Empä ois uskonu että tuun tänne enää kertoo omista jutuistani mitään. Viimeks kun sain niin kökköä palautetta. Mutta yritetään, josko saisin tällä kertaa apua.
Kuten otsikosta varmaan huomaa, kyseessä on rippileiri-ihstuminen. Olin isosena vieraan paikkakunnan rippileirillä ja siellä ihastuin sitten yhteen toiseen isospoikaan. Samaan aikaan kuitenkin muhun ihastui yks niistä "rippilapsista". Noh ei tässä vielä mitään, mutta kun sain yhellä tavalla tietää, että tää mun ihastus ilmeisesti (ei siis varmaa tietoa) seurusteleekin, niin tuntui tottakai pahalta. Nyt kun se rippileiri onkin ohi, niin kaipaa sitä väkeä siellä toisella paikkakunnalla, erityisesti tätä mun ihastusta. Sain kuitenkin sen meseosotteen ja nyt mesetetään ja me ollaan perushyviä kavereita.
Sitten tämä toinen henkilö, joka on muhun ihastunu, lähettää aivan mahtavan ihania viestejä e-mail-osotteeseeni. Tai siis sen kanssa on tosi hauskaa. En vaan tunne olevani tähän henkilöön ihastunut, mutta jotenkin siirrän sitä isospoikaan kohdistuvaa ihastuneisuuttani tuohon rippileiriläiseen, joten se saattaa saada vähän väärän kuvan mitä hän mulle merkitsee.
En kyllä nyt yhtään tiiä mitä tässä yritän selittää/kysyä, mutta jotenkin vaan pitää purkaa ajatuksia. Ehkä yritän saada taottua päähäni (ja toivon saavani tukea siihen), että pitäis lopettaa semmoi "flirtti" tätä rippikoulupoikaa kohtaan, koska se on väärin.
Toivon kyllä edelleen vain, että se tieto mun ihastuksen seurustelusta ois vain jotain valhetta tms, mutta toisaalta kun siihen ajatukseen on jo alkanut tottua, niin haluais vaan päästä tuosta ikävän tunteesta eroon.
Kommentoikaa jotain, kettuilut saa luvan jättää sikseen. Kiitos kaunis juttuni lukijoille ja minua jotenkin auttaville!
Kuten otsikosta varmaan huomaa, kyseessä on rippileiri-ihstuminen. Olin isosena vieraan paikkakunnan rippileirillä ja siellä ihastuin sitten yhteen toiseen isospoikaan. Samaan aikaan kuitenkin muhun ihastui yks niistä "rippilapsista". Noh ei tässä vielä mitään, mutta kun sain yhellä tavalla tietää, että tää mun ihastus ilmeisesti (ei siis varmaa tietoa) seurusteleekin, niin tuntui tottakai pahalta. Nyt kun se rippileiri onkin ohi, niin kaipaa sitä väkeä siellä toisella paikkakunnalla, erityisesti tätä mun ihastusta. Sain kuitenkin sen meseosotteen ja nyt mesetetään ja me ollaan perushyviä kavereita.
Sitten tämä toinen henkilö, joka on muhun ihastunu, lähettää aivan mahtavan ihania viestejä e-mail-osotteeseeni. Tai siis sen kanssa on tosi hauskaa. En vaan tunne olevani tähän henkilöön ihastunut, mutta jotenkin siirrän sitä isospoikaan kohdistuvaa ihastuneisuuttani tuohon rippileiriläiseen, joten se saattaa saada vähän väärän kuvan mitä hän mulle merkitsee.
En kyllä nyt yhtään tiiä mitä tässä yritän selittää/kysyä, mutta jotenkin vaan pitää purkaa ajatuksia. Ehkä yritän saada taottua päähäni (ja toivon saavani tukea siihen), että pitäis lopettaa semmoi "flirtti" tätä rippikoulupoikaa kohtaan, koska se on väärin.
Toivon kyllä edelleen vain, että se tieto mun ihastuksen seurustelusta ois vain jotain valhetta tms, mutta toisaalta kun siihen ajatukseen on jo alkanut tottua, niin haluais vaan päästä tuosta ikävän tunteesta eroon.
Kommentoikaa jotain, kettuilut saa luvan jättää sikseen. Kiitos kaunis juttuni lukijoille ja minua jotenkin auttaville!
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Olin isosena vieraan paikkakunnan rippileirillä ja siellä ihastuin sitten yhteen toiseen isospoikaan."
Tuohon semmonen korjaus, että itse olen tyttö, eli vois korjata niin että "siellä ihastuin sitten yhteen isospoikaan." :)
entäpä jos sitten tälle nuoremmalle pojalle kertoisit siitä ihastuksesta? silloin tavallaan viestittäisit, ettet ole kiinnostunut tästä nuoremmasta sillä tavalla koska sulla on tähtäimessä toinen?
Kieltämättä hyvä idea. Mietityttää vaan sitten se reaktio, mikä siitä tulee. Pitää keksiä joku hieno sotasuunnitelma, miten alan puhua siitä ihastuksestani. hmm. Miettimistä aiheuttaa, mutta parempi sekin kuin että tuskastun vaan.
Kiitos sinulle ideastasi :)
Entäs jos kysyisit ihastukseltasi onko hänellä tyttöystävä? Ei ihan suoraan mutta jotenkin huomaamattomasti. Hienovaraisesti. No, se nyt vaan oli mun idea. Hyvä kun keksii muille keinoja saada ihastus mutta itte on ihan pulassa :D Onnea sulle! Toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi!
Nii, pitäishän se varmistaa että onko sillä tyttöystävää. Ei musta kuitenkaa oo siihen. Kuten jo aikasemmin sanoin, pitää keksiä joku sotasuunnitelma. Nyt siihen vaan pitää keksiä jotain lisää. Ehkäpä mä saan homman hoidetuks, jos vaan mietin pääni puhki mitä pitäs tehä ja sitten kysyttyä jotenki hienovarasesti. Joop, luotetaan siihen.
Ja jos sinulta tulee nuin hyvä neuvoja, niin etköhän säki joskus sen ihastukses saa :) Kiitos siis :)
Niitä on hauska seurata irl ja nauraa kun erotaan ym.
se on elämää. toivottavasti saat seurata sitä irl ihan omallakin kohdalla, niin saat kattoo kuin paljon se omalla kohdalla naurattaa. toivottavasti et kuole nauruun, se voi olla vaarana.
niin mie perässä. Oma rippikoulu-ihastus-tarinani. Onhan se helpottavaa purkaa vyyhtiä...:)
Eli siis. Paras ystäväni oli kertoi joulun aikoihin, ennen rippileiriä, olevansa ihastunut samaan poikaan kuin hänen toinen hyvä ystävänsä. Sanoi olevansa todella liemessä ja toivoi tietenkin tukea ja lohdutusta miulta. He olivat olleet samassa tilanteessa ennenkin, siis ihastuneet juuri tuohon kyseiseen, olkoon vaikka Villeen, samaan aikaan. Tuolloin paras ystäväni, olkoot nyt sitten Linda, oli ollut Villen kanssa neljä päivää. Aika hassua siis.
Olisin totta kai halunnut antaa ystävälleni kaiken mahdollisen tuen täydestä sydämmestäni, mutta se oli hiukkasen vaikeaa: olin juurikin ihastunut samaiseen Villeen. Niin hassua kuin se onkin. Päätin olla hiljaa, yrittää unohtaa, etten sotkisi asioita entistä enemmän. Vaikeaa se oli, olin juuri päässyt yli entisestä ihastuksestani, jonka perään olin turhaan haikaillut puoli vuotta.
Esitin ihastuvani kahteen poikaan, kummatkin olivat viehättäviä ja mukavia, mutta ihastus Villeen oli edelleen voimakas. Kysyin toiselta, vaikkapa Jaakolta, "alkaisiko" tämä seurustelemaan kanssani, mutta vastaus oli kieltävä.
Rippileirille Lappiin mentäessä tykästyin toiseen poikaan, olkoot vaikka Anttiin. Istuimme viisi ihmistä yhdellä penkillä lähes puolet matkasta. Minä Antin sylissä, Linda Jaakon sylissä ja kaverimme, Aino keskellä. Aino ja Linda iskivät minulle silmää ja sanoivat, että olimme söpön näköisiä.
Leirin aikana Aino ihastui erääseen Kalleen, alkoi tämän kanssa. Linda ja Aino kyselivät yhtenä iltana Antilta, tykkäsikö hän minusta. Muutaman asian hän sanoi niin, että siinä tuli itkettyä vähän aikaa... Kuitenkin kysyin Anttia, ja tämä suostui, mutta toivoi että pidettäisiin alkuun matalaa profiilia. Linda sanoi, että Ville taitaa tykätä musta, se ainakin vaikutti siltä. Siinä sitten itkin koko illan, mikäs siinä.
Seuraavana päivänä Antti jätti miut. Tiedän, tämä kuulostaa todella teiniltä, mutta pakko se on kertoa.:) Mua harmitti oikeasti, olin koko illan maassa, vittuilin kaikille kaikesta, murjotin, kuuntelin räppiä korvalappustereoilla ja laahustin housut puolitangossa jääkylässä, johon menimme. Itkin taas kerran koko illan. Oli todella ihanaa kulkea aurinkolasit päässä pimeässä.
Linda alkoi Villen kanssa. Ville oli sanonut, että "Tällä kertaa se onnistuu." Mua kirpas toden teolla, Linda oli onnellinen, Aino oli onnellinen, mä halusin vetää kännit. Mulla ei ollut ketään, johon ihastua. En aikonut ihastua enää koskaan.
Bussimatkalla Linda tietenkin nukkui Villen sylissä ja Aino Kallen. Ville näytti todella suloiselta. Mua harmitti toden teolla, mutta yritin unohtaa sen. Nukuin sitten Antin sylissä (oltiin "vaan kavereita") ja ajattelin Villeä.
Vähän ajan päästä rippileiristä kummatkin pareista erosi. Nyt kun mulla oli ihan hyvä fiilis, muut olivat maassa. Tyypillistä. Mutta kaikki nousivat aikanaan.
Nyt olen ollut tuon samaisen Villen kanssa kohta 2 kuukautta:) Enpä olisi uskonut. Rakastan sitä siis edelleen, jo yli puoli vuotta olen ollut ihastunut siihen. Aika jännä juttu.
Kiva jos joku jaksoi lukee tämänkin...:) Pakko purkaa.
no johan oli stoori :D
jaksoi kyllä ihan hyvin lukea. hienoa, että oot vihdoin sit saanu sen, kenet alunperin halusitkin, toivottavasti juttu kestää.
itte en oo tehny tolle omalle asialleni mitään. ihastus on alkanu hiipua tätä yhtä isospoikaa kohtaan ja ollaan hyviä kavereita sen "pikkuspojan" kanssa. ehkäpä molemmista tulee "vain" kavereita ja jostain tulee prinssi Urhea, ihastutaan, rakastutaan ja eletään elämä "happily ever after" :) ..ainahan sitä saa haaveilla :)
... minullakin oli pitkään juuri tuota että kaikki pojat oli "vaan-kavereita". Siitä tuli kavereiden keskuudessa oikeen vakiolause, kaikilla oli "ollaan-vaan-kavereita"... Mutta toivotaan että löytyy sinulle se prinssi ja että miun kestää:)
toivotaan että löytyy juu. ne on nyt sen tytön kanssa eronnu ja se tukeutu muhun, mutta en oo enää siihen niinkään ihastunu. en oo enää kehenkään. tuntuu etten voikkaan olla. pitää yrittää selviytyä yksin...
mut onnea sulle :)