki.
Hän oli omalla tavalla hyvä ja vauhdikas. Pitäisi löytyä kirjastoista. Esa Anttala myös ja toisenlainen sotakirja "Isänmaan pettäjät" tekijää en muista.
Itelläni ei ole kokemusta, mutta veljeni lukee Reino Lehväslaihoa, tai joku semmonen heppu se oli. En oo varma laadusta kyllä, valitettavasti.
Melkempä kaikki mainittu, vaan yksi Väinö Linnan jalkoihin jäänyt puuttuu. Jussi Talvi- Ystäviä ja vihollisia. Näin erillissota vai liittoutuma- keskusteluun taustaa antaa.
Älkääkä unohtako Erno Paasilinnan kirjaa Rohkeus, joka kertoo Arndt Pekurisesta, suomalaisesta aseistakieltäytyjästä. Hänet teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä jatkosodan lopulla. Kirja oli kauhea ja koskettava. Sen jälkeen kaikki muu sodasta kirjoitettu tuntuu jotenkin falskilta viihteeltä, jopa Tuntematon sotilas.
Falskilta viihteeltä...?
Lue kumminkin edellämainittujen lisäksi vielä Pentti Tikkasta ja Esa Anttalaa.
Itse kävin kaukotiedustelukoulutuksen. Mielenkiintoista oli huomata, etteivät kuviot "kuningaslajissa" viiteenkymmeneen vuoteen olleet muuttuneet miksikään.
Ilmasota ja Hasse Wind vielä myös mainittakoon.
Tämäpä kolahti. Pekurinen on kiivainta poliittisen identiteetin etsintävaihetta kuohuvan poikani (16 v) päivystävä idoli. Saapa nähä, kuka huomenna. Rokkako?
Sotakirjailijoita kyllä suomessa riittää ja on täysin makuasia kuka on "paras" mutta kannattaa lukea mahdollisimman montaa eri kirjailijaa niin saa laajimman näkökulman jos nimittäin keskittyy vain tiettyyn kirjailijaan jää näkökulma pakosta aika suppeaksi.
Olen lukenut Pentti H. Tikkasen kirjan Armoa ei tunnettu, ja täytyypä myöntää, että vaikka minulla olikin ennakkoluuloja isänpäivinä markettien myyntitiskeille lapioituja so(n)takirjoja kohtaan, oli Tikkasen tekele surkeampi kuin olin ikinä voinut kuvitella minkään voivan olevan: jälkijättöistä runebergilaista patetiaa yhdistettynä Korkeajänbnitys-sarjakuvista tuttuun replikointiin, tähän tyyliin: "'Aargh!' hän huudahti vuodattaessaan hurmeensa isänmaan kunnian kentille." Tämä nyt oli ihan vain muistinvararisesti siteerattu, mutta näin kökköä se ihan oikeasti lähes kautta linjan oli. Ns. faktat oli kai kohdallaan, milloin minkäkin porukan ryömimistä siellä jossakin oli seurattu semmoisella tarkkuudella että leveys-ja pituuspiiritkin oli mainittu.
Makuasioita. En ole juuri kyseistä kirjaa kylläkään lukenut, joten en voi ottaa kantaa.
Lukemani kaukopartiokuvaukset ovat olleet enemmänkin dokumentinomaisia.
Eipä Tikkasta tosin kieliasunsa rikkaudesta voi kiittää. Realistisesta sissielämän kuvauksesta kuitenkin. Päätuotanto perustuu kymmeniin kaukopartiomiesten haastatteluihin.
Kuvaamaasi "korkeajännitysmäiseen" pateettisuuteen en siltikään ole törmännyt.
Kiva kuulla, että usein toistettu hokema nykynuorison arvojen kovenemisesta ei täysin pidäkään paikkaansa. Huonommankin idolin poikasi olisi saattanut valita. Ole iloinen fiksusta nuorukaisesta, jonka olet saanut!
päin nousevan suomenrantaa ehdoton ykkönen kirjoittaja taisi olla leinonen tai jotain.. kirjoittajn nimet jää niin huonosti mieleen..
Riippuu siitä mitä pidät sotakirjana. Halsti lienee arvostetuimpia talvi-ja jatkosodan realistisia kuvaajia. Turtola on kirjoittanut montakin kirjaa sotien pääarkkitehdeistä: airo, ryti ( hyvässä ja pahassa ), Kilkki on kirjoittanut Valo Nihtilästä, Mannerheimista on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Lähinnä Paasosen kirjoittama omaelämänkerta on myös valaiseva. Aladar Paasosen oma kirja kuvaa myös hyvin päämajan tunnelmia sotien aikana. Lue myös Lasse Laaksosen kirja päämajan johtajista.Oeshin ja Heinrichsin kirjojen jälkeen voit sitten siirtyä niihin perinteisiin sotakirjoihin joita on pilvin pimein. Lehväslaihon kirjat toistavat itseään, mutta ihan ok sissikuvauksia. Palaste entisenä kaukopartiomiehenä kyllä tietää mistä kirjoittaa; erityisesti Rukajärven sissit on realismissaan ihan huipputeos. Tikkasen kirjat jankkaavat samoja 4. ErP:n kaukopartioreissuja, mutta hyviä kunhan et lue liian montaa.
Jos haluat kirjoilta myös kirjallisia arvoja, niin sitten lue nuo Tuurin ja Veijo Meren kirjat. niissä on myös moraalista ja eettistä pohdiskelua aiheesta. Ja sitähän ei koskaan ole liikaa.
Kyllähän "sotakampreerimme" Reino lehväslaihon vanhemmat teokset ovat huippu sotaromaaneja!
Itsellä kaikki teokset hyllyssä,uudemmat eivät yllä samalle tasolle kuin vanhat. Hyviä kirjoja
myös P.H.Tikkasella,E.Anttalalla,N.Lauttamuksella.