Tyks

En suostu enää ikinä tulemaan raskaaksi, koska synnyttäminen Tyksissä oli niin kaamea kokemus. En pelännyt synnytystä etukäteen, jännitin tietysti vähän, mutta luotin yliopistosairaalaan ja kätilön ammattitaitoon kuin vuoreen.

Tässä joitain kokemuksiani:
Tehokasta kipulääkitystä ei tullut millään, vaikka sanoin koko ajan kätilölle ettei ilokaasu auta. Nestettä ei myöskään annettu suoneen, vaikken pystynyt juomaan yli kahteentoista tuntiin ja oksentelin rajusti, etc. Ponnistusvaiheessa vauvan päähän laitettu sydänäänielektrodi irtosi, eikä vauvan voinnista ollut mitään tietoa. Sitten huone pärähti täyteen ihmisiä ja kolmannella sisään tuodulla koneella (ultraääni) sitten selvisi että vauva voikin ihan OK. Mulle sitä ei muistettu kertoa, enkä kuullut mitä kätilö sanoi kun satuin just ponnistamaan, mutta kuulin asiasta sitten jälkikäteen mieheltäni... Luulin siis koko ponnistusvaiheen vauvan olevan hapenpuutteessa.

Informaatio ei tuntunut kulkevan osastolta synnytyssaliin (olin ollut pari päivää sisällä ennen synnytystä) tai toisin päin, eikä kukaan yhtä aivan ihanaa sairaala-apulaista lukuunottamatta ollut kiinnostunut psyykkisestä selviytymisestäni traumaattisen synnytyksen jälkeen. Imetyksestä ei kellään koko sairaalassa ole harmainta hajuakaan, minua kiellettiin antamasta lisä maitoa mukista ja pakotettiin käyttämään tuttipulloa. En kertaakaan nähnyt yhdenkään vauvan saavan lisämaitoa muuta kuin tuttipullosta. Minulle henk.koht. eräs lastenhoitaja ilmoitti että "sun on nyt aika luopua noista imetyshaaveista, tosta ei kerta kaikkiaan tuu mitään" ja "jos et saa sitä vauvaa syömään kunnolla pullosta, se joutuu pian takaisin tänne lastenosastolle letkuruokintaan". Ja nämä totuudet siis äidille joka luuli synnyttäneensä kuolleen lapsen pari päivää aiemmin, kun vauva oli ihan harmaa lapsenkinasta ulos tullessaan. Repeämistä ja muista ongelmista en jaksa edes kirjoittaa, itkettää vieläkin pelkkä ajatus Tyksistä.

Kun olin toipunut pari kuukautta kotona, kirjoitin palautteen Tyksille, koska kohtelu oli mielestäni niin ala-arvoista ja kaikkien hoitotyön periaatteiden vastaista. Sain vastaukseksi kaksi riviä. Kaikkein eniten raivostuttaa, kun joku kehtaa mitätöidä kaiken tapahtuneen sanomalla "Niin, sitähän on silloin niin herkässä tilassa". Jos minä kohtelisin potilaitani samoin kuin Tyks, olisin saanut aikoja sitten potkut.

Jos sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä Tyksiin, hanki etukäteen kaikki mahdollinen tieto synnytyksestä ja kirjoita tukihenkilöllesi lunttilappu kivunlievitysmenetelmistä. Ja käske hänen pitää lujaa sinun puoliasi henkilökuntaa vastaan.

viime torstaina sain tyttären ja voin kertoa, että kaikki meni upeasti! minulla oli ihanat hoitajat, mukava kätilö (kiitos Eeva!) ja mukavat huonekaverit.
ainoa miinus oli ruoka, joka oli kylmää potilaalle tuotaessa. keittiössä on kai remontti, joten saimme pahviastioista ruuan.
synnytykseni oli nopea, vain 2.5h sairaalan ovesta sisälle astuessa ja tytär oli maailmassa! en saanut mitään apuja, kun ei niistä kuulemma enää olisi apua siinä vaiheessa.
silti synnytys ei sattunut niin pahasti kuin olin luullut ja mulla ei kuitenkaan ole ennestään lapsia.
mulla on siis vain myönteistä palautetta, joten tuntuu pahalta lukea edellisen äidin kirjoitusta. olen kai onnekas, kun asiani menivät hyvin!
tsemppiä sinullekin tulevaan koitokseen!

Lapsivesi meni 39 2, äkkiä sairaalaan. Osastolle odottamaan supistuksia, joita illan yön/mittaan joitain, aamulla 2cm auki. Seuraava päivä odottelua, taas illalla/yöllä supistuksia, aamulla synnytyssaliin, koska aikaa oli jo kulunut vedenmenosta. Siellä 5cm auki, ei kuitenkaan käynnistynyt kunnolla ilman tippaa. Viimeiset 5cm kesti avautua 14,5h, leikkaustakin vilauteltiin puheissa. Vihdoin 57h vedenmenon jälkeen poika syntyy alateitse, tosin imukupin avulla. Ja kaikkina näinä vähemmän mukavina tunteina henkilökunta oli aivan IHANAA! Joka paikassa. Sain kipulääkettä, akvarakkulat, epiduraalin, ilokaasua, parakervikaalipuudutuksen... Osastolle viimeinen kätilöni (3.) tuli katsomaan minua, samoin lääkäri tuli vielä selvittämään, miksi synnytys kesti. Tällainen synnytys siis harvinainen, ei varmasti tapahdu sinulle.
Synnyttäneiden osastolla 3. päivänä poika viedään keskolaan infektioepäilyn takia, jota ei sitten kuitenkaan ole. Joka päivä joku kysyy henkistä vointia ja jaksamista. Keskolan 4. päivänä tulee epäilyjä jos jonkinlaisia lapsen suhteen, vääriä kai kaikki. Taas on suunnatonta tukea tarjolla hoitajilta. Uudelleen opetellaan imetystä, koska keskolassa syödään aina, pullosta tai letkulla jos imetys ei vielä onnistu. Parhaani koitin, en saanut enää sitä uudelleen käyntiin. Toki kaikki henkinen stressikin vaikutti maidontuotantoon. Kävin pojan ollessa 4kk henkilökohtaisesti osastolla kiittämässä loistavasta palvelusta.
Tässä jutussa paljon ylimääräista, mutta halusin valottaa tilannetta, helpompi ehkä ymmärtää kokonaisuus. Olen kuullut, että osasto 311 on aivan ihana ja 310 vähemmän ihana. Siellä on kuulemma enemmän harjoittelijoita ym. Osastoilta ei sinänsä mitään suunnatonta viihtyvyyttä kannata odottaa, sairaala kun on. Musta synn.sali oli ihan ok.
Onnea matkaan, kaikki käy hyvin joka asian suhteen, kun vain luotat itseesi!!

Itse synnytin noin 2 kuukautta sitten ja kokemukseni oli hyvin positiivinen. Lyhyesti: lapsiveteni menivät ja odotin supistuksia osastolla 312. Kun synnytykseni käynnistyi halusin saada epiduraalin, jonka sainkin heti synnytyssalissa. Ihana kätilö (Leena) hoiti synnytykseni loistavasti. Tiukkaa teki ponnistaminen, mutta viimein vauva syntyi. Haluaisinkin kiittää synnytysosastoa erinomaisesta hoidosta. Osasto 311 on ihan ok osasto. Tässä imetysasiassa on kuitenkin menty vähän överiksi, sillä mitään tukea ei saa. Itselläni nousi maito rintoihin vasta 7 päivää synnytyksen jälkeen ja vaadin lapselleni lisämaitoa osastolla ollessani. Minut leimattiin naiseksi, joka ei halua imettää. Nyt imetys sujuu kuitenkin kohtuullisesti. Menisin toistekkin TYKSiin synnyttämään, mutta toivoisin, että lapsivuodeosastolla harkittaisiin hieman imetysnäkemystä - ihmiset ovat yksilöitä!

Synnytin TYksissä helmikuussa 2011. Vedet meni lauantaina, joten osastolle 312 odottamaan. Kovista supisteluista huolimatta edistyminen oli hidasta, joten kolmantena aamuna käynistettiin tipalla. Itse aktiivivaihe kesti 14h, josta 3h ponnistusta. Yhteiskesto öbaut 85h.
Synnytyksen jälkeen siirryimme osastolle 310, siihen ainoaan 2hh, joka oli kyllä mahtavaa.
Kaikilla osastoilla (vietin tyksissä yht 9 pvää) oli upea henkilökunta, sain imetyksessä tukea alusta asti. Kivunlievityksessä sain kokeilla mm. akvarakkulaa. Lopulta ilokaasun lisäksi epiduraali n. 8h käynnistyksestä. Ensi kesänä taas uudestaan, tällä kertaa ajattelin pyytää/toivoa osastolle 311, että pääsis näkemään senkin =)

Itse olen synnyttänyt lokakuussa 2011 TYKS:ssä. Oli kyllä ihana kokemus. Todella ystävällisiä hoitajia ja kätilö. Itselleni tuli kauhea paniikki, kun kerrottiin, että voisin joutua sektioon, tytön ollessa perätarjonnassa. Panikki kyllä helpotti, kun kätilö vaihtui ja sanoi ettei ole mitään hätää. Itse sain heti ilokaasua, kun pääsin sairaalan. Noin kaksi tuntia siitä pyysin epidulaari-puudutuksen, joka vaikutti lähes. Itselleni jäi todella hyvä fiilis Tyksistä.
Kiitos, koko henkilkunnalle.

Mulla vain negatiivisia kokemuksia tyksistä, poika syntyi 10/08 ja koin että minua kohdeltiin hyvin huonosti. Synnytys päätyi hätäsektioon, syytä siihen ei koskaan löytynyt (minulla on kyllä epäilykseni), seuraavana päivänä leikannut lääkäri tuli minun kanssa läpi käymään sitä miksi synnytys meni näin ja hän vain tokaisi, voivoi tällästä tällä kertaa, ensi kerralla paremmin! Kaiken lisäksi oli niin järkyttynyt kaikesta ja niin kovissa kivuissa etten tajunnut vaatia kunnon selitystä! Eka päivä synnytyksen jälkeen osastolla makasin letkuissa sängyssä, märissä vaatteissa enkä pystynyt hoitamaan vauvaani. Seuraavana päivänä pääsin letkuista eroon ja aloin voida hieman paremmin mutta jouduin pyytämään apua vauvan hoidossa koska leikkauksen jälkeen en saanut/pystynyt hoitamaan heti vauvaa. OSA kätilöistä olivat inhottavia kun pyysin apua vaipan vaihdossa ymm. Poikani vietti yöt paskaisissa vaipoissa ennen kuin aamulla joku suostui ne vaihtamaan!
Nyt toinen lapsi tulossa kauhulla odotan millaista kohtelua saan tällä kertaa :(

Synnytin ensimmäisen lapseni salossa (jonka sairaalaa haukutaan ja pidetään huonona) kokonaisuutena olin kuitenkin tyytyväinen, muutamia hoitajia lukuunottamatta (4vrk. synnytys joka päättyi hätäsektioon). Kaksosteni kanssa jouduin kuitenkin TYKSiin koska viikkoja oli reilut 36. Yö synnytys-salissa kovilla supistuksilla, jotka laantuivat kuitenkin ja lähettivät osastolle, jossa vietin 3 pv. kovissa supistuksissa eivätkä antaneet mitään kivunlievitystä. Sitten lääkäri käsin venytti kohdunsuuta jotta supistukset lähtisivät vauhtiin, no illalla sitten saliin ja taas ilman kivunlievitystä 20h kunnes antoivat epiduraalin, joka auttoi 1,5h ja sitten lopettivat sen kun olin 7cm auki ettei vaikuttaisi enää ponnistusvaiheessa, no kivut palasivat salamana, mitään muuta kivunlievitystä en saanut missään vaiheessa, suihkuun enkä ammeeseen päässyt, sanoivat että ovat varattuina ja ettei niihin yleensä melkein kukaan pääse kun on niin täyttä. No loppuhuipennuksena kun olin aivan loppu kun aktiivivaihetta oli kestänyt n.24h tuli ponnistusvaiheeseen mukaan vanhempi naislääkäri ( sali täyteen muuta porukkaa). tämä lääkäri oli todella tyly ja sain tälläisiä kommentteja. "noi luomet kannattaa poistattaa ne on hirveän näköisiä", "toi sikiöpussi kun poksahtaa varokaa roiskeita kaikki". yksi hoitajista painoi polvilumpiotani ja kun yritin sanoa että et voi sitä noin painaa lääkäri huusi, "ole hiljaa, laitetaan siihen sitten mobilaattia", jonka johdosta hoitaja painoi lumpioni pois paikoltaan ja kävelin keppien kanssa 2vko. Sitten lääkäri leikkasi episiotomian ilman puudutetta, kätilöni yritti sanoa hänelle että puudute jäi, lääkäri vain sanoi ettei se tässä kohtaa enää miltään tunnu, leikataan supistuksen aikana niin äiti ei huomaa (no voitte arvata), kun ponnistusvaihetta oli kestänyt 2h48min. a-vauva syntyi, se vietiin näyttämättä pois, eikä kukaan viitsinyt tulla kertomaan miten se voi. yritin ponnistaa b-vauvaa 51min, jonka jälkeen vauvan sydänäänet alkoivat laskea ja lääkäri sanoi että ei tässä nyt enää mihkään leikkaukseen jaksa lähteä, on tämä niin kauan kestänyt ja työnsi kätensä kohtuun ja veti vauvan jalosta ulos. sekin kiidätettiin pois ja lääkäri muu henkilökunta paitsi oma kätilöni kaikkosivat. kätilö kävi siivottuaan pyytämässä lääkäriä ompelemaan episiotomiaani ja repeämää, lääkäri kurkisti alapäähän ja sanoi "tulipa pahaa jälkeä, sinuna en istuisi ainakaan pariin viikkoon" ja käski kätilön ommella. Kun a-vauvan syntymästä oli kulunut n.5h. Tuli pahoitteleva kätilö ilmoittamaan että vauvat voivat hyvin ja että heillä oli vuoron vaihto ja unohtivat tulla kertomaan. Kun pääsimme vihdoin osastolle, hoitajat olivat näreissään kun en pystynyt kävelemään polvellani ja pyysin apua vauvan hoidossa sekä ruokatarjottimen haussa, kolme kertaa pyysivät fysioterapeutin katsomaan jos kuitenkin voisin kävellä. Lähettivät meidät kolmen päivän päästä kotiin, vaikka minulla oli kova verenhukka ja olin vielä samana päivänä pyörtynyt vessaan. oli kuulemma pulaa huoneista, käskivät tulla takaisin jos vauvat kellastuvat. Jalallanikaan en rakennukseen astuisi, valitettavasti pakko kun olen siellä töissä (olen siis terveysalan ammattilainen itsekkin). Puolen vuoden terapiaistuntojen jälkeenkin itken vieläkin itseni uneen ja kuukauden päästä menen leikkauttamaan piuhani poikki, lapsia voisin vielä halutakkin, saamaani kohtelua en. VINKKI synnyttämään meneville: älkää missään nimessä menkö synnyttämään yksin, valitkaa mukaan henkilö joka on tarpeeksi vahva pitämään puolianne. itse olin yksin ja kun yritin sanoa jostain tai pyytää jotain sain kommentteja vain että "olet nyt niin herkässä tilassa" ja että "me olemme ammattilaisia".