Heräsin taas

painajaiseen, minua pidempi mies yritti kuristaa minua. Kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä kuinka painajaismaiset viimeiset viisi vuotta ovat olleet. Joka päivä sitä ns. näytelmää on saanut olon huonoksi, alkoholia kului tavallista enemmän, koska se tuntui vähentävän ahdistusta, mutta ei se auttanut kuitenkaan. Pitääkö minun huutaa ääneen se miten väärin oli aloittaa lupaa kysymättä. Kuka on vastuussa kuka korvaa, niitä menetyksiä mitä noiden vuosien tapahtui aiheutui, kun työhön meno oli mahdotonta! Ja sen lisäksi psyykkinen ja fyysinen pahoinvointi! Haluaisin rakastua ikäiseeni mieheen, mutta rikkinäisyys sisällä ei salli sitä. Olen hyvin hauras ja en pysty luottamaan keneenkään, ehkä vielä moneen vuoteen. En tiedä kuinka kauan kestää selvitä sellaisista vuosista, joita en koskaan olisi halunnut kokea. Erityispiirteisen elämään tungettiin väkisin, ymmärtämättä sitä miten väärin se oli! Kuka tai ketkä olivat ne ihmiset jotka sen kaiken pahan aloittivat! Pahaa oloa on ollut 24h vuorokaudessa monen vuoden ajan! Missä oli inhimillisyys ja ymmärrys siitä kuinka väärin ihmistä kohdeltiin! Ei sitä ollut missään, kukaan ei välittänyt. Siksi minä itken paljon ja suren ja olen kauhuissani.