Niin, yritimme mieheni kanssa lasta kaksi vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Lapsi sai alkunsa hormoonihoitojen tuloksena, jonka aikana seksistä tuli aika ajoitettu toiminta, piti just tiettyyn aikaan harrastella, tai muuten meni tilaisuus ohi suun, oli olo mikä tahansa.
Nyt kun olen raskaana on olo niin epäseksuaalinen kuin vaan mahdollista. Ei siis fyysisesti mitään kipuja tai muuta, mutta ei vaan huvita. Se on oikeastaan uni ainoa mikä mulla on mielessä. Jotenkin on sellainen olokin että siitä on tuon lapsettomuusprosessin aikana tullut sellainen juttu et sitä teki välillä vaikka ei olis yhtään huvittanut edes. Ja nyt ku siitä sais nauttia just silloin ku haluaa niin ei tee yhtään mieli...
Mä itse kyllä pärjään, mutta miestä mun käy jotenkin sääliks enkä haluais olla huono kumppani jota aina väsyttää. Onko kenelläkään mitään neuvoja kuinka pääsisin ulos tästä noidankehästä?
Kuinka mä löytäisin taas sen asenteen ettei se olis niin väkinäistä vaan normaali ja kiva asia parisuhteessa...
Onko se vaan niin että tää helpottaa tästä kyllä ajan kanssa, vai mitä mun pitäis tehdä...
Nyt kun olen raskaana on olo niin epäseksuaalinen kuin vaan mahdollista. Ei siis fyysisesti mitään kipuja tai muuta, mutta ei vaan huvita. Se on oikeastaan uni ainoa mikä mulla on mielessä. Jotenkin on sellainen olokin että siitä on tuon lapsettomuusprosessin aikana tullut sellainen juttu et sitä teki välillä vaikka ei olis yhtään huvittanut edes. Ja nyt ku siitä sais nauttia just silloin ku haluaa niin ei tee yhtään mieli...
Mä itse kyllä pärjään, mutta miestä mun käy jotenkin sääliks enkä haluais olla huono kumppani jota aina väsyttää. Onko kenelläkään mitään neuvoja kuinka pääsisin ulos tästä noidankehästä?
Kuinka mä löytäisin taas sen asenteen ettei se olis niin väkinäistä vaan normaali ja kiva asia parisuhteessa...
Onko se vaan niin että tää helpottaa tästä kyllä ajan kanssa, vai mitä mun pitäis tehdä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikkei lasta tekemällä tehtykkään, pikemminkin tää on ylläri vauva. Pillerit piti alottaa seuraavasta kierrosta joita ei sit ikinä tullu.
Harrastettiin aktiivista seksiä tuoreen suhteen innolla, kun huomasin olevani raskaana halut vaan katos.
Ukko parkahan siinä kärsi, mut kun 12rv oli täyttyny rupes halut taas palaan entiselleen ja nyt harrastetan yhtä aktiivista seksiä ku alussakin, Rv 37 nyt menossa eikä maha juurikaa haittaa asentoja kun on monia.
Me yritettiin vauvelia viis kuukautta ennen kuin tärppäsi. Yritys ei nyt niin kauhean yliaktiivista ollut vaan harrastettiin silloin seksiä kun teki mieli, ei mittailtu mitään ovulaatiota yms. Mies on töissä kauempana niin seksiä harrastettiin vain muutama kerta viikossa. Nyt kuitenkin onnellisesti raskaana.
Alussa olin todella haluton harrastamaan seksiä, kun sain kuulla olevani raskaana. Ei vain tehnyt mieli ja rinnat oli tosi hellänä ja mielialat vaihteli ja oli paha olo.. Tais siinä miehellä olla kestämistä.=) Nyt on raskausviikkoja takana 13 5 (eli ei nyt ihan hirveesti vielä kuitenkaan), mutta olen saanut haluni takaisin ja olen jopa halukkaampi ja aktiivisempi kuin aikaisemmin. Tosi mahtavaa aikaa tämä!=)
Voin yhtyä edelliseen viestiin. Alussa vain nukuin ja noin rv10 jälkeen halut alkoivat palailla. Nyt 13 6 meneillään.
Ei se kaikilla nappaa siltikään. Meillä yritettiin yli vuosi ennen kuin tärppäsi.
Ihan raskauden alussa tuntui paremmalta kuin ennen, mutta ei silti ole vieläkään kovin kummoiset halut. Toisaalta ei ole ollutkaan mikään turhan aktiivinen seksielämä kuin ihan suhteen ensimmäisen vuoden ajan.
En sanoisi, että olisi ollut raskauden aiheuttamaa haluttomuutta, vaan ihan kyllästymisen, kun on väkisin yritetty.
Kai sitä pitäisi yrittää jotain virikkeitä keksiä, esim. hierontaa ja pitempiä esileikkejä, niin ehkä sitä sitten taas innostuisi. Varsinkin yritysvaiheessa sitä tyytyi liian vähään, enkä ole oikein osannut vaatia enempää sen jälkeenkään. Jospa kesä ja kesäloma piristäisi.
Mutta tsemppiä, toivottavasti halut löytyy! Ja hauskaa juhannusta!