Ann Napolitanon kirjaa Kaunokaisia. Lohdulliselta tuntuu Sylvien ja Williamin rakkaus. Loppuun saakka en ole päässyt vielä, eli en tiedä, onko loppu traaginen, mutta kuvaukset siitä, mitä Sylvie tuntee suudellessaan Williamia ensimmäisen kerran, saavat minut haikean toiveikkaaksi. Ajattelisin samoin, jos saisin kerran koskettaa häntä, josta olen haaveillut niin kauan ja jonka tiedän minulle tarkoitetuksi. Jos en häntä saa, en tarvitse ketään.
Kuinka kauan pystymme vielä välttelemään toisiamme? Hänen seurassaan minun ei tarvitsisi esittää mitään. Saisin olla paljas, aito minä. Iloinen, nauravainen, onnellinen, vihainen, surullinen, pettynyt.
Kaipaan, ikävöin.
Kuinka kauan pystymme vielä välttelemään toisiamme? Hänen seurassaan minun ei tarvitsisi esittää mitään. Saisin olla paljas, aito minä. Iloinen, nauravainen, onnellinen, vihainen, surullinen, pettynyt.
Kaipaan, ikävöin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana kirjoitus ❤