kun en sopeutunut tiettyyn ympäristöön ja pidin suurimman osan juttuja helvetin lapsellisina. Suoraan sanoen tuntui siltä, että moni oli jäänyt jumiin henkisesti johonkin yläasteen mentaliteettiin, toimintatapoihin & maailmaan. Enhän minä tätä tietenkään ääneen sanonut. Purin hammasta ja näyttelin parhaani mukaan mukana, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Mutta koska en ollut luonnollinen, niin ajauduin ajan kanssa silmätikuksi.
Onnekseni pääsin toisiin kuvioihin ja huomasin että omat ajatusmallini eivät olekaan niin pöhköjä. Päinvastoin moni jakoi ajatukseni ja samat kauhukokemukset.
Kyllähän tässä hieman kaivelee menetetyt vuodet, mutta pakko yrittää pelata niillä korteilla jotka elämä jakaa.
:D.
Onnekseni pääsin toisiin kuvioihin ja huomasin että omat ajatusmallini eivät olekaan niin pöhköjä. Päinvastoin moni jakoi ajatukseni ja samat kauhukokemukset.
Kyllähän tässä hieman kaivelee menetetyt vuodet, mutta pakko yrittää pelata niillä korteilla jotka elämä jakaa.
:D.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet siirtynyt miehesi mukana rahapiireihin? Kartanonherran nait?
Mies olen.
Joo ymmärrän ton hyvin, jätä sellaset myrkylliset porukat vaa.
Ruma ankan poikanen satu kertoo tästä tilanteesta. Kiva kuulla, että olet päässyt hengen heimolaisten joukkoon.
Noinhan se meni. Mutta ei ihan surkeat kortit sitten kuitenkaan, vai mitä?
Olivatko paikan kirjaimet D ja H?
Jäljellä on pieni myötähäpeän poikanen ja käy jotenkin sääliksi
Ja tämä sivusta tuosta ei pääse kuin ylöspäin
Niin vaikeaa kuin se onkin, on oltava itsenäinen, omilla jaloillaan seisova ihminen. Elämässä on oltava joku oma ”pohjantähti” eli joku tavoite tai tarkoitus, jota kohti kulkee. Mutta, sitä kohti voi toki kulkea jonkun toisen ihmisen kanssa. Jos toinen ihminen lakkaa olemasta siinä vieressä, kykenet silti jatkamaan kohti sitä tavoitettasi.
Jos et itse usko itseesi niin ei kukaan muukaan usko niinhän se menee. Luotat ja rupeet toimimaan.
Aattelin pitkään että musta ei ole juoksijaksi,
aattelin lähes kolmekymppiseksi, että ei vain ole. Kävelin kyllä säännöllisesti. Sitten päätin kokeilla mitä tapahtuisi. Hölkkäsin lyhyitä pätkiä mitä pidensin vähitellen. Eipä menny kovin kauan kun jaksoin juosta koko lenkin.
Enkä ole katunut mitä tuli tehtyä :)
Vastailen, vaikka en tiedä, liittykö tämä "ympäristö" ketjuissa mainittuihin sairaalakuvioihin tms.
Niin mutta kun tuli mieleen tässä sellaisia hauskoja kokemuksia eri ympäristöissä, yhdessäkin tapauksessa olo oli kuin Keanu Reevesillä Devil´s Advocate-elokuvassa, liittyen mm. siihen, kun kerran olin hississä ja siihen tuli toinen nainen ja viime tipassa tiimikaveri, sanoin huomenta tuolle tiimikaverille, niin se nainen kääntyi tuijottamaan silmiin niin ivallinen ja halveksiva ilme kasvoillaan ja tuijotti ja tuijotti, kuin olisin tehnyt jonkin hirvittävän protokolla virheen, että miten tällainen maan matonen on kuvitellut saavansa tervehtiä toista, äkkiä siihen totesin tiimikaverille, että on ilmoja pidellyt, jotta nainen tajuaisi etten häntä ole suinkaan tarkoittanut tervehtiä vaan tätä toista, ei mennyt edes hämilleen.
Voi olla, että joissakin ympäristöissä on sanomattomia odotuksia ja muodostuneita tapoja, joilla ilmaistaan hiearkia asteita, erityisen huonoa se tietysti on, jos tavaksi on muodostunut tietynlainen ivallisuus muita kohtaan, millä pyrkivät turvaamaan itseään niin odotuksilta, jotka kokevat liian koviksi ja kamppailevat jatkuvasti sen kanssa, onko heidän osaamistasonsa riittävää, jotta voivat kokea olonsa luontevaksi ja sopivalla tavalla drivea osoittaen. Jolloin voi olla, että muodostuu tavaksi odottaa drivea osoittavilta, että kyllä sinultakin ilo loppuu tällä ivallisuudella, kun heiltäkin aikoinaan koiravuosia tehdessään.
Tämä liittyy myös siihen, että varsinkin perinteisissä organisaatioissa on muodostunut tavaksi ne hiearkia vallan osoitukset ja sen likability ominaisuuden vähäinen odotus, johtajiltakin. Yleensä joillekin erityisasiantuntijoille, nörteille tms on aina sallittu likability ominaisuuden puuttuminen, ei muilta.
Kuten totesin ulkomaalaiset puhuvat ketjuissaan paljon, miten he havainnoivat yrityksiä, yrityskulttuureja, ja he puhuvat vertaillen eri tapoja, millä toimintaa ajetaan aina toksisesta mikromanageeraamisesta, tulokset ovat tärkeintä jne tasoon, vielä ei ole tullut vastaan heidän kauttaan toksinen positiivisuus odotus, mitä tietyt yritykset Suomessa ajoivat läpi organisaatioissaan, jolloin päälleliimattu likeability määritelmä nousi päällimmäiseksi odotukseksi, pienentäen tavoiteohjautuvuus, osaamisnäkemystä.
Näissä ristiriidoissa kun ihmiset tuolla ylittävät talsia ja tehdä tehtävänsä, niin on siinä tietysti mietittävää, mikä on se sopiva ympäristö missä kohtaisi oma ja ympäristön drive.
Ulkomaalaisten leadership-ketjuissa on koko ajan vertailua leader vr manager- tyyppisten toiminnan osalta. Pistänyt miettimään, onko joissakin organisaatioissa, sellaiseksi miksi se on muodostunut välttämättömyys olla enemmän manager-tyyppinen, liittyen noihin yllämainittuihin asioihinkin. Onni siitä, että ylenee hiearkia portaissa ja voi siten vähät välittää enää muista ihmisistä ympärillä, kun tehtävänä on vain tehtävien jakaminen ja vaiheiden tarkastaminen haluttuun lopputulokseen, välttämättä ymmärtämättä, että miksi tällä tavalla, että onko sisäistetty miksi sellainen perinteinen näkökulma soveltuisi juuri tähän tilanteeseen?
Sillä jos on monimutkainen organisaatio, silloin aikalailla synkassa täytyisi toimintojen tapahtua ja ehkä helpompi vaihtoehto on mennä manager-tyyppisesti prosessinäkökulmista, samoja toimintamalleja noudattaen. Hyvin toimisi niin kauan kunnes ajaudutaan mikromanageeraukseen tai toiminta tulee itsetarkoitukselliseksi.
Leader-tyylinen johtaminen osallistuttaa enemmän muita ja tavoitteita haetaan yhdessä. Sopiiko se sitten pienempiin ketterempiin yksiköihin, ken tietää. Hyvin toimisi niin kauan kunnes ajaudutaan siihen, että hlöistä pyritään saamaan vielä enemmän irti, jolloin leader-tyyppiseen toimintaan tulee särö.
Joten hyvä olisi miettiä mikä on se sopiva tasapaino, millä saavutetaan se mitä toiminnalla oikeasti pyritään tavoittelemaan.
Ihmiset, ne jotka talsivat töitä tekemään, hakevat myös omia tasapainoja sen työn haasteellisuuden, mielenkiinnon ja tietynlaisen autonomian säilyttämistarpeiden välillä, niin ihmisenä kuin työtehtävienkin suhteen. Ympäristöt ovat yleensä veteen piirrettyjä viivoja ja vasta käytännön kokemukset luovat havaintoja todellisesta kulttuurista.
Tietynlainen ehkä brutaalikin ulkomailla erityisen yleinen tavoiteohjautuvuus toimii silloin kun se oikeasti on yrityksen dna:ssa ja luo odotuksia haastavuusasteesta, sellaisesta, mihin sitoudutaan ja sitä pitää pitää yllä. Mutta se pitää olla ajateltuna, näkyä skarppina toimintana ei vain heittoina, odotuksina, vaan pohja pitää olla rakennettu vaativalle loistavuudelle. Sen takia ulkomailla käy yrityksissä mullan pöyhimiskierroksia, koska ei haluta että ihmisiä fakkiintuu paikoilleen ja estävät sen virkaatekevinä.
Mielenkiintoisia ajatuksia voi sellaiset kommentit herättää miettimään. Miten tasapaino saavutetaan ristiaallokoissa?
Devil´s advocate elokuvan loppusanoma oli, että perimmäinen kulissien taakse vievä passi (pääsy backstagelle) on lopulta turmeleva.
Koskee monia ympäristöjä ja asioita. Ihmisten tulee tehdä ja tekevät asioita, joilla he pääsevät ylemmäksi, mutta mikä syö pois ihmisyydestä jotain matkan varrella.
Viime vuosina organisaatioissa puhutaan paljon sosiaalisuudesta ja yhteisöllisyyksien lisäämisestä, nyt etätöiden vähentämisestä jotta ko.asiat toteutuisivat. Mikä tietysti voi olla ristiriidassa sen kulttuurin kanssa, missä ei katsota olevan velvollisia sosiaalisuuteen, koska tuota likability vaatimusta ei ole nimeksikään, mikä sitten vetoaa tietyntyyppisiin ihmisiin enemmän. Se on mielenkiintoinen ristiriita.
Aikaisemmin oli organisaatioissa painotus siinä, että pitää olla kulttuuri-fit, kun haettiin samantyylisiä, oloisia, näköisiä, jotta kahvihuoneissa jutut lentäisi mukavammin, nyt kun on DEI näkemys, niin enää ei puhuta siitä, että kaikkien pitää tuottaa toisilleen pidettävissä oleva ensivaikutelma, vaan laajentaa suhtautumistaan ja pyrkiä saamaan niistä vaikutuksista parhaat palat irti.
Osa työntekijöistä aina kaipaa tuota, saman ympäristön tuotteiden kanssa helppoa läpän heittoa, viihdykearvoa toisilta. Toiset voisi odottaa pallottelua ammattiasioissa, saman ymmärrystason omaavien kanssa.
DEI-näkemys on saanut paljon kritiikkiä varsinkin amerikassa, sen polarisoiduttua ja muututtua itsetarkoitukselliseksi.
Jolloin kulttuuri-fit pitää ajatella ja rakentaa uudella tavalla. Jolloin se kulttuuri-fit pitäisi olla siinä dna:ssa, mitä tavoitellaan ja millä keinoilla, mitä lopulta halutaan saavuttaa. Mitä halutaan säilyttää ja miksi?
Kaikessa näissä ristiriitaisuuksissa organisaatiot ja ihmiset pyrkivät näyttämään pysyvänsä aallon harjalla.
Competence and skills- on DEI pohjaisen kulttuurin lähtökohta, mahdollisuuksien tasa-arvo. Tasa-arvon voi tuhota perinteiselläkin tavalla työyhteisöissä muilta ko.asioista huolimatta, esim. esittämällä toista halveksuen ihmisestä, jonka kanssa ei edes ole työtehtävissä, että toinen palkkasi sen vain viihdykearvon takia, koska pitää/viehättyy toisesta tms. tai toinen alkaa selostamaan muille hlön seksuaalisesta suuntautumisesta, koska on sellainen perinteinen ihminen, joka haluaa korostaa sitä omaa "normaaliuttaan" ja saada toinen yhteisön/ympäristön silmissä sellaiseksi, jota ei ko.ominaisuuksien takia kannata ottaa vakavasti ja pitää eristää, koska voi harjoittaa kovasti lisääntymiskykyä, kun mielikuvitus asettautuu ko.ihmisten päähän, ja sehän on ko.ihmisten silmissä paheksuttavaa muualla kuin aviovuoteessa (kun ei ole miehen hallittavissa).
Samaan aikaan taukotiloissa esitys, missä toivotamme kaikki pride-ihmiset tuntemaan itsensä hyväksytyksi, kaikkien normaalien keskuuteen.
Mutta tottahan se on, että naisen seksuaalisuus on asia, mikä ei kuulu mahdollisuuksien tasa-arvo asiaan sen enempää työelämässä kuin yhteiskunnassa yleensäkkään, mitä tahansa voi juoruta, mielikuvilla täyttää loput aukot, uskotella, että naisten tulee olla miehen hallittavissa, jotta voivat suhtautua siinä samanoloisuuden mielihyvän aallossa.
Ei luulisi tietenkään tässä ajassa, että vieläkin on niin vanhakantaisia ajatuksia ja mielleyhtymien ylläpitämisiä, mitä toiset pyrkivät hyödyntämään omia tarkoitusperiä ajaessaan. Niin ovat siveitä ja herttaisia, paitsi silloin kun manipulatiivisesti juoruilevat.
Competence and skills, ei nämäkään tietysti ole yksiselitteisiä, asiat voidaan saada näyttämään jostakin kulmasta hyviltä, toisesta huonolta. Voidaan työntää liikaa töitä tehtäväksi, joillekin liian vähän, jotta turhautuminen valtaa. Tietysti pitää täyttää ne odotusarvot, mikä kulloinenkin rooli vaatii, ja rehellisesti tarkastella, mitä saadaan aikaan, missä on parantamisen varaa, onko siihen mahdollisuuksia jne. näyttäytyykö omat vahvuudet tässä tilanteessa hyviltä, miten petrataan kehityskohteiden kanssa.
Suomeksi sanottuna, ajattelevat vain työpaikalla panemista ja kaiken lisäksi mielikuvittelevat toisten panemiset, kiihottuvat sellaisten ajattelemisesta, eivät edes omia, jos sellaista sitten heidän elämässään on, kun pitää sijaiselää toisten asioita mielikuvitellen, hakeutuen sellaiseen seuraan, missä pääsevät seuraamaan ja levittämään muiden elämää.
Periaatteita, mutta lopulta ihmisten dynamiikka muodostuu ihmisten omista päänsisäisistä järjestelmistä, jos ei aktiivisesti ajattele, mistä omat mielleyhtymät ja vahvistustarpeet tulevat ja onko oikea ympäristö niitä nyt työntää ulos. Tietysti jos haluaa kampittaa toiset levittämällä sellaisia vaikutelmia, mikä korostaisi siinä ympäristössä omaa sopivuuttaan paremmin, haluaa kerätä ihmiset ympärilleen, jos kokee halua vahingoittaa muita tai on herännyt epäilys ettei enää pärjää vanhalta pohjalta tai haluaa vahvistaa vanhoja asetelmia.
Hyvin usein tuollaiset kovin perinteisiin vetoavat naiset, jotka kiinnittävät huomioita muiden naisten seksuaalisuuteen ovat ihmisinä sellaisina, että odottavat miesten tuottavan heille työpaikoillakin sellaisia vahvuus värähtelyjä, ja ovat pehmeimpiä miehiä/ihmisiä kohtaan ylimielisempiä, hakevat pehmeitä kohtia, johon ivallisuutta kohdistavat, odottavat sitä samaa ihmisten välistä dynamiikka millä suhteitaan muodostavat. Haluavat tulla painetuksi alas.
Toisiin naisiin, jotka saattaisivat osoittaa määrätietoisuutta, mielipiteitä, suhtautuvat negatiivisesti, haluavat painaa alas koska eivät halua antaa "valtaa" toisille naisille, nostavat itsensä ylemmäksi koska vain tietynlaiset miehet kelpaavat sanomaan heille asioita ja tottelevat niitä paremmat. Automaattisesti ajattelevat, että vain miehillä on tietty ilmaisu- ja olemisenvapaus.
Nyt kun tuollaiset DEI-kulttuuri asiat ovat tapetilla, niin ehkä pitäisi vähän miettiä, minkälaisia dynamiikkoja yleensäkin ihmiset haluavat vahvistaa ympärillään ja mihin ne pohjautuvat. Onko niissä mitään järkeä.
Se on vaan tässä nykyajan trendeissä niin omituinen ja hupaisa ilmentymä tuo Pride-ihmisten hyväksynnän korostaminen ja sitä nihkeemmin tuntuvat ihmiset muodostavan dynamiikkoja nais/mies akselilla, pelokkaasti, halveksien, mielikuvitellen, inhoten. Sitä samaa vanhaa p.. kun ihmisten pään sisäisissä järjestelmissä ei tapahdu kehitystä, henkistä kasvua tasapainoiseen aikuisuuteen, kokemusmaailmaan. Vaan eletään kuten ap toteaan henkisesti keskenkasvuisten maailmassa ja heidän juttujen lainalaisuuksissa.
Jotkut työpaikat on ikuisia ammattikouluja tai armeijoita samat jutut aikuisilla.
Kyllä, kiusaaminen ja hierarkia ovat välillä huonoa. Toisaalta ymmärrän paremmin syitä. Minulle kaikki, myös isot herrat, ovat aina tervehtineet, ei ikinä ole kukaan katsonut yli, paria pikku pomoa tai ihmisiä joilla on itsetunto ongelmia, eli vastaavat ystävällisyyteen ivallisesti luoden hierarkiaa, ja haluavat kilpailla. Ei minulle ikinä korkeammassa tehtävässä olevat ole ivallisia tai tiimikaverit. lukuunottamatta näitä paria ryhmää. Tulee siitä että jotkut eivät kunnioita rajoja ja osan on pakko pitää "puolustusta" yllä. Osa taas haluaa purkaa sitä tunnetta mistä ovat katkeria muihin, ja haluaa ehkä hyötyä. Tai haluavat vastaavasti kokea sitä "ylemmyyden" tunnetta, kuulevat ehkä juttuja. Mutta ei yleensä jos alkaa puhumaan niin kaikki juttelevat.
osa taas haluaa "nostattaa" itseään ja elävät kuin parempaa tulevaa, tai uskovat että jos on pitänyt itse antaa jotain koska ovat jotain ottaneet, että kohta se tulee muillekin. itse taas olen joskus niin ajatuksissaan että saatan näyttää kireältä, ärtyneeltö tai ihan poissa olevalta. lähdin ihmisten ilmoille enemmän kun huomasin mutisevani ajatuksia ääneen 🙂 etätöiden jälkeen moni on kummallinen, ja lähipäivistö ei kaikki pidä 🙂
Niinhän se on. Mutta yleensä kun johtotason henkilöt haluavat pitää etäisyyttä, ettei huomio herpaannu vääriin asioihin, ei sitä tehdä ignooraamistyylisesti vaan pidättyväisesti ja hillitysti vastaten huomioimisiin ja ohjaamalla toiset relevanttien asioiden äärelle ja pystyvät nostamaan käden eteensä, nyt täytyy mennä. Jos se pitää tehdä "puolustusta" yllä tavoitellen, liittyen ignooraamisiin, jotain on kyllä pielessä, silloinhan varautuu iskuihin, negatiivisuus odotuksiin, mikä silloin on ympäristössä vikana? Ymmärtämättömyys siitä, mikä on ympäristössä odotettu ja haluttu kohtaamistapa- ja taso? esimerkit tietyt tarttuu ja siitä muodostuu vallitseva tapa.
Jos aiheena on aina ihminen itse niin minua ainakin alkaa tympiä. Et sinä näekään kuin itsesi.