Olen 16v-naisenalku ja seurustelen 21v-miehen kanssa.
Meillä on kesäkuun vikana päivänä vuosi täynnä.
Äitini masentaa minua pahasti, hän pystyy sanomaan minulle mitä tahansa niin, että se sattuu. Enkä pääse muuttamaan kotoa vielä kahteen vuoteen.
Hänelle (äidilleni) en voi kertoa omia mielipiteitäni, saan koko ajan pelätä mitä hän seuraavaksi sanoo.
Viimeksi hän huusi minulle, kun oli käskenyt minun laittaa ruokaa. Pistin perunat tulemaan ja katsoin, että jääkaapissa on sillipurkki. Ja sanoin että ruuaksi on perunoita ja silliä. Äitini ehti syömään vasta ssrksieni jälkeen. Nämä olivat syöneet melkein kaikki sillit. tse söin sinappisilliä. Eikä se kelvannut äidilleni ja hän alkoi huutamaan minulle.
Mitä minun pitäisi tehdä? En ikinä pysty sanomaan mitään äidilleni, pelkään koko ajan mistä hän sillä kertaa tulistuu. Teen kaiken mitä hän käskee, niin hyvin kuin osaan, rakastan jos äitini vain antaa rakastaa itseään...
Kuinka tässä käy
Meillä on kesäkuun vikana päivänä vuosi täynnä.
Äitini masentaa minua pahasti, hän pystyy sanomaan minulle mitä tahansa niin, että se sattuu. Enkä pääse muuttamaan kotoa vielä kahteen vuoteen.
Hänelle (äidilleni) en voi kertoa omia mielipiteitäni, saan koko ajan pelätä mitä hän seuraavaksi sanoo.
Viimeksi hän huusi minulle, kun oli käskenyt minun laittaa ruokaa. Pistin perunat tulemaan ja katsoin, että jääkaapissa on sillipurkki. Ja sanoin että ruuaksi on perunoita ja silliä. Äitini ehti syömään vasta ssrksieni jälkeen. Nämä olivat syöneet melkein kaikki sillit. tse söin sinappisilliä. Eikä se kelvannut äidilleni ja hän alkoi huutamaan minulle.
Mitä minun pitäisi tehdä? En ikinä pysty sanomaan mitään äidilleni, pelkään koko ajan mistä hän sillä kertaa tulistuu. Teen kaiken mitä hän käskee, niin hyvin kuin osaan, rakastan jos äitini vain antaa rakastaa itseään...
Kuinka tässä käy
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi et pääse muuttamaan kotoa ennen kuin kahden vuoden päästä? Voithan muuttaa poikaystäväsi kanssa yhteen ja jatkaa normaalisti sieltä käsin lukiota tai muuta koulua, mitä ehkä käyt. Äitisi käy läpi jotain kriisivaihetta, jota hän purkaa sinuun. Hän toimii todella väärin, ja jos itse tunnet itsesi vahvaksi, niin mikset muuttaisi pois? Aikuisuus on niin lähellä, että kyllä sinä pärjäät. Sinulle tulee itsellesi traumoja, kun joudut kestämään tuollaista käytöstä äitisi taholta.
Kävimme asiasta yksipuolisen keskustelun, jossa kävi ilmi, etteivät vanhempani päästä minua muuttamaan kotoa. Enkä oikein ymmärrä, miten jaksan käydä tulevaa lukiota seuraavat kaksi vuotta, kun matkaa yhteen suuntaa on 35 kilometriä jo nyt. Viimeistään kahden vuoden päästä, kun 18v täytän, lähden ja yritän viimein oppia, ettei minun tarvitse välittää niin kovasti äitini sanoista
Eivät vanhempasi voi pakottaa sinua asumaan kotona vaikka oletkin alaikäinen. Onko ketään, jolta voisit pyytää tässä asiassa apua? Voisitko ehkä muuttaa poikaystäväsi luo? Välit vanhempiin kyllä melko varmasti katkeavat joksikin aikaa, mutta ajan myötä varmasti asiat korjaantuvat. Ainakin itse olen tullut äitini kanssa paljon paremmin toimeen sen jälkeen, kun muutin pois kotoa.
Heis.
Minullakin oli kotona kauheaa. Kaikki oli suurta myllerrystä ja kaikki kaatui minun päälleni. En jaksanut mitään, olin täysin rikki..
Olin lukion ekalla, kun aloin seurustelemaan ja sain näin todella hyvän syyn olla kaikki viikonloput pois kotoa. Valitettiinhan siitä, mutta en enää jaksanut välittää.
Mietin vain, että on parempi yrittää pelastaa oma mieli, kuin tehdä niin kuin toiset haluavat.
Välini äitiini eivät ole vieläkään mitkään mainiot, mutta paremmat kuin ennen. Ja ehkä välimme parantuvat, kun äidistäni tulee syksyllä mummi.
Sinun ei tarvitse miellyttää. Äläkä ihmeessä jää siihen, mikä tuntuu pahalta ja minkä tiedät rikkovan sinut. Lähde pois. Jos et heti muuta poikaystäväsi luo, niin tee se hitaasti. Pakkaa laukkuusi tavarat viikonloppua varten, sitten pitempää aikaa..
On parempi suojella omaa mieltä ja sisintä, entä yrittää elää toisten mukaan.
Voimia sinulle. Ja hyvää kesää.
mulla oli nuoruus iässä samoja ongelmia.
äiti morkkas ja faija hakkas.
jouduin olee koulustakin niiden ruhjeiden takia poissa.
minulla on 5 sisarusta ja olen itse toisiksi vanhin mutta heidän eka tyttö.
broidi syytti mua joka asiasta ja ne usko ja mä sain turpaa. ja kunnolla tulikin.
(tuntuu pahalta ajatella asiaa vieläkin.)
mä olin 16 kun aloin odottaa ekaa lastani ja silloin myös päätin että mä vaikka karkaan kotoa mutta lastani en siinä perheessä kasvata!!!
(abortti ei ollut vaihto ehto)
enkä kyllä olisi tehnytkään.
olin varma kun minun piti kertoo vanhemmilleni että saan vauvan niin faija hakkais mut niin pahasti että vauvaa ei tulisi.
onneksi näin ei käynyt...
sanoihan faija että teet abortin mutta valehtelin ja sanoin että on liian myöhäistä.
siihen se sanoi että annetaan se adoptoitavaksi.
en uskaltanut sanoa mitään kun tiesin saavani turpaan jos sanon tuohon jotain.
mutta hieman ennen laskettua aikaa otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin asunto paperit sisään silloisen poika ystäväni kanssa. se oli myös silloin 21 vuotias.
kuukausi ennen lask.aikaa sain asunnon ja silloinen kundi kaverini oli minun huoltaja koska en ollut täysi ikäinen. eli asunto paperit vain sisään ja kundikaverisi päähäkijaksi niin kyllä te saatte nopesti asunnon.
sun ikä ei estä saamasta asuntoa.
mä toivon että sua ei pahoin pidellä henkisesti ja fyysisesti niin miten mua.
mulla oli maailman huonoin itsetunto.
äiti on antanut nyt periksi mutta faija ei se morkkaa mua edelleen.
mutta mä tiedän että olen parempi ihminen kuin ne.
ja mä oon joutunut tekee hommia sen eteen että saan itsetuntoni takaisin.
niin ja silloin kun muutin pois kotoa niin mulle huudettiin että meiltä on turha tulla pyytää mitään.
noin kuukausi taakse päin jouduin pyytää niiltä 20e päivän verran lainaksi.
ei kun sieltä tuli taas että elä tyttö omaa elämääs.
taidan olla ainut kuka elää omaa elämää.
kaikki muut sisarukset saa kaiken vain sormia napauttamalla mut minä en.
ne ei edes ota mun lapsia hoitoon jos satun tarviimaan jollekkin hoitajan.
no se kyllä ei haittaaa koska en antaisi niitä edes niille hoitroon kun sielä on niin likaista ja sekaista.
no nyt mä oon onnellisesti avoliitossa ja mulla on 4 lasta mutta ikinä en tee omille lapsille niin miten mulle tehtiin. kaikki on niin tuoreessa muistissa.
mä oon karkera niille vieläkin...
koeta jaksaa ja hommaa kundisi kanssa oma pikku yksiö tai kaksio.
koska kaikkien lapsien kuuluu saada tuntea olevansa toivottuja ja rakstettuja.
Poikakaverillani on yksiö.
Ja...
Kun joskus tuntuu , että vanhempien kanssa menee hyvin ja joskus (yleensä) taas menee päin persettä...
Ja en tahtoisi muutoksen olevan niin radikaali, että välit heti menisivät poikki...
Kovin mielelläni lähtisin.
Mutten pääse.
Yksi este on pieni pelko siitä, alkaisiko äitini kostamaan, jos lähtisin yhdellä tavala. Jos hän uhkaa minua ja rakastani.
Tiedän, että voisin samantien kävellä sossuun ja sanoa, etten halua nähdä enää vanhempiani, eikä minun tarvitsisi nähdä heitä enää ikinä nähdä. Tämä on vaikeaa, ikävää ja mieltäni rassaavaa, mutta minun on kai vain kestettävä