Olen tavallinen tapa-/rivikristitty, en vl.
Muutaman kerran olen kesälomareissuillani käynyt ihmettelemässä Suviseuroja, jos ovat matkan varrelle sattuneet. Osittain tunnelma on ollut rennon lupsakka lasten juoksennellessa vapaasti ympäriinsä, nuorten liikkuessa tavallisten (anteeksi ilmaisu) nuorten vaatteissa ja ylipäätään perheellisyys on miellyttänyt minua. Kännikalojen puuttuminen on myös piristävä poikkeus muihin suomalaisiin kesäilotteluihin verrattuna.
Negatiivisena puolena olen kokenut puhujien/saarnaajien pelottelevat puheet. Lähinnä minua ovat häirinneet niissä puheiden ehdottomuus ja vaikutus lapsiin. Jos pelottelevaan ja uhkailevaan sävyyn toitotetaan lapsille pienestä pitäen suunnilleen kaiken tavalliseen (ei vl-elämään) nyky-yhteiskuntaan kuuluvan olevan pahaa ja syntiä, niin eihän lapsi enää muuten osaakaan ajatella. Kärjistäen: minusta tuntuu ettei vl-uskoon lopulta tulla vapaaehtoisesti - siihen kasvatetaan.
Tämä nyt oli vain minun mielipiteeni. Toivotan hyviä ja kiihkottomia Suviseuroja sinne menijöille.
Muutaman kerran olen kesälomareissuillani käynyt ihmettelemässä Suviseuroja, jos ovat matkan varrelle sattuneet. Osittain tunnelma on ollut rennon lupsakka lasten juoksennellessa vapaasti ympäriinsä, nuorten liikkuessa tavallisten (anteeksi ilmaisu) nuorten vaatteissa ja ylipäätään perheellisyys on miellyttänyt minua. Kännikalojen puuttuminen on myös piristävä poikkeus muihin suomalaisiin kesäilotteluihin verrattuna.
Negatiivisena puolena olen kokenut puhujien/saarnaajien pelottelevat puheet. Lähinnä minua ovat häirinneet niissä puheiden ehdottomuus ja vaikutus lapsiin. Jos pelottelevaan ja uhkailevaan sävyyn toitotetaan lapsille pienestä pitäen suunnilleen kaiken tavalliseen (ei vl-elämään) nyky-yhteiskuntaan kuuluvan olevan pahaa ja syntiä, niin eihän lapsi enää muuten osaakaan ajatella. Kärjistäen: minusta tuntuu ettei vl-uskoon lopulta tulla vapaaehtoisesti - siihen kasvatetaan.
Tämä nyt oli vain minun mielipiteeni. Toivotan hyviä ja kiihkottomia Suviseuroja sinne menijöille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on hyvin tärkeätä, että kasvatetaan lapset uskovaisiksi. Ja mikä sen parempi keino,kun viedä lapset sanan kuuloon.
Ihminen tarvitsee "pelottavia" saarnoja pysyäkseen uskossa. Jos seuroissa ei käy, niin ei osaa pelätäkkään sitä todellisuutta, joka tulee kohtaamaan kuollessaan.
Minä olen onnellinen, että minut ollaan kasvatettu uskovaiseksi. Uskostani en luopuisi hinnasta enkä mistään!
Ei uskoon voi ketään kasvattaa, kasvatetuista tulee käännynnäisiä ja niistä on Raamatussa kyllä varsin negatiivinen mielipide.
Uskoon synnytään uudesti ylhäältä ja tulos on siten aitoa lapseutta.
elä puhu paskaa, et usku tuohon itsekään mutta
et tietenkään voi sanoa sitä ,kärsi lesta!
En puhu sellasta, mihin en usko.
sehän olisi valehtelua.
en kärsi lestadiolaisuudestani.
Pikemminkin nautin.
Enpähän ainakaan joudu helvettiin...
Itse en kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta koska tutustuin netitse muutamaan lestadiolaiseen ja kuulin heiltä heidän uskonnostaan, päätin mennä itsekin katsomaan seuroihin, mistä on kyse. Sitä kuulee kaikenlaisia huhupuheita ja uskomuksia, eli paras ottaa aina itse härkää sarvista ja mennä tutustumaan.
Olen samaa mieltä Jussin kanssa siitä, että laajamittaisena kesätapahtumana järjestys pysyy hyvin yllä, koska kännisiä ei ole. Hyvällä ilmalla nurmikolla loikoo mielellään ja laulaminen on aina kivaa, oli kysymys sitten virsistä tai muusta musiikista. Ruoka on edullista ja hyvää. Ihmisiin, etenkin nuoriin, tutustuu helposti, vaikka nyt olenkin tällainen vähän meikattu ja värjätyllä tukalla varustettu ihminen :)
Vanhemmat ihmiset, perheelliset, tuntuvat olevan nihkeämpiä haluamaan ei-uskovaisia alueelleen. Syy voi tietysti olla se, että seurapaikkakunnan nuoriso saattaa tulla provosoimaan ja häiriköimään seura-alueelle humalassa tai muuten rikkomaan järjestystä ja rauhaa, mikä tietysti pilaa tunnelmaa. Toisaalta itse en ole koskaan halunnut aiheuttaa häiriöitä enkä sanoa kenellekään rumasti uskosta tms, enkä missään nimessä levitä seura-alueella ateismiani nuorisoon, eli en ole ehkä se pelottavin tapaus. Silti osa vanhemmista suhtautuu kaikkea väliltä varovaisen ihmettelevä - suorastaan pelottavan uhkaava.
Jos kerrankin haluaisi katkaista lestadiolaishuhuilta siipiä ja omakohtaisesti tulla katsastamaan, miten seuroissa ollaan ja mitä siellä tapahtuu, ei tunnu kivalta, jos osa porukasta alkaa uhkailemaan helvetillä sun muulla. No, heistä huolimatta aion kyllä käydä uudemmankin kerran seuroissa.
Hauskoja seuroja kaikille, toivottavasti säät suosivat :)
Tottakai lapsi kasvatetaan uskovaisen arvomaailman mukaan. Mutta näinhän on aina - vanhemmat kasvattavat lapsen omien arvojensa ja periaatteidensa pohjalta.
Lapsen ja nuoren (uskonnosta riippumatta) elämässä tulee kuitenkin aika, jolloin vanhemmilta omaksuttuja arvoja testataan. Tätä ikää sanotaan usein murkkuiäksi :) Toiset kokevat arvot omakohtaisiksi helpommin kuin toiset. Tämä "etsikkoaika" voi olla pitkä, minulla se kesti useita vuosia. Mietin, että mitä oikein haluan. Nyt koen uskon turvalliseksi, elämän perustaksi. Enkä haluaisi siitä luopua mistään hinnasta, niinkuin joku kirjoitti.
Oltiin samassa kyläpaikassa vajaa 4-vuotiaan vl-tytön kanssa. Tytön vanhemmat eivät olleet paikalla. Tyttö tunsi minut oikein hyvin. Väkeä oli muuten paljon läsnä. Tyttö leikki leikkejään lattialla vieressäni. Yhtäkkiä hän hihkaisi kaikkien kuullen, että minä en pääse taivaaseen, koska en ole uskovainen, mutta hänpä pääsee. Ilmeisesti hurskasta, oikein ja autuaallista aivopestä ihan pienet lapset, ettei vain omaa ajattelua pääse kehittymään.
Ensinnäkin haluan sanoa, että oli mukava kuulla positiivista palautetta suviseuroista muiltakin kuin Vl:lta. Olen itse Vl-nuori ja voin kertoa tuosta "kasvatuksesta" tähän uskontoon. Meitä ei todellakaan pakoteta uskomaan, mutta tietyllä tavallahan siihen kasvaa, koska perheessämme opimme uskontoomme liittyvät tavat jne. Suviseura saarnoja tms. emme todellakaan koe uhkaaviksi tai pelotteleviksi, vaan niitä on ihana kuunnella, jo pienestä pitäen. Ei ole ihme että sanotaan, että usko lapsen lailla. Lapsi osaa uskoa ilman epäilyksiä. Nuoruusiässä epäilykset usein alkavatkin. Ihminen alkaa miettiä ja järkeillä liikaa, jolloin usko ei enää riitä. Onneksi saamme kuitenkin tässäkin luottaa Jumalan johdatukseen ja itse ainakin olen hyvin kiitollinen tästä uskostani.
Suviseurat ovat ehdottomasti kesän kohokohta, joita ootetaan jo valtavasti!! Tervetuloa kaikki suviseuroihin!!!:)
Kiitän ystävällisistä kannanotoista sen suhteen, että muutkin kuin uskovat ovat tervetulleita tutustumaan seuroihin. Tänä vuonna en pääse Perhoon, mutta tulette näkemään minua vielä tulevaisuudessa muissa suviseuroissa. :)
noin minäkin uskon ja ymmärrän :)