Tietääkö joku mikä on levinneen munuaissyövän ennuste - siis jäljellä oleva elinaika - kysyn siksi, että omaisella on tod luustossa etäpesäkkeitä mutta kauhistuksen kanahäkki sentään - hän ei SUOSTU hoitoihin, ei ota hyväkäs edes kipulääkettä hän kun on suomalainen MIES joka kestää kivutkin - siinä on vain yksi mutta; hän kitisee rutisee ja valittaa koko ajan kipujaan ja läheisten voimat ( lähinnä vaimon ) voimat alkavat olla lopussa, soitto paikalliseen terveysasemaan ei tuonut mitään apua koska potilaalla on itsemääräämisoikeus- joo niin on, mutta kun tauti vaikuttaa myös vaimoon joka ei saa nukuttua kun mies juoksee tuhka tiheään veskissä, ravaa yökaudet, eikä mies itse saa nukuttua kivuiltaan, mutta kun ei ota kipulääkettä niin ei sitten ota.
pakottaa ei voi.
välistä tekisi mieli huutaa tuskaansa ja voimattomuuttaan - väsymystäään - kun ei millään jaksaisi ja kuitenkin jokainen aamu on jaksettava nousta, tehtävät arkirutiinit - siksi kysyn, vaikka se voi kuulostaa todella pahalta ja tunteettomalta että miten kauan tällaisen taudin kanssa voi elää ? en haluaisi hänen kuolevan, jään yksin enkä sitä haluaisi, mutta en näinkään kovin kauan jaksa, voimat on loppu.
sairaalaankin soitin; siellä sanotiin että vasten tahtoa ei ketään hoideta ja että asia ei kuulu minulle vähääkään - ei kai sitten kuulu mutta elämään sen kanssa kyllä saan.
pakottaa ei voi.
välistä tekisi mieli huutaa tuskaansa ja voimattomuuttaan - väsymystäään - kun ei millään jaksaisi ja kuitenkin jokainen aamu on jaksettava nousta, tehtävät arkirutiinit - siksi kysyn, vaikka se voi kuulostaa todella pahalta ja tunteettomalta että miten kauan tällaisen taudin kanssa voi elää ? en haluaisi hänen kuolevan, jään yksin enkä sitä haluaisi, mutta en näinkään kovin kauan jaksa, voimat on loppu.
sairaalaankin soitin; siellä sanotiin että vasten tahtoa ei ketään hoideta ja että asia ei kuulu minulle vähääkään - ei kai sitten kuulu mutta elämään sen kanssa kyllä saan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
voit toki keskustella onkologin kanssa, mutta ei hänkään osaa sanoa mitään tarkkaa aikaa.
Haehan itsellesi apua jotta jaksat tuossa tilanteessa.
Helpommin sanottu kuin tehty, mihinkään ei pääse kun tuo toinen koko ajan komentaa ja merenteeraa kanssani että mihin meet koskas tuut ja miksi meet, kaipa hän pelkää mutta raavana miehenä ei mitenkään voi sitä sanoa. kyllä voimat ihan oikeasti alkaa loppua, taidan loppua ennen häntä.
paljon myös potilaan iästä. Mitä vanhempi, sitä hitaammin syöpä etenee. Isäni kuoli juuri munuaissyöpään. Luulisi, että jos luustossakin jo, niin hoitamatta ei kovinkaan kauaa kestä. Miksi ihmeessä hän ei ota edes kipulääkettä? Myöskään hoidoista kieltäytymistä en ymmärrä, koska seurauksena on varma kuolema. Vaikka kuinka jääräpäinen olisi, niin luulisi nyt kuoleman uhalla taipuvan lääkkeisiin.
Tulee muuten sekin aika, että satavarmasti ottaa niitä kipulääkkeitä, ja mielellään. Isälläni ainakin oli niin kovat kivut lopussa, että morfiinipumppu oli pakko olla.
Syy miksi tämä hyväkäs kieltäytyy kipulääkkeistä on ihan periaatteellinen eli hänen mielestään MIES joka kestää kipua on varsinainen MIES ja akkoja ovat ne, jotka ottavat kipulääkkeitä, hän ei kuulemma " halua tulla riippuvaiseksi" lääkkeitsä voi jeesus sentään! ja mieluummin hän sitten kärsii kipuja..
mutta kuten olen kirjoittanut, asiasta ei kärsi vain hän, vaan myös minä joka asun hänen kanssaan, kipuileva, ärsyyntynyt, kivulloinen 70 v kanssaihminen joka ei kunnolla saa nukuttua on anteeksi vain, riesa.
Olkoon kuinka lähimmäinen tahansa, jääräpäisyyttään ei ole edes kertaakaan pyytänyt luustokuvausta, hän sanoo että kun lääkäri on kerran sitä mieltä ettei tarvi kuvata niin saateri ei kuvata!
Hänen kontrollinsa ovat aina olleet pelkästään keuhkortg ja labrakokeet - ei luustokuvaa, ei ylävatsan uä - ei niin mitään.
Nyt kivut ovat sitten molemmissa olkapäissä, lonkissa, polvissa ja jkv selässä mutta vieläkään toope ei suostu uskomaan että kyseessä on levinnyt syöpä hän vaan toitottaa että kyseessä on " vanhuuteen liittyvät kivut" no ei tasan ole sillä ei normaaliin vanhuuteen edes kuulu noin paljon kipua ja särkyä.
minä olen hänelle sanonut, pyytänyt, rukoillut, vedonnut pieniin lapsenlapsiin jotka haluaisivat että vaari olisi olemassa mutta ei, hänen mielestään kaikki on pelkkää suurta teatteria ja hän joutaa kuoppaan.
eli tasaisen hankala lähimmäinen.
sen lisäksi hän on hyvin puritaarinen, vihaa kaikkia jotka elävät toisin kuin hän -
laulussa sanotaan että sitä mitä tilaa.
minä kärsin, kun en saa kunnolla nukuttua, ajattele, että hän ei ole missään ns jäänyt kiinni eturauhasvaivoistaan vaikka sitä ilmiselvästi on - jälkitiputtelua on paljon, housujen etumus aina märkä kun hän tulee kylppäristä,
viime lääkärintarkastuksen tuloksia en tiedä, hän ei ole näyttänyt niillä minulle eikä lapsille eli ehkä hän sitten tietää jotain, mitä ei meille kerro.
sanon vain, että pirun raskasta tämä on, joskus pistää niin vihaksi kun aikuinen ihminen voikin olla noin samperin jääräpäinen, tekee kiusaa ennenkaikkea itselleen mutta myös minulle.
sairastiko sinun isäsi kauan syöpäänsä?
tältä on leikattu toinen munuainen pois 5 vuotta sitten, sattumalöydöksenä löytyi 5,5 cm kasvain.
tiedä, kuinka kauan hänen syöpänsä muhi. Sattumalta sekin löytyi. Oli löytyessään n. kananmunan kokoinen. Löytymisestä kuolemaan kului 7 vuotta. Tosin häneltä ei sitä leikattu, koska ikää oli jo 80 siinä vaiheessa ja leikkaus olisi ollut hänelle iso riski.
Toivon sinulle voimia kestää tuo kaikki. Voin vain kuvitella kuinka raskasta se on. On se kumma kuinka nuo äijät on monesti jääräpäitä näissä asioissa. Ja niitten päätähän ei käännetä.
Voi, voi, sääliksi käy. :0(
Ei sen terveen tarvitse kaikkea kestää. Kyllä minut sairaana tiputettiin maanpinnalle jos en nähnyt muuta kuin syöpäni. Elämä jatkuu eikä sinun tarvitse kärsiä. Jokainen makaa niin kuin petaa...! Voimia!
Anneli
Juu niin tietysti makaa, mutta kerropa mikä on oikea ratkaisu tähän ongelmaan - että lähden ja jätän vanhan syöpäsairaan miehen vai? meillä on ikäeroa liki 20 vuotta joten sellaista ratkaisua varmasti kaikki ymmärtäisivät, vai ja lapset olisivat ikuisesti kiitollisia että jättäisin vanhan marisevan isän heidän kontolleen..
minusta asiat menisivät paremmin, jos lääkärit voisivat EDES jutella omaisten kanssa - nykyään se ei oikein onnistu kun on tuo v 1993 voimaan tullut laki potilaan itsemääräämisoikeudesta, totta, että jokainen saa valita haluaako hoitoa vai asettuuko makkoomaan ja odottamaan että kuolema korjaa - mutta kun siinä välissä pitäisi yrittää elääkin - ainakin minun jolla vielä on elämänhalua...
Itse sinä keksit jättämisen.. En minä sitä ehdottanut mutta sanoin ei kenenkään tarvitse mahdottomia kärsiä toisen puolesta.
Kyllä minun puolisoni minut tiputti maan pinnalle jos en nähnyt kuin syöpäni ja rehellisesti sanottuna olen siitä yhä kiitollinen. Olisin tappanut itseni stressiin ja murehtimiseen vaikka syöpä ei olisi sitä tehnytkään. Vaikeiden hoitojen ja kivun aikana olisi vaan niin paljon helpompi luovuttaa.
Jokaisella on omat lääkkeet hoitaa tällaisia asioita ja oma elämänkatsomus. Ei kukaan niitä voi toiselle sanoa tai auttaa. Sairasta ei myöskään auta se jos kulutat itsesi loppuun stressaamalla ja muulla tavalla murehtimalla. Anna itsellesi aikaa hieman kodin ulkopuolella jos se hieman helpottaisi... Ei sinulla ole helppoa taakkaa annettu kannettavaksi. Voimia edelleen...
Potilaana oli sittenkin ehkä raskainta minun mielestäni se kun näki rakkaiden läheisien kärsivän...
Anneli
Anneli
Jos on levinneestä syövästä kyse, voi tilanne olla piankin kohdaltasi ohi. Jos puolisosi on valinnut osansa ja kieltäytyy hoidoista ja kipulääkkeestä, et voi kaiken tyrkyttämisen jälkeen todeta muuta kuin, että omapa on valintasi. Silloin vaan täytyy kärsiä kipunsa.
joo niinhän se on, mutta tosiaan välistä pistää niin vihaksi kun näkee sen kaiken/ kokee ja tuntee/ yhdessä9loa monta vuosikymmentä ja sitten toinen on tuollainen lapanen, ei kunnolla selitä/ei kerro/ ei perustele/kulkee vaan ympäriinsä ja huokailee/luo kummallisia katseita ei ymmärrä tämä ihminen ei/ - miksi??
Valitettavasti joudun sanomaan, että ilman hoitoa ennuste on todella huono. Muista, että ehkä hänellä on niin kovat tuskat, että hän tahtoo tuskistaan eroon nopeasti, hoidot vain hidastaisivat kuolemaa, mutta tuskin enää noin pahassa vaiheessa tehoavat. Nyt vain kunnioita hänen tahtoa, se on parhaaksi. Uskon tuon olevan todella rankka tilanne teille kaikille ja toivotan vilpittömästi voimia.
Nyt KAllubba jäitä hattuun!
Kallubba puhuu täyttä asiaa. Ikävää, mutta niin se on. Pitäisikö täällä valehdella???
Kai se sitten tietää kaiken vaikka ei opiskelekaan lääketiedettä...
Ei ole kyse tietämisestä vaan valitettavasta totuudesta. Ei hänen juttunsa oikein lääketieteenopiskelijan jutuilta tunnu mutta tuo viesti, johon sinä viittasit, on niitä ainoita, joita voidaan pitää totena. Enemmän minua huolestuttaa täällä ne kommentit, että "minulla oli sellainen ja sellainen vaiva...aivan viatonta se oli...ole sinäkin huoletta...ei hätiä"
Miten se, että jollain toisella on ollut samantapainen vaiva sulkisi pois sen, että kysyjällä ei ole syytä mennä oikean lekurin vastaanotolle??
Jos vaivoja on - parasta on tilata lääkäri. Parempi turha käynti kuin liian myöhäinen käynti. täällä kukaan ei voi tehdä diagnoosia näkemättä kysyjää. Aina voi kertoa omista, vastaavista ongelmistaan mutta sellainen väite, että " ei sinulla ole hätää, kun ei minullakaan ollut" ovat aivan tuulesta temmattuja. Vastaajienkin pitäisi tuntea vastuunsa.
oon samaa mieltä