Varattu rakas

Jos viettelen varatun miehen, mitä mieltä olette?
Jospa sanoisin, että olemme juuri oikeat toisilemme, uskoisitteko?
Onko minun vikani, jos elämäni mies on valinut väärin ja nyt korjaan vain tilanteen?
Mistä tiedätte, ettei tämä kestä ja ettei pettäjä voisi rakastua ihan oikeasti 4ever?
61342
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

varattuihin sekaantuminen ei ikinä tuo tullessaan mitään hyvää eli jätä juttu siihen. yritä olla vaikka miehen ystävä tai jotain, jotta mies ehkä itse huomaisi sinut, kuinka hyvä tyyppi olet. ja jos teidät on luotu toisillenne niin kyllä mieskin sen sitten lopulta huomaa ja tekee asialle jotain. mutta sinuna en menisi sekaantumaan varattuun. siinä särkyy sydämiä ihan joka kerta. huonolla tuurilla juuri sinun sydämesi.

Äänestä
  • Olen juuri toteuttamassa tälläistä huomaa minut metodia, en aijo sänkyyn mennäkkään ennenkuin hän on vapaa, tosin hän nyt niin varattukkan ole.

    Äänestä

  • *käetär kirjoitti:

    Olen juuri toteuttamassa tälläistä huomaa minut metodia, en aijo sänkyyn mennäkkään ennenkuin hän on vapaa, tosin hän nyt niin varattukkan ole.

    ... tarkoittaa sillä, ettei niin varattukaan ole??


    Minä olen sekä pitänyt eräänlaista teerenpeliä varatun miehen kanssa (joka on nyttemmin ollut jo 3 vuotta minun avomieheni), olen myös käynyt sängyssä ja kuullut rakkaudentunnustuksia mieheltä, jolla useita lapsia ja "kulissiliitto", joka kuitenkin paljastui erittäin toimivaksi.

    Lisäksi olen itse yrittänyt irtaantua suhteestani pariutumalla toisen kanssa yhä kuitenkin asuessani avokkini kanssa. Minulla on siis kokemusta asiasta monenlaisesta näkökulmasta...

    Ja voin sanoa ettei se kyllä ole hyvä asia, kenenkään kannalta. Pitkään jatkuneesta liitosta on hankalaa irtautua henkisesti, vaikka olisikin yltiöpäisen rakastunut kolmanteen osapuoleen. Sinä tulet olemaan monista asioista ulkopuolinen vielä pitkään, vaikka miehen ja sinun suhteesta kehittyisikin jotain.. Eroprosessin ne kaksi käyvät kuitenkin keskenään, ja silloin joudut sietämään yhtä jos toista...

    Jos siis samalla seurustelee uuden kanssa ja eroaa entisestä (se ei tapahdu yhdessä päivässä), pitää sillä kolmannella olla paljon kärsivällisyyttä, pitää kestää haukkumiset, pitää ymmärtää ja antaa aikaa niin, että ex-pari voi sopia asiansa, etteivät eroa riidoissa.

    Minun mieheni oli sitten seurustellut kanssani jo jonkin aikaa, (lähinnä seksuaalisesti, minulla oli koko ajan tunne, että se on miehelle eroterapiaa), mutta kävipä silti sängyssä exänsä kanssa... Mutta kestin sen, koska tiesin, että heillä takana pitkä liitto ja ero tapahtui minun pyöriessä jaloissa..

    Siitä nyt kuitenkin mentiin yli tai jotain, se entinen unohtui hamaan menneisyyteen tekojensa kanssa ja niinpä meistä tuli ihan oikea pari.. Kuitenkin olisin toivonut erilaista alkua..


    Mutta jos kaiken tuon kestät, niin senkun vaan. Voihan tosin olla että mies todella rakastaa puolisoaan, eikä välitä sinusta, mutta.. mistä sen voimme tietää?

    Äänestä

  • mahdat.. kirjoitti:

    ... tarkoittaa sillä, ettei niin varattukaan ole??


    Minä olen sekä pitänyt eräänlaista teerenpeliä varatun miehen kanssa (joka on nyttemmin ollut jo 3 vuotta minun avomieheni), olen myös käynyt sängyssä ja kuullut rakkaudentunnustuksia mieheltä, jolla useita lapsia ja "kulissiliitto", joka kuitenkin paljastui erittäin toimivaksi.

    Lisäksi olen itse yrittänyt irtaantua suhteestani pariutumalla toisen kanssa yhä kuitenkin asuessani avokkini kanssa. Minulla on siis kokemusta asiasta monenlaisesta näkökulmasta...

    Ja voin sanoa ettei se kyllä ole hyvä asia, kenenkään kannalta. Pitkään jatkuneesta liitosta on hankalaa irtautua henkisesti, vaikka olisikin yltiöpäisen rakastunut kolmanteen osapuoleen. Sinä tulet olemaan monista asioista ulkopuolinen vielä pitkään, vaikka miehen ja sinun suhteesta kehittyisikin jotain.. Eroprosessin ne kaksi käyvät kuitenkin keskenään, ja silloin joudut sietämään yhtä jos toista...

    Jos siis samalla seurustelee uuden kanssa ja eroaa entisestä (se ei tapahdu yhdessä päivässä), pitää sillä kolmannella olla paljon kärsivällisyyttä, pitää kestää haukkumiset, pitää ymmärtää ja antaa aikaa niin, että ex-pari voi sopia asiansa, etteivät eroa riidoissa.

    Minun mieheni oli sitten seurustellut kanssani jo jonkin aikaa, (lähinnä seksuaalisesti, minulla oli koko ajan tunne, että se on miehelle eroterapiaa), mutta kävipä silti sängyssä exänsä kanssa... Mutta kestin sen, koska tiesin, että heillä takana pitkä liitto ja ero tapahtui minun pyöriessä jaloissa..

    Siitä nyt kuitenkin mentiin yli tai jotain, se entinen unohtui hamaan menneisyyteen tekojensa kanssa ja niinpä meistä tuli ihan oikea pari.. Kuitenkin olisin toivonut erilaista alkua..


    Mutta jos kaiken tuon kestät, niin senkun vaan. Voihan tosin olla että mies todella rakastaa puolisoaan, eikä välitä sinusta, mutta.. mistä sen voimme tietää?

    Hän ei ole aviossa, ei avoliitossa, seurustelee.
    Vakavasti? Ei tietoa.
    Eronut hän on jo vuosia sitten, mutta niin minäkin, joten tiedän hiukan niistä kuvioista.
    Ja mitä minuun tulee, olen tositarkoituksella liikkeellä.


    Niin, jospa hän ei rakastu minuun? Siihen asiaan on tyydyttävä, toivon että hän onnellinen ilman minua ja minä etsin myös jotain onnea elämääni toisaalta.

    Äänestä

  • mahdat.. kirjoitti:

    ... tarkoittaa sillä, ettei niin varattukaan ole??


    Minä olen sekä pitänyt eräänlaista teerenpeliä varatun miehen kanssa (joka on nyttemmin ollut jo 3 vuotta minun avomieheni), olen myös käynyt sängyssä ja kuullut rakkaudentunnustuksia mieheltä, jolla useita lapsia ja "kulissiliitto", joka kuitenkin paljastui erittäin toimivaksi.

    Lisäksi olen itse yrittänyt irtaantua suhteestani pariutumalla toisen kanssa yhä kuitenkin asuessani avokkini kanssa. Minulla on siis kokemusta asiasta monenlaisesta näkökulmasta...

    Ja voin sanoa ettei se kyllä ole hyvä asia, kenenkään kannalta. Pitkään jatkuneesta liitosta on hankalaa irtautua henkisesti, vaikka olisikin yltiöpäisen rakastunut kolmanteen osapuoleen. Sinä tulet olemaan monista asioista ulkopuolinen vielä pitkään, vaikka miehen ja sinun suhteesta kehittyisikin jotain.. Eroprosessin ne kaksi käyvät kuitenkin keskenään, ja silloin joudut sietämään yhtä jos toista...

    Jos siis samalla seurustelee uuden kanssa ja eroaa entisestä (se ei tapahdu yhdessä päivässä), pitää sillä kolmannella olla paljon kärsivällisyyttä, pitää kestää haukkumiset, pitää ymmärtää ja antaa aikaa niin, että ex-pari voi sopia asiansa, etteivät eroa riidoissa.

    Minun mieheni oli sitten seurustellut kanssani jo jonkin aikaa, (lähinnä seksuaalisesti, minulla oli koko ajan tunne, että se on miehelle eroterapiaa), mutta kävipä silti sängyssä exänsä kanssa... Mutta kestin sen, koska tiesin, että heillä takana pitkä liitto ja ero tapahtui minun pyöriessä jaloissa..

    Siitä nyt kuitenkin mentiin yli tai jotain, se entinen unohtui hamaan menneisyyteen tekojensa kanssa ja niinpä meistä tuli ihan oikea pari.. Kuitenkin olisin toivonut erilaista alkua..


    Mutta jos kaiken tuon kestät, niin senkun vaan. Voihan tosin olla että mies todella rakastaa puolisoaan, eikä välitä sinusta, mutta.. mistä sen voimme tietää?

    Itse en ymmärrä, miksi exien kanssa pitäisi muhinoida kun on jo uusi. Ja oman mieheni exä pyrki tähän siinä kuitenkaan onnistumatta (huom, olivat eronneet vuosi ennen tapaamistamme,vain seksisuhde oli ollut sen jälkeen).
    Miestä ei olisi voinut enää vähempää kiinnostaa, mutta aina löytyi syitä yrittää nähdä miehen siihen erityisemmin suostumatta. Vei kaksi vuotta, että tuo nainen jätti rauhaan. Kauankohan olisi mennyt jos olisi onnistunut lähentelemään miestä seurustelumme alettua! Mielestäni vastaavat pelit vain pitkittävät erotuskaa ja ei tee hyvää uudelle suhteelle. Ehkä exä on nyt iloinen, ettei mies osoittanut häneen enää minkäänlaista kiinnostusta, vaikka silloin se saattoi sattua ja lujaa. Tiedän, että hän jollakin tasolla kuitenkin syyttää minua heidän lopullisesta välirikostaan jollakin tasolla, sillä ei kykene katsomaan minua edes silmiin tai tervehtimään. Aina vaan kyttää jostakin kauempaa kun satumme samaan ravintolaan. Kuitenkin peli oli vihelletty poikki jo kauan ennen minua. Tuo exä tiesi, että miehellä oli muitakin kun häilyivät epämääräisessä tapailussa, mutta vasta sitten napsahti kun mies rakastui minuun.
    Mutta näin se elämä joskus menee, itse olen suosiolla jättänyt menneet taakseni. Ei ole kiinnostusta olla tekemisissä exieni kanssa. Toivon heille vain onnea elämään ja rakkautta.

    Äänestä

Jos onnistuisit viettely-yrityksissäsi, tahtoisitko itsellesi miehen, joka olisi niin helposti vieteltävissä myös mahdollisessa tulevassa suhteessanne?

Voitte hyvinkin olla toisillenne ne oikeat, mutta todennäköisesti hän on ajatellut samaa myös nykyisestä seurustelukumppanistaan ja kaikista eksistäänkin, miksi muuten edes vaivautua? Ja tulee monia muitakin oikeita, joista alkuun on aina varma.

Jos mies on valinnut väärin, se on hänen asiansa. Et sinä voi päättää hänen tunteistaan etkä etenkään korjata hänen virheitään. Ja on aika friikkiä lähteä tavoitteellisesti pelaamaan toisella ts. tietoisesti yrittää hallita tämän tuntemuksia. Ei, se ei ole sinun vikasi, jos hän on valinnut väärin, mutta olet syypää mahdolliseen eroon, jos tunget tieten tahtoen varatun miehen petiin.

Mistä sitä suhteen kestoa ikinä voi tietää? Mutta jotain voi teidän mahdollisen suhteenne tulevasta eron aiheuttajasta päätellä. Jos miehellä on ollut tapana hankkia uusi suhde jo olemassa olevan aikana, se sama toistunee myöhemminkin.

Mutta sen voin sanoa varmaksi: kukaan ei rakastu 4ever. Tiedätkö mitä rakastuminen on? Se on juuri tuo vaihe, jota jotkut kutsuvat ihastumiseksi. Silloin katsotaan "rakasta" niin suodattavien lasien läpi, että hänessä ei ole mitään vikaa ja ajatellaan, että meidän juttu varmasti kestää. Mutta se vaihe kestää maksimissaan parisen vuotta ja se voi uusia, jos sille on edellytyksiä ja jos suhde jatkuu.

Rakastumisvaihe johtaa joillakin pareilla voimakkaaseen kiintymykseen ja siltä vaaditaankin sitten enemmän: mm. yhdessäoloa, ystävyyttä, kunnioitusta, uskollisuutta, yhteistyö- ja arjensietokykyä sekä hyvää itsetuntoa. Sitten kun elämä itsensä ja toisen kanssa soljuu viiden ja kymmenenkin vuoden kuluttua hyvin, voinee puhua oikeasta rakkaudesta ja rakastamisesta - se vaihe voi kestää 4ever.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


*käetär kirjoitti:

Jos viettelen varatun miehen, mitä mieltä olette?
Jospa sanoisin, että olemme juuri oikeat toisilemme, uskoisitteko?
Onko minun vikani, jos elämäni mies on valinut väärin ja nyt korjaan vain tilanteen?
Mistä tiedätte, ettei tämä kestä ja ettei pettäjä voisi rakastua ihan oikeasti 4ever?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu