Psyykenlääkkeet sotkevat hermoston aikojen saatossa

Anonyymi-ap

Koska ne ovat neurotoksisia, vieraita aineita jotka kidnappaavat kehon tasapainotilan eli homeostaasin, pakottavat kehon mukautumaan lääkkeen alle ja purkuvaiheessa pakottavat kehon tilanteeseen jossa sen pitää kehittää uusi homeostaasi ilman lääkettä. Siitä voi seurata vieroitusoireita mitkä ovat henkisiä ja fyysisiä. Mietin toisinaan palautuuko hermosto koskaan kaikilla siitä epätasapainotilasta mitä lääke tekee. Minun hermostoni ei koskaan palautunut polyfarmasiasta mitä psykiatrit harjoittivat vieroitusaikana minkä seurauksena uuden homeostaasin hakeminen kehossa on ollut vielä hankalampaa. Seuraukset on kestäneet vuosia. Jos joskus täältä lähden oman käden kautta lähden seurausten vuoksi mitä tällä oli omassa elämässäni koska ne ovat niin pahoja.

Ja siitä seurauksena voi olla esimerkiksi

- autonomisen hermoston häiriöt koska pitkittyneet vieroitusoireet ovat todellisuudessa todennäköisimmin autonomisen hermoston oireita.

Sinä et halua sekoittaa autonomista hermostoasi. Se tarkoittaa tahdosta riippumatonta hermostoa jossa on sympaattinen ja parasympaattinen puoli. Sympaattinen on näin yksinkertaistetusti kehon kaasu ja parasympaattinen kehon jarru.
Kun tämä systeemi menee epätasapainoon ja esim sympaattinen hermosto yliaktivoituu siitä voi olla seurauksena raskas oirekuva. Kroppa käy kroonisilla ylikierroksilla stressitilassa mitä lääkevieroitus laukaisee lisätessään epätasapainoa kehossa. Jatkuva tällaisessa tilassa eläminen on keholle liikaa. Psykiatrit sedatoivat ihmisiä lamaten hermostoa ja sotkien sitä loppupeleissä. Se vaihe mikä purussa on voi olla yhtä silkkaa kidutusta, saatika sitten monen lääkkeen purussa mitä itse kävin läpi kun menin sarjana läpi lääkkeitä aikana jolloin psykiatri diagnosoi liikehäiriöt ja vieroitusoireet pahentuvana mielenterveysongelmana
- seksuaalisen toiminnan häiriöt
- motoriikkaan liittyvät häiriöt kuten tardiivi dyskinesia tai akatisia. Se tarkoittaa pakkoliikkeitä jopa pysyviä tai pakkosteppausta missä pahimmassa paniikissa ikinä joudut väkisin liikuttamaan kehoasi. Tämä johtunee todennäköisesti siitä että psyykenlääkkeet operoi dopamiinin kanssa joka on välittäjäaine joka vaikuttaa motoriikkaan. Nämäkin oireet voi olla jopa kroonisena lääkkeiden JÄLKEEN jatkuvana.

Minun masennukseni ei koskaan eikä milloinkaan mihin lääkkeitä söin ollut koskaan niin pahaa mihin kidutukseen niiden seurauksena jouduin.

Paras keino välttyä tuolta harmilta on hoitaa kehoa luonnollisesti, ja ei ikinä milloinkaan koskaan lopettaa seinään ja vieroittautuminen pitää tehdä tosi varovaisesti ja pieniasteisesti vähentäen jotta kroppa ei mene "shokkitilaan" kuin sinut olisi heitetty jyrkänteeltä äkkilopetuksessa. Se on sitten vain herran hallussa missä ajassa ja miten hermostosi rakentaa uuden homeostaasin ilman lääkettä. Painotan vielä että hermosto-oireet kaiken tämän seurauksena voivat täyttää kidutuksen määritelmän (ei unta, ei mielenrauhaa, ei hetken taukoa oireilta). Erityisesti kannattaa välttää psykiatrisetiä ja tätejä jotka lääkitsevät sinua raskaalla polyfarmasialla jotka eivät perusta tätä mihinkään kunnon tieteeseen. Tuollaisen seurauksia keholle ei tutkita juurikaan, eli jos koet aivan hirveä luonnotonta oloa pääset olemaan täysin koekaniini omassa kehossasi tutkimuksessa nimeltä psykiatria joka sotkee kehosi välittäjäaineet. Varaudu siihen että se tuska mitä siitä seuraa yritetään tulkita mt-ongelmana, vähätellä eikä sinulla ole mitään merkitystä enää jos saat harmia. Vain niillä on merkitystä ketkä saa hyötyä koska tuo systeemi heittää ihan ilolla junan alle yksikseen selviämään ihmiset ketkä kärsii heidän frankenstainmainista kokeiluistaan ihmiskehossa.

#masennuslääkkeet #antipsykootit #bentsodiatsepiinit #jne

35

456

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Meillä on lahjana hermosto jonka evoluutio on kehittänyt sellaiseksi kuin se on. Kun välittäjäaineet sotketaan, seurauksena on sotku ja pahaa oloa. Kannattaa varoa.

      Kaipaan niin aikaa kun olin oma itseni ennen lääkkeitä ja elämä oli luonnollista. Kehoni oli luonnollisessa tilassa, ilman vuosia näitä kehon toimintaa sotkevia aineita. Jos joskus lähden täältä ennenaikaisesti syy on nämä karmeat aineet. Oikeasti haluaisin elää mutta terveyteni on rapautunut liikaa näiden vuoksi vuosikausia käytettynä enkä tottapuhuen enää usko siihen että kehoni palautuu sille tasolle ettei jatkuvia takapakkeja tule. Siispä, varokaa. Psykiatria ei varo teidän terveydellänne mitään. Edes kovissa mt haasteissa saatika sitten masennuksessa ei ole oikeutettua sotkea kehoa näin.

      • Anonyymi

        Mitä oli normaalisti toimiva hermosto?

        Ei epämääräisiä motoriikan ongelmia kuten levottomia jalkoja tai liikehäiriöitä. Ei aivan sanoinkuvaamatonta ahdistusta mikä niihin liittyy mikä puhkesi vieroituksessa. Ei palautumisongelmia, autonomisen hermoston sekaisin oloa, ei epämääräisiä oireita mitkä puhkeaa yhtäkkiä jos kehoa koettelee liikaa.

        Seksuaalisuus toimi normaalisti ja siltä osin parisuhde-elämä ilman että tarvii elää jatkuvassa konfliktissa sen suhteen "kemiallisena kastraattina" taistellen siitä että lääketiede edes ottaisi asian mitensäkään vakavasti. Asenne on se että me jotkut saamme kokoajan puhua tästä lääketieteen keskittyessä lähinnä promotoimaan lääkkeitä kuitenkaan tarjoamatta monelle informoitua suostumusta, tukea ja uskotuksi tuloa harmeissa (ei edes huvita resurssipuutteisessa systeemissa lähteä kartoittamaan tällaista tilaa kun hoitoa ei ole eikä ymmärrystä mitä keholle tehtiin).

        On aika hemmetin traumatisoivaa elää joka päivä tuntohäiriöiden kanssa tuntien kuin hermoston sisällä menisi neuropatiamaisia tuntemuksia. Ja ne puhkesi vieroiruksesta.

        Olen niin väsynyt tähän luonnottomaan oloon minkä lääkkeet teki missä mikään ei enää tunnu samalta vaan kehossani kävi kuin myrsky joka jätti tilalle pssd:n joka on laaja kirjo oireita.

        Ennen vain elin tunteitani ja elämääni, nykyään muistelen mitä se oli ja mietin että ei helkkari kehoni on paskana. Joka päivä. Tämä on ihan luonnotonta eikä ihmismieltä ole suunniteltu tällaiseen.

        On hankala enää repiä elämänlaatua näiden oireiden kanssa. Aina tulee seinä vastaan. Jos alkaa yrittää aina tulee seinä vastaan kun terveys on sotkettu. Aina tulee tunne-elämässä seinä vastaan kun esim on pssd. Elämä ei ole enää palkitsevaa koska jotain on niin pahasti pilalla.

        Olen elänyt monta vuotta elämää johon tuli rajoituksia psyykenlääkeharmin vuoksi. Olen väsynyt siihen. Se on tylsää ja paskempilaatuista kuin elämä ennen harmia


    • Anonyymi

      Nyt tuli niin hyvä kokonaisvaltainen tietopaketti näistä lääkehaitoista, että oksat pois.

      Printtasin tämä raportin, tämä pitäisi jakaa jokaiseen kotitalouteen kirjepostina ja valistaa kansaa.

    • Anonyymi

      Yksi neurolepti aiheutti minulle lihaskramppeja päivittäin, öisin, mihin vuorokauden aikaan sattuu. Sitä jatkui kaikki ne kymmenen vuotta, jotka lääkettä käytin.
      Hermosto on mennyt sekaisin, tullut monihermosairaus, ääreishermosto sekaisin, vaikuttaa sekä tunto- , että liikepuoleen, sekä ylä-, että alaraajoissa.
      Krampit alkoivat pian sen jälkeen, kun olin lääkkeen käytön aloittanut, ja loppuivat nopeasti lääkkeen käytön lopetuksen jälkeen.
      Ei ollut kovin vaikeaa yhdistää, mikä krampit aiheutti.
      Ja hermosto on se, joka käskyttää lihaksia, niin ei noita juttuja ole niin kovin vaikeaa liittää toisiinsa.

      • Anonyymi

        Mulla hermosto alkoi oirehtia vieroituksessa masennuslääkkeiden pitkän käytön jälkeen. Masennuslääkkeiden aikaisena lääkkeitä aika hyvin kuvaavana oireena kuvaisin tunnottomuutta genitaalialueella sekä orgasmivaikeuksia ja jos päivänkin unohtui ottaa lääke tuli luonnottomia sähköiskutuntemuksia jotka tuntui päässä ja pitkin hermostoa silmiä ja päätä kääntäessä. Masennuslääkkeiden hyötyä ajatellen tällainen oireisto luulisi olevan tärkeässä roolissa hyödyllisiä aivovaikutuksia ajatellen eikä sivurooliin laitettuna vain hyötyä spekuloiden. Sähköiskumaisia tuntemuksia päässä tavataan esim MS taudissa ja näitä voitaisiin kuvata esim nimellä lhermittes sign englanniksi. Siitä voitsisiin vaikka aloittaa lääkeharmien tutkimus aivo- ja hermostotasolla koska niin moni kokee näitä.

        Yksi oire vieroituksessa oli parestesia eli pistelevät tuntee hermostossa toinen oli aistiherkkyys (valo, ääni). Mainittu pakkausselosteessa. Pääni oli kokoajan kipeä. Seuraavana aloin tuntea hermostossani epämääräistä sisäisen levottomuuden tunnetta ja agitaatiota mitä voitaisiin kuvata myös nimellä akatisia. Lievää muotoa siitä. Myös masennuslääkevieroitusta tutkinut tutkija koki vieroituksessa lievänä sitä ja palasi takaisin vieroittautumaan hitaammin ja tämä on mainittu Britannian vastuullisempien lääkärien tekemässä Stopping Antidepressants materiaalissa yhtenä vieroitusoireena. Lääkärini kielsi tämän olemassaolon. Uneni alkoi pätkiä ja heräilin yöllä ajan ja paikantaju jatkuvasti hukassa. Sitten alkoi autonomisen hermoston oireisto esim olin liikkunut ennen ja yhtäkkiä kroppani heitti kamalaan oloon liikunnassa. Aivot alkoi olla sumuiset. Henkisellä tasolla kärsin depersonalisaatio-derealisaatio-oireista jossa koko elämäni tuntui vieraalta minulle.

        Seuraavassa vaiheessa vieroitusta aloin kokea pahaa ahdistusta. Tässä vaiheessa hermostoni oli jo hyvin sekaisin. Olin tietämättä järkevämmästä vieroittautunut lääkkeistä hyvin nopealla tahdilla tehden asioita mitä esim vieroituspalstat ei suosittele esim vuorotellut annosta joka toinen päivä koska vain siten en tuntenut niin pahoja sähköiskutuntemuksia mutta tällainen pingiksen peluu aivoilla ja hermostolla voi heidän mielestä pahentaa oireita ja heittelehtivää oloa annoksen kokoajan muuttuessa.

        Minulle määrättiin sarjana uneen lääkkeitä. Tästä seurauksena oli akatisian paheneminen mutta tämä tuskainen jalkojen liikuttelupakon ja liikepakon tunne mikä on tutkimuksissa yhdistetty esim itsemurha-ajatuksiin oli psykiatein mielestä mitätön oire ja hän jatkoi antipsykootteihin ja polyfarmasiaan ahdistuslääkkeitä. Hänen mielestä kun olet lopettanut lähes koko aikuisiän kestäneen lääkityksesi hermostosi on ihan palautunut 2 kk myöhemmin ja kysehän ei ole vieroitusoireista eikä se voi aiheuttaa mitenkään vakavaa oirehdintaa kun vieroitusta on vielä monimutkaistettu uusilla lääkityksillä.

        Kun minulle määrättin lääkkeitä aloin tuntea jotain ihan sairasta, polttelevaa tuntemusta kuin tuntohäiriöt olisi menneet uudelle tasolle. Sairain tunne oli kuin polttava tunne pitkin päätä ja niskaa. Psykiatrin mielestä tämä oli vain psykoosi joka diagnosoitiin lääkehaittojen aikana lääkekokeilujen aikana hänen pahentaen diagnoosiani. Aivoissani tuntui siltä kuin olisi ollut jatkuva toispuoleinen poraava päänsärky. Aloin potea myös yhä vaikeampia kognitiivisia ongelmia. Akatisiani paheni. Tässä vaiheessa elämästäni oli tullut infernaalista kidutusta mitä mikään lääke ei helpottanut. Ei helpottanut koska hermostoni oli herkistynyt. Yhdessä lääkkeessä katseeni oli niin sumuinen.

        Muistan pakkosteppauksen tunteen, muistan sen kuinka tuntui kuin joku olisi varastanut minulta toimivat aivoni ja tajusin että minulta oli hävinnyt koko maailmani. Lähes joka hetki oli paha olo. Kamala ahdistus. Jos joku pilleri jäi pois siltä päivää tuntui että olisin voinut hypätä ulos nahoistani.
        Aistiherkkyys paheni sille tasolle että äänet sattuivat. Uneni olivat ihan tuhannen sotkussa psykiatrin leikkiessä unilääkäriä määrätessä yhä isompia annoksia vain lääkkeitä. Hermostoni oli herkistynyt tilaan jossa kaikki tuntui kamalalta, jopa liikkuvassa autossa istuminen koska se oli aivan liian stimuloivaa hermostolle jossa kärsin autonomisen hermoston oireista. Olisin halunnut vain olla pimeässä hiljaisessa huoneessa kokien kuin jotain megakrapulaa. Ehkä se autraa jotain ymmärtämään mitä hermostoon vaikuttavien aineiden haitat on vaikka niitä pidetään muiden toksiinien sijaan hyödyllisenä keholle.

        En kyennyt enää nukkumaan millään kuin pillerillä. Kaikki kehossani tuntui vieraalta ja oli mennyt sotkuun.

        Tunne-elämässäni koin että mikään ei enää tuntunut millekään paitsi se jatkuva kauhun tunne haitoista tuntui kokoajan. Heräsin aamulla täydelliseen vierauden tunteeseen aivoissa ja hermostossa jotka oli sekoitettu täysin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla hermosto alkoi oirehtia vieroituksessa masennuslääkkeiden pitkän käytön jälkeen. Masennuslääkkeiden aikaisena lääkkeitä aika hyvin kuvaavana oireena kuvaisin tunnottomuutta genitaalialueella sekä orgasmivaikeuksia ja jos päivänkin unohtui ottaa lääke tuli luonnottomia sähköiskutuntemuksia jotka tuntui päässä ja pitkin hermostoa silmiä ja päätä kääntäessä. Masennuslääkkeiden hyötyä ajatellen tällainen oireisto luulisi olevan tärkeässä roolissa hyödyllisiä aivovaikutuksia ajatellen eikä sivurooliin laitettuna vain hyötyä spekuloiden. Sähköiskumaisia tuntemuksia päässä tavataan esim MS taudissa ja näitä voitaisiin kuvata esim nimellä lhermittes sign englanniksi. Siitä voitsisiin vaikka aloittaa lääkeharmien tutkimus aivo- ja hermostotasolla koska niin moni kokee näitä.

        Yksi oire vieroituksessa oli parestesia eli pistelevät tuntee hermostossa toinen oli aistiherkkyys (valo, ääni). Mainittu pakkausselosteessa. Pääni oli kokoajan kipeä. Seuraavana aloin tuntea hermostossani epämääräistä sisäisen levottomuuden tunnetta ja agitaatiota mitä voitaisiin kuvata myös nimellä akatisia. Lievää muotoa siitä. Myös masennuslääkevieroitusta tutkinut tutkija koki vieroituksessa lievänä sitä ja palasi takaisin vieroittautumaan hitaammin ja tämä on mainittu Britannian vastuullisempien lääkärien tekemässä Stopping Antidepressants materiaalissa yhtenä vieroitusoireena. Lääkärini kielsi tämän olemassaolon. Uneni alkoi pätkiä ja heräilin yöllä ajan ja paikantaju jatkuvasti hukassa. Sitten alkoi autonomisen hermoston oireisto esim olin liikkunut ennen ja yhtäkkiä kroppani heitti kamalaan oloon liikunnassa. Aivot alkoi olla sumuiset. Henkisellä tasolla kärsin depersonalisaatio-derealisaatio-oireista jossa koko elämäni tuntui vieraalta minulle.

        Seuraavassa vaiheessa vieroitusta aloin kokea pahaa ahdistusta. Tässä vaiheessa hermostoni oli jo hyvin sekaisin. Olin tietämättä järkevämmästä vieroittautunut lääkkeistä hyvin nopealla tahdilla tehden asioita mitä esim vieroituspalstat ei suosittele esim vuorotellut annosta joka toinen päivä koska vain siten en tuntenut niin pahoja sähköiskutuntemuksia mutta tällainen pingiksen peluu aivoilla ja hermostolla voi heidän mielestä pahentaa oireita ja heittelehtivää oloa annoksen kokoajan muuttuessa.

        Minulle määrättiin sarjana uneen lääkkeitä. Tästä seurauksena oli akatisian paheneminen mutta tämä tuskainen jalkojen liikuttelupakon ja liikepakon tunne mikä on tutkimuksissa yhdistetty esim itsemurha-ajatuksiin oli psykiatein mielestä mitätön oire ja hän jatkoi antipsykootteihin ja polyfarmasiaan ahdistuslääkkeitä. Hänen mielestä kun olet lopettanut lähes koko aikuisiän kestäneen lääkityksesi hermostosi on ihan palautunut 2 kk myöhemmin ja kysehän ei ole vieroitusoireista eikä se voi aiheuttaa mitenkään vakavaa oirehdintaa kun vieroitusta on vielä monimutkaistettu uusilla lääkityksillä.

        Kun minulle määrättin lääkkeitä aloin tuntea jotain ihan sairasta, polttelevaa tuntemusta kuin tuntohäiriöt olisi menneet uudelle tasolle. Sairain tunne oli kuin polttava tunne pitkin päätä ja niskaa. Psykiatrin mielestä tämä oli vain psykoosi joka diagnosoitiin lääkehaittojen aikana lääkekokeilujen aikana hänen pahentaen diagnoosiani. Aivoissani tuntui siltä kuin olisi ollut jatkuva toispuoleinen poraava päänsärky. Aloin potea myös yhä vaikeampia kognitiivisia ongelmia. Akatisiani paheni. Tässä vaiheessa elämästäni oli tullut infernaalista kidutusta mitä mikään lääke ei helpottanut. Ei helpottanut koska hermostoni oli herkistynyt. Yhdessä lääkkeessä katseeni oli niin sumuinen.

        Muistan pakkosteppauksen tunteen, muistan sen kuinka tuntui kuin joku olisi varastanut minulta toimivat aivoni ja tajusin että minulta oli hävinnyt koko maailmani. Lähes joka hetki oli paha olo. Kamala ahdistus. Jos joku pilleri jäi pois siltä päivää tuntui että olisin voinut hypätä ulos nahoistani.
        Aistiherkkyys paheni sille tasolle että äänet sattuivat. Uneni olivat ihan tuhannen sotkussa psykiatrin leikkiessä unilääkäriä määrätessä yhä isompia annoksia vain lääkkeitä. Hermostoni oli herkistynyt tilaan jossa kaikki tuntui kamalalta, jopa liikkuvassa autossa istuminen koska se oli aivan liian stimuloivaa hermostolle jossa kärsin autonomisen hermoston oireista. Olisin halunnut vain olla pimeässä hiljaisessa huoneessa kokien kuin jotain megakrapulaa. Ehkä se autraa jotain ymmärtämään mitä hermostoon vaikuttavien aineiden haitat on vaikka niitä pidetään muiden toksiinien sijaan hyödyllisenä keholle.

        En kyennyt enää nukkumaan millään kuin pillerillä. Kaikki kehossani tuntui vieraalta ja oli mennyt sotkuun.

        Tunne-elämässäni koin että mikään ei enää tuntunut millekään paitsi se jatkuva kauhun tunne haitoista tuntui kokoajan. Heräsin aamulla täydelliseen vierauden tunteeseen aivoissa ja hermostossa jotka oli sekoitettu täysin.

        Uskon kärsineeni laajemminkin ekstrapyramidaalioireista. Niitä oli mm kivuliaalta tuntuva lihasspasmi kaulalihaksissa, hidastunut kävely. Aikaisempi liikunnallisuus oli muisto vain noissa hermostotoksiineissa. Dopamiini liikunnasta oli hävinnyt ja keho tuntui rikotulta.

        Erityisen paha olo oli erityisesti psykiatrian tuplaaman annoksen jälkeen minkä hän oli tuplannut ensin vieroittaen herkän hermostoni aineista mihin oli kuukausia koukutettu.

        Joka kerta kun otin iltalääkeantipsykootin minulla oli pakonomainen tarve liikuttaa kehoani. Se oli tietenkin aika sairasta miettien että kyseessä on sedatiivinen nukuttava lääke. Enhän minä uneen päässyt tuossa olossa vaan minun piti odottaa unilääkettä tunti kiduttavassa olossa joka vähän lamasi tuota haittavaikutusta koska se lamaa hermostoa.

        Jossain vaiheessa tuota kidutusta otin ohjat omiin käsiin ja aloin sylkeä pois tuon iltalääkkeen koska oloni oli aamulla sen mega-annoksen jälkren niin ahsistavalla tavalla poissaoleva ja illat oli kidutusta. Aina oli helpompi olla kun oli onnistunut huijaamaan lääkkeenotossa.

        Sitten lopetinkin sen. Olo oli seinään lopetuksessa karsea. Tutisin, en nukkunut, aivan hemmetin luonnoton kaamea.

        Jonkin ajan päästä helpotti. Sain diagnoosin ekstrapyramidaalioireista. Sain lääkitystä niihin.

        Oloni oli helpottunut mutta kaamea edelleen koska tuota lääkitystä piti purkaa hermoston ollessa epätasapainotilassa. Meni pitkiä aikoja kärsiessä autonomisen hermoston oireista, ekstrapyramidaalioireista, oudoista neurologisista oireista missä esim en kestänyt rasitusta juuri yhtään ilman että aivot yliväsyivät poissaolevaan tilaan, uupumuksesta. Kaikki ponnisteleva tekeminen löi hermoston kierroksille ja saattoi triggeröidä ekstrapyramidaalioireita. Ahdistustasot mitä koin vieroituksessa olivat käytännössä päivän tai päiviä kestävää tunnetta kuin olisit vuoristoradassa ja se adrenaliini mitä erittyy. Kun se on jatkuvaa kehossa, se alkaa sotkea kehon koska evoluutio ei ole kehittänyt kehoamme siihen että sen väiittäjäaineet sotketaan sisäpuolelta.

        Lopussa hermostoni saavutti jonkun tasapainon missä en pystynyt liikkumaan juuri ja pacing tekniikalla eli ei liikaa rasitusta selvisin crashaamatta päivästä toiseen. Välttelin kaikkea hermostoa lisää sotkevaa ja söin terveellisesti. Sitä kun teki pitkän pitkän aikaa sai tuloksia. Ja vieroittautui hitaasti. Tuho sitä ennen on olemassa edelleen hermostossani. Hermosto muistaa ja niistä jää jäljet.

        Uudeksi normaaliksi tuli esim jatkuva sisäinen tärinä ja tunne kuin hermosto olisi liitetty sähkövirtaan kuin tuntisin kuinka hermoston sisällä menisi joku sähkömyrsky. Välittäjäaineita sotkiessa esim levottomat jalat on tulleet myös tutuksi kun psykiatria sotki dopamiinit kehossani joita tarvitaan motoriikkaan.

        Keho hakee homeostaasia mutta on stressiherkempi mikä saattaa heittää kehon aina crashiin. Crash on hetkellinen oireiden nousu minkä luulisi olevan jo poissa. Aaltomaisesti oireet on parantuneet vaikka kärsinkin seurauksista psykiatrian lääkkeidne tuottamista hermosto ja aivotason ongelmista.

        Olo on ollut kuin autossa jossa ei ole jarrua koska kehon luonnolliset rauhoittumisjärjestelmät ei ole toimineet enää normaalilla tasolla peukaloidessa erilaisia olennaisia välittäjäaineita polyfarmasialla.

        Polttelevat tuntemukset on vähentyneet, päänsäryt vähentyneet, aistiherkkyys vähentynyt ym. Tämä kaikki parani lopettaessa psyykenlääkkeet. Kognitio parani vaikkakin on hankala enää tuntea itseään ja aivojaan ja kehonsa tuntemuksia. Tunne-elämä on vieras verrattuna entiseen kuin kehossa olisi käynyt myrsky. Tilalle jäi tunnottomuutta ja tuntohäiriötuntemuksia etenkin raajoihin. Seksuaalihäiriöt jäi pysyviksi. Edelleen on aina olo kuin hermosto olisi liian levoton ja on epämukava olo siksi nahoissaan. Fyysinen aktiivisuus pahentaa tuota sisäistä agitaation tunnetta joka paikantuu etenkin raajoihin.

        Hypoteesini: psykiatrin lääkkeet ovat neurotoksisia, hermostotoksisia ja voit tuhota kehosi huumeilla mutta myös psykiatrian aineilla. Sain huonoja lääkereaktioita mitkä aiheutti mm extrapyramidaalioireita ja polttelun tunteita joita psykiatri yritti diagnosoida mt ongelmana. Erityisen haitallisia oli äkilliset usean lääkkeen vaihtelut, lääkevaihdokset ylipäätään.

        Neuropatia lienee seuraus näistä aineista. Se on hypoteesini ja jotkut pssd:tä potevat on saaneet ohutsäineuropatiadiagnoosin. Se voisi selittää myös omia tuntohäiriöitä, ja polttelua mitä koin ja kipua.

        . Nämä aineet varmaan enemmänkin häiritsee viestin kulkua kehossa kuin edistää sitä ja ovat aivoille pitemmällä aikavälillä toksisia kuin edistävät mitään kognitiossa. Autonomisen hermoston sotku lisää invaliditeettia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon kärsineeni laajemminkin ekstrapyramidaalioireista. Niitä oli mm kivuliaalta tuntuva lihasspasmi kaulalihaksissa, hidastunut kävely. Aikaisempi liikunnallisuus oli muisto vain noissa hermostotoksiineissa. Dopamiini liikunnasta oli hävinnyt ja keho tuntui rikotulta.

        Erityisen paha olo oli erityisesti psykiatrian tuplaaman annoksen jälkeen minkä hän oli tuplannut ensin vieroittaen herkän hermostoni aineista mihin oli kuukausia koukutettu.

        Joka kerta kun otin iltalääkeantipsykootin minulla oli pakonomainen tarve liikuttaa kehoani. Se oli tietenkin aika sairasta miettien että kyseessä on sedatiivinen nukuttava lääke. Enhän minä uneen päässyt tuossa olossa vaan minun piti odottaa unilääkettä tunti kiduttavassa olossa joka vähän lamasi tuota haittavaikutusta koska se lamaa hermostoa.

        Jossain vaiheessa tuota kidutusta otin ohjat omiin käsiin ja aloin sylkeä pois tuon iltalääkkeen koska oloni oli aamulla sen mega-annoksen jälkren niin ahsistavalla tavalla poissaoleva ja illat oli kidutusta. Aina oli helpompi olla kun oli onnistunut huijaamaan lääkkeenotossa.

        Sitten lopetinkin sen. Olo oli seinään lopetuksessa karsea. Tutisin, en nukkunut, aivan hemmetin luonnoton kaamea.

        Jonkin ajan päästä helpotti. Sain diagnoosin ekstrapyramidaalioireista. Sain lääkitystä niihin.

        Oloni oli helpottunut mutta kaamea edelleen koska tuota lääkitystä piti purkaa hermoston ollessa epätasapainotilassa. Meni pitkiä aikoja kärsiessä autonomisen hermoston oireista, ekstrapyramidaalioireista, oudoista neurologisista oireista missä esim en kestänyt rasitusta juuri yhtään ilman että aivot yliväsyivät poissaolevaan tilaan, uupumuksesta. Kaikki ponnisteleva tekeminen löi hermoston kierroksille ja saattoi triggeröidä ekstrapyramidaalioireita. Ahdistustasot mitä koin vieroituksessa olivat käytännössä päivän tai päiviä kestävää tunnetta kuin olisit vuoristoradassa ja se adrenaliini mitä erittyy. Kun se on jatkuvaa kehossa, se alkaa sotkea kehon koska evoluutio ei ole kehittänyt kehoamme siihen että sen väiittäjäaineet sotketaan sisäpuolelta.

        Lopussa hermostoni saavutti jonkun tasapainon missä en pystynyt liikkumaan juuri ja pacing tekniikalla eli ei liikaa rasitusta selvisin crashaamatta päivästä toiseen. Välttelin kaikkea hermostoa lisää sotkevaa ja söin terveellisesti. Sitä kun teki pitkän pitkän aikaa sai tuloksia. Ja vieroittautui hitaasti. Tuho sitä ennen on olemassa edelleen hermostossani. Hermosto muistaa ja niistä jää jäljet.

        Uudeksi normaaliksi tuli esim jatkuva sisäinen tärinä ja tunne kuin hermosto olisi liitetty sähkövirtaan kuin tuntisin kuinka hermoston sisällä menisi joku sähkömyrsky. Välittäjäaineita sotkiessa esim levottomat jalat on tulleet myös tutuksi kun psykiatria sotki dopamiinit kehossani joita tarvitaan motoriikkaan.

        Keho hakee homeostaasia mutta on stressiherkempi mikä saattaa heittää kehon aina crashiin. Crash on hetkellinen oireiden nousu minkä luulisi olevan jo poissa. Aaltomaisesti oireet on parantuneet vaikka kärsinkin seurauksista psykiatrian lääkkeidne tuottamista hermosto ja aivotason ongelmista.

        Olo on ollut kuin autossa jossa ei ole jarrua koska kehon luonnolliset rauhoittumisjärjestelmät ei ole toimineet enää normaalilla tasolla peukaloidessa erilaisia olennaisia välittäjäaineita polyfarmasialla.

        Polttelevat tuntemukset on vähentyneet, päänsäryt vähentyneet, aistiherkkyys vähentynyt ym. Tämä kaikki parani lopettaessa psyykenlääkkeet. Kognitio parani vaikkakin on hankala enää tuntea itseään ja aivojaan ja kehonsa tuntemuksia. Tunne-elämä on vieras verrattuna entiseen kuin kehossa olisi käynyt myrsky. Tilalle jäi tunnottomuutta ja tuntohäiriötuntemuksia etenkin raajoihin. Seksuaalihäiriöt jäi pysyviksi. Edelleen on aina olo kuin hermosto olisi liian levoton ja on epämukava olo siksi nahoissaan. Fyysinen aktiivisuus pahentaa tuota sisäistä agitaation tunnetta joka paikantuu etenkin raajoihin.

        Hypoteesini: psykiatrin lääkkeet ovat neurotoksisia, hermostotoksisia ja voit tuhota kehosi huumeilla mutta myös psykiatrian aineilla. Sain huonoja lääkereaktioita mitkä aiheutti mm extrapyramidaalioireita ja polttelun tunteita joita psykiatri yritti diagnosoida mt ongelmana. Erityisen haitallisia oli äkilliset usean lääkkeen vaihtelut, lääkevaihdokset ylipäätään.

        Neuropatia lienee seuraus näistä aineista. Se on hypoteesini ja jotkut pssd:tä potevat on saaneet ohutsäineuropatiadiagnoosin. Se voisi selittää myös omia tuntohäiriöitä, ja polttelua mitä koin ja kipua.

        . Nämä aineet varmaan enemmänkin häiritsee viestin kulkua kehossa kuin edistää sitä ja ovat aivoille pitemmällä aikavälillä toksisia kuin edistävät mitään kognitiossa. Autonomisen hermoston sotku lisää invaliditeettia.

        Jos psykiatrialla olisi jotain eettisyyttä se ottaisi neurotoksisuuden tutkimuksen tärkeäksi kohteeksi. Uskon että itse koin neurotoksisia reaktioita lääkkeisiin. Myös PSSD:n ja ohutsäieneuropatian yhteyden tutkimus on tärkeää.

        Minä luulin että psykiatria tietää mitä tekee mutta ei tiedä,.


    • Anonyymi

      Muuten monipuolinen juttu, mutta ei ihan totuuden mukainen. Pitäisi aina kirjoittaa, että OSALLE potilaista tulee näin vaikeita asioita. Meitä on paljon, jotka olemme kokeneet lääkkeet myönteisenä asiana. Lääkkeet ovat auttaneet. Työ-elämä meni hyvin niiden ,ja psykiatrien tuella.
      Ei voi sanoa, että työ-elämä olisi ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta Jumalan avulla siitä selvittiin kiitettävästi. Oli tosi vaikea kriisi-aika kerran. Aamut olivat kuitenkin aina ihania. Luen aamuisin Jumalan Sanaa. Niin päivä sai aina hyvän alun. Sitten , kun tuli viikonloppu, niin viikonlopun hiljaisuus jysähti. Normaalisti koin päänsärkyä, kun tilanne aina laukesi. Sitten jo kohta oli sama tilanne, onnellinen olo.

      • Anonyymi

        Olet käytännössä todennäköisesti hyötynyt plasebosta ja mukautumista aiheuttavista aineista ja olet pitänyt sitä tehona, ainakin osittain että kehosi mukautuu aineisiin ja sinulla on kiva tasainen olo kun vaan vedät aineesi joka päivä. Tällä tavoin vieroitusseuraamukset pysyvät poissa. Antipsykootit toki lamaavat kyllä jos tykkää elämänsä elää hermosto sedatoituna. Kyllä minullakin asiat vielä jokseensakin menetteli kun käytin aineita. Hermostoni herkistyi paskan lääkepurun aikana jota seuraavia liikehäiriöitä ja vieroitusoireseuraamuksia psykiatri alkoi lääkitsemään minkä jälkeen elämäni meni pilalle. En ole vuosiin sen jälkeen kokenut tervettä päivää. Kuvaisin sen seurauksia kehossani kuin bensaa olisi kaadettu liekkeihin. Sitä oloa mitä siitä seurasi ei pystynyt hoitamaan millään koska se oli lääkkeiden puhkaisemaa. Lopussa sain diagnoosin extrapyramidaalioireistosta ja hoitoa siihen mutta se oli laastari vahingoitetun hermoston päälle ja oli yksi kamaluuden asteensa purkaa vielä sekin lääkitys. Sen alasajo oli kuin kidutusta joka päivä.

        Psykiatrit ei tiedä mitään esim kindling-reaktioista, hermoston herkistymisestä, mitä kamaluutta vieroitus on useista aineista kun ensin on sotkettu hermosto. Jos he olisi tiedostavia lääkäreitä he ymmärtäisi nämä. Kindling viittaa siihen että kun aloittaa ja lopettaa mahdolliset aloitus ja lopetusoireet pahenevat ajan saatossa. Herkistyminen tarkoittaa sitä että alkaa monenlaisiin erilaisiin lääkkeisiin ja lisäravinteisiin reagoimaan huonosti vieroitusaikana mikä voi johtaa paradoksaalisiin lääkereaktioihin tai esim yliaktivoitumisen tunteeseen. Ihmisestä tulee neurologisesti ja hermostollisesti herkkä aineille esim vieroituksessa. Mutta mitäpä psykiatri mikä minulla oli silloin? Nostelee lääkkeitä maksimiin aiheuttaen kiduttavaa oloa kehossani. Ilman tuota vaihetta eli toistuvaa kindlausta hänen pika lääkevaihdoksiensa ja annosren nosteluidensa voinee olla että hermostoni olisi palautunut.

        Toki tunteiden leikkautuminenkin minkä osa esim seksuaalisuuden leikkautuminen auttaa jotain. Itse kadun eniten sitä että puskin työelämässä jopa pillerien avulla. Not worth it.

        Missäköhän se Jumala mihin itsekin aina uskoin oli heittäessä ihmisiä aivan silkkaan maanpäälliseen kärsimykseen? Itse olen ainakin vakuuttunut siitä että hän ei anna minun olla onnellinen koskaan.

        Kyllä ne kuule riskien mahdollisuudet kasvaa aikojen saatossa niilläkin ketkä ei koskaan ole saaneet haittaa. Mirä pitempään käyttää sen mukautuneempi keho on aineisiin ja sitä suuremmat riskit on vieroituksessa. Ymmärrän tästä näkökulmasta lopun iän käytön vaikkakin sen tutkimus on kehnoa. Ainakaan ei tarvi kitua vieroitusta läpi. Keho tykkää homeostaasista aineen alla tai ilman aineisiin koskemistakaan.Keho ei tykkää epätasapainotilasta,kun homeostaasia horjutetaan. Purut kannattaa etenkin pitkän ajan jälkeen tehdä taustatyötä tehden koska lääkkeenkäytön aikana isoimmat riskit on annoksen muuttelut ja aloitus ja lopetus..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet käytännössä todennäköisesti hyötynyt plasebosta ja mukautumista aiheuttavista aineista ja olet pitänyt sitä tehona, ainakin osittain että kehosi mukautuu aineisiin ja sinulla on kiva tasainen olo kun vaan vedät aineesi joka päivä. Tällä tavoin vieroitusseuraamukset pysyvät poissa. Antipsykootit toki lamaavat kyllä jos tykkää elämänsä elää hermosto sedatoituna. Kyllä minullakin asiat vielä jokseensakin menetteli kun käytin aineita. Hermostoni herkistyi paskan lääkepurun aikana jota seuraavia liikehäiriöitä ja vieroitusoireseuraamuksia psykiatri alkoi lääkitsemään minkä jälkeen elämäni meni pilalle. En ole vuosiin sen jälkeen kokenut tervettä päivää. Kuvaisin sen seurauksia kehossani kuin bensaa olisi kaadettu liekkeihin. Sitä oloa mitä siitä seurasi ei pystynyt hoitamaan millään koska se oli lääkkeiden puhkaisemaa. Lopussa sain diagnoosin extrapyramidaalioireistosta ja hoitoa siihen mutta se oli laastari vahingoitetun hermoston päälle ja oli yksi kamaluuden asteensa purkaa vielä sekin lääkitys. Sen alasajo oli kuin kidutusta joka päivä.

        Psykiatrit ei tiedä mitään esim kindling-reaktioista, hermoston herkistymisestä, mitä kamaluutta vieroitus on useista aineista kun ensin on sotkettu hermosto. Jos he olisi tiedostavia lääkäreitä he ymmärtäisi nämä. Kindling viittaa siihen että kun aloittaa ja lopettaa mahdolliset aloitus ja lopetusoireet pahenevat ajan saatossa. Herkistyminen tarkoittaa sitä että alkaa monenlaisiin erilaisiin lääkkeisiin ja lisäravinteisiin reagoimaan huonosti vieroitusaikana mikä voi johtaa paradoksaalisiin lääkereaktioihin tai esim yliaktivoitumisen tunteeseen. Ihmisestä tulee neurologisesti ja hermostollisesti herkkä aineille esim vieroituksessa. Mutta mitäpä psykiatri mikä minulla oli silloin? Nostelee lääkkeitä maksimiin aiheuttaen kiduttavaa oloa kehossani. Ilman tuota vaihetta eli toistuvaa kindlausta hänen pika lääkevaihdoksiensa ja annosren nosteluidensa voinee olla että hermostoni olisi palautunut.

        Toki tunteiden leikkautuminenkin minkä osa esim seksuaalisuuden leikkautuminen auttaa jotain. Itse kadun eniten sitä että puskin työelämässä jopa pillerien avulla. Not worth it.

        Missäköhän se Jumala mihin itsekin aina uskoin oli heittäessä ihmisiä aivan silkkaan maanpäälliseen kärsimykseen? Itse olen ainakin vakuuttunut siitä että hän ei anna minun olla onnellinen koskaan.

        Kyllä ne kuule riskien mahdollisuudet kasvaa aikojen saatossa niilläkin ketkä ei koskaan ole saaneet haittaa. Mirä pitempään käyttää sen mukautuneempi keho on aineisiin ja sitä suuremmat riskit on vieroituksessa. Ymmärrän tästä näkökulmasta lopun iän käytön vaikkakin sen tutkimus on kehnoa. Ainakaan ei tarvi kitua vieroitusta läpi. Keho tykkää homeostaasista aineen alla tai ilman aineisiin koskemistakaan.Keho ei tykkää epätasapainotilasta,kun homeostaasia horjutetaan. Purut kannattaa etenkin pitkän ajan jälkeen tehdä taustatyötä tehden koska lääkkeenkäytön aikana isoimmat riskit on annoksen muuttelut ja aloitus ja lopetus..

        Minä epäilen, että olen saanut syntyessäni yliherkkyyden. Lisäksi äitini oli skitsofrenikko. ( aikuis-iällä kaksi minun sisaruksistani sai mielisairauden )Vanhempi sisareni kertoi, että äiti saadessaan minut, oli niin sairas, että en saanut äidin maitoa.Hän ei kyennyt hoitamaan minua. Isä kuulemma hoiti minua ja opetti vanhemman sisareni esim. kylvettämään minua. Perhe hajosi, kun isä kuoli. Jouduin kasvatiksi ensin yhteen paikkaan ja sitten toiseen. Suunnittelin toisella kymmenellä itsemurhaa, kun olin niin murjottu ja hylätty.
        Näitä traumoja Jumala sitten on parantanut.
        Jos ei koskaan ole lapsuudessaan kokenut ihmisen läheisyyttä muuta kun hiukan isältään, siinä psyykkeessä on hautaan asti parantamista. Se ensimmäinen lääke annettiin Jumalan johdatuksessa, vaikka siinä oli ihan maailman mies. Jumala käyttää lääkäreitä.Se lääkäri näyttää olevan Pohjois-Pohjanmaan lääkärinä, johtava lääkäri. En minä sure lääkkeitäni. Ei ole kauan, kun jätin jotain pois, mutta kun siitä tuli stressiä, otin sen takaisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä epäilen, että olen saanut syntyessäni yliherkkyyden. Lisäksi äitini oli skitsofrenikko. ( aikuis-iällä kaksi minun sisaruksistani sai mielisairauden )Vanhempi sisareni kertoi, että äiti saadessaan minut, oli niin sairas, että en saanut äidin maitoa.Hän ei kyennyt hoitamaan minua. Isä kuulemma hoiti minua ja opetti vanhemman sisareni esim. kylvettämään minua. Perhe hajosi, kun isä kuoli. Jouduin kasvatiksi ensin yhteen paikkaan ja sitten toiseen. Suunnittelin toisella kymmenellä itsemurhaa, kun olin niin murjottu ja hylätty.
        Näitä traumoja Jumala sitten on parantanut.
        Jos ei koskaan ole lapsuudessaan kokenut ihmisen läheisyyttä muuta kun hiukan isältään, siinä psyykkeessä on hautaan asti parantamista. Se ensimmäinen lääke annettiin Jumalan johdatuksessa, vaikka siinä oli ihan maailman mies. Jumala käyttää lääkäreitä.Se lääkäri näyttää olevan Pohjois-Pohjanmaan lääkärinä, johtava lääkäri. En minä sure lääkkeitäni. Ei ole kauan, kun jätin jotain pois, mutta kun siitä tuli stressiä, otin sen takaisin.

        No hienoa että lääkkeet ovat auttaneet sinua mutta niin auttaa monesti plasebokin(hoitosuhde johonkin joka vähänkuin lupailee että tää hoito tulee toimimaan). Se on erittäin tehokas hoito. Toki tiedän itsekin että kaikki vaikutukset lääkkeissä ei ole plaseboa. Masennuslääkkeiden alun mielialabuustin uskon olleen plaseboa. Uskoin että lääke toimii, kävi tuuri (tai en tiedä onko se tuuri jos kokee ettei lääke ole haitallinen koska se alussa vaikutri minulle turvallisemmalta mitä oli loppupeleissä ), olin alkanut vähän jo ennen lääkettä tekemään elämäntapamuutoksia kuten lenkkeilyn ja ruokavalion jota jatkoin. Koin että elämäni oli hyvässä muutoksessa ja manifestoin sitä. Sain psyykkistä tukea esim tutustuin ihmisiin. Uskon että lääke oli mielialaan plaseboa.

        Missä päästään ei plaseboon on turruttavuus. Eli tietynlaiseen ahdistukseen ne toimi. En ollut millään samalla tavoin ahdistunut mitä olen niiden seurauksena kun haitat oli niin hirveitä. Mutta ne teki rohkeammaksi, uskalsin avata suuni enemmän. Vastinparina uskon että ne myös vähensi tunneherkkyyttä empatiakokemukseen asti mikä ei ole hyvä asia. Olin välinpitämätön. Olin rohkeampi mutta tunteiltani leikkautuneempi.

        Antipsykootit lääkkeinä oli vielä astetta pahempia. Jotkut kokee turruttavuuden hyvänä asiana ilmeisesri. Sitä on hankala koskaan ymmärtää. Kaikki hermostoa lamaavat aineet vie kohti zombitilaa mitä enemmän niitä käyträä isompia annoksia.

        Rukoilin paljon kärsiessäni haitoista. Koen että jos jotain minulla oli kuitenkin tukea haitoissa edes jostakin. Joka uskoo ja tukee minua.
        Talousasiat ratkesivat. Joku suojeli minut pois harmeista kun minulla oli intuitio mitä tehdä ja mistä etsiä apua. En tiedä miksi Jumala salli kuitenkin käydä tuon tason kidutusta läpi. Se oli määrällisesti enemmän mitä jaksoin kestää.

        Ja olen pahoillani siitä mitä olet itse käynyt läpi. Kaikilla on omat taakkansa kannettavana. Ja hienoa että olet löytänyt keinot elää elämääsi mitkä kantavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No hienoa että lääkkeet ovat auttaneet sinua mutta niin auttaa monesti plasebokin(hoitosuhde johonkin joka vähänkuin lupailee että tää hoito tulee toimimaan). Se on erittäin tehokas hoito. Toki tiedän itsekin että kaikki vaikutukset lääkkeissä ei ole plaseboa. Masennuslääkkeiden alun mielialabuustin uskon olleen plaseboa. Uskoin että lääke toimii, kävi tuuri (tai en tiedä onko se tuuri jos kokee ettei lääke ole haitallinen koska se alussa vaikutri minulle turvallisemmalta mitä oli loppupeleissä ), olin alkanut vähän jo ennen lääkettä tekemään elämäntapamuutoksia kuten lenkkeilyn ja ruokavalion jota jatkoin. Koin että elämäni oli hyvässä muutoksessa ja manifestoin sitä. Sain psyykkistä tukea esim tutustuin ihmisiin. Uskon että lääke oli mielialaan plaseboa.

        Missä päästään ei plaseboon on turruttavuus. Eli tietynlaiseen ahdistukseen ne toimi. En ollut millään samalla tavoin ahdistunut mitä olen niiden seurauksena kun haitat oli niin hirveitä. Mutta ne teki rohkeammaksi, uskalsin avata suuni enemmän. Vastinparina uskon että ne myös vähensi tunneherkkyyttä empatiakokemukseen asti mikä ei ole hyvä asia. Olin välinpitämätön. Olin rohkeampi mutta tunteiltani leikkautuneempi.

        Antipsykootit lääkkeinä oli vielä astetta pahempia. Jotkut kokee turruttavuuden hyvänä asiana ilmeisesri. Sitä on hankala koskaan ymmärtää. Kaikki hermostoa lamaavat aineet vie kohti zombitilaa mitä enemmän niitä käyträä isompia annoksia.

        Rukoilin paljon kärsiessäni haitoista. Koen että jos jotain minulla oli kuitenkin tukea haitoissa edes jostakin. Joka uskoo ja tukee minua.
        Talousasiat ratkesivat. Joku suojeli minut pois harmeista kun minulla oli intuitio mitä tehdä ja mistä etsiä apua. En tiedä miksi Jumala salli kuitenkin käydä tuon tason kidutusta läpi. Se oli määrällisesti enemmän mitä jaksoin kestää.

        Ja olen pahoillani siitä mitä olet itse käynyt läpi. Kaikilla on omat taakkansa kannettavana. Ja hienoa että olet löytänyt keinot elää elämääsi mitkä kantavat.

        Talousasiat siis liittyen siis siihen disabiliteettiini mihin ajauduin kun menetin kaiken seurauksena kyvyn olla tuottava kansalainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Talousasiat siis liittyen siis siihen disabiliteettiini mihin ajauduin kun menetin kaiken seurauksena kyvyn olla tuottava kansalainen.

        Helpommalla pääsee, kun ei syyllistä itseään siitä, ettei ole tuottava kansalainen.
        Kansalaisena sitä pysyy joka tapauksessa, vaikka työkykyä ei olisi. Ihmisenä se ei huononna ketään, on vain tullut este työn teolle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helpommalla pääsee, kun ei syyllistä itseään siitä, ettei ole tuottava kansalainen.
        Kansalaisena sitä pysyy joka tapauksessa, vaikka työkykyä ei olisi. Ihmisenä se ei huononna ketään, on vain tullut este työn teolle.

        En syyllistä itseäni ajasta kun olin tuottamaton kansalainen lääkeharmien jälkeen ja menetin kykyni toimia. Enemmän syyllistän psykiatriaa siitä vääristyneestä ajatuksesta että kehon homeostaasia ja luonnollisia säätelyjärjestelmiä (välittäjäaineet säätelee erilaisia prosesseja kehossa) väkisin toisella tavalla toimimaan pakottavat aineet nähdään ihan itsestäänselväksi ratkaisuksi pitemmän päälle eikä edes satsata siihen että minimoitaisiin haitat niiden suhteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En syyllistä itseäni ajasta kun olin tuottamaton kansalainen lääkeharmien jälkeen ja menetin kykyni toimia. Enemmän syyllistän psykiatriaa siitä vääristyneestä ajatuksesta että kehon homeostaasia ja luonnollisia säätelyjärjestelmiä (välittäjäaineet säätelee erilaisia prosesseja kehossa) väkisin toisella tavalla toimimaan pakottavat aineet nähdään ihan itsestäänselväksi ratkaisuksi pitemmän päälle eikä edes satsata siihen että minimoitaisiin haitat niiden suhteen.

        Eikä vaivauduta edes selittämään vähääkään mitä ongelmia lääkkeisiin voi sisältyä määrätessä lääke. En minä voinut tietää että saan jotain aivosähköiskuja ja yhtä sairaita vieroirusoireita (aivosähkärit muuten on merkki vieroituspalstojen mukaan hermoston epätasapainosta) , uneni ja hermostoni sotkeentuu vieroituksessa ja saan neurologisia oireita ja vieroituksen joudun tekemään ihan pimennossa kaikista nyansseista vieroituksesta mitkä olisi tärkeä tietää (koska aihe on pelottavan alitutkittu ja vähätelty), seksuaalisen toiminnan häiriöitä jotka jatkuu vaan, hankaluuksia vieroittautua ja pitemmässä juoksussa kasvavat riskit pahempiin vieroitusoireisiin pitemmällä käytöllä. Sain aivan vaillinaisen informaation joten en tehnyt lähellekään informoitua suostumusta mihin ryhdyin ja mitä riskejä joudun kohtaamaan. Se maksoi minulle terveyteni jo nuorena.

        Jos psyykenlääkeharmi näyttäytyisi kuin kolareina visuaalisesti siihen reagoitaisiin enemmän. Kun psykiatrit ja lääkärit voi leimata vain ihmisen mielenterveyden haittojen tullessa asiat jää pimentoon.

        Minä en valinnut tai pyytänyt näitä aineita. Minä olin ainoastaan naiivi ja auktoriteettiuskovainen luullen lääketieteen tietävän enemmän kuin se tietää.

        Opin kunnolla mitä nämä lääkkeet ovat vasta kantapään kautta.

        Monelle ne on ns turvallisia mutta en usko että tämäntyyppinen hermoston sotkeminen on välttämättä ikinä lähtökohtaisesti kovin hyvä idea esim miettien kuinka todennäköisesti nuo aineet on esim enemmän plaseboa masennukseen.

        Kun en ole niitä voinut käyttää enää koska se olisi harmien jälkeen silkkaa hulluutta minun on ollut pakko hoitaa itseäni muin keinoin ja se on avannut silmäni ihmisen resilienssille, ajan parantavalle vaikutukselle ja kapasiteetille sopeutua ja löytää selviytymiskeinoja pelkäämättä joutumatta lamaamaan tunteitaan.

        Suren joka päivä elämääni mitä en saanut elää näiden pillerien vuoksi. Menetin täysin nuoruuteni pillereille, pillerien vahinkojen lääkinnälle ja niistä irti pyristelyyn. En koskaan saanut elämääni takaisin lääkkeiden vuoksi. Kun lasketaan ajallisesti iso osa lääkkeenkäytöstä meni harmien kanssa diilaamiseen.


    • Anonyymi

      Kumpi on ihmiselle vaarallisempi, terveyskeskusten ja sairaaloitten priorisointi vai pitempiaikainen kipulääkkeisiin turvautuminen?

      • Anonyymi

        Aika vaikea kysymys.
        Ehkä molemmat ovat " vaarallisia " , mutta jos kaikki hoidettaisiin samalla tavalla, eikä priorisointia tapahtuisi, voisi kenties pystyä elämään ilman kipulääkkeitä.
        Ilmeisesti on helpompaa hoitaa kipuja, kuin niitä syitä, jotka sen aiheuttavat.
        Tai muutenkin, yleensä hoidetaan seurauksia ei syitä, mikä on väärin.


      • Anonyymi

        No jos haittoja mietitään se että laitetaan sairaaloihin ja terveyskeskuksiin rahaa ei vielä takaa mitään turvallisuutta jos lääkäri ei esim ymmärrä lääkkeiden problematiikasta olennaisia asioita. Pitempiaikaisessa turvautumisessa lääkkeeseen on aina riskejä. Suurimmat riskit lääkkeissä on aloitus, lopetus, vähennys ja nosto eli ts kaikki hetket kun kehon homeostaasin pitää mukautua uuteen tilanteeseen.

        Turvallisuutta tuo kriittisyys lääkemääräyksissä ja varovainen määrääminen, informoitu suostumus, lääkärien koulutus haittojen osalta mätsäämään tiedot nyky-ymmärrykseen lääkehaitoista (ei haittaisi jos hankkisi senkin päälle itsenäisesti tietoa, esim lääkevieroituksiin on tullut mahtava opas Maudsley Deprescribing) , pysyvyys hoitosuhteissa ja lääkkeettömän hoidon mahdollisuudet missä ideaalitilanteessa päästään ratkomaan syitä ei oireita. Informaatio lääkäreille tilanteessa missä on käynyt harmia että he tietää milloin on pilanneet jonkun potilaan elämän. Valitettavasti moni lääkäri jatkaa täysin ilman tietoa tästä.

        Sellainen hoitosuhde missä haitoista on helppo puhua. pelkästään rahan kippaus hoitosysteemiin ei ratkaise ongelmia.


    • Anonyymi

      Homeopatia auttaa paljon pysyvämmin jos loytää oikeat lääkkeet, eikä niistä tule sivuoireita. Olen itse hoitanut niillä itseni ja monia muita ihmisiä

      • Anonyymi

        No jos plasebokin on tehokas niin eiköhän siitä perspektiivistä myös tämäntyyppiset hoidot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos plasebokin on tehokas niin eiköhän siitä perspektiivistä myös tämäntyyppiset hoidot.

        Ja kun luottaa noseboon niin ei tarivitse koskaan mitään hoitoakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kun luottaa noseboon niin ei tarivitse koskaan mitään hoitoakaan.

        Tardiivi dyskinesia, akatisia, PSSD ihmisillä diagnosoitu ohutsäieneuropatia, diabetes ynnä muut psyykenlääkeharmit ei ole noseboa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tardiivi dyskinesia, akatisia, PSSD ihmisillä diagnosoitu ohutsäieneuropatia, diabetes ynnä muut psyykenlääkeharmit ei ole noseboa.

        Se että psyykenlääkeharmia ei tutkita esim kuitataan että esim ihmisten mri kuvat on ihan ok käyttäen tosi epämääräisiä tutkimusmenetelmiä harmin suhteen ei tarkoita ettei sitä olisi. On lähes surkuhupaisaa että psykiatrit laittavat ihmisiä MRI-kuvaan joilla yrittävät selittää sen ettei vahinkoa tule. Se on sama kuin yrittäisit laboratorio-olosuhteiden sijaan ottaa tutkimuskohteestasi kuvia kameralla. Yhtä epätarkkaa.

        Tulevaisuus voi tuoda täysin uusia menetelmiä harmin todentamiseen. Tässä neurotoksisuutta ja harmia on todennettu esim fmri ja spect kuvauksessa: https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

        Itse uskon että kävin läpi myös neurotoksisuutta lääkkeistä läpi. Mitä neurotoksisuus on ?
        https://www.youtube.com/watch?v=eL79Npa4uYI

        Ihmiset on saaneet positiivisia tuloksia ohutsäieneuropatiatesteissä kellä on pssd. https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/ "PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu. Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta. Neurologi on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle."

        Radiologin havainnot pssd:stä, se on todellinen ja sitä kärsivien sukupuolielimien kuvantamisessa on havaittu epänormaaliuksia esim fibroosia. https://youtube.com/shorts/2UNxGfOTh6Q?feature=shared

        Eläinkokeet voi tulla näyttämään toteen harmia neurotoksisuudesta sekä lääkkeiden pitkäaikaisista negatiivisista vaikutuksista.

        Psykiatria toistaa itseään. Ensimmäisenä se yritti laittaa tardiivia dyskinesiaa skitsofreenikkojen oireeksi jopa ja meni vuosikausia sen todentamisessa, se ei ottanut vakavasti potilaiden kuvauksia jotka kuvasi bentsodiatsepiineissa riippuvuutta lääkärin määräämillä annoksilla kunnes vuosikymmeniä myöhemmin käytännöt niiden määräämisessä muuttui ja riippuvuus tunnistettiin, sitten se aiheuttikin metabolisia ongelmia uudemmilla antipsykooteilla ynnä muuta. Se toistaa itseään. Uusin sen tuottama harmi on PSSD ja hiljalleen aletaan näyttää toteen että "ei riippuvuutta aiheuttavat" (joo ei addiktiota mutta dependenceä siinä missä bentsot ja huumeetkin aiheuttavat lääkkeet) voivatkin ullaripullari aiheuttaa aika pitkäkestoista oireistoa purkuvaiheessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se että psyykenlääkeharmia ei tutkita esim kuitataan että esim ihmisten mri kuvat on ihan ok käyttäen tosi epämääräisiä tutkimusmenetelmiä harmin suhteen ei tarkoita ettei sitä olisi. On lähes surkuhupaisaa että psykiatrit laittavat ihmisiä MRI-kuvaan joilla yrittävät selittää sen ettei vahinkoa tule. Se on sama kuin yrittäisit laboratorio-olosuhteiden sijaan ottaa tutkimuskohteestasi kuvia kameralla. Yhtä epätarkkaa.

        Tulevaisuus voi tuoda täysin uusia menetelmiä harmin todentamiseen. Tässä neurotoksisuutta ja harmia on todennettu esim fmri ja spect kuvauksessa: https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

        Itse uskon että kävin läpi myös neurotoksisuutta lääkkeistä läpi. Mitä neurotoksisuus on ?
        https://www.youtube.com/watch?v=eL79Npa4uYI

        Ihmiset on saaneet positiivisia tuloksia ohutsäieneuropatiatesteissä kellä on pssd. https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/ "PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu. Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta. Neurologi on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle."

        Radiologin havainnot pssd:stä, se on todellinen ja sitä kärsivien sukupuolielimien kuvantamisessa on havaittu epänormaaliuksia esim fibroosia. https://youtube.com/shorts/2UNxGfOTh6Q?feature=shared

        Eläinkokeet voi tulla näyttämään toteen harmia neurotoksisuudesta sekä lääkkeiden pitkäaikaisista negatiivisista vaikutuksista.

        Psykiatria toistaa itseään. Ensimmäisenä se yritti laittaa tardiivia dyskinesiaa skitsofreenikkojen oireeksi jopa ja meni vuosikausia sen todentamisessa, se ei ottanut vakavasti potilaiden kuvauksia jotka kuvasi bentsodiatsepiineissa riippuvuutta lääkärin määräämillä annoksilla kunnes vuosikymmeniä myöhemmin käytännöt niiden määräämisessä muuttui ja riippuvuus tunnistettiin, sitten se aiheuttikin metabolisia ongelmia uudemmilla antipsykooteilla ynnä muuta. Se toistaa itseään. Uusin sen tuottama harmi on PSSD ja hiljalleen aletaan näyttää toteen että "ei riippuvuutta aiheuttavat" (joo ei addiktiota mutta dependenceä siinä missä bentsot ja huumeetkin aiheuttavat lääkkeet) voivatkin ullaripullari aiheuttaa aika pitkäkestoista oireistoa purkuvaiheessa.

        Anteeksi QEEG ja SPECT-kuvauksissa *.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tardiivi dyskinesia, akatisia, PSSD ihmisillä diagnosoitu ohutsäieneuropatia, diabetes ynnä muut psyykenlääkeharmit ei ole noseboa.

        Ei. Mutta eipä tarvitse puhua plasebostakaan, jos ei siedä nosebon olemassaoloa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei. Mutta eipä tarvitse puhua plasebostakaan, jos ei siedä nosebon olemassaoloa.

        "Their (masennuslääkkeieen) main effect is to ruin people’s sex lives. Half of the patients who had a normal sex life before will have it disturbed or made impossible. And yet, in the upside-down world of psychiatry, the pills that destroy your sex life are called happy pills. I call them unhappy pills or anti-sex pills.

        A highly relevant question is what the patients think about the pills. Do they feel that their benefits outweigh their harms? Benefits and harms are not measured on the same scale but we can get an idea about this balance if we look at drop-outs in placebo-controlled trials. When patients decide whether to continue in a trial till the end or to drop out, they have, at least indirectly, made a judgment about whether they like taking the pills.

        It has been abundantly demonstrated that published depression trials are not reliable. My research group therefore used the 71 clinical study reports we had obtained from drug agencies to study drop-outs. No one but us had ever read the 67,319 pages about these trials (18,426 patients), which amounted to a stack 7m high. We found that 12% more patients dropped out while on drug than while on placebo.

        The patients preferred the placebo even though some of them had been harmed by cold turkey withdrawal effects when being randomised to a placebo from a depression drug they were already on. Thus, the drugs are even worse than what we found.

        Quality of life is a more direct measure of whether the patients get any benefit from taking the pills. We therefore also looked at quality of life, which we expected would be worse on pills than on placebo. But we had now come too close to the secrets of depression pills. The reporting of quality of life was virtually non-existent. Even in the confidential clinical study reports submitted to regulators, a huge amount of data was missing, and selective reporting of outcomes that happened to be positive was common. Despite this bias, we found only small differences between drug and placebo."

        https://www.madinamerica.com/2024/09/do-depression-pills-improve-quality-of-life/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei. Mutta eipä tarvitse puhua plasebostakaan, jos ei siedä nosebon olemassaoloa.

        Sinä yrität laittaa harmia noseboksi mitä se ei ole ja siitä valuu yhä enemmän todisteita. Uskon että ssri lääkkeiden harmit vihdoin alkavat tarkentua tulevina vuosikymmeninä. Vielä niihin on psykiatrialla ihannoiva pyhä suhtautuminen vaihtoehtojen puutteessa koska mitä psykiatrit esim olisi ilman pillereitä ja yritetään kaivella todisteita esim plastisuuden lisääntymisestä ja muusta sivuuttaen asiat mitä esim tässä threadissa on otettu esille. Mutta kello käy ja nuo lääkkeet paljastuu kokoajan vain tehottomammaksi ja haitallisemmiksi osalle ja olisi todella syytä punnita hyöty haittasuhdetta uudelleen. Ei ole ok "kemiallisesti kastroida" osaa niiden miljoonista käyttäjistä joita on järkyttävä määrä länsimaissa. Nuoristakin. Tuo riski ei vain ole oikeutettu tuolla teholla. Ilman mitään informaatiota edes etukäteen riskistä.

        En tiedä mikä muuttaisi asiaa. Jos lääkäreitä ja lääkeyhtiöitä saisi viedä helpommin oikeuteen?


    • Anonyymi

      Ihmettelen eniten näkökulmaa mikä psykiatreilla mitä tapasin oli että kun lääke on pois kehosta se ei enää tuota harmia juurikaan ja lääkkeenkäytöllä ei voi olla pitkäkestoisia seuraamuksia pääosin. Olen oikeasti järkyttynyt vähättelystä mitä tämä ammattikunta tekee.

      Tämä on virheellinen näkökulma. Lääke tekee kokoajan muutoksia käytön aikana, ja lisäksi kehon homeostaasin pitää kaksi kertaa sopeutua ensin lääkkeen alla olemiseen ja sitten lääkkeettömänä olemiseen. Riskaabeleinta aikaa onkin kaikki muutokset kehon homeostaasissa mitkä syöksevät hermostoa epätasapainotilaan eli esim sopeutuminen lääkkeettömyyteen jolloin kehon pitää kääntää kaikki ne muutokset mitä lääke teki käytön aikana dominopalikkamaisesti kehoon esim pitää nostattaa reseptorien määrää mutta toisaalta kaikilla niillä muutoksilla esim mekanismiin a on vaikutuksia mekanismiin b ja c jne.

      Kyse ei ole siitä että lääke vain otetaan pois ja thats it. Sitä kun keho läpikäy vieroitusts voisi kuvata monimutkaisuudessaan kuin rakennuksena jossa osa on romahtanut mutta sitä aletaan uudestaan rakentaa siellä menee kokoajan ihmisiä ulos ja takaisin ja se on auki. Kahta eri hissiä rakennetaan ja osa ihmisistä menee portaita pitkin js yksi hissi toimii. Rakennuksessa liikkuu suuri määrä porukkaa joka päivä edestakaisin eri kerroksissa niin että on hankala edes hahmottaa määrää mitä kaikkia vuorovaikutuksia ja porukkaa missäkin päivän aikana liikkuu. Tästä voi seurata ongelmia siihen miten rakennuksen arki toimii Tuo kuvaa sitä mikä monimutkainen soppa ihmiskeho on ja vieroitus aineista. Tosiasia on että psykiatrit ovat haukanneet aivan liian ison palan alkaessaan muovata ihmisten välittäjäaineita vuositolkulla ja räikeintä on vielä epätieteellisempi polyfarmasia.

      Uskon täysin että psyykenlääkkeet tekevät pitkäkestoista harmia hermostolle siinä missä virus eli esim covid voi oireilla long covid oireina tai päihdettä jatkuvasti käyttänyt ihminen tuntee seuraamuksia käytöstään aineiden käytön loputtua. Itseasiassa uskon että jos alettaisiin tutkia yhtäläisyyksiä psyykenlääkkeiden ja jatkuvan huumekäytön fyysiseen mukautumiseen ja vieroitusoireisiin ja harmeihin näistä erinäköisistä psykoaktiivisista aineista löydettäisiin huomattavia yhtäläisyyksiä harmeista ja vieroitusoireista esim henkisen ja fyysisen tason vieroitusoireet, käytän jälkeen jatkuvat seksuaalihaitat, toleranssi, kindling, alakulo ja ahdistus vieroituksessa, unen häiriintyminen ja muu. Itseasiassa voitaisiin tutkia vieläkin pitemmälle, neurologisista ongelmista ja hermoston tasapainon häitiintymisestä, tarpeeseen tasata hermostoaan jatkuvalla käytöllä ja yhä uusilla aineilla kun yhdellä on sotkettu keho (kompensastiona tulee esim tarve uppereihin ja downereihin) ja kenties myös ääreishermoston ongelmiin kuten neuropatiaan. Yksi hypoteesi esim pssd:n mekanismista on ohutsäieneuropatia. Sekä alkoholinkäyttäjillä että psyykenlääkekäyttäjillä voi jäädä motoriikkaan häiriöitä. Vaikutukset eivät tietenkään ole yksi yhteen mutta uskon että harmi mikä erilaisten mukautumista aiheuttavilla aineilla on jatkuvassa käytössä voi olla jonkinverran samantyyppistä erityyppisisissä kehon välittäjäaineita veivaavassa psykoaktiivisessa aineessa. Aineiden käyttö vaikuttaa motoriikkaan koska motoriikkaakin säätelee välittäjäaineet ja niiden toimintaan keinotekoisesti puututaan. Tästä esim antipsykooteissa esimerkkinä akatisia, dystoniat, dyskinesiat ja parkinsonismi, levottomat jalat oireet. Alkoholismissa esin on omanlaisensa ongelmat motoriikalle.

      Lääkekäyttäjälle voi puhjeta uusia terveysongelmia lääkekäytöstä. Ei edes ymmärretä täysin miksi nämä puhkeavat. Ja kukaan ei tiedä voiko olla että lääkkeet muokkaavat aivoja ja hermostoa myös pysyvästi. Voi kestää paljon pitemmän aikaa mitä ignorantit psykiatrit väittävät palautua näistä.

      Itse uskon ja toivon että tulevaisuudessa suhtaudutaan yhä kriittisemmin näiden aineiden pitkäaikaiskäyttöön nähden sen tuottamat terveysriskit ja riskit elämänlaadulle ja hyvinvoinnille joita ei voida myöskään vähätellä. Esim itse olen kokenut tuntohäiriöitä, motorisia ongelmis ja seksuaalihäiriöitä lääkkeiden seurauksena vuosia sekä autonomisen hermoston häiriöitä joiden puhkeamisajankohta oli vieroitus.

      "

      • Anonyymi

        "Mutta eihän nämä ole huumeita kuinka kehtaat verrata niitä huumeisiin".

        Ne ovat psykoaktiivisia aineita joihin hermosto mukautuu ja hermosto käy läpi täysin samanlaisia asioita kuin huumeissa esim mukautumisen niiden alla olemiseen mistä seuraa vieroitusoireita. Kun veivataan välittäjäaineita joilla on tehtäviä eri puolella kehoa säätelyssä on aina selvää että siitä voi seurata kehollista harmia. Kuten et voi ottaa keittoon sekoittuneita mausteita helposti pois et voi myöskään resetoida niitä kauaskantoisia vaikutuksia mitä näillä aineilla on ja sillä voi olla pitkäaikaisseuraamuksia mistä nykyään puhutaan esim PSSD, tardiivi dyskinesia tai pitkittyeet vieroitusoireet (PAWS protracted withdrawal). Itse kutsun pawsia mielummin vaurioksi kuin vieroitusoireeksi jota keho voi korjata aikojen saatossa muttei missään nimessä kaikkea välttämättä. Kehon kapasiteetissa korjata vahinkoa on rajansa.





        Pitkä neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen kutistumiseen. Eräät suomalaiset tutkijat ovat tehneet harhaanjohtavia tutkimuksia jossa he ovat yrittäneet selitellä kuinka nuo aineet muka positiivisella tavalla vaikuttaisi kuolleisuuteen saaden ihmiset käyttämään pitkäaikaisinjektioita.

        Niin kauan kuin psykiatria jatkaa ihmiselämän ongelmien selittämistä vahvasti lähtökohdasta että kyseessä on jonkun aivopoikkeaman hoito tai sairauden hoito kuten fyysisellä puolella selittäen lääkkeiden toimintamekanismia kuten yleislääketieteen puolella eikä lääkkeitä hahmoteta psykoaktiivisina aineina joilla voi olla vaikutuksia oireisiin muttei välttämättä mitään korjaavaa biologista mekanismia tai välttämättömyyttä edes biologisesti muokata mitään muutakuin oiremielessä, psykiatria säilyy tieteenalana joka vahingoittaa ihmisiä. Jos nämä aineet nähtäisiin psykosktiivisina aineina joilla voi olla myös erilaisia negatiivisia seurauksia tunne-elämälle lähtökohta olisi terveempi. Psykoaktiivisiin aineisiin sisältyy säännöllisessä käytössä myös monta muuta ulottuvuutta mitkä on tärkeä ymmärtää

        On jotenkin järkyttävää kuinka vähätellen näiden aineiden pitkäaikaisen käytön ongelmiin suhtaudutaan ja millä itsevaemuudella niitä silti määrätään.

        Lähde: https://joannamoncrieff.com/2020/10/06/how-little-we-really-know-about-psychiatric-drugs/




        Pitkä neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen kutistumiseen. Eräät suomalaiset tutkijat ovat tehneet harhaanjohtavia tutkimuksia jossa he ovat yrittäneet selitellä kuinka nuo aineet muka positiivisella tavalla vaikuttaisi kuolleisuuteen saaden ihmiset käyttämään pitkäaikaisinjektioita.

        Niin kauan kuin psykiatria jatkaa ihmiselämän ongelmien selittämistä vahvasti lähtökohdasta että kyseessä on jonkun aivopoikkeaman hoito tai sairauden hoito kuten fyysisellä puolella selittäen lääkkeiden toimintamekanismia kuten yleislääketieteen puolella eikä lääkkeitä hahmoteta psykoaktiivisina aineina joilla voi olla vaikutuksia oireisiin muttei välttämättä mitään korjaavaa biologista mekanismia tai välttämättömyyttä edes biologisesti muokata mitään muutakuin oiremielessä, psykiatria säilyy tieteenalana joka vahingoittaa ihmisiä. Jos nämä aineet nähtäisiin psykosktiivisina aineina joilla voi olla myös erilaisia negatiivisia seurauksia tunne-elämälle lähtökohta olisi terveempi. Psykoaktiivisiin aineisiin sisältyy säännöllisessä käytössä myös monta muuta ulottuvuutta mitkä on tärkeä ymmärtää

        On jotenkin järkyttävää kuinka vähätellen näiden aineiden pitkäaikaisen käytön ongelmiin suhtaudutaan ja millä itsevaemuudella niitä silti määrätään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mutta eihän nämä ole huumeita kuinka kehtaat verrata niitä huumeisiin".

        Ne ovat psykoaktiivisia aineita joihin hermosto mukautuu ja hermosto käy läpi täysin samanlaisia asioita kuin huumeissa esim mukautumisen niiden alla olemiseen mistä seuraa vieroitusoireita. Kun veivataan välittäjäaineita joilla on tehtäviä eri puolella kehoa säätelyssä on aina selvää että siitä voi seurata kehollista harmia. Kuten et voi ottaa keittoon sekoittuneita mausteita helposti pois et voi myöskään resetoida niitä kauaskantoisia vaikutuksia mitä näillä aineilla on ja sillä voi olla pitkäaikaisseuraamuksia mistä nykyään puhutaan esim PSSD, tardiivi dyskinesia tai pitkittyeet vieroitusoireet (PAWS protracted withdrawal). Itse kutsun pawsia mielummin vaurioksi kuin vieroitusoireeksi jota keho voi korjata aikojen saatossa muttei missään nimessä kaikkea välttämättä. Kehon kapasiteetissa korjata vahinkoa on rajansa.





        Pitkä neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen kutistumiseen. Eräät suomalaiset tutkijat ovat tehneet harhaanjohtavia tutkimuksia jossa he ovat yrittäneet selitellä kuinka nuo aineet muka positiivisella tavalla vaikuttaisi kuolleisuuteen saaden ihmiset käyttämään pitkäaikaisinjektioita.

        Niin kauan kuin psykiatria jatkaa ihmiselämän ongelmien selittämistä vahvasti lähtökohdasta että kyseessä on jonkun aivopoikkeaman hoito tai sairauden hoito kuten fyysisellä puolella selittäen lääkkeiden toimintamekanismia kuten yleislääketieteen puolella eikä lääkkeitä hahmoteta psykoaktiivisina aineina joilla voi olla vaikutuksia oireisiin muttei välttämättä mitään korjaavaa biologista mekanismia tai välttämättömyyttä edes biologisesti muokata mitään muutakuin oiremielessä, psykiatria säilyy tieteenalana joka vahingoittaa ihmisiä. Jos nämä aineet nähtäisiin psykosktiivisina aineina joilla voi olla myös erilaisia negatiivisia seurauksia tunne-elämälle lähtökohta olisi terveempi. Psykoaktiivisiin aineisiin sisältyy säännöllisessä käytössä myös monta muuta ulottuvuutta mitkä on tärkeä ymmärtää

        On jotenkin järkyttävää kuinka vähätellen näiden aineiden pitkäaikaisen käytön ongelmiin suhtaudutaan ja millä itsevaemuudella niitä silti määrätään.

        Lähde: https://joannamoncrieff.com/2020/10/06/how-little-we-really-know-about-psychiatric-drugs/




        Pitkä neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen kutistumiseen. Eräät suomalaiset tutkijat ovat tehneet harhaanjohtavia tutkimuksia jossa he ovat yrittäneet selitellä kuinka nuo aineet muka positiivisella tavalla vaikuttaisi kuolleisuuteen saaden ihmiset käyttämään pitkäaikaisinjektioita.

        Niin kauan kuin psykiatria jatkaa ihmiselämän ongelmien selittämistä vahvasti lähtökohdasta että kyseessä on jonkun aivopoikkeaman hoito tai sairauden hoito kuten fyysisellä puolella selittäen lääkkeiden toimintamekanismia kuten yleislääketieteen puolella eikä lääkkeitä hahmoteta psykoaktiivisina aineina joilla voi olla vaikutuksia oireisiin muttei välttämättä mitään korjaavaa biologista mekanismia tai välttämättömyyttä edes biologisesti muokata mitään muutakuin oiremielessä, psykiatria säilyy tieteenalana joka vahingoittaa ihmisiä. Jos nämä aineet nähtäisiin psykosktiivisina aineina joilla voi olla myös erilaisia negatiivisia seurauksia tunne-elämälle lähtökohta olisi terveempi. Psykoaktiivisiin aineisiin sisältyy säännöllisessä käytössä myös monta muuta ulottuvuutta mitkä on tärkeä ymmärtää

        On jotenkin järkyttävää kuinka vähätellen näiden aineiden pitkäaikaisen käytön ongelmiin suhtaudutaan ja millä itsevaemuudella niitä silti määrätään.

        "Mutta jostain syystähän aloit lääkkeitä käyttää". Joo olin esim sosiaalisesti toisinaan ahdistunut, kärsin teini-iän tunnemyrskystä ja etsin itseäni, etsiä selviytymiskeinoja elämässä, ja reagoin sattuneisiin vaikeisiin asioihin. En tiedä mitrn tämä lääke auttoi mihinkään muuhun kuin ehkä sosiaaliseen ahdistukseen lamatessa tunteita ja kenties teki minua vähemmän reagoivaksi mihinkään. Anteeksiantamattominta on se ettei edes ymmärrä koko lääkkeen vaikutusmekanismista mitään vaan se alkaa aueta vasta sitten kun sen lopettaa ns lääkelumouksen vuoksi. Siinä oli se käytännön hyöty joka ajallisesti hautautui lääkeongelmien alle koska lääkettä esim tuli säädeltyä vähennettyä lääkehaittojen takia. Pahimmat oloni koko elämässäni olen kokenut lääkehaittojen vuoksi ja suren joka päivä paskaa minkä keskelle jouduin uskoessani näiden lääkkeiden turvallisuuteen. Siitä on ollut seurauksena neurologisia ja hermostollisia haittoja joita on hankala todistaa mutta eiköhän se puhu puolestaan että on löytänyt ihmiset ketkä on käyneet saman läpi.


    • Anonyymi

      Ennen masennuslääkkeitä kun olin teini en ymmärtänyt sitä miten paljon kunnon ruokavalio vaikuttaa mielialaan. Sittemmin psyykenlääkeharmin jälkeen kun en ole voinut koskea lääkkeisiin olen havainnut ruokavalion hyödyt. On normaalia että menee aikaa oppia erinäköisiä selviytymiskeinoja. Ruokavalio ja liikunta rakentavat neurogeneesiä, antavat jaksamista ja rakentavat terveempiä aivoja sekä nostavat mielihyvää kun keho saa ravinteet mitä haluaa. Mikä parhainta elintapaopetteluprosessissa oppii myös selviytymiskeinoja ja aktivoituu kuin luonnostaan.

      Ennen masennuslääkkeitä en ymmärtänyt kuinka masennus on MONESTI spontaanisti ajan saatossa paraneva ongelma. Kun on tapahtunut vaikka jotain suurta stressiä tai vastoinkäymisiä, voi vaatia aikaa prosessoida ja uudelleenorganisoitua sen jälkeen. Esim hyväksyä joku sattunut asia ja oppia elämään sen kanssa.

      Itseasiassa mietin voisiko masennus olla vain monesti kovan stressitilan jälkiseuraamus, hermostollinen alivireys. Mieli vetää solmuun että ihminen uudelleensuuntautuisi toimimaan paremmin ja lepäisi. Stressi ei tietenkään ikinä ole hyväksi keholle mutta aivot eivät tarvi mitään ssri lääkkeitä päästäkseen tuosta tilasta. Tunteet voi myös läpikäydä, elää ja hyväksyä ja asteittain opetella orientoitumaan uudelleen. Jos on vaikka kokenut uupumusta voi olla että pitää opetella miten pärjätä sen kanssa.

      Uskon että ssri:t nykykäytännöillä määrättynä ja muka niin tärkeinä pidettyinä ovat suuren luokan kusetus.

      Uskon että jos ihmisille opetettaisiin kehon kuuntelua, autonomisen hermoston oikeassa ikkunassa pysymistä (pitkittynyt stressi on toksiata keholle) ja itsehoitoa ja tunteiden kohtaamiata oikeasti se olisi parempi reitti hyvin monelle kuin lääkkeet. Ja pitäähän nuo jutut opetella lääkkeiden jälkeenlin. On ihan normaalia kokea kärsimystä ihmisenä. Mikään lääke ei korjaa asioita joissa ihmisellä ei ole mitään merkityksellisyyttä elämässä, ihmissuhteita, ei pidä itsestään huolta jne.

      Moni ns luonnollinen asia on helpompi hyväksyä kuin se että lääketiede johon luotat on paskonut terveytesi, tehnyt asioista luonnotonta esim motoriikan häiriöt tai PSSD, kun kerrot heille että näin on käynyt he vain kiistää ja pahentaa harmia.
      En tiedä onko elämänlaatuni tippunut liikaa että elämäni voisi olla mielenkiintoista enää tavalla mitä se oli. Olen yrittänyt löytää harmin jälkeen polkua elämässä, ja löytänytkin ns asioita mitä tein ennen harmia mutta on sairaan ahdistavaa joka päivä elää esim pssd oireiston kanssa. Kehoni ei kestä mitään kuin ennen fyysisestä rasituksesta alkaen. On hankala pärjätä maailmassa hermoston kanssa joka on sotkettu aineilla.

      Olen oppinut navigoimaan, selviytymään niissä puitteissa ja rajoitteissa mitä on koska keho on todella adaptiivinen. Virheiden kautta oppii.

      Psykiatria vähättelee ja ihmiset itse vähättelee kykyään muutokseen luullen että pilleri on itsearvoisen tärkeä ja melkein pelkävät tunne-elämäänsä valiten mielummin erkaantua siitä pillerillä. Jos tosiaan tilanne on niin että kiitos lääkityksen vain toimit niin hienoa mutta todennäköisesti toimit ennenkaikkea sisäisen vahvuutesi et pillerin avulla. Tiedän sen jälkikäteen ilman lääkkeitä.

      Psyykenlääkepurut oli kidutusta ja itkettää että piti kaikki tämä mennä käymään läpi minkä vuoksi? Jonkun tosi kyseenalaisen tehon?
      Koko elämäni saan surra sitä millaiseksi nämä aineet elämäni muutti koska menetin jotain sisältäni kuten kyvyn oikeasti parisuhteeseen ja vuosien kärsimys aineiden seurauksena kyynisti. Katson sitä haamuna nykyään. Muistan miltä jotkut tunteet tuntuivat esim mitä pssd:n takia en koe niitä enää enkä ole kokenut vuosiin. Kehoni läpikävi myrskyn joka heitti kaiken sekaisin näiden pillerien vuoksi

      • Anonyymi

        Mutta sen lääkärin tehtävähän on pelastaa se ihminen siinä hetkessä, eikä toivoa, että ehkä se ihminen järkiintyy vuosikymmenten päästä ja saa ruokavalionsa kuntoon jos sattuu olemaan hengissä.

        Tai ylipäätään puheestasi saa sen vaikutelman, että ilman lääkeharmia et edes olisi saanut sitä kuntoon. Sanoisin että se on voitto lääkkeille, vaikka vaikutusmekanismi on hieman epä Ordodoksinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta sen lääkärin tehtävähän on pelastaa se ihminen siinä hetkessä, eikä toivoa, että ehkä se ihminen järkiintyy vuosikymmenten päästä ja saa ruokavalionsa kuntoon jos sattuu olemaan hengissä.

        Tai ylipäätään puheestasi saa sen vaikutelman, että ilman lääkeharmia et edes olisi saanut sitä kuntoon. Sanoisin että se on voitto lääkkeille, vaikka vaikutusmekanismi on hieman epä Ordodoksinen.

        Moni masentunut ei tapa itseään ja masennusta pidettiin ennen sellaisena että se menee itsekseen ohi tietysti tuen auttaessa asiassa. Psykiatriassa siitä on tehty sairaus mihin pitäisi heti reagoida aggressiivisella hoidolla mitä käyttää nykyään sadat tuhannet kansasta.

        Onko heistä kaikki itsetuhoisia? Pelastaako lääkkeet muka erityisen hyvin itsetuholta? Nope.

        Voitto lääkkeille? Oletko menettänyt järkesi?

        Miten se että hermostoni on sekaisin ja minulla on pssd ja sain liikehäiriöitä lääkkeistä mitä minulle määrättiin kärsiessäni liian nopeasta ssri vieroituksista on voitto näille tehottomille pillereille? Ymmärrätkö että elämäni on monelta osin pilalla pssd:n vuoksi??

        Se on voitto etten enää pystynyt koskemaan niihin koska se lisäsi ymmärrystäni siitä mitä kaikkea ihminen voi olonsa eteen tehdä mistä minulla olisi hyvin voinut aiemminkin olla käsitys mikäli systeemi ei olisi niin lääkekeskeinen vaan muunlaisetkin tuen muodot yleistyisivät ja lääkkeitä käytettäisiin varovaisemmin, mikäli ollenkaan ja vähemmän aikaa ja paremmalla informoinnilla. Miekestäni systeemi näkee aivan liian usein ongelmat nauloina kun ainoa työkalu on vasara näin verrainnollisesti.

        Vaikka olotilani voi korjaantua energisemmäksi ja mielialani nousevan kunnon elintavoilla minulla on silti kehossani harmeja. Ajattele miten paljon asiat voisi olla paremmin jos olisin saanut nämä samat selviytymiskeinot ilman koukuttumista pillereihin.

        Sinulla ei ole oikeutta määritellä toisen kertomuksessa mikä on lääkkeiden voitto

        https://www.madinamerica.com/2024/09/do-depression-pills-improve-quality-of-life/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta sen lääkärin tehtävähän on pelastaa se ihminen siinä hetkessä, eikä toivoa, että ehkä se ihminen järkiintyy vuosikymmenten päästä ja saa ruokavalionsa kuntoon jos sattuu olemaan hengissä.

        Tai ylipäätään puheestasi saa sen vaikutelman, että ilman lääkeharmia et edes olisi saanut sitä kuntoon. Sanoisin että se on voitto lääkkeille, vaikka vaikutusmekanismi on hieman epä Ordodoksinen.

        Mulla meni parikymmentä pitkää vuotta lääkittynä, laitoksissa, avohoidossa.
        Ehkä on jälkeen päin ollut pakko myöntää, että lääkkeilläkin taisi olla oma osansa asiassa, että pääsin lopulta parempaan kuntoon. Haitoista huolimatta.
        Siis lääkkeet yhtenä osana hoitoa, toki paljon muutakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni masentunut ei tapa itseään ja masennusta pidettiin ennen sellaisena että se menee itsekseen ohi tietysti tuen auttaessa asiassa. Psykiatriassa siitä on tehty sairaus mihin pitäisi heti reagoida aggressiivisella hoidolla mitä käyttää nykyään sadat tuhannet kansasta.

        Onko heistä kaikki itsetuhoisia? Pelastaako lääkkeet muka erityisen hyvin itsetuholta? Nope.

        Voitto lääkkeille? Oletko menettänyt järkesi?

        Miten se että hermostoni on sekaisin ja minulla on pssd ja sain liikehäiriöitä lääkkeistä mitä minulle määrättiin kärsiessäni liian nopeasta ssri vieroituksista on voitto näille tehottomille pillereille? Ymmärrätkö että elämäni on monelta osin pilalla pssd:n vuoksi??

        Se on voitto etten enää pystynyt koskemaan niihin koska se lisäsi ymmärrystäni siitä mitä kaikkea ihminen voi olonsa eteen tehdä mistä minulla olisi hyvin voinut aiemminkin olla käsitys mikäli systeemi ei olisi niin lääkekeskeinen vaan muunlaisetkin tuen muodot yleistyisivät ja lääkkeitä käytettäisiin varovaisemmin, mikäli ollenkaan ja vähemmän aikaa ja paremmalla informoinnilla. Miekestäni systeemi näkee aivan liian usein ongelmat nauloina kun ainoa työkalu on vasara näin verrainnollisesti.

        Vaikka olotilani voi korjaantua energisemmäksi ja mielialani nousevan kunnon elintavoilla minulla on silti kehossani harmeja. Ajattele miten paljon asiat voisi olla paremmin jos olisin saanut nämä samat selviytymiskeinot ilman koukuttumista pillereihin.

        Sinulla ei ole oikeutta määritellä toisen kertomuksessa mikä on lääkkeiden voitto

        https://www.madinamerica.com/2024/09/do-depression-pills-improve-quality-of-life/

        Minullakin on kehoon jäänyt harmeja, ja toki voin miettiä, miten paljon paremmin asiat voisivat olla, mutta kun ne eivät ole paremmin, niin on tultava toimeen tällä mitä on vielä jäljellä.
        Tärkeintä itselleni on, että olen edelleen hengissä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      136
      4245
    2. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      327
      2145
    3. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      3
      1994
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      248
      1861
    5. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      106
      1780
    6. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      453
      1754
    7. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      477
      1594
    8. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      56
      1395
    9. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      467
      1310
    10. Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa

      Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat
      Suomalaiset julkkikset
      44
      1306
    Aihe