Psyykenlääkkeet sotkevat hermoston aikojen saatossa

Mitä oli normaalisti toimiva hermosto?

Ei epämääräisiä motoriikan ongelmia kuten levottomia jalkoja tai liikehäiriöitä. Ei aivan sanoinkuvaamatonta ahdistusta mikä niihin liittyy mikä puhkesi vieroituksessa. Ei palautumisongelmia, autonomisen hermoston sekaisin oloa, ei epämääräisiä oireita mitkä puhkeaa yhtäkkiä jos kehoa koettelee liikaa.

Seksuaalisuus toimi normaalisti ja siltä osin parisuhde-elämä ilman että tarvii elää jatkuvassa konfliktissa sen suhteen "kemiallisena kastraattina" taistellen siitä että lääketiede edes ottaisi asian mitensäkään vakavasti. Asenne on se että me jotkut saamme kokoajan puhua tästä lääketieteen keskittyessä lähinnä promotoimaan lääkkeitä kuitenkaan tarjoamatta monelle informoitua suostumusta, tukea ja uskotuksi tuloa harmeissa (ei edes huvita resurssipuutteisessa systeemissa lähteä kartoittamaan tällaista tilaa kun hoitoa ei ole eikä ymmärrystä mitä keholle tehtiin).

On aika hemmetin traumatisoivaa elää joka päivä tuntohäiriöiden kanssa tuntien kuin hermoston sisällä menisi neuropatiamaisia tuntemuksia. Ja ne puhkesi vieroiruksesta.

Olen niin väsynyt tähän luonnottomaan oloon minkä lääkkeet teki missä mikään ei enää tunnu samalta vaan kehossani kävi kuin myrsky joka jätti tilalle pssd:n joka on laaja kirjo oireita.

Ennen vain elin tunteitani ja elämääni, nykyään muistelen mitä se oli ja mietin että ei helkkari kehoni on paskana. Joka päivä. Tämä on ihan luonnotonta eikä ihmismieltä ole suunniteltu tällaiseen.

On hankala enää repiä elämänlaatua näiden oireiden kanssa. Aina tulee seinä vastaan. Jos alkaa yrittää aina tulee seinä vastaan kun terveys on sotkettu. Aina tulee tunne-elämässä seinä vastaan kun esim on pssd. Elämä ei ole enää palkitsevaa koska jotain on niin pahasti pilalla.

Olen elänyt monta vuotta elämää johon tuli rajoituksia psyykenlääkeharmin vuoksi. Olen väsynyt siihen. Se on tylsää ja paskempilaatuista kuin elämä ennen harmia

Mulla hermosto alkoi oirehtia vieroituksessa masennuslääkkeiden pitkän käytön jälkeen. Masennuslääkkeiden aikaisena lääkkeitä aika hyvin kuvaavana oireena kuvaisin tunnottomuutta genitaalialueella sekä orgasmivaikeuksia ja jos päivänkin unohtui ottaa lääke tuli luonnottomia sähköiskutuntemuksia jotka tuntui päässä ja pitkin hermostoa silmiä ja päätä kääntäessä. Masennuslääkkeiden hyötyä ajatellen tällainen oireisto luulisi olevan tärkeässä roolissa hyödyllisiä aivovaikutuksia ajatellen eikä sivurooliin laitettuna vain hyötyä spekuloiden. Sähköiskumaisia tuntemuksia päässä tavataan esim MS taudissa ja näitä voitaisiin kuvata esim nimellä lhermittes sign englanniksi. Siitä voitsisiin vaikka aloittaa lääkeharmien tutkimus aivo- ja hermostotasolla koska niin moni kokee näitä.

Yksi oire vieroituksessa oli parestesia eli pistelevät tuntee hermostossa toinen oli aistiherkkyys (valo, ääni). Mainittu pakkausselosteessa. Pääni oli kokoajan kipeä. Seuraavana aloin tuntea hermostossani epämääräistä sisäisen levottomuuden tunnetta ja agitaatiota mitä voitaisiin kuvata myös nimellä akatisia. Lievää muotoa siitä. Myös masennuslääkevieroitusta tutkinut tutkija koki vieroituksessa lievänä sitä ja palasi takaisin vieroittautumaan hitaammin ja tämä on mainittu Britannian vastuullisempien lääkärien tekemässä Stopping Antidepressants materiaalissa yhtenä vieroitusoireena. Lääkärini kielsi tämän olemassaolon. Uneni alkoi pätkiä ja heräilin yöllä ajan ja paikantaju jatkuvasti hukassa. Sitten alkoi autonomisen hermoston oireisto esim olin liikkunut ennen ja yhtäkkiä kroppani heitti kamalaan oloon liikunnassa. Aivot alkoi olla sumuiset. Henkisellä tasolla kärsin depersonalisaatio-derealisaatio-oireista jossa koko elämäni tuntui vieraalta minulle.

Seuraavassa vaiheessa vieroitusta aloin kokea pahaa ahdistusta. Tässä vaiheessa hermostoni oli jo hyvin sekaisin. Olin tietämättä järkevämmästä vieroittautunut lääkkeistä hyvin nopealla tahdilla tehden asioita mitä esim vieroituspalstat ei suosittele esim vuorotellut annosta joka toinen päivä koska vain siten en tuntenut niin pahoja sähköiskutuntemuksia mutta tällainen pingiksen peluu aivoilla ja hermostolla voi heidän mielestä pahentaa oireita ja heittelehtivää oloa annoksen kokoajan muuttuessa.

Minulle määrättiin sarjana uneen lääkkeitä. Tästä seurauksena oli akatisian paheneminen mutta tämä tuskainen jalkojen liikuttelupakon ja liikepakon tunne mikä on tutkimuksissa yhdistetty esim itsemurha-ajatuksiin oli psykiatein mielestä mitätön oire ja hän jatkoi antipsykootteihin ja polyfarmasiaan ahdistuslääkkeitä. Hänen mielestä kun olet lopettanut lähes koko aikuisiän kestäneen lääkityksesi hermostosi on ihan palautunut 2 kk myöhemmin ja kysehän ei ole vieroitusoireista eikä se voi aiheuttaa mitenkään vakavaa oirehdintaa kun vieroitusta on vielä monimutkaistettu uusilla lääkityksillä.

Kun minulle määrättin lääkkeitä aloin tuntea jotain ihan sairasta, polttelevaa tuntemusta kuin tuntohäiriöt olisi menneet uudelle tasolle. Sairain tunne oli kuin polttava tunne pitkin päätä ja niskaa. Psykiatrin mielestä tämä oli vain psykoosi joka diagnosoitiin lääkehaittojen aikana lääkekokeilujen aikana hänen pahentaen diagnoosiani. Aivoissani tuntui siltä kuin olisi ollut jatkuva toispuoleinen poraava päänsärky. Aloin potea myös yhä vaikeampia kognitiivisia ongelmia. Akatisiani paheni. Tässä vaiheessa elämästäni oli tullut infernaalista kidutusta mitä mikään lääke ei helpottanut. Ei helpottanut koska hermostoni oli herkistynyt. Yhdessä lääkkeessä katseeni oli niin sumuinen.

Muistan pakkosteppauksen tunteen, muistan sen kuinka tuntui kuin joku olisi varastanut minulta toimivat aivoni ja tajusin että minulta oli hävinnyt koko maailmani. Lähes joka hetki oli paha olo. Kamala ahdistus. Jos joku pilleri jäi pois siltä päivää tuntui että olisin voinut hypätä ulos nahoistani.
Aistiherkkyys paheni sille tasolle että äänet sattuivat. Uneni olivat ihan tuhannen sotkussa psykiatrin leikkiessä unilääkäriä määrätessä yhä isompia annoksia vain lääkkeitä. Hermostoni oli herkistynyt tilaan jossa kaikki tuntui kamalalta, jopa liikkuvassa autossa istuminen koska se oli aivan liian stimuloivaa hermostolle jossa kärsin autonomisen hermoston oireista. Olisin halunnut vain olla pimeässä hiljaisessa huoneessa kokien kuin jotain megakrapulaa. Ehkä se autraa jotain ymmärtämään mitä hermostoon vaikuttavien aineiden haitat on vaikka niitä pidetään muiden toksiinien sijaan hyödyllisenä keholle.

En kyennyt enää nukkumaan millään kuin pillerillä. Kaikki kehossani tuntui vieraalta ja oli mennyt sotkuun.

Tunne-elämässäni koin että mikään ei enää tuntunut millekään paitsi se jatkuva kauhun tunne haitoista tuntui kokoajan. Heräsin aamulla täydelliseen vierauden tunteeseen aivoissa ja hermostossa jotka oli sekoitettu täysin.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla hermosto alkoi oirehtia vieroituksessa masennuslääkkeiden pitkän käytön jälkeen. Masennuslääkkeiden aikaisena lääkkeitä aika hyvin kuvaavana oireena kuvaisin tunnottomuutta genitaalialueella sekä orgasmivaikeuksia ja jos päivänkin unohtui ottaa lääke tuli luonnottomia sähköiskutuntemuksia jotka tuntui päässä ja pitkin hermostoa silmiä ja päätä kääntäessä. Masennuslääkkeiden hyötyä ajatellen tällainen oireisto luulisi olevan tärkeässä roolissa hyödyllisiä aivovaikutuksia ajatellen eikä sivurooliin laitettuna vain hyötyä spekuloiden. Sähköiskumaisia tuntemuksia päässä tavataan esim MS taudissa ja näitä voitaisiin kuvata esim nimellä lhermittes sign englanniksi. Siitä voitsisiin vaikka aloittaa lääkeharmien tutkimus aivo- ja hermostotasolla koska niin moni kokee näitä.

Yksi oire vieroituksessa oli parestesia eli pistelevät tuntee hermostossa toinen oli aistiherkkyys (valo, ääni). Mainittu pakkausselosteessa. Pääni oli kokoajan kipeä. Seuraavana aloin tuntea hermostossani epämääräistä sisäisen levottomuuden tunnetta ja agitaatiota mitä voitaisiin kuvata myös nimellä akatisia. Lievää muotoa siitä. Myös masennuslääkevieroitusta tutkinut tutkija koki vieroituksessa lievänä sitä ja palasi takaisin vieroittautumaan hitaammin ja tämä on mainittu Britannian vastuullisempien lääkärien tekemässä Stopping Antidepressants materiaalissa yhtenä vieroitusoireena. Lääkärini kielsi tämän olemassaolon. Uneni alkoi pätkiä ja heräilin yöllä ajan ja paikantaju jatkuvasti hukassa. Sitten alkoi autonomisen hermoston oireisto esim olin liikkunut ennen ja yhtäkkiä kroppani heitti kamalaan oloon liikunnassa. Aivot alkoi olla sumuiset. Henkisellä tasolla kärsin depersonalisaatio-derealisaatio-oireista jossa koko elämäni tuntui vieraalta minulle.

Seuraavassa vaiheessa vieroitusta aloin kokea pahaa ahdistusta. Tässä vaiheessa hermostoni oli jo hyvin sekaisin. Olin tietämättä järkevämmästä vieroittautunut lääkkeistä hyvin nopealla tahdilla tehden asioita mitä esim vieroituspalstat ei suosittele esim vuorotellut annosta joka toinen päivä koska vain siten en tuntenut niin pahoja sähköiskutuntemuksia mutta tällainen pingiksen peluu aivoilla ja hermostolla voi heidän mielestä pahentaa oireita ja heittelehtivää oloa annoksen kokoajan muuttuessa.

Minulle määrättiin sarjana uneen lääkkeitä. Tästä seurauksena oli akatisian paheneminen mutta tämä tuskainen jalkojen liikuttelupakon ja liikepakon tunne mikä on tutkimuksissa yhdistetty esim itsemurha-ajatuksiin oli psykiatein mielestä mitätön oire ja hän jatkoi antipsykootteihin ja polyfarmasiaan ahdistuslääkkeitä. Hänen mielestä kun olet lopettanut lähes koko aikuisiän kestäneen lääkityksesi hermostosi on ihan palautunut 2 kk myöhemmin ja kysehän ei ole vieroitusoireista eikä se voi aiheuttaa mitenkään vakavaa oirehdintaa kun vieroitusta on vielä monimutkaistettu uusilla lääkityksillä.

Kun minulle määrättin lääkkeitä aloin tuntea jotain ihan sairasta, polttelevaa tuntemusta kuin tuntohäiriöt olisi menneet uudelle tasolle. Sairain tunne oli kuin polttava tunne pitkin päätä ja niskaa. Psykiatrin mielestä tämä oli vain psykoosi joka diagnosoitiin lääkehaittojen aikana lääkekokeilujen aikana hänen pahentaen diagnoosiani. Aivoissani tuntui siltä kuin olisi ollut jatkuva toispuoleinen poraava päänsärky. Aloin potea myös yhä vaikeampia kognitiivisia ongelmia. Akatisiani paheni. Tässä vaiheessa elämästäni oli tullut infernaalista kidutusta mitä mikään lääke ei helpottanut. Ei helpottanut koska hermostoni oli herkistynyt. Yhdessä lääkkeessä katseeni oli niin sumuinen.

Muistan pakkosteppauksen tunteen, muistan sen kuinka tuntui kuin joku olisi varastanut minulta toimivat aivoni ja tajusin että minulta oli hävinnyt koko maailmani. Lähes joka hetki oli paha olo. Kamala ahdistus. Jos joku pilleri jäi pois siltä päivää tuntui että olisin voinut hypätä ulos nahoistani.
Aistiherkkyys paheni sille tasolle että äänet sattuivat. Uneni olivat ihan tuhannen sotkussa psykiatrin leikkiessä unilääkäriä määrätessä yhä isompia annoksia vain lääkkeitä. Hermostoni oli herkistynyt tilaan jossa kaikki tuntui kamalalta, jopa liikkuvassa autossa istuminen koska se oli aivan liian stimuloivaa hermostolle jossa kärsin autonomisen hermoston oireista. Olisin halunnut vain olla pimeässä hiljaisessa huoneessa kokien kuin jotain megakrapulaa. Ehkä se autraa jotain ymmärtämään mitä hermostoon vaikuttavien aineiden haitat on vaikka niitä pidetään muiden toksiinien sijaan hyödyllisenä keholle.

En kyennyt enää nukkumaan millään kuin pillerillä. Kaikki kehossani tuntui vieraalta ja oli mennyt sotkuun.

Tunne-elämässäni koin että mikään ei enää tuntunut millekään paitsi se jatkuva kauhun tunne haitoista tuntui kokoajan. Heräsin aamulla täydelliseen vierauden tunteeseen aivoissa ja hermostossa jotka oli sekoitettu täysin.

Lue lisää

Uskon kärsineeni laajemminkin ekstrapyramidaalioireista. Niitä oli mm kivuliaalta tuntuva lihasspasmi kaulalihaksissa, hidastunut kävely. Aikaisempi liikunnallisuus oli muisto vain noissa hermostotoksiineissa. Dopamiini liikunnasta oli hävinnyt ja keho tuntui rikotulta.

Erityisen paha olo oli erityisesti psykiatrian tuplaaman annoksen jälkeen minkä hän oli tuplannut ensin vieroittaen herkän hermostoni aineista mihin oli kuukausia koukutettu.

Joka kerta kun otin iltalääkeantipsykootin minulla oli pakonomainen tarve liikuttaa kehoani. Se oli tietenkin aika sairasta miettien että kyseessä on sedatiivinen nukuttava lääke. Enhän minä uneen päässyt tuossa olossa vaan minun piti odottaa unilääkettä tunti kiduttavassa olossa joka vähän lamasi tuota haittavaikutusta koska se lamaa hermostoa.

Jossain vaiheessa tuota kidutusta otin ohjat omiin käsiin ja aloin sylkeä pois tuon iltalääkkeen koska oloni oli aamulla sen mega-annoksen jälkren niin ahsistavalla tavalla poissaoleva ja illat oli kidutusta. Aina oli helpompi olla kun oli onnistunut huijaamaan lääkkeenotossa.

Sitten lopetinkin sen. Olo oli seinään lopetuksessa karsea. Tutisin, en nukkunut, aivan hemmetin luonnoton kaamea.

Jonkin ajan päästä helpotti. Sain diagnoosin ekstrapyramidaalioireista. Sain lääkitystä niihin.

Oloni oli helpottunut mutta kaamea edelleen koska tuota lääkitystä piti purkaa hermoston ollessa epätasapainotilassa. Meni pitkiä aikoja kärsiessä autonomisen hermoston oireista, ekstrapyramidaalioireista, oudoista neurologisista oireista missä esim en kestänyt rasitusta juuri yhtään ilman että aivot yliväsyivät poissaolevaan tilaan, uupumuksesta. Kaikki ponnisteleva tekeminen löi hermoston kierroksille ja saattoi triggeröidä ekstrapyramidaalioireita. Ahdistustasot mitä koin vieroituksessa olivat käytännössä päivän tai päiviä kestävää tunnetta kuin olisit vuoristoradassa ja se adrenaliini mitä erittyy. Kun se on jatkuvaa kehossa, se alkaa sotkea kehon koska evoluutio ei ole kehittänyt kehoamme siihen että sen väiittäjäaineet sotketaan sisäpuolelta.

Lopussa hermostoni saavutti jonkun tasapainon missä en pystynyt liikkumaan juuri ja pacing tekniikalla eli ei liikaa rasitusta selvisin crashaamatta päivästä toiseen. Välttelin kaikkea hermostoa lisää sotkevaa ja söin terveellisesti. Sitä kun teki pitkän pitkän aikaa sai tuloksia. Ja vieroittautui hitaasti. Tuho sitä ennen on olemassa edelleen hermostossani. Hermosto muistaa ja niistä jää jäljet.

Uudeksi normaaliksi tuli esim jatkuva sisäinen tärinä ja tunne kuin hermosto olisi liitetty sähkövirtaan kuin tuntisin kuinka hermoston sisällä menisi joku sähkömyrsky. Välittäjäaineita sotkiessa esim levottomat jalat on tulleet myös tutuksi kun psykiatria sotki dopamiinit kehossani joita tarvitaan motoriikkaan.

Keho hakee homeostaasia mutta on stressiherkempi mikä saattaa heittää kehon aina crashiin. Crash on hetkellinen oireiden nousu minkä luulisi olevan jo poissa. Aaltomaisesti oireet on parantuneet vaikka kärsinkin seurauksista psykiatrian lääkkeidne tuottamista hermosto ja aivotason ongelmista.

Olo on ollut kuin autossa jossa ei ole jarrua koska kehon luonnolliset rauhoittumisjärjestelmät ei ole toimineet enää normaalilla tasolla peukaloidessa erilaisia olennaisia välittäjäaineita polyfarmasialla.

Polttelevat tuntemukset on vähentyneet, päänsäryt vähentyneet, aistiherkkyys vähentynyt ym. Tämä kaikki parani lopettaessa psyykenlääkkeet. Kognitio parani vaikkakin on hankala enää tuntea itseään ja aivojaan ja kehonsa tuntemuksia. Tunne-elämä on vieras verrattuna entiseen kuin kehossa olisi käynyt myrsky. Tilalle jäi tunnottomuutta ja tuntohäiriötuntemuksia etenkin raajoihin. Seksuaalihäiriöt jäi pysyviksi. Edelleen on aina olo kuin hermosto olisi liian levoton ja on epämukava olo siksi nahoissaan. Fyysinen aktiivisuus pahentaa tuota sisäistä agitaation tunnetta joka paikantuu etenkin raajoihin.

Hypoteesini: psykiatrin lääkkeet ovat neurotoksisia, hermostotoksisia ja voit tuhota kehosi huumeilla mutta myös psykiatrian aineilla. Sain huonoja lääkereaktioita mitkä aiheutti mm extrapyramidaalioireita ja polttelun tunteita joita psykiatri yritti diagnosoida mt ongelmana. Erityisen haitallisia oli äkilliset usean lääkkeen vaihtelut, lääkevaihdokset ylipäätään.

Neuropatia lienee seuraus näistä aineista. Se on hypoteesini ja jotkut pssd:tä potevat on saaneet ohutsäineuropatiadiagnoosin. Se voisi selittää myös omia tuntohäiriöitä, ja polttelua mitä koin ja kipua.

. Nämä aineet varmaan enemmänkin häiritsee viestin kulkua kehossa kuin edistää sitä ja ovat aivoille pitemmällä aikavälillä toksisia kuin edistävät mitään kognitiossa. Autonomisen hermoston sotku lisää invaliditeettia.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon kärsineeni laajemminkin ekstrapyramidaalioireista. Niitä oli mm kivuliaalta tuntuva lihasspasmi kaulalihaksissa, hidastunut kävely. Aikaisempi liikunnallisuus oli muisto vain noissa hermostotoksiineissa. Dopamiini liikunnasta oli hävinnyt ja keho tuntui rikotulta.

Erityisen paha olo oli erityisesti psykiatrian tuplaaman annoksen jälkeen minkä hän oli tuplannut ensin vieroittaen herkän hermostoni aineista mihin oli kuukausia koukutettu.

Joka kerta kun otin iltalääkeantipsykootin minulla oli pakonomainen tarve liikuttaa kehoani. Se oli tietenkin aika sairasta miettien että kyseessä on sedatiivinen nukuttava lääke. Enhän minä uneen päässyt tuossa olossa vaan minun piti odottaa unilääkettä tunti kiduttavassa olossa joka vähän lamasi tuota haittavaikutusta koska se lamaa hermostoa.

Jossain vaiheessa tuota kidutusta otin ohjat omiin käsiin ja aloin sylkeä pois tuon iltalääkkeen koska oloni oli aamulla sen mega-annoksen jälkren niin ahsistavalla tavalla poissaoleva ja illat oli kidutusta. Aina oli helpompi olla kun oli onnistunut huijaamaan lääkkeenotossa.

Sitten lopetinkin sen. Olo oli seinään lopetuksessa karsea. Tutisin, en nukkunut, aivan hemmetin luonnoton kaamea.

Jonkin ajan päästä helpotti. Sain diagnoosin ekstrapyramidaalioireista. Sain lääkitystä niihin.

Oloni oli helpottunut mutta kaamea edelleen koska tuota lääkitystä piti purkaa hermoston ollessa epätasapainotilassa. Meni pitkiä aikoja kärsiessä autonomisen hermoston oireista, ekstrapyramidaalioireista, oudoista neurologisista oireista missä esim en kestänyt rasitusta juuri yhtään ilman että aivot yliväsyivät poissaolevaan tilaan, uupumuksesta. Kaikki ponnisteleva tekeminen löi hermoston kierroksille ja saattoi triggeröidä ekstrapyramidaalioireita. Ahdistustasot mitä koin vieroituksessa olivat käytännössä päivän tai päiviä kestävää tunnetta kuin olisit vuoristoradassa ja se adrenaliini mitä erittyy. Kun se on jatkuvaa kehossa, se alkaa sotkea kehon koska evoluutio ei ole kehittänyt kehoamme siihen että sen väiittäjäaineet sotketaan sisäpuolelta.

Lopussa hermostoni saavutti jonkun tasapainon missä en pystynyt liikkumaan juuri ja pacing tekniikalla eli ei liikaa rasitusta selvisin crashaamatta päivästä toiseen. Välttelin kaikkea hermostoa lisää sotkevaa ja söin terveellisesti. Sitä kun teki pitkän pitkän aikaa sai tuloksia. Ja vieroittautui hitaasti. Tuho sitä ennen on olemassa edelleen hermostossani. Hermosto muistaa ja niistä jää jäljet.

Uudeksi normaaliksi tuli esim jatkuva sisäinen tärinä ja tunne kuin hermosto olisi liitetty sähkövirtaan kuin tuntisin kuinka hermoston sisällä menisi joku sähkömyrsky. Välittäjäaineita sotkiessa esim levottomat jalat on tulleet myös tutuksi kun psykiatria sotki dopamiinit kehossani joita tarvitaan motoriikkaan.

Keho hakee homeostaasia mutta on stressiherkempi mikä saattaa heittää kehon aina crashiin. Crash on hetkellinen oireiden nousu minkä luulisi olevan jo poissa. Aaltomaisesti oireet on parantuneet vaikka kärsinkin seurauksista psykiatrian lääkkeidne tuottamista hermosto ja aivotason ongelmista.

Olo on ollut kuin autossa jossa ei ole jarrua koska kehon luonnolliset rauhoittumisjärjestelmät ei ole toimineet enää normaalilla tasolla peukaloidessa erilaisia olennaisia välittäjäaineita polyfarmasialla.

Polttelevat tuntemukset on vähentyneet, päänsäryt vähentyneet, aistiherkkyys vähentynyt ym. Tämä kaikki parani lopettaessa psyykenlääkkeet. Kognitio parani vaikkakin on hankala enää tuntea itseään ja aivojaan ja kehonsa tuntemuksia. Tunne-elämä on vieras verrattuna entiseen kuin kehossa olisi käynyt myrsky. Tilalle jäi tunnottomuutta ja tuntohäiriötuntemuksia etenkin raajoihin. Seksuaalihäiriöt jäi pysyviksi. Edelleen on aina olo kuin hermosto olisi liian levoton ja on epämukava olo siksi nahoissaan. Fyysinen aktiivisuus pahentaa tuota sisäistä agitaation tunnetta joka paikantuu etenkin raajoihin.

Hypoteesini: psykiatrin lääkkeet ovat neurotoksisia, hermostotoksisia ja voit tuhota kehosi huumeilla mutta myös psykiatrian aineilla. Sain huonoja lääkereaktioita mitkä aiheutti mm extrapyramidaalioireita ja polttelun tunteita joita psykiatri yritti diagnosoida mt ongelmana. Erityisen haitallisia oli äkilliset usean lääkkeen vaihtelut, lääkevaihdokset ylipäätään.

Neuropatia lienee seuraus näistä aineista. Se on hypoteesini ja jotkut pssd:tä potevat on saaneet ohutsäineuropatiadiagnoosin. Se voisi selittää myös omia tuntohäiriöitä, ja polttelua mitä koin ja kipua.

. Nämä aineet varmaan enemmänkin häiritsee viestin kulkua kehossa kuin edistää sitä ja ovat aivoille pitemmällä aikavälillä toksisia kuin edistävät mitään kognitiossa. Autonomisen hermoston sotku lisää invaliditeettia.

Lue lisää

Jos psykiatrialla olisi jotain eettisyyttä se ottaisi neurotoksisuuden tutkimuksen tärkeäksi kohteeksi. Uskon että itse koin neurotoksisia reaktioita lääkkeisiin. Myös PSSD:n ja ohutsäieneuropatian yhteyden tutkimus on tärkeää.

Minä luulin että psykiatria tietää mitä tekee mutta ei tiedä,.

Olet käytännössä todennäköisesti hyötynyt plasebosta ja mukautumista aiheuttavista aineista ja olet pitänyt sitä tehona, ainakin osittain että kehosi mukautuu aineisiin ja sinulla on kiva tasainen olo kun vaan vedät aineesi joka päivä. Tällä tavoin vieroitusseuraamukset pysyvät poissa. Antipsykootit toki lamaavat kyllä jos tykkää elämänsä elää hermosto sedatoituna. Kyllä minullakin asiat vielä jokseensakin menetteli kun käytin aineita. Hermostoni herkistyi paskan lääkepurun aikana jota seuraavia liikehäiriöitä ja vieroitusoireseuraamuksia psykiatri alkoi lääkitsemään minkä jälkeen elämäni meni pilalle. En ole vuosiin sen jälkeen kokenut tervettä päivää. Kuvaisin sen seurauksia kehossani kuin bensaa olisi kaadettu liekkeihin. Sitä oloa mitä siitä seurasi ei pystynyt hoitamaan millään koska se oli lääkkeiden puhkaisemaa. Lopussa sain diagnoosin extrapyramidaalioireistosta ja hoitoa siihen mutta se oli laastari vahingoitetun hermoston päälle ja oli yksi kamaluuden asteensa purkaa vielä sekin lääkitys. Sen alasajo oli kuin kidutusta joka päivä.

Psykiatrit ei tiedä mitään esim kindling-reaktioista, hermoston herkistymisestä, mitä kamaluutta vieroitus on useista aineista kun ensin on sotkettu hermosto. Jos he olisi tiedostavia lääkäreitä he ymmärtäisi nämä. Kindling viittaa siihen että kun aloittaa ja lopettaa mahdolliset aloitus ja lopetusoireet pahenevat ajan saatossa. Herkistyminen tarkoittaa sitä että alkaa monenlaisiin erilaisiin lääkkeisiin ja lisäravinteisiin reagoimaan huonosti vieroitusaikana mikä voi johtaa paradoksaalisiin lääkereaktioihin tai esim yliaktivoitumisen tunteeseen. Ihmisestä tulee neurologisesti ja hermostollisesti herkkä aineille esim vieroituksessa. Mutta mitäpä psykiatri mikä minulla oli silloin? Nostelee lääkkeitä maksimiin aiheuttaen kiduttavaa oloa kehossani. Ilman tuota vaihetta eli toistuvaa kindlausta hänen pika lääkevaihdoksiensa ja annosren nosteluidensa voinee olla että hermostoni olisi palautunut.

Toki tunteiden leikkautuminenkin minkä osa esim seksuaalisuuden leikkautuminen auttaa jotain. Itse kadun eniten sitä että puskin työelämässä jopa pillerien avulla. Not worth it.

Missäköhän se Jumala mihin itsekin aina uskoin oli heittäessä ihmisiä aivan silkkaan maanpäälliseen kärsimykseen? Itse olen ainakin vakuuttunut siitä että hän ei anna minun olla onnellinen koskaan.

Kyllä ne kuule riskien mahdollisuudet kasvaa aikojen saatossa niilläkin ketkä ei koskaan ole saaneet haittaa. Mirä pitempään käyttää sen mukautuneempi keho on aineisiin ja sitä suuremmat riskit on vieroituksessa. Ymmärrän tästä näkökulmasta lopun iän käytön vaikkakin sen tutkimus on kehnoa. Ainakaan ei tarvi kitua vieroitusta läpi. Keho tykkää homeostaasista aineen alla tai ilman aineisiin koskemistakaan.Keho ei tykkää epätasapainotilasta,kun homeostaasia horjutetaan. Purut kannattaa etenkin pitkän ajan jälkeen tehdä taustatyötä tehden koska lääkkeenkäytön aikana isoimmat riskit on annoksen muuttelut ja aloitus ja lopetus..

Anonyymi kirjoitti:

Olet käytännössä todennäköisesti hyötynyt plasebosta ja mukautumista aiheuttavista aineista ja olet pitänyt sitä tehona, ainakin osittain että kehosi mukautuu aineisiin ja sinulla on kiva tasainen olo kun vaan vedät aineesi joka päivä. Tällä tavoin vieroitusseuraamukset pysyvät poissa. Antipsykootit toki lamaavat kyllä jos tykkää elämänsä elää hermosto sedatoituna. Kyllä minullakin asiat vielä jokseensakin menetteli kun käytin aineita. Hermostoni herkistyi paskan lääkepurun aikana jota seuraavia liikehäiriöitä ja vieroitusoireseuraamuksia psykiatri alkoi lääkitsemään minkä jälkeen elämäni meni pilalle. En ole vuosiin sen jälkeen kokenut tervettä päivää. Kuvaisin sen seurauksia kehossani kuin bensaa olisi kaadettu liekkeihin. Sitä oloa mitä siitä seurasi ei pystynyt hoitamaan millään koska se oli lääkkeiden puhkaisemaa. Lopussa sain diagnoosin extrapyramidaalioireistosta ja hoitoa siihen mutta se oli laastari vahingoitetun hermoston päälle ja oli yksi kamaluuden asteensa purkaa vielä sekin lääkitys. Sen alasajo oli kuin kidutusta joka päivä.

Psykiatrit ei tiedä mitään esim kindling-reaktioista, hermoston herkistymisestä, mitä kamaluutta vieroitus on useista aineista kun ensin on sotkettu hermosto. Jos he olisi tiedostavia lääkäreitä he ymmärtäisi nämä. Kindling viittaa siihen että kun aloittaa ja lopettaa mahdolliset aloitus ja lopetusoireet pahenevat ajan saatossa. Herkistyminen tarkoittaa sitä että alkaa monenlaisiin erilaisiin lääkkeisiin ja lisäravinteisiin reagoimaan huonosti vieroitusaikana mikä voi johtaa paradoksaalisiin lääkereaktioihin tai esim yliaktivoitumisen tunteeseen. Ihmisestä tulee neurologisesti ja hermostollisesti herkkä aineille esim vieroituksessa. Mutta mitäpä psykiatri mikä minulla oli silloin? Nostelee lääkkeitä maksimiin aiheuttaen kiduttavaa oloa kehossani. Ilman tuota vaihetta eli toistuvaa kindlausta hänen pika lääkevaihdoksiensa ja annosren nosteluidensa voinee olla että hermostoni olisi palautunut.

Toki tunteiden leikkautuminenkin minkä osa esim seksuaalisuuden leikkautuminen auttaa jotain. Itse kadun eniten sitä että puskin työelämässä jopa pillerien avulla. Not worth it.

Missäköhän se Jumala mihin itsekin aina uskoin oli heittäessä ihmisiä aivan silkkaan maanpäälliseen kärsimykseen? Itse olen ainakin vakuuttunut siitä että hän ei anna minun olla onnellinen koskaan.

Kyllä ne kuule riskien mahdollisuudet kasvaa aikojen saatossa niilläkin ketkä ei koskaan ole saaneet haittaa. Mirä pitempään käyttää sen mukautuneempi keho on aineisiin ja sitä suuremmat riskit on vieroituksessa. Ymmärrän tästä näkökulmasta lopun iän käytön vaikkakin sen tutkimus on kehnoa. Ainakaan ei tarvi kitua vieroitusta läpi. Keho tykkää homeostaasista aineen alla tai ilman aineisiin koskemistakaan.Keho ei tykkää epätasapainotilasta,kun homeostaasia horjutetaan. Purut kannattaa etenkin pitkän ajan jälkeen tehdä taustatyötä tehden koska lääkkeenkäytön aikana isoimmat riskit on annoksen muuttelut ja aloitus ja lopetus..

Lue lisää

Minä epäilen, että olen saanut syntyessäni yliherkkyyden. Lisäksi äitini oli skitsofrenikko. ( aikuis-iällä kaksi minun sisaruksistani sai mielisairauden )Vanhempi sisareni kertoi, että äiti saadessaan minut, oli niin sairas, että en saanut äidin maitoa.Hän ei kyennyt hoitamaan minua. Isä kuulemma hoiti minua ja opetti vanhemman sisareni esim. kylvettämään minua. Perhe hajosi, kun isä kuoli. Jouduin kasvatiksi ensin yhteen paikkaan ja sitten toiseen. Suunnittelin toisella kymmenellä itsemurhaa, kun olin niin murjottu ja hylätty.
Näitä traumoja Jumala sitten on parantanut.
Jos ei koskaan ole lapsuudessaan kokenut ihmisen läheisyyttä muuta kun hiukan isältään, siinä psyykkeessä on hautaan asti parantamista. Se ensimmäinen lääke annettiin Jumalan johdatuksessa, vaikka siinä oli ihan maailman mies. Jumala käyttää lääkäreitä.Se lääkäri näyttää olevan Pohjois-Pohjanmaan lääkärinä, johtava lääkäri. En minä sure lääkkeitäni. Ei ole kauan, kun jätin jotain pois, mutta kun siitä tuli stressiä, otin sen takaisin.

Anonyymi kirjoitti:

Minä epäilen, että olen saanut syntyessäni yliherkkyyden. Lisäksi äitini oli skitsofrenikko. ( aikuis-iällä kaksi minun sisaruksistani sai mielisairauden )Vanhempi sisareni kertoi, että äiti saadessaan minut, oli niin sairas, että en saanut äidin maitoa.Hän ei kyennyt hoitamaan minua. Isä kuulemma hoiti minua ja opetti vanhemman sisareni esim. kylvettämään minua. Perhe hajosi, kun isä kuoli. Jouduin kasvatiksi ensin yhteen paikkaan ja sitten toiseen. Suunnittelin toisella kymmenellä itsemurhaa, kun olin niin murjottu ja hylätty.
Näitä traumoja Jumala sitten on parantanut.
Jos ei koskaan ole lapsuudessaan kokenut ihmisen läheisyyttä muuta kun hiukan isältään, siinä psyykkeessä on hautaan asti parantamista. Se ensimmäinen lääke annettiin Jumalan johdatuksessa, vaikka siinä oli ihan maailman mies. Jumala käyttää lääkäreitä.Se lääkäri näyttää olevan Pohjois-Pohjanmaan lääkärinä, johtava lääkäri. En minä sure lääkkeitäni. Ei ole kauan, kun jätin jotain pois, mutta kun siitä tuli stressiä, otin sen takaisin.

Lue lisää

No hienoa että lääkkeet ovat auttaneet sinua mutta niin auttaa monesti plasebokin(hoitosuhde johonkin joka vähänkuin lupailee että tää hoito tulee toimimaan). Se on erittäin tehokas hoito. Toki tiedän itsekin että kaikki vaikutukset lääkkeissä ei ole plaseboa. Masennuslääkkeiden alun mielialabuustin uskon olleen plaseboa. Uskoin että lääke toimii, kävi tuuri (tai en tiedä onko se tuuri jos kokee ettei lääke ole haitallinen koska se alussa vaikutri minulle turvallisemmalta mitä oli loppupeleissä ), olin alkanut vähän jo ennen lääkettä tekemään elämäntapamuutoksia kuten lenkkeilyn ja ruokavalion jota jatkoin. Koin että elämäni oli hyvässä muutoksessa ja manifestoin sitä. Sain psyykkistä tukea esim tutustuin ihmisiin. Uskon että lääke oli mielialaan plaseboa.

Missä päästään ei plaseboon on turruttavuus. Eli tietynlaiseen ahdistukseen ne toimi. En ollut millään samalla tavoin ahdistunut mitä olen niiden seurauksena kun haitat oli niin hirveitä. Mutta ne teki rohkeammaksi, uskalsin avata suuni enemmän. Vastinparina uskon että ne myös vähensi tunneherkkyyttä empatiakokemukseen asti mikä ei ole hyvä asia. Olin välinpitämätön. Olin rohkeampi mutta tunteiltani leikkautuneempi.

Antipsykootit lääkkeinä oli vielä astetta pahempia. Jotkut kokee turruttavuuden hyvänä asiana ilmeisesri. Sitä on hankala koskaan ymmärtää. Kaikki hermostoa lamaavat aineet vie kohti zombitilaa mitä enemmän niitä käyträä isompia annoksia.

Rukoilin paljon kärsiessäni haitoista. Koen että jos jotain minulla oli kuitenkin tukea haitoissa edes jostakin. Joka uskoo ja tukee minua.
Talousasiat ratkesivat. Joku suojeli minut pois harmeista kun minulla oli intuitio mitä tehdä ja mistä etsiä apua. En tiedä miksi Jumala salli kuitenkin käydä tuon tason kidutusta läpi. Se oli määrällisesti enemmän mitä jaksoin kestää.

Ja olen pahoillani siitä mitä olet itse käynyt läpi. Kaikilla on omat taakkansa kannettavana. Ja hienoa että olet löytänyt keinot elää elämääsi mitkä kantavat.

Anonyymi kirjoitti:

No hienoa että lääkkeet ovat auttaneet sinua mutta niin auttaa monesti plasebokin(hoitosuhde johonkin joka vähänkuin lupailee että tää hoito tulee toimimaan). Se on erittäin tehokas hoito. Toki tiedän itsekin että kaikki vaikutukset lääkkeissä ei ole plaseboa. Masennuslääkkeiden alun mielialabuustin uskon olleen plaseboa. Uskoin että lääke toimii, kävi tuuri (tai en tiedä onko se tuuri jos kokee ettei lääke ole haitallinen koska se alussa vaikutri minulle turvallisemmalta mitä oli loppupeleissä ), olin alkanut vähän jo ennen lääkettä tekemään elämäntapamuutoksia kuten lenkkeilyn ja ruokavalion jota jatkoin. Koin että elämäni oli hyvässä muutoksessa ja manifestoin sitä. Sain psyykkistä tukea esim tutustuin ihmisiin. Uskon että lääke oli mielialaan plaseboa.

Missä päästään ei plaseboon on turruttavuus. Eli tietynlaiseen ahdistukseen ne toimi. En ollut millään samalla tavoin ahdistunut mitä olen niiden seurauksena kun haitat oli niin hirveitä. Mutta ne teki rohkeammaksi, uskalsin avata suuni enemmän. Vastinparina uskon että ne myös vähensi tunneherkkyyttä empatiakokemukseen asti mikä ei ole hyvä asia. Olin välinpitämätön. Olin rohkeampi mutta tunteiltani leikkautuneempi.

Antipsykootit lääkkeinä oli vielä astetta pahempia. Jotkut kokee turruttavuuden hyvänä asiana ilmeisesri. Sitä on hankala koskaan ymmärtää. Kaikki hermostoa lamaavat aineet vie kohti zombitilaa mitä enemmän niitä käyträä isompia annoksia.

Rukoilin paljon kärsiessäni haitoista. Koen että jos jotain minulla oli kuitenkin tukea haitoissa edes jostakin. Joka uskoo ja tukee minua.
Talousasiat ratkesivat. Joku suojeli minut pois harmeista kun minulla oli intuitio mitä tehdä ja mistä etsiä apua. En tiedä miksi Jumala salli kuitenkin käydä tuon tason kidutusta läpi. Se oli määrällisesti enemmän mitä jaksoin kestää.

Ja olen pahoillani siitä mitä olet itse käynyt läpi. Kaikilla on omat taakkansa kannettavana. Ja hienoa että olet löytänyt keinot elää elämääsi mitkä kantavat.

Lue lisää

Talousasiat siis liittyen siis siihen disabiliteettiini mihin ajauduin kun menetin kaiken seurauksena kyvyn olla tuottava kansalainen.

Anonyymi kirjoitti:

Talousasiat siis liittyen siis siihen disabiliteettiini mihin ajauduin kun menetin kaiken seurauksena kyvyn olla tuottava kansalainen.

Helpommalla pääsee, kun ei syyllistä itseään siitä, ettei ole tuottava kansalainen.
Kansalaisena sitä pysyy joka tapauksessa, vaikka työkykyä ei olisi. Ihmisenä se ei huononna ketään, on vain tullut este työn teolle.

Anonyymi kirjoitti:

Helpommalla pääsee, kun ei syyllistä itseään siitä, ettei ole tuottava kansalainen.
Kansalaisena sitä pysyy joka tapauksessa, vaikka työkykyä ei olisi. Ihmisenä se ei huononna ketään, on vain tullut este työn teolle.

Lue lisää

En syyllistä itseäni ajasta kun olin tuottamaton kansalainen lääkeharmien jälkeen ja menetin kykyni toimia. Enemmän syyllistän psykiatriaa siitä vääristyneestä ajatuksesta että kehon homeostaasia ja luonnollisia säätelyjärjestelmiä (välittäjäaineet säätelee erilaisia prosesseja kehossa) väkisin toisella tavalla toimimaan pakottavat aineet nähdään ihan itsestäänselväksi ratkaisuksi pitemmän päälle eikä edes satsata siihen että minimoitaisiin haitat niiden suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

En syyllistä itseäni ajasta kun olin tuottamaton kansalainen lääkeharmien jälkeen ja menetin kykyni toimia. Enemmän syyllistän psykiatriaa siitä vääristyneestä ajatuksesta että kehon homeostaasia ja luonnollisia säätelyjärjestelmiä (välittäjäaineet säätelee erilaisia prosesseja kehossa) väkisin toisella tavalla toimimaan pakottavat aineet nähdään ihan itsestäänselväksi ratkaisuksi pitemmän päälle eikä edes satsata siihen että minimoitaisiin haitat niiden suhteen.

Lue lisää

Eikä vaivauduta edes selittämään vähääkään mitä ongelmia lääkkeisiin voi sisältyä määrätessä lääke. En minä voinut tietää että saan jotain aivosähköiskuja ja yhtä sairaita vieroirusoireita (aivosähkärit muuten on merkki vieroituspalstojen mukaan hermoston epätasapainosta) , uneni ja hermostoni sotkeentuu vieroituksessa ja saan neurologisia oireita ja vieroituksen joudun tekemään ihan pimennossa kaikista nyansseista vieroituksesta mitkä olisi tärkeä tietää (koska aihe on pelottavan alitutkittu ja vähätelty), seksuaalisen toiminnan häiriöitä jotka jatkuu vaan, hankaluuksia vieroittautua ja pitemmässä juoksussa kasvavat riskit pahempiin vieroitusoireisiin pitemmällä käytöllä. Sain aivan vaillinaisen informaation joten en tehnyt lähellekään informoitua suostumusta mihin ryhdyin ja mitä riskejä joudun kohtaamaan. Se maksoi minulle terveyteni jo nuorena.

Jos psyykenlääkeharmi näyttäytyisi kuin kolareina visuaalisesti siihen reagoitaisiin enemmän. Kun psykiatrit ja lääkärit voi leimata vain ihmisen mielenterveyden haittojen tullessa asiat jää pimentoon.

Minä en valinnut tai pyytänyt näitä aineita. Minä olin ainoastaan naiivi ja auktoriteettiuskovainen luullen lääketieteen tietävän enemmän kuin se tietää.

Opin kunnolla mitä nämä lääkkeet ovat vasta kantapään kautta.

Monelle ne on ns turvallisia mutta en usko että tämäntyyppinen hermoston sotkeminen on välttämättä ikinä lähtökohtaisesti kovin hyvä idea esim miettien kuinka todennäköisesti nuo aineet on esim enemmän plaseboa masennukseen.

Kun en ole niitä voinut käyttää enää koska se olisi harmien jälkeen silkkaa hulluutta minun on ollut pakko hoitaa itseäni muin keinoin ja se on avannut silmäni ihmisen resilienssille, ajan parantavalle vaikutukselle ja kapasiteetille sopeutua ja löytää selviytymiskeinoja pelkäämättä joutumatta lamaamaan tunteitaan.

Suren joka päivä elämääni mitä en saanut elää näiden pillerien vuoksi. Menetin täysin nuoruuteni pillereille, pillerien vahinkojen lääkinnälle ja niistä irti pyristelyyn. En koskaan saanut elämääni takaisin lääkkeiden vuoksi. Kun lasketaan ajallisesti iso osa lääkkeenkäytöstä meni harmien kanssa diilaamiseen.

Aika vaikea kysymys.
Ehkä molemmat ovat " vaarallisia " , mutta jos kaikki hoidettaisiin samalla tavalla, eikä priorisointia tapahtuisi, voisi kenties pystyä elämään ilman kipulääkkeitä.
Ilmeisesti on helpompaa hoitaa kipuja, kuin niitä syitä, jotka sen aiheuttavat.
Tai muutenkin, yleensä hoidetaan seurauksia ei syitä, mikä on väärin.

No jos haittoja mietitään se että laitetaan sairaaloihin ja terveyskeskuksiin rahaa ei vielä takaa mitään turvallisuutta jos lääkäri ei esim ymmärrä lääkkeiden problematiikasta olennaisia asioita. Pitempiaikaisessa turvautumisessa lääkkeeseen on aina riskejä. Suurimmat riskit lääkkeissä on aloitus, lopetus, vähennys ja nosto eli ts kaikki hetket kun kehon homeostaasin pitää mukautua uuteen tilanteeseen.

Turvallisuutta tuo kriittisyys lääkemääräyksissä ja varovainen määrääminen, informoitu suostumus, lääkärien koulutus haittojen osalta mätsäämään tiedot nyky-ymmärrykseen lääkehaitoista (ei haittaisi jos hankkisi senkin päälle itsenäisesti tietoa, esim lääkevieroituksiin on tullut mahtava opas Maudsley Deprescribing) , pysyvyys hoitosuhteissa ja lääkkeettömän hoidon mahdollisuudet missä ideaalitilanteessa päästään ratkomaan syitä ei oireita. Informaatio lääkäreille tilanteessa missä on käynyt harmia että he tietää milloin on pilanneet jonkun potilaan elämän. Valitettavasti moni lääkäri jatkaa täysin ilman tietoa tästä.

Sellainen hoitosuhde missä haitoista on helppo puhua. pelkästään rahan kippaus hoitosysteemiin ei ratkaise ongelmia.

No jos plasebokin on tehokas niin eiköhän siitä perspektiivistä myös tämäntyyppiset hoidot.

Anonyymi kirjoitti:

No jos plasebokin on tehokas niin eiköhän siitä perspektiivistä myös tämäntyyppiset hoidot.

Ja kun luottaa noseboon niin ei tarivitse koskaan mitään hoitoakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun luottaa noseboon niin ei tarivitse koskaan mitään hoitoakaan.

Tardiivi dyskinesia, akatisia, PSSD ihmisillä diagnosoitu ohutsäieneuropatia, diabetes ynnä muut psyykenlääkeharmit ei ole noseboa.

Anonyymi kirjoitti:

Tardiivi dyskinesia, akatisia, PSSD ihmisillä diagnosoitu ohutsäieneuropatia, diabetes ynnä muut psyykenlääkeharmit ei ole noseboa.

Se että psyykenlääkeharmia ei tutkita esim kuitataan että esim ihmisten mri kuvat on ihan ok käyttäen tosi epämääräisiä tutkimusmenetelmiä harmin suhteen ei tarkoita ettei sitä olisi. On lähes surkuhupaisaa että psykiatrit laittavat ihmisiä MRI-kuvaan joilla yrittävät selittää sen ettei vahinkoa tule. Se on sama kuin yrittäisit laboratorio-olosuhteiden sijaan ottaa tutkimuskohteestasi kuvia kameralla. Yhtä epätarkkaa.

Tulevaisuus voi tuoda täysin uusia menetelmiä harmin todentamiseen. Tässä neurotoksisuutta ja harmia on todennettu esim fmri ja spect kuvauksessa: https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Itse uskon että kävin läpi myös neurotoksisuutta lääkkeistä läpi. Mitä neurotoksisuus on ?
https://www.youtube.com/watch?v=eL79Npa4uYI

Ihmiset on saaneet positiivisia tuloksia ohutsäieneuropatiatesteissä kellä on pssd. https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/ "PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu. Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta. Neurologi on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle."

Radiologin havainnot pssd:stä, se on todellinen ja sitä kärsivien sukupuolielimien kuvantamisessa on havaittu epänormaaliuksia esim fibroosia. https://youtube.com/shorts/2UNxGfOTh6Q?feature=shared

Eläinkokeet voi tulla näyttämään toteen harmia neurotoksisuudesta sekä lääkkeiden pitkäaikaisista negatiivisista vaikutuksista.

Psykiatria toistaa itseään. Ensimmäisenä se yritti laittaa tardiivia dyskinesiaa skitsofreenikkojen oireeksi jopa ja meni vuosikausia sen todentamisessa, se ei ottanut vakavasti potilaiden kuvauksia jotka kuvasi bentsodiatsepiineissa riippuvuutta lääkärin määräämillä annoksilla kunnes vuosikymmeniä myöhemmin käytännöt niiden määräämisessä muuttui ja riippuvuus tunnistettiin, sitten se aiheuttikin metabolisia ongelmia uudemmilla antipsykooteilla ynnä muuta. Se toistaa itseään. Uusin sen tuottama harmi on PSSD ja hiljalleen aletaan näyttää toteen että "ei riippuvuutta aiheuttavat" (joo ei addiktiota mutta dependenceä siinä missä bentsot ja huumeetkin aiheuttavat lääkkeet) voivatkin ullaripullari aiheuttaa aika pitkäkestoista oireistoa purkuvaiheessa.

Anonyymi kirjoitti:

Se että psyykenlääkeharmia ei tutkita esim kuitataan että esim ihmisten mri kuvat on ihan ok käyttäen tosi epämääräisiä tutkimusmenetelmiä harmin suhteen ei tarkoita ettei sitä olisi. On lähes surkuhupaisaa että psykiatrit laittavat ihmisiä MRI-kuvaan joilla yrittävät selittää sen ettei vahinkoa tule. Se on sama kuin yrittäisit laboratorio-olosuhteiden sijaan ottaa tutkimuskohteestasi kuvia kameralla. Yhtä epätarkkaa.

Tulevaisuus voi tuoda täysin uusia menetelmiä harmin todentamiseen. Tässä neurotoksisuutta ja harmia on todennettu esim fmri ja spect kuvauksessa: https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Itse uskon että kävin läpi myös neurotoksisuutta lääkkeistä läpi. Mitä neurotoksisuus on ?
https://www.youtube.com/watch?v=eL79Npa4uYI

Ihmiset on saaneet positiivisia tuloksia ohutsäieneuropatiatesteissä kellä on pssd. https://voima.fi/artikkeli/2024/mielen-hoitoon-kaytetyt-laakkeet-aiheuttavat-osalle-kayttajista-ongelmia-jotka-jatkuvat-laakkeen-kayton-lopettamisen-jalkeen/ "PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu. Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta. Neurologi on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle."

Radiologin havainnot pssd:stä, se on todellinen ja sitä kärsivien sukupuolielimien kuvantamisessa on havaittu epänormaaliuksia esim fibroosia. https://youtube.com/shorts/2UNxGfOTh6Q?feature=shared

Eläinkokeet voi tulla näyttämään toteen harmia neurotoksisuudesta sekä lääkkeiden pitkäaikaisista negatiivisista vaikutuksista.

Psykiatria toistaa itseään. Ensimmäisenä se yritti laittaa tardiivia dyskinesiaa skitsofreenikkojen oireeksi jopa ja meni vuosikausia sen todentamisessa, se ei ottanut vakavasti potilaiden kuvauksia jotka kuvasi bentsodiatsepiineissa riippuvuutta lääkärin määräämillä annoksilla kunnes vuosikymmeniä myöhemmin käytännöt niiden määräämisessä muuttui ja riippuvuus tunnistettiin, sitten se aiheuttikin metabolisia ongelmia uudemmilla antipsykooteilla ynnä muuta. Se toistaa itseään. Uusin sen tuottama harmi on PSSD ja hiljalleen aletaan näyttää toteen että "ei riippuvuutta aiheuttavat" (joo ei addiktiota mutta dependenceä siinä missä bentsot ja huumeetkin aiheuttavat lääkkeet) voivatkin ullaripullari aiheuttaa aika pitkäkestoista oireistoa purkuvaiheessa.

Lue lisää

Anteeksi QEEG ja SPECT-kuvauksissa *.

Anonyymi kirjoitti:

Tardiivi dyskinesia, akatisia, PSSD ihmisillä diagnosoitu ohutsäieneuropatia, diabetes ynnä muut psyykenlääkeharmit ei ole noseboa.

Ei. Mutta eipä tarvitse puhua plasebostakaan, jos ei siedä nosebon olemassaoloa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei. Mutta eipä tarvitse puhua plasebostakaan, jos ei siedä nosebon olemassaoloa.

"Their (masennuslääkkeieen) main effect is to ruin people’s sex lives. Half of the patients who had a normal sex life before will have it disturbed or made impossible. And yet, in the upside-down world of psychiatry, the pills that destroy your sex life are called happy pills. I call them unhappy pills or anti-sex pills.

A highly relevant question is what the patients think about the pills. Do they feel that their benefits outweigh their harms? Benefits and harms are not measured on the same scale but we can get an idea about this balance if we look at drop-outs in placebo-controlled trials. When patients decide whether to continue in a trial till the end or to drop out, they have, at least indirectly, made a judgment about whether they like taking the pills.

It has been abundantly demonstrated that published depression trials are not reliable. My research group therefore used the 71 clinical study reports we had obtained from drug agencies to study drop-outs. No one but us had ever read the 67,319 pages about these trials (18,426 patients), which amounted to a stack 7m high. We found that 12% more patients dropped out while on drug than while on placebo.

The patients preferred the placebo even though some of them had been harmed by cold turkey withdrawal effects when being randomised to a placebo from a depression drug they were already on. Thus, the drugs are even worse than what we found.

Quality of life is a more direct measure of whether the patients get any benefit from taking the pills. We therefore also looked at quality of life, which we expected would be worse on pills than on placebo. But we had now come too close to the secrets of depression pills. The reporting of quality of life was virtually non-existent. Even in the confidential clinical study reports submitted to regulators, a huge amount of data was missing, and selective reporting of outcomes that happened to be positive was common. Despite this bias, we found only small differences between drug and placebo."

https://www.madinamerica.com/2024/09/do-depression-pills-improve-quality-of-life/

Anonyymi kirjoitti:

Ei. Mutta eipä tarvitse puhua plasebostakaan, jos ei siedä nosebon olemassaoloa.

Sinä yrität laittaa harmia noseboksi mitä se ei ole ja siitä valuu yhä enemmän todisteita. Uskon että ssri lääkkeiden harmit vihdoin alkavat tarkentua tulevina vuosikymmeninä. Vielä niihin on psykiatrialla ihannoiva pyhä suhtautuminen vaihtoehtojen puutteessa koska mitä psykiatrit esim olisi ilman pillereitä ja yritetään kaivella todisteita esim plastisuuden lisääntymisestä ja muusta sivuuttaen asiat mitä esim tässä threadissa on otettu esille. Mutta kello käy ja nuo lääkkeet paljastuu kokoajan vain tehottomammaksi ja haitallisemmiksi osalle ja olisi todella syytä punnita hyöty haittasuhdetta uudelleen. Ei ole ok "kemiallisesti kastroida" osaa niiden miljoonista käyttäjistä joita on järkyttävä määrä länsimaissa. Nuoristakin. Tuo riski ei vain ole oikeutettu tuolla teholla. Ilman mitään informaatiota edes etukäteen riskistä.

En tiedä mikä muuttaisi asiaa. Jos lääkäreitä ja lääkeyhtiöitä saisi viedä helpommin oikeuteen?

"Mutta eihän nämä ole huumeita kuinka kehtaat verrata niitä huumeisiin".

Ne ovat psykoaktiivisia aineita joihin hermosto mukautuu ja hermosto käy läpi täysin samanlaisia asioita kuin huumeissa esim mukautumisen niiden alla olemiseen mistä seuraa vieroitusoireita. Kun veivataan välittäjäaineita joilla on tehtäviä eri puolella kehoa säätelyssä on aina selvää että siitä voi seurata kehollista harmia. Kuten et voi ottaa keittoon sekoittuneita mausteita helposti pois et voi myöskään resetoida niitä kauaskantoisia vaikutuksia mitä näillä aineilla on ja sillä voi olla pitkäaikaisseuraamuksia mistä nykyään puhutaan esim PSSD, tardiivi dyskinesia tai pitkittyeet vieroitusoireet (PAWS protracted withdrawal). Itse kutsun pawsia mielummin vaurioksi kuin vieroitusoireeksi jota keho voi korjata aikojen saatossa muttei missään nimessä kaikkea välttämättä. Kehon kapasiteetissa korjata vahinkoa on rajansa.





Pitkä neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen kutistumiseen. Eräät suomalaiset tutkijat ovat tehneet harhaanjohtavia tutkimuksia jossa he ovat yrittäneet selitellä kuinka nuo aineet muka positiivisella tavalla vaikuttaisi kuolleisuuteen saaden ihmiset käyttämään pitkäaikaisinjektioita.

Niin kauan kuin psykiatria jatkaa ihmiselämän ongelmien selittämistä vahvasti lähtökohdasta että kyseessä on jonkun aivopoikkeaman hoito tai sairauden hoito kuten fyysisellä puolella selittäen lääkkeiden toimintamekanismia kuten yleislääketieteen puolella eikä lääkkeitä hahmoteta psykoaktiivisina aineina joilla voi olla vaikutuksia oireisiin muttei välttämättä mitään korjaavaa biologista mekanismia tai välttämättömyyttä edes biologisesti muokata mitään muutakuin oiremielessä, psykiatria säilyy tieteenalana joka vahingoittaa ihmisiä. Jos nämä aineet nähtäisiin psykosktiivisina aineina joilla voi olla myös erilaisia negatiivisia seurauksia tunne-elämälle lähtökohta olisi terveempi. Psykoaktiivisiin aineisiin sisältyy säännöllisessä käytössä myös monta muuta ulottuvuutta mitkä on tärkeä ymmärtää

On jotenkin järkyttävää kuinka vähätellen näiden aineiden pitkäaikaisen käytön ongelmiin suhtaudutaan ja millä itsevaemuudella niitä silti määrätään.

Lähde: https://joannamoncrieff.com/2020/10/06/how-little-we-really-know-about-psychiatric-drugs/




Pitkä neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen kutistumiseen. Eräät suomalaiset tutkijat ovat tehneet harhaanjohtavia tutkimuksia jossa he ovat yrittäneet selitellä kuinka nuo aineet muka positiivisella tavalla vaikuttaisi kuolleisuuteen saaden ihmiset käyttämään pitkäaikaisinjektioita.

Niin kauan kuin psykiatria jatkaa ihmiselämän ongelmien selittämistä vahvasti lähtökohdasta että kyseessä on jonkun aivopoikkeaman hoito tai sairauden hoito kuten fyysisellä puolella selittäen lääkkeiden toimintamekanismia kuten yleislääketieteen puolella eikä lääkkeitä hahmoteta psykoaktiivisina aineina joilla voi olla vaikutuksia oireisiin muttei välttämättä mitään korjaavaa biologista mekanismia tai välttämättömyyttä edes biologisesti muokata mitään muutakuin oiremielessä, psykiatria säilyy tieteenalana joka vahingoittaa ihmisiä. Jos nämä aineet nähtäisiin psykosktiivisina aineina joilla voi olla myös erilaisia negatiivisia seurauksia tunne-elämälle lähtökohta olisi terveempi. Psykoaktiivisiin aineisiin sisältyy säännöllisessä käytössä myös monta muuta ulottuvuutta mitkä on tärkeä ymmärtää

On jotenkin järkyttävää kuinka vähätellen näiden aineiden pitkäaikaisen käytön ongelmiin suhtaudutaan ja millä itsevaemuudella niitä silti määrätään.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta eihän nämä ole huumeita kuinka kehtaat verrata niitä huumeisiin".

Ne ovat psykoaktiivisia aineita joihin hermosto mukautuu ja hermosto käy läpi täysin samanlaisia asioita kuin huumeissa esim mukautumisen niiden alla olemiseen mistä seuraa vieroitusoireita. Kun veivataan välittäjäaineita joilla on tehtäviä eri puolella kehoa säätelyssä on aina selvää että siitä voi seurata kehollista harmia. Kuten et voi ottaa keittoon sekoittuneita mausteita helposti pois et voi myöskään resetoida niitä kauaskantoisia vaikutuksia mitä näillä aineilla on ja sillä voi olla pitkäaikaisseuraamuksia mistä nykyään puhutaan esim PSSD, tardiivi dyskinesia tai pitkittyeet vieroitusoireet (PAWS protracted withdrawal). Itse kutsun pawsia mielummin vaurioksi kuin vieroitusoireeksi jota keho voi korjata aikojen saatossa muttei missään nimessä kaikkea välttämättä. Kehon kapasiteetissa korjata vahinkoa on rajansa.





Pitkä neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen kutistumiseen. Eräät suomalaiset tutkijat ovat tehneet harhaanjohtavia tutkimuksia jossa he ovat yrittäneet selitellä kuinka nuo aineet muka positiivisella tavalla vaikuttaisi kuolleisuuteen saaden ihmiset käyttämään pitkäaikaisinjektioita.

Niin kauan kuin psykiatria jatkaa ihmiselämän ongelmien selittämistä vahvasti lähtökohdasta että kyseessä on jonkun aivopoikkeaman hoito tai sairauden hoito kuten fyysisellä puolella selittäen lääkkeiden toimintamekanismia kuten yleislääketieteen puolella eikä lääkkeitä hahmoteta psykoaktiivisina aineina joilla voi olla vaikutuksia oireisiin muttei välttämättä mitään korjaavaa biologista mekanismia tai välttämättömyyttä edes biologisesti muokata mitään muutakuin oiremielessä, psykiatria säilyy tieteenalana joka vahingoittaa ihmisiä. Jos nämä aineet nähtäisiin psykosktiivisina aineina joilla voi olla myös erilaisia negatiivisia seurauksia tunne-elämälle lähtökohta olisi terveempi. Psykoaktiivisiin aineisiin sisältyy säännöllisessä käytössä myös monta muuta ulottuvuutta mitkä on tärkeä ymmärtää

On jotenkin järkyttävää kuinka vähätellen näiden aineiden pitkäaikaisen käytön ongelmiin suhtaudutaan ja millä itsevaemuudella niitä silti määrätään.

Lähde: https://joannamoncrieff.com/2020/10/06/how-little-we-really-know-about-psychiatric-drugs/




Pitkä neuroleptien käyttö on yhteydessä aivojen kutistumiseen. Eräät suomalaiset tutkijat ovat tehneet harhaanjohtavia tutkimuksia jossa he ovat yrittäneet selitellä kuinka nuo aineet muka positiivisella tavalla vaikuttaisi kuolleisuuteen saaden ihmiset käyttämään pitkäaikaisinjektioita.

Niin kauan kuin psykiatria jatkaa ihmiselämän ongelmien selittämistä vahvasti lähtökohdasta että kyseessä on jonkun aivopoikkeaman hoito tai sairauden hoito kuten fyysisellä puolella selittäen lääkkeiden toimintamekanismia kuten yleislääketieteen puolella eikä lääkkeitä hahmoteta psykoaktiivisina aineina joilla voi olla vaikutuksia oireisiin muttei välttämättä mitään korjaavaa biologista mekanismia tai välttämättömyyttä edes biologisesti muokata mitään muutakuin oiremielessä, psykiatria säilyy tieteenalana joka vahingoittaa ihmisiä. Jos nämä aineet nähtäisiin psykosktiivisina aineina joilla voi olla myös erilaisia negatiivisia seurauksia tunne-elämälle lähtökohta olisi terveempi. Psykoaktiivisiin aineisiin sisältyy säännöllisessä käytössä myös monta muuta ulottuvuutta mitkä on tärkeä ymmärtää

On jotenkin järkyttävää kuinka vähätellen näiden aineiden pitkäaikaisen käytön ongelmiin suhtaudutaan ja millä itsevaemuudella niitä silti määrätään.

Lue lisää

"Mutta jostain syystähän aloit lääkkeitä käyttää". Joo olin esim sosiaalisesti toisinaan ahdistunut, kärsin teini-iän tunnemyrskystä ja etsin itseäni, etsiä selviytymiskeinoja elämässä, ja reagoin sattuneisiin vaikeisiin asioihin. En tiedä mitrn tämä lääke auttoi mihinkään muuhun kuin ehkä sosiaaliseen ahdistukseen lamatessa tunteita ja kenties teki minua vähemmän reagoivaksi mihinkään. Anteeksiantamattominta on se ettei edes ymmärrä koko lääkkeen vaikutusmekanismista mitään vaan se alkaa aueta vasta sitten kun sen lopettaa ns lääkelumouksen vuoksi. Siinä oli se käytännön hyöty joka ajallisesti hautautui lääkeongelmien alle koska lääkettä esim tuli säädeltyä vähennettyä lääkehaittojen takia. Pahimmat oloni koko elämässäni olen kokenut lääkehaittojen vuoksi ja suren joka päivä paskaa minkä keskelle jouduin uskoessani näiden lääkkeiden turvallisuuteen. Siitä on ollut seurauksena neurologisia ja hermostollisia haittoja joita on hankala todistaa mutta eiköhän se puhu puolestaan että on löytänyt ihmiset ketkä on käyneet saman läpi.

Mutta sen lääkärin tehtävähän on pelastaa se ihminen siinä hetkessä, eikä toivoa, että ehkä se ihminen järkiintyy vuosikymmenten päästä ja saa ruokavalionsa kuntoon jos sattuu olemaan hengissä.

Tai ylipäätään puheestasi saa sen vaikutelman, että ilman lääkeharmia et edes olisi saanut sitä kuntoon. Sanoisin että se on voitto lääkkeille, vaikka vaikutusmekanismi on hieman epä Ordodoksinen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta sen lääkärin tehtävähän on pelastaa se ihminen siinä hetkessä, eikä toivoa, että ehkä se ihminen järkiintyy vuosikymmenten päästä ja saa ruokavalionsa kuntoon jos sattuu olemaan hengissä.

Tai ylipäätään puheestasi saa sen vaikutelman, että ilman lääkeharmia et edes olisi saanut sitä kuntoon. Sanoisin että se on voitto lääkkeille, vaikka vaikutusmekanismi on hieman epä Ordodoksinen.

Lue lisää

Moni masentunut ei tapa itseään ja masennusta pidettiin ennen sellaisena että se menee itsekseen ohi tietysti tuen auttaessa asiassa. Psykiatriassa siitä on tehty sairaus mihin pitäisi heti reagoida aggressiivisella hoidolla mitä käyttää nykyään sadat tuhannet kansasta.

Onko heistä kaikki itsetuhoisia? Pelastaako lääkkeet muka erityisen hyvin itsetuholta? Nope.

Voitto lääkkeille? Oletko menettänyt järkesi?

Miten se että hermostoni on sekaisin ja minulla on pssd ja sain liikehäiriöitä lääkkeistä mitä minulle määrättiin kärsiessäni liian nopeasta ssri vieroituksista on voitto näille tehottomille pillereille? Ymmärrätkö että elämäni on monelta osin pilalla pssd:n vuoksi??

Se on voitto etten enää pystynyt koskemaan niihin koska se lisäsi ymmärrystäni siitä mitä kaikkea ihminen voi olonsa eteen tehdä mistä minulla olisi hyvin voinut aiemminkin olla käsitys mikäli systeemi ei olisi niin lääkekeskeinen vaan muunlaisetkin tuen muodot yleistyisivät ja lääkkeitä käytettäisiin varovaisemmin, mikäli ollenkaan ja vähemmän aikaa ja paremmalla informoinnilla. Miekestäni systeemi näkee aivan liian usein ongelmat nauloina kun ainoa työkalu on vasara näin verrainnollisesti.

Vaikka olotilani voi korjaantua energisemmäksi ja mielialani nousevan kunnon elintavoilla minulla on silti kehossani harmeja. Ajattele miten paljon asiat voisi olla paremmin jos olisin saanut nämä samat selviytymiskeinot ilman koukuttumista pillereihin.

Sinulla ei ole oikeutta määritellä toisen kertomuksessa mikä on lääkkeiden voitto

https://www.madinamerica.com/2024/09/do-depression-pills-improve-quality-of-life/

Anonyymi kirjoitti:

Mutta sen lääkärin tehtävähän on pelastaa se ihminen siinä hetkessä, eikä toivoa, että ehkä se ihminen järkiintyy vuosikymmenten päästä ja saa ruokavalionsa kuntoon jos sattuu olemaan hengissä.

Tai ylipäätään puheestasi saa sen vaikutelman, että ilman lääkeharmia et edes olisi saanut sitä kuntoon. Sanoisin että se on voitto lääkkeille, vaikka vaikutusmekanismi on hieman epä Ordodoksinen.

Lue lisää

Mulla meni parikymmentä pitkää vuotta lääkittynä, laitoksissa, avohoidossa.
Ehkä on jälkeen päin ollut pakko myöntää, että lääkkeilläkin taisi olla oma osansa asiassa, että pääsin lopulta parempaan kuntoon. Haitoista huolimatta.
Siis lääkkeet yhtenä osana hoitoa, toki paljon muutakin.

Anonyymi kirjoitti:

Moni masentunut ei tapa itseään ja masennusta pidettiin ennen sellaisena että se menee itsekseen ohi tietysti tuen auttaessa asiassa. Psykiatriassa siitä on tehty sairaus mihin pitäisi heti reagoida aggressiivisella hoidolla mitä käyttää nykyään sadat tuhannet kansasta.

Onko heistä kaikki itsetuhoisia? Pelastaako lääkkeet muka erityisen hyvin itsetuholta? Nope.

Voitto lääkkeille? Oletko menettänyt järkesi?

Miten se että hermostoni on sekaisin ja minulla on pssd ja sain liikehäiriöitä lääkkeistä mitä minulle määrättiin kärsiessäni liian nopeasta ssri vieroituksista on voitto näille tehottomille pillereille? Ymmärrätkö että elämäni on monelta osin pilalla pssd:n vuoksi??

Se on voitto etten enää pystynyt koskemaan niihin koska se lisäsi ymmärrystäni siitä mitä kaikkea ihminen voi olonsa eteen tehdä mistä minulla olisi hyvin voinut aiemminkin olla käsitys mikäli systeemi ei olisi niin lääkekeskeinen vaan muunlaisetkin tuen muodot yleistyisivät ja lääkkeitä käytettäisiin varovaisemmin, mikäli ollenkaan ja vähemmän aikaa ja paremmalla informoinnilla. Miekestäni systeemi näkee aivan liian usein ongelmat nauloina kun ainoa työkalu on vasara näin verrainnollisesti.

Vaikka olotilani voi korjaantua energisemmäksi ja mielialani nousevan kunnon elintavoilla minulla on silti kehossani harmeja. Ajattele miten paljon asiat voisi olla paremmin jos olisin saanut nämä samat selviytymiskeinot ilman koukuttumista pillereihin.

Sinulla ei ole oikeutta määritellä toisen kertomuksessa mikä on lääkkeiden voitto

https://www.madinamerica.com/2024/09/do-depression-pills-improve-quality-of-life/

Lue lisää

Minullakin on kehoon jäänyt harmeja, ja toki voin miettiä, miten paljon paremmin asiat voisivat olla, mutta kun ne eivät ole paremmin, niin on tultava toimeen tällä mitä on vielä jäljellä.
Tärkeintä itselleni on, että olen edelleen hengissä.