Mutta summa summarum

Toi ei helpota jos et voi puhua suoraan.
Ite en voi sanoo noin, koska on ihan toisin.
Mutta tiiän ettei mies ole huolissaan vaik ois syytä paljonkin nyt varsinkin.

En ikävöi uskovaista.

Mikä herra?

Rauhaa taloon.

Kuulen otsikon lausetta aika usein erään mielenkiintoisen ihmisen suusta, oliko tämä vihje?

Juuri siksi olenkin huolissani, että luulet tietäväsi, mitä teet. Ulkoapäin näkee joskus selkeämmin, kuinka syvälle syntiin toinen vajoaa. Olen todella surullinen, että et pysty kasvamaan ulos tuosta sinua riivaavasta ongelmasta. Se estää sinua kehittymästä ihmisenä, hengellisesti, henkisesti ja sosiaalisesti.

Luulin, että saamme kasvaa yhdessä, mutta koin liian usein, että suorastaan inhoat minua. Olit, ja olet yhä hukassa. Kanssasi ei voi puhua syvällä tasolla, enkä tiennyt, pystynkö saamaan sinut auki. Oli liian suuri riski yrittää nähdä, mitä syvällä sinussa oikeasti on, koska loukkasit minua (tahattomasti tai tahallisesti) niin monta kertaa. Olen paljon vahvempi kuin luulet, olet liian epäkypsä ymmärtämään, mitä on todellinen voima.

Oon todella kiintynyt sinuun, rakkautta se ei ole, näin lyhyessä ajassa. Mulla on sua ikävä, ihmisenä, ei vain miehenä. Olit ensimmäinen ihminen, jonka seurassa koin olevani turvassa, niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin. Päätökseni irtautua oli sydämen ja hengen vastainen. Itsesuojelua. Siksi kai tuntuu, että jotain jäi kesken.

Tiedän, että et kaipaa minua täällä, vaan jotain muuta. Kirjoitan silti tämän sinulle tänne, kun en tiedä miten syvää settiä pystyt irl viestimien kautta sulattelemaan.

Sinussa on useita, syviä kerroksia, kuin sipulissa. Olisin halunnut oppia tuntemaan sinut, ihan kokonaan. Nyt jäi vain kirvelevät silmät ja paha maku suuhun, vaikka sisälläni tunnen, että olisit monella tapaa maukas, oikein valmistettuna. Vaikka kantarellien kanssa.