Alkoholisti

Oma tarinani.

Olen 38-vuotias nainen ja vasta nyt havahtunut siihen että olenkin alkoholisti. Minulla oli pitkään mielikuva siitä että alkoholisteja ovat vain puistonpenkillä juopottelevat ukot ja akat.
Juomiseni aloitin 15-vuotiaana. Jo ensimmäisestä kerrasta tunsin alkoholin olevan elämääkin suurempi voima. Jatkoin juomista joka pe-su aina sammumiseen asti ja juomista jatkettiin vaikka välillä kävinkin oksentamassa vessassa. Viikolla en voinut juoda koska opiskelin.
Tätä jatkoin useamman vuoden. Pikkuhiljaa noin 20-vuotiaana rupesin juomaan myös viikolla tissuttelemalla. Aamuisin oli krapula kun yritin opiskella mutta nuorena sitä vaan jaksoi kummasti.
Noin 25-vuotiaana aloinkin sitten juoda päivittäin. Join noin 6-8 siideriä illassa ja viikonloppuisin viinaa niin paljon että taju lähti joka kerran. Juomista en ole koskaan hallinnut. Juon niin kauan kuin juomia riittää ja melkein mitä tahansa joka nousee päähän. En kuitenkaan käsidesiä tai vastaavaa.
Pikkuhiljaa määrät nousivat. En enää tullutkaan humalaan samasta määrästä. Juomista piti ostaa kokoajan enemmän. Rahat olivat tiukalla ja kokoajan piti lainata joltakin. Onnistuin kuitenkin salaamaan asian ystäviltä ja läheisiltä.
27-vuotiaasta-38-vuotiaaksi olenkin sitten juonut joka ikinen päivä lukuunottamatta 1-2 päivän taukoja silloin kun ei enää pysy sisällä. Yleensä 1l viiniä ja 4-6 kaljaa illassa. Välillä enemmänkin.
Olen aina pitänyt itsestäni huolta että näytän asialliselta eikä kukaan ikinä uskoisi paljonko juon. Pystyn nousemaan aamuisin käyttämään koiran lenkillä koska olen jo siedättynyt kankkusille. Minusta ei myöskään yleensä näy päällepäin kun olen juonut, varmaan toleranssit.
Nyt viimeiset kolme vuotta olen alkanut kärsiä erilaisista vaivoista. Käteni tärisevät koko päivän niin paljon etten pysty enää meikkaamaan tai voi käydä kahvilassa kahvilla. Salailen tärinää muilta joten välttelen ihmisiä. Lisäksi kärsin herkästä kurkusta joten en pysty pesemään hampaita. Oksennan kun näenkin hammasharjan. Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö johon on määrätty lääkitykseksi bentsodiatsepaameja. Lääkitystä ollut jo monia vuosia. Luin vasta hiljattain että alkoholi yhdessä tuon lääkityksen kanssa voi aiheuttaa jopa hengityslaman. Olin tästä kauhuissani mutta jatkoin silti juomista. Juominen on minulla mielessä heti aamulla ja odotankin joka päivä hetkeä kun voin hakea lempi viiniäni alkosta.
Olen ajatellut että juominen ei ole mikään ongelma koska pystyn tekemään arjen askareet.
Minulle on sattunut paljon kauheuksia juomisen takia. Olen mm joutunut joukkoraiskatuksi koska sammuin bileisiin, minulta on murtunut jalka juomisen vuoksi ja olen saanut kerran haimatulehduksen.
Olen aina loukkaantunut syvästi jos joku vihjaa että kätän liikaa alkoholia. Enkä ole edes ajatellut lopettavani. Nyt kuitenkin jokin muuttui, tunsin että tämän täytyy loppua. Olen ollut nyt 2 viikkoa juomatta mikä on pisin aika koko aikuisiälläni.
Sain valtavat vieroitusoireet jotka kestivät noin viikon. Oli tärinää, pahoinvointia,sekoamisen tunnetta, painajaisia jne. Tilannetta helpotti että minulla oli kotona lääkärin määräämiä opamoxeja. Viikon jälkeen en enää tarvinnut niitä. Edelleen tunnen kovaa ahdistusta etenkin ennen klo 21.00 kun alkot sulkevat ovensa. Olen myös tosi väsynyt kokoajan..
Haluaisin kovasti kuulla myös teidän tarinoitanne ja miten olette niistä selvinneet jos siis olette.