Mitä luulet kaivattusi ajattelevan sinusta?

Vähän johdattelevaa tämmöinen.

Siinä mielessä epäreilu, etten ole luvannut sitä mistä oli puhe. Kuitenkin rajoittavat tekijät ovat siihen olleet syynä. Muuttaisin sen hetken.

Luultavasti nauraa minulle. Tuskinpa edes ajattelee sen kummempia.

Olen ajatellut että varmaan pitää minua jotenkin outona. Mutta mielestäni me kaksi juuri ei olla outoja. Olemme inhimillisiä ja uskallamme olla sellaisia kuin olemme.
En muuttaisi mitään. En kuitenkaan olisi voinut esimerkiksi kiittää ja halata.

Minä nyt ajattelen niin että hän ei ajattele minusta huonoa.
Meillä on viralliset välit mutta välit on aavistuksen läheisemmät kuin muiden
kanssa. Olen uskaltanut avautua hänelle erinäisistä asioista ja olen saanut kuuntelevat korvat. Sama toisinpäin.
Sitten tässä on vielä muutakin mutta ei niistä tänne sen enempää.

Luotan häneen 100%. Toivon samaa häneltä.
Hän on tärkeä ihminen elämässäni tällä hetkellä.

Hän ymmärtääkseni ymmärtää että olen vain ihminen joka yrittää parantaa tapojaan muuttumatta tunnistamattomaksi.

En tiedä, en muista.

Ei mitään hajua enkä halua arvailla hänen mielenliikkeitään. Ihan kuten toivon että hänkään ei näkisi minua vihakirjoituksissa tai miesten ulkonäköä arvioivissa ketjuissa yms
Pitkittäisin, yrittäisin muistaa hengittää, hymyilisin.

En usko, että ajattelee enää mitään.

Enkä muuttaisi viimeisimmästä hetkestä mitään. Tein sen minkä pystyin.

Miksi luulottelisin mitään... no ei minulla ainakaan ole syytä olettaa että naisella olisi lämpimiä ajatuksia minua kohtaan. Olen niin kylmä ujouteni tähden ollut aina, että tuskin hän jaksaisi minua kaivata. Tai jotain neuroottisia juttuja minulla on ollut, ei ihan tavallista ujostelua. Ehkä jos joskus voin paremmin ja tapaan hänet ja hän on vielä vapaa, niin onnistuisi.

En tiedä, mitä ajattelee minusta vai ajatteleeko mitään. Olen käyttäytynyt pääasiassa hyvin häntä kohtaan, joten syytä suureen vihaan ei ole. En tiedä, vaikka olisin hänen mielestään rasittava tai jopa ihastuttava. Tai yhdentekevä.

Jos ei ole unohtanut, niin varmaan ihmettelee, pitää ristiriitaisena ja epäreiluna.

Tunnetaan aika pinnallisesti. Tuskin tietää mitä oikeasti ajatella.

Varmaan pitää typeränä kakarana tai ihmeellisenä.

Pitää varmaan luotettavana ja auktoriteettivastaisena,kouluttautumattomana ja köyhänä mutta yritteliäänä. Viimeisen kohtaamisen viimeinen minuutti. Sen kun sais takaisin. Kertoisin viimein että juu,kyllä minäkin enkä esittäis jotain idioottia joka ei tarvitse ketään.

Mitä luulet kaivattusi ajattelevan sinusta?
- Luulen, että hän ajattelee minun olevan luulosairas ja hankala ihminen. Toisinaan saattaa pitää minua jopa viehättävänä ja hauskana. En tiedä.

Oletko ollut hänen mielestään reilu, rehellinen ja ymmärtäväinen?
-Toivottavasti, koska sydämessäni tiedän olleeni aina.

Vai oletko hänen mielestään se, joka ei ollut reilu eikä rehellinen ja vielä vähemmän ymmärtäväinen?
- Toivottavasti ei, mutta luultavasti näin on.

Entä mitä muuttaisit, jos saisit minuutin hetken teidän viimeisimmästä hetkestä yhdessä?
- En muuttaisi meidän viimeisestä hetkestä yhdessä mitään.

Ruma, outo, naurettava, vanha. Jos edes muistaa.

Anna nuollää

Kertoisin hänelle eron syyn, etten pitänyt hänen "naismaisesta juoruakka" piirteestään. Hänen uteliaisuudestaan ja juoruilunhalustaan, epämiellyttävästä luonteesta esittää reilua vaikka oli todellisuudessa kitsas ja pikkumainen.

Miksi hän minua ajattelisi? Olen hänelle tuntematon nainen ja olen käyttäytynyt oudosti koska olen lähestynyt joskus häntä. Koska tuntemattomia ei saa lähestyä ainakaan liikaa.

Oli liikaa sälää tässä aloituksessa, en jaksanut lukea loppuun.