Luku 5.
" Tunnustakaa syntinne toinen toisellenne" jne.
Kyse siis käsittääkseni KOKO SEURAKUNNALLE luettavaksi tarkoitettu paimenkirje.
Samassa luvussa puhutaan myös seurakunnanvanhimpien kutsumisesta, mutta tämä kohta ehkä kuitenkin tarkoitettu kaikille uskovaisille, ei vain tai papeille tai piispoille ( jotka erään tunnetun , Vatikaanista käsin vaikuttavan uskonnon mukaan voivat ainoastaan antaa syntejä anteeksi).
Raamattu siis puoltaa maallikkorippiä, vaikkeivät jotkut kirkkoisät tai kirkkokunnat sitä hyväksyisikään.
" Tunnustakaa syntinne toinen toisellenne" jne.
Kyse siis käsittääkseni KOKO SEURAKUNNALLE luettavaksi tarkoitettu paimenkirje.
Samassa luvussa puhutaan myös seurakunnanvanhimpien kutsumisesta, mutta tämä kohta ehkä kuitenkin tarkoitettu kaikille uskovaisille, ei vain tai papeille tai piispoille ( jotka erään tunnetun , Vatikaanista käsin vaikuttavan uskonnon mukaan voivat ainoastaan antaa syntejä anteeksi).
Raamattu siis puoltaa maallikkorippiä, vaikkeivät jotkut kirkkoisät tai kirkkokunnat sitä hyväksyisikään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on se oikea eli tunnustaa toinen toisillemme syntimme ja miksi ?
Siksi, ettei paha tee pesää ihmiseen.
On asioita jotka täytyy tuoda ulos, että asian voi käsitellä.
Samalla tyylillä maallisessa elämässäkin yritetään , mutta seurakunta rukouksessa Jumalan yhteydessä on suoraan yhteydessä Jumalaan.
Salaisuus on siinä.
Tuoda valoon .
Lähetäänpä nyt ihan ensin perusasioista, eli se Raamatunkohta:
Jaakobin kirje 5:13-16
[13] Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta. [14] Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. [15] Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. [16] Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Eli ei tuossa puhuta syntien antamisesta anteeksi kuin seurakunnan vanhimpien osalta, ei kenen tahansa. Eli tuosta ei voi mitenkään suoraan vetää sitä johtopäätöstä että maallikkosynninpäästö on OK.
Joo kyllähän katolisessa kirkossakin rohkaistaan tuohon, eli että tunnustetaan syntejä toisillemme ja rukoillaan toistemme puolesta, ei se ole ongelma. Mutta ei vanhoillislestadiolaiset usko että mun rukous voi antaa jollekkin toiselle synnit anteeksi (vaikka se sinänsä olisikin Raamatullinen oppi erityisesti vanhassa liitossa). Eli ei joo synnin tunnustamista kenelle tahansa kristitylle maallikolle tuo tukee, mutta ei synninpäästöä. Jumala voi kylläkin antaa ihmiselle synnit anteeksi toisen kristityn rukouksen kautta, sen uskon täysin itse.
Ja kyllä Raamatussa on edelleen synnin tunnustamisesta monia esimerkkejä, ei se siitä ole kiinni, mutta synninpäästöt on aika harvinaista herkkua.
Luepa viimeisetkin jakeet ( 19-20).
Siinä puhutaan nimenomaan syntien anteeksisaamisesta, eli ripistä.
Eli Raamattu puoltaa maallikkorippiä vaikka kirkkoisät tai jotkut kirkkokunnat eivät sitä hyväksy.
Rukoilemalla ei saa syntejä anteeksi.
Ensinnäkin, oon osoittanut vääräksi tuon väitteen, ettei rukoilemalla voi saada syntejä anteeksi, tällä videolla:
https://www.youtube.com/watch?v=cGI0_gvm7sQ
Toisena. Nuo jakeet 19-20 on Jaakobin kirjeen loppusanat eikä suoraan linkity edellisiin jakeisiin.
Toinen asia on, että niissä ei puhuta ripistä, vaan siitä että meidän tulisi pitää huoli muista, eli jos näen että joku on menossa harhaan, niin mun pitäisi silloin auttaa tätä veljeä tai sisarta ettei tämä menisi harhaan. Eli se ei siksikään linkity edelliseen aiheeseen, koska edellisessä kehotettin tunnustamaan syntejä, tässä ei. Tässä kehotetaan päinvastoin menemään toisen luokse silloin kun tämä on menossa harhaan. Eli kyse on kahdesta eri asiasta.
Ja kolmas asia on, että se miten tämä toisen auttaminen takaisin oikealle tielle tapahtuu, voi olla monia asioita. Se voi tarkoittaa sitä, että sanon keskustelun päätteeksi, että mene ja ripittäydy seurakunnan vanhimmalle. Se voisi tarkoittaa periaatteessa myös maallikkorippiä, sitä en kiellä. Tai sitten se voi tarkoittaa sitä että rukoilen tämän henkilön puolesta että tämä voisi voittaa kiusauksen tehdä vaikka jotain syntiä (jos syntiä ei ole vielä tapahtunut, mutta tällä on todella suuri kiusaus siihen). Tai se voi tarkoittaa sitä, että näen että hän alkaa veljeillä liikaa huonossa seurassa, että varoitan häntä että se ei ole suositeltavaa.
Esimerkkitapaus on myös sellainen, kun äskettäin eräs nuorempi veli Kristuksessa sanoi minulle että hän oli nähnyt hyvän kristillisen elokuvan. No olin sattumoisin katsonut sen itse ja se oli ihan kauheeta new age -kuraa joka eksyttää vain juuri semmosia jolla ei ole ymmärrystä. Kerroin, että elokuva on eksytystä ja selitin miksi jne ja hän sen ymmärsi. No ei hän syntiä ollut tehnyt, hän ei vain ymmärtänyt. Mutta jos hän olisi alkanut elämään tämän opetuksen mukaisesti niin kyllä hän olisi tehnyt syntiä. Eli tässä minä autoin hänet pois eksytyksestä, johon hän oli tietämättään mennyt.
Eli tämä kohta voi tarkoittaa monia asioita, eikä siitä mitenkään ilmeisesti voi vetää sitä johtopäätöstä, että se tarkoittaa sitä tai tätä varmasti.
Se mikä on selvää on, että kristillinen kirkko ei ole tulkinnut tätä kohtaa koskaan siten, että maallikko voisi antaa synninpäästön, vaikkakin on tulkinnut siten että maallikko voi rukoilla toisen puolesta. Mitä luulet, kumpaa uskon mielummin, sinua vai kristinuskon 2000 -vuotista historiaa?
Tsekkaa mun video myös aiheesta synninpäästö ja Pyhän Hengen virka, käsittelen siinä myös aihetta kirkkohistoriallisesta näkökulmasta:
https://www.youtube.com/watch?v=inE40OJrv6Y
Hyvä kirjoitus, mutta Raamattu ei tunne kokonaisuudessaankaan asiaa, että toinen ihminen antaa toiselle synnit anteeksi.
Se on pakanallista.
Rooman kirkko ujutti Raamattuun helvettiopin, ja sen pääperillinen katolinen kirkko, joka on vain yksi lahko kaikkien muiden joukossa, ylläpitää tuota saatanallista valhetta.