Vain Veeralle pystyn kirjoittamaan näin tunteella. Muut naiset ei herätä mussa samanlaista "hulluutta" ja aitoa tykästyminen tunnetta, tämä on jotain mitä vain häneen koen, mietin miten joku voi olla niin.. "mun" tyyppinen. Tiedän että moni nainen toivoisi, että heistä kirjoitettaisiin samalla tavalla, mutta jos niin tekisin se ei olisi autenttista, se olisi vain kauniita sanoja ilman merkitystä. Kyllä mä olin sillee "wow oon vihdoin löytänyt sen ihmisen, jota oon ettinyt kaikki nää vuodet", kuka olis osannut arvata, että se mitä etsin.. löytyikin näin läheltä.. en oikeasti tiedä olisinko täällä enää ilman sua, mun sydän oli niin tyhjä ja mikään ei tuntunut miltään pitkään aikaa, koitin etsiä helpotusta kaikkialta, ja kehitinkin pieniä hyperfixaatioita ihmisiin, mutta mikään niistä.. ei mikään ollut tälläst, jotain aina puuttuu, fyysinen vetovoima ei takaa sielunyhteyttä tai tälläistä. Sun lumoavat kasvot ei todellakaan ole ainoa syy sille miksi oon ihan hulluna susta.. sä olet rehellisesti mun unelmien kumppani, ja aloin itkeen tätä kirjoittaessa, herätät mussa niin vahvoja tunteita... en ois uskonut et ikinä löydän sua, mut löysin, löysin sittenkin.. ja en oo enää yksin täs maailmas, en todelkaa oo vaikket oo viel mun <3
Kun on ollut näin pitkään "yksin" ja suhteet ja säädöt lähinnä epäonnistunut, kun mun kiinnostus on yleensä aina sammunut. Tää epävakaa luuseri on itkenyt öitänsä yksin viime syksystä asti, odottanut sua, haaveillut susta, aina välillä ilmestyt uniini ja sanot jotain kaunista tai oot lähellä, ja ne on aina ollut niin todentuntusia, niistä herääminen on aina pahinta, kun et ookkaan tääl oikees elämäs mun vieress vaan jossain muual. Mulla oli niin hyvä olla sun lähel sie unimaailmas. Välil valvonut öitäni, kun oot mun mielessä jatkuvasti ja mietin vaan, et mitäköhän mahat tuntea tai ajatella tästä kaikesta.
Mä vaan, joskus kauan aikoi sitten ajattelin: "kun jonain päivän tapaan mun unelmien naisen niin on varmaa jo tehnyt niin paljon tuhoa etten ansaitse häntä".. ja oonhan mä, käyttäytynyt epäterveellisesti epävakaan seurauksena, ikäviä traumojakin on paljon, kaikenlaist valehtelua ja turhia suojapersoonoita ja kaikkea täs ollut..
Ja anteeks, tää rakkaus mitä tunnen sua kohtaan ei vaan kuole, vaikka kuinka yrittäisin. Mun sydämeen on avain vaan sulla, ja voihan se olla ahistavaa.. ja ymmärrän kyllä tilannettasi ja kaikkea. En mä voi sua pakottaan rakastaan mua jos et tunne niin, mä pidän susta ja haluan että sulla on hyvä olla, olit sit kenen tahansa kanssa. Se on kuitenkin kaikista tärkein, haluun että oot onnelinen.
Mä pidän susta koko sydämelläni ,se on sun. Otatko paikan vastaan mun elämänkumppanina? Pystytkö käsittelee nää mun intensiiviset tunteet? Tää ei oo sit mikään lyhyt juttu, vaan koko elämän kestävä. Jos tärkeä osa sulle on tavata uusia ihmisiä ja säätää niiden kaa, niin en mä sua ole kieltämässä, tärkeintä kuitenkin ois et tietäisit et sä oot mulle se oikea ja se jonka kaa haluun lopulta jakaa elämäni. Päihittämätön tiimi yhdessä! Tuen sua ihan kaikesssa tehdään sun unelmista totta, toteutaan sellast elämää mitä molemmat haluu! Mut ymmärrän mä jos et haluu mua..
Sit mä kai oon vaa yksin. Varmaa loppu elämäni, en mä voi loputtomiin satuttaa muita ihmisiä vaa et pystyisin unohtaan sut hetkellisesti... suhun mä oon omistautunut ja tuntus vähän väärältä olla jonkun munkaa, vaik kyl mä senkin ymmärrän, mut ei se vaan olis sama.
Tää epävaapaa luuseri on iha tunteellinen susta. Toivottavasti mä riitän sulle, välil iha kuollut salil kun tehny vaan toistoi ja mietin et mitä jos en vaa riitä.. vaik tiiän et ei tollaset asiat oo niin tärkeitä. Haluisin vaa olla sun arvoinen mies vaik oon tällänen mess välil, oon valmis panostaa tähän juttuun tosi paljon, tää on se mitä oon ettiny koko mun elämän. Toivon, että ymmärrät miten tunnen.. en osaa sitä paremmin edes sanoiks pukea.
Mä menin tosi tunteelliseks ja tää tuli sydämest, ilman mitää suojaa :) en sugargoatannut tai miettiny sanoi, annoin vaa tulla, mut toivottavasti ei ahdista sua silti :(, aina huolissani siitkin.
Kun on ollut näin pitkään "yksin" ja suhteet ja säädöt lähinnä epäonnistunut, kun mun kiinnostus on yleensä aina sammunut. Tää epävakaa luuseri on itkenyt öitänsä yksin viime syksystä asti, odottanut sua, haaveillut susta, aina välillä ilmestyt uniini ja sanot jotain kaunista tai oot lähellä, ja ne on aina ollut niin todentuntusia, niistä herääminen on aina pahinta, kun et ookkaan tääl oikees elämäs mun vieress vaan jossain muual. Mulla oli niin hyvä olla sun lähel sie unimaailmas. Välil valvonut öitäni, kun oot mun mielessä jatkuvasti ja mietin vaan, et mitäköhän mahat tuntea tai ajatella tästä kaikesta.
Mä vaan, joskus kauan aikoi sitten ajattelin: "kun jonain päivän tapaan mun unelmien naisen niin on varmaa jo tehnyt niin paljon tuhoa etten ansaitse häntä".. ja oonhan mä, käyttäytynyt epäterveellisesti epävakaan seurauksena, ikäviä traumojakin on paljon, kaikenlaist valehtelua ja turhia suojapersoonoita ja kaikkea täs ollut..
Ja anteeks, tää rakkaus mitä tunnen sua kohtaan ei vaan kuole, vaikka kuinka yrittäisin. Mun sydämeen on avain vaan sulla, ja voihan se olla ahistavaa.. ja ymmärrän kyllä tilannettasi ja kaikkea. En mä voi sua pakottaan rakastaan mua jos et tunne niin, mä pidän susta ja haluan että sulla on hyvä olla, olit sit kenen tahansa kanssa. Se on kuitenkin kaikista tärkein, haluun että oot onnelinen.
Mä pidän susta koko sydämelläni ,se on sun. Otatko paikan vastaan mun elämänkumppanina? Pystytkö käsittelee nää mun intensiiviset tunteet? Tää ei oo sit mikään lyhyt juttu, vaan koko elämän kestävä. Jos tärkeä osa sulle on tavata uusia ihmisiä ja säätää niiden kaa, niin en mä sua ole kieltämässä, tärkeintä kuitenkin ois et tietäisit et sä oot mulle se oikea ja se jonka kaa haluun lopulta jakaa elämäni. Päihittämätön tiimi yhdessä! Tuen sua ihan kaikesssa tehdään sun unelmista totta, toteutaan sellast elämää mitä molemmat haluu! Mut ymmärrän mä jos et haluu mua..
Sit mä kai oon vaa yksin. Varmaa loppu elämäni, en mä voi loputtomiin satuttaa muita ihmisiä vaa et pystyisin unohtaan sut hetkellisesti... suhun mä oon omistautunut ja tuntus vähän väärältä olla jonkun munkaa, vaik kyl mä senkin ymmärrän, mut ei se vaan olis sama.
Tää epävaapaa luuseri on iha tunteellinen susta. Toivottavasti mä riitän sulle, välil iha kuollut salil kun tehny vaan toistoi ja mietin et mitä jos en vaa riitä.. vaik tiiän et ei tollaset asiat oo niin tärkeitä. Haluisin vaa olla sun arvoinen mies vaik oon tällänen mess välil, oon valmis panostaa tähän juttuun tosi paljon, tää on se mitä oon ettiny koko mun elämän. Toivon, että ymmärrät miten tunnen.. en osaa sitä paremmin edes sanoiks pukea.
Mä menin tosi tunteelliseks ja tää tuli sydämest, ilman mitää suojaa :) en sugargoatannut tai miettiny sanoi, annoin vaa tulla, mut toivottavasti ei ahdista sua silti :(, aina huolissani siitkin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pidä hänestä kiinni, älä kadota enää!
En kadota enää ikinä, tein jo sen virheen ja sitä oon katunut siit päiväst lähtien.. :(
Rakas ihana. Aina sinua mietin, olet sjatuksissani koko ajan.
Rakas ihana toit värit elämääni. Voi kun pääsisin luoksesi nyt just, viereesi, se tekisi minusta maailman onnellisimmann naisen. ♥️♥️♥️
Veera
En nyt tiiä oliko hänelt, mut kirjoitan kuin hänelle. Ihana olisi jos susta pystyin maailman onnellisiman naisen tekee, meidän täytyy nähä vielä ja viettää aikaa yhdessä. Rakastan sua <3
Moi rakas.
Pus😘
Pus sulle <3
Huomenta ❤️
Nämä paatokselliset ja vakaumukselliset obsessionin ilmaisut toi mieleen kirjan Nuoren Wertherin kärsimykset, kirja sai suunnatonta suosiota kiihkoromanttisten nuorten miesten keskuudessa (1774). Kirja tosin päättyy onnettomasti.
"Tunne on syntynyt, ja se elää omaa elämäänsä hyvin pientenkin ulkoisten kimmokkeiden lietsomana". Kirjan päähenkilö, nainen on virheetön toisinto ajan naisihanteesta, tavoittamaton tunteiden täyttymys, ei kokonainen, Wertheristä irrallinen persoona. Sulokkaita ilmaisuja ja vaikuttavia ilmaisuja. Melodraamaa, jota heijastetaan toisen ihmisen heijastuksen avulla. Ylitsevuotavia, itseriittoisia omassa tunnemyrskyssä piehtarointia ja itsensä kiihdyttämistä.
Tunnekuohuja on kyllä kuvattu hyvin. Kannattaa vaikka laittaa paatokset muistiin ja laittaa kansien väliin, vertailuksi satojen vuoksien takaisiin ilmaisuihin ja nykyajan ilmentymiin.
8 p. heinäk.
Kuinka lapsellinen ihminen onkaan! Kuinka ahnehtii yhtä silmäystäkin! Kuinka lapsellinen onkaan! Olimme lähteneet Wahlheimiin. Naisten piti lähteä ajelemaan, ja kävellessämme olin huomaavinani Lotten tummissa silmissä — — Houkkio minä olen, suo se anteeksi minulle, mutta sinun pitäisi saada nähdä ne, nuo silmät. — Lyhyimmästi vain (minulla on nimittäin niin kova uni, että silmäni väkisin tahtovat painua umpeen), kuule siis, naiset astuivat vaunuihin, me, nuori herra W—— Selstadt, Audran ja minä, seisoimme vieressä. Vaunuista he juttelivat vielä hetkisen herrain kanssa, jotka olivatkin hyvin vilkkaita ja iloisia. — Koetin tavoittaa Lotten katseen; oi, se liiti, liiti toisesta toiseen. Mutta minuun, minuun, minuun, joka vain sitä kaivaten seisoin siinä, minuun se ei sattunut! — Sanoin sydämessäni hänelle niin tuhannet tuhannet hyvästit! Ja hän ei katsonut minuun! Vaunut lähtivät liikkeelle, ja silmääni kiertyi kyynel. Katselin hänen jälkeensä ja näin Lotten päähineen kumartuvan ulos ikkunasta, hän kääntyi katsomaan taakseen, ah! minuako? — Oma ystäväni! Tällaisessa epävarmuudessa minä elän; ainoa lohdutukseni on: ehkä hän sentään katsoi taakseen minua! Ehkä! — Hyvää yötä! Oi, millainen lapsi minä olen!
10 p. heinäk.
Näkisitpä, kuinka tuhmalta näytän, kun jossakin seurassa sattuu puhe kääntymään häneen! Ja jos vielä päällepäätteeksi joku kysyy, miten hän miellyttää minua? — Miellyttää! Sitä sanaa vihaan kuolemakseni. Millainen ihminen se olisi, jota Lotte "miellyttäisi", jonka koko mieltä, koko sielua hän ei täyttäisi!
13 p. heinäk.
Ei, en ole pettynyt! Luen hänen mustista silmistään todellista osanottoa minua ja kohtaloani kohtaan. Oi, minä tunnen — ja siinä uskallan luottaa sydämeeni, minä tunnen, että hän — oi, uskallanko, voinko minä lausua nuo taivaalliset sanat? — että hän rakastaa minua.
Rakastaa minua! — Ja kuinka itse tunnen kohoavani omissa silmissäni, kuinka minä — sinullehan tohdin tunnustaa sen, sinä ymmärrät semmoista — kuinka itse ihastelen itseäni siitä saakka kuin hän minua rakastaa!
Onko tämä hurjaa luulottelua, vai tunnenko todellisesti meidän suhteemme? — En tiedä ihmistä, jota pelkäisin Lotten sydämen suhteen. Ja kuitenkin — kun hän puhuu sulhasestaan, puhuu sellaisella lämmöllä ja sellaisella rakkaudella hänestä — silloin tunnen olevani kuin mies, joka on menettänyt arvonsa ja kunniansa ja jolta miekka on riistetty.
26 p. heinäk.
Ah, kuinka värähtää jokainen veripisara, kun sattumalta käteni hipaisee hänen kättänsä, kun jalkamme koskettavat toisiaan pöydän alla! Minä kavahdan kuin valkean satuttamana, mutta samassa vetää minua jokin salaperäinen voima takaisin jälleen — kummallinen huumaus levittäytyy koko oloni ylle. — Oi, ja viattomassa sielussaan hän ei aavista, kuinka syvästi kaikki nuo tuollaiset pienet tuttavallisuudet koskevat ja repivät minua! Ja jos hän sitten vielä puhellessamme laskee kätensä kädelleni, tai keskustelusta lämmenneenä vetää tuolinsa lähemmä minua, niin että tunnen huulillani hänen taivaisen hengityksensä — on kuin vaipuisin maahan, kuin salaman iskemänä. — Ja Wilhelm, jos nyt joskus kohottaisin käteni tuota taivasta, tuota luottamusta — — sinä ymmärrät mitä tarkoitan. Ei, niin turmeltunut ei sydämeni ole! Mutta heikko! heikko se on! — Ja eikö se silloin ole turmeltunutkin?
Hän on minulle pyhä. Kaikki halut vaikenevat hänen edessään. En tiedä kuinka minun on, kun olen hänen luonaan; on kuin värjyisi ja kärsisi sieluni joka hermoni säikeessä. — On eräs sävellys, jota hän soittaa klaveerillaan ihan enkelin lumolla, niin yksinkertaisesti ja niin henkevästi. Se on hänen lempilaulunsa, ja kun hän vain lyö ensimmäisen sävelenkin siitä, tyyntyy ja tuudittuu mieleni kaikesta ahdistuksesta ja hämmennyksestä ja kaikista kiusaavista ajatuksista.
Uskon kaikki kertomukset soiton muinaisesta taikavoimasta. Kuinka valtaakaan tuo yksinkertainen laulu mieleni! Ja kuinka hän useasti osaa esittää sen juuri sellaisina hetkinä, jolloin minun tekisi mieli ampua kuula otsaani! Sieluni häiriö ja synkeys haihtuu, ja minä hengitän taas vapaammin.
18 p. heinäk.
Wilhelm, mitä olisi meille maailma ilman rakkautta! Kuin valoton taikalyhty. Mutta tuskin olet saanut valon sisään, niin jo säteilevät välkkyvät kuvat valkealla seinällä! Ja ellei rakkaus olisikaan muuta kuin tuota, ellei se olisikaan kuin ohitsemme liihoittelevaa mielenharhaa, niin se on onnemme sentään, kun vielä turmeltumattomina nuorukaisina seisomme sen edessä ja ihastelemme sen ihmenäkyjä. Tänään en voinut päästä Lottea tervehtimään, eräs seura, josta en voinut vapautua, pidätti minua. Mitä tehdä?
19 p. heinäk.
Saan nähdä hänet! huudahdan aamuisin, kun herään unestani ja virkeänä tähystelen ulos ihanaan aurinkoon; saan nähdä hänet! Ja sitten en toivo enää mitään muuta koko päiväksi. Kaikki, kaikki sisältyy siihen toivoon.
Mielenkiintoista.. täytyy ehk lukea joskus.
Ikävöin sinuu rakas.. :”c Haluaisin vain viereesi, lähellesi,,<3 -veera
Vähän enemmän yritystä pitäisi pistää peliin, tyylilajin mukaisesti:
" He´s more myself than I am. Whatever our souls are made of, his and mine are the same.
My future husband is becoming to me my whole world; and more than the world: almost my hope of heaven. He stood between me and every thought of religion, as an eclipse intervenes between man and the broad sun. I could not, in those days, see God for his creature: of whom I had made an idol."
Oisitpa vierelläni ja lähelläni. <3 Mikset oo ;c, ikävöin sua kokoajan..
Päästiin 1800-luvulle. Rakkaus on "Kotiopettajattaressa" keskeinen teema, joka ohjaa tarinan tapahtumia ja hahmojen kehitystä. Se on voima, joka voi sekä yhdistää että erottaa ihmisiä.
Kotiopettajattaren ja Nuoren Wertherin kärsimysten rakkauden kuvaamisessa on sekä yhtäläisyyksiä että merkittäviä eroja.
Intohimoinen rakkaus: Molemmissa romaaneissa rakkaus kuvataan voimakkaana, melkein kaikki muut tunteet peittävänä voimana. Sekä Jane että Werther ovat täysin omistautuneita rakastamilleen henkilöille.
Janen ja Rochesterin välinen suhde on täynnä intohimoista rakkautta. Heidän tunteensa ovat voimakkaita ja kieltäytymättömiä, ja heidän välillään on voimakas seksuaalinen vetovoima.
Molemmat päähenkilöt kokevat rakkauden tuoman kärsimyksen, joka johtuu osittain heidän sosiaalisesta asemastaan tai muista ulkoisista tekijöistä.
Jane Eyre on aktiivinen ja itsenäinen nainen, joka taistelee oikeuksiensa puolesta. Wertherin rakkauden kohde Lotte on enemmänkin passiivinen hahmo, joka on joutunut sosiaalisten normien vangiksi.
Kotiopettajattaressa rakkaus kuvataan moniulotteisimmin. Se sisältää sekä intohimon että ystävyyden, sekä onnen että tuskan. Wertherin rakkaus on enemmän yksiulotteista ja kaikkivaltiaampaa.
Kotiopettajatar sisältää enemmän sosiaalista kritiikkiä ja pyrkii kuvaamaan yhteiskunnan epäkohtia, kun taas Nuoren Wertherin kärsimykset on enemmän henkilökohtainen ja subjektiivinen kuvaus yhden ihmisen kärsimyksestä.
Vaikka molemmissa romaaneissa rakkaus on keskeinen teema, se kuvataan hyvin erilaisista näkökulmista. Nuoren Wentherin kärsimykset on enemmän romantisoitu kuvaus rakkauden tuomista kärsimyksistä, kun taas Kotiopettajatar on realistisempi ja monipuolisempi kuvaus rakkauden eri puolista.
Tekstin tuottamisessa on hyödynnetty promptaamista.
<3 <3 ihana
Hypätään aikakoneella nykyaikaan, kun tuo ap.totesi toisessa ketjussa, miten toiset likaa toisten tunteita tuomalla esille muita kuin romanttisen rakkauden ilmaisuja, tarkoitti varmaan tämän tyylistä;
" She didn´t reply, and after a while, she went offline. I kept checking anyway, just in case.
She has you by the balls, Ryan said.
Does she fuck. We´re just mates.
Mates my hole. Every time your phone goes you near jump out of your seat.
I´d jump out of my seat for Mairead Riley any day. Finty said.
She´s stuck up as fuck. Ryan said. The way she carries on. Look at the hack of her profile picture. She thinks she´s a model. Finty said. Still would, wouldn´t you.
Oh, aye. I´d buck the hole clean off her.
You´d buck a hole in the ground, I said. and that made everyone laugh,
You know who she´s living with though, don´t you? Ryan said.
I knew by his voice that the obvious answer was the wrong one, so I waited for him to tell me.
He was more than happy to, Ahh he said, and then "She´s been living with some posh wank from he course, down the Holylands.
How do you know?
You know yourself, wee son. Word gets about. Isn´t it that right, Finty`?
Finty noddes pensively, as if Ryan had imparted some great wisdom.
You´re not wrong, mate. No smoke without fire. And there´s a lot of smoke. Ryan said.
That´s because she´s down the Holylands, getting bucked.
Getting bucked, shaking his head.
I told Ryan he was talking shite. He chuckled and said, Aye, right, okay and rolled his eyes.
Just because she´s living with lad, doesn´t mean they´re riding, I said.
There was a staggered silence, then Ryan and Finty burst out laughing. What else do you think they´re doing? Ryan said.
They could just be mates.
This buckled them. They were holding their stomachs, tears streaming down their faces, laughing their balls off. Fuck me, Sean, Ryan said. For all your education, you can be dopey bastard sometimes."
Seanille ei käynyt jatkossakaan hyvin;
"Is Mairead still here then? I said.
Anna glared at me, and there was irony in her voice when she said, yes, she´s still here.
Where is she then? is she upstairs?
She´s with Julia.
What´re they doing? Is she okay? She´s been dodging me all night.
Has she? I just thought she was having a good time.
I felt my face go red and looked at the floor, Aye suppose she is, I said.
Are you not?
I am, aye. I just don´t know anybody.
Anna tucked her feg behing her ear. Would you like to order you a taxi?
Nah, it´s sweet. I should probably wait on Mairead.
You´ll be waiting a while.
Why? is she upset?
Anna laughed. Doubt it, she said. She´s with Julia.
Oh, right. Okay. What´re they doing?
Do you not know?
I shrugged. I was that slow on the uptake, and when the penny finally dropped. Anna looked at me as if to say, really? Can you not put two and two together?
I laughed, I said, no fucking way, only now it was less a defence mechanism than genuine shock. It was Julia. Mairead was seeing Julia.
Has she been living here? Is this where she´s been staying?
Well, no. The Julia thing is recent development.
Did she actually come out, or is this just--
Just what?
Anna fixed me with the look that made me think very carefully about what I said next.
Like, is she actually gay or?
She´s bi. And she came out months ago. Like last year.
Oh, right.
Iám sure Mairead would´ve told you at some point, she said.
I said, aye, she probably would´ve have, and drank my wine."
"Mairead groaned. I didn´t want to have to tell you this, she said.
Tell me what?
I´m bi, Sean. I´m fucking bi.
I know you are.
Yes, and I know you know.
Then why didn´t you just say?
Because it isn´t that easy, is it?
Fuck sake, Mairead, it´s me.
I know, it´s just--
She paused. I heard tha small sound again. Mairead took a breath.
I went to Queen´s, she said. I met all these people that weren´t like the people we grew up with, I had this whole other life, and I wasn´t afraid of my sexuality any more, you know? I was out and I didn´t have to worry about what anyone would say. Then I bumped into you that night in Mono. Part of me was like, wise up, it´s only Sean. He´s hardly gonna care. The other part wanted to hide myself away. Because I still feel it.
You don´t need to be afraid of me, I said.
I know.
Where does the stuff with Julia come into it then?
Mairead sniffed. That´s whole other thing, she said.
I stayed in Julia´s one night, she said. We had a few drinks. I don´t know, it just happened.
Then it happened again. I kept going back because it was a place to stay, and every time I went back, we slept together. After a a few weeks, it got intense. She told me she loved me. It was all just-- I should´ve nipped it in the bud, after that first night. I should´ve been straight with her from the start.
You were straight with me, I said.
Exactly, and look at us.
I laughed. We´re shambles, I said.
We really are.
You okay? Mairead said.
I nodded again. The tears came out of nowhere. I tried to breathe through them, but quietly, so Mairead couldn´t hear.
I need to go, I said.
Okay. But promise me something, Sean.
I´m not gonna do anything stupid.
I know you´re not. That´s not what I´m saying.
She sighed through her nose. For a second, I though she was crying too.
What is it? I said.
Promise me we´ll keep talking.
I laughed weekly.
Seriously, Sean.
Right hand up to God, I said.
Okay, well. Before you go..
Her voice trailed off, there was a strange glitch nose, and then her voice came back solid and clear down the line.
You know I love you to bits, don´t you? she said.
I nodded again. I love you too, I said."
Näin on vertailtu eri aikakauden rakkauden ilmaisuja.
Rakas oli ihana nähdä..
"Veera"
ei nähty vielkään, huoh :c, tää on ihan toivotonta fr, miks välttelet mua
Haluaisin panna sua, rakastella<3 jäätävä ikävä :”c :* ~veera