Kun silloin aikoja sitten kohdattiin. Ilman sinua olisin nyt pahemmassa pinteessä kuin koskaan, sillä usko tai älä, niin olen taas samassa tilanteessa kuin olin silloin kanssasi.
Kaikki on niin täydellistä ja ihanaa. Mikään ei voi mennä pieleen. Pian olen onnellinen kuin koskaan ennen. Joo, olen komea ja vahva. Oikea adonis ja zeus ja hermes ja apollo ja voittamaton aurinko. Katson vaan niin saan naisen kun naisen ja sanon vaan niin eteeni kannetaan koko maailma aarteineen...
Mutta eihän se todellakaan ole tai ollut koskaan niin. Sinä näit silloin aitiopaikalta mitä käy kun lähden ylittämään rajojani. Rajojani, jotka on kivitauluun hakattu. Kyse ei koskaan ollut siitä että en olisi pystynyt, halunnut tai voinut. Kyse on siitä että en pystynyt luopumaan itsestäni.
Halusin jo pienenä poikana Jumalan mieheksi. Pelasin silloin peliä jossa oli arkkienkeleitä, jotka taistelivat demoneita vastaan. Olin yksin ilman isääni ja etsin sitä mies kuvaa sitten kaikesta mediasta. Uhmasin vanhempieni erottua, että minä en koskaan hylkää vaimoani. En koskisikaan toisten puolisoihin, koska sellainen rikkoi perheeni. Sellainen rikkoo minut. En tiedä miksi myös päätin silloin niinkin ihmeellisen ajatuksen "Että nainen keneen ensimmäisenä yhdyn on ainoa naiseni aina ja häntä en hylkää vaikka minut jättäisi." Niin, voit arvata onko yhtymiset jäänyt yhtymättä kun tuo ajatteluni ilmenee täydellisyyden hakuisena, virheettömänä ja täysin koskemattomana ihmeenä, joka ei olisi myöskään ole kehenkään yhtynyt.
Nyt olen tässä ja mietin taas varattua naista. En voi kuitenkaan kieltää itseäni toista kertaa, koska melkoisen nöyryytys myllyn minulle silloin annoit. Ja kyllä! Minä ansaitsin sen ja ehkä säästyin kuitenkin pahimmalta, kiitos sinunkin.
En koskaan ennen tätä hetkeä ymmärtänyt miksi minun piti sinut silloin kokea, mutta nyt tiedän. Sinä varoitit minua jo aikojen takaa tästä hetkestä. Jälleen kerran olen saavuttanut tämän vaiheen elämässäni, jossa kanssasi silloin epäonnistuin. Nyt en epäonnistu, vaan pidän käskyt ja pysyn itsessäni. En tavoittele toisen puolisoa!
Olen liikkuttuneen kiitollinen sinulle tässä ja nyt, mutta vieläkin tunnen surua siitä mitä törkyä tänne silloin sinusta kirjoitin. Niin kitkerän katkera olin silloin keväällä. En tarkoittanut mitään niistä todeksi, vaan pelkkää pahaa oloani purin kirjoittamalla anonyymina. Anteeksi siitä...
Tuhoan vain itseni jos jälleen kerran toisen puolisoa tavoittelen. Siksi nyt rauha.
Jumala on kanssamme!
Kaikki on niin täydellistä ja ihanaa. Mikään ei voi mennä pieleen. Pian olen onnellinen kuin koskaan ennen. Joo, olen komea ja vahva. Oikea adonis ja zeus ja hermes ja apollo ja voittamaton aurinko. Katson vaan niin saan naisen kun naisen ja sanon vaan niin eteeni kannetaan koko maailma aarteineen...
Mutta eihän se todellakaan ole tai ollut koskaan niin. Sinä näit silloin aitiopaikalta mitä käy kun lähden ylittämään rajojani. Rajojani, jotka on kivitauluun hakattu. Kyse ei koskaan ollut siitä että en olisi pystynyt, halunnut tai voinut. Kyse on siitä että en pystynyt luopumaan itsestäni.
Halusin jo pienenä poikana Jumalan mieheksi. Pelasin silloin peliä jossa oli arkkienkeleitä, jotka taistelivat demoneita vastaan. Olin yksin ilman isääni ja etsin sitä mies kuvaa sitten kaikesta mediasta. Uhmasin vanhempieni erottua, että minä en koskaan hylkää vaimoani. En koskisikaan toisten puolisoihin, koska sellainen rikkoi perheeni. Sellainen rikkoo minut. En tiedä miksi myös päätin silloin niinkin ihmeellisen ajatuksen "Että nainen keneen ensimmäisenä yhdyn on ainoa naiseni aina ja häntä en hylkää vaikka minut jättäisi." Niin, voit arvata onko yhtymiset jäänyt yhtymättä kun tuo ajatteluni ilmenee täydellisyyden hakuisena, virheettömänä ja täysin koskemattomana ihmeenä, joka ei olisi myöskään ole kehenkään yhtynyt.
Nyt olen tässä ja mietin taas varattua naista. En voi kuitenkaan kieltää itseäni toista kertaa, koska melkoisen nöyryytys myllyn minulle silloin annoit. Ja kyllä! Minä ansaitsin sen ja ehkä säästyin kuitenkin pahimmalta, kiitos sinunkin.
En koskaan ennen tätä hetkeä ymmärtänyt miksi minun piti sinut silloin kokea, mutta nyt tiedän. Sinä varoitit minua jo aikojen takaa tästä hetkestä. Jälleen kerran olen saavuttanut tämän vaiheen elämässäni, jossa kanssasi silloin epäonnistuin. Nyt en epäonnistu, vaan pidän käskyt ja pysyn itsessäni. En tavoittele toisen puolisoa!
Olen liikkuttuneen kiitollinen sinulle tässä ja nyt, mutta vieläkin tunnen surua siitä mitä törkyä tänne silloin sinusta kirjoitin. Niin kitkerän katkera olin silloin keväällä. En tarkoittanut mitään niistä todeksi, vaan pelkkää pahaa oloani purin kirjoittamalla anonyymina. Anteeksi siitä...
Tuhoan vain itseni jos jälleen kerran toisen puolisoa tavoittelen. Siksi nyt rauha.
Jumala on kanssamme!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu, ei mitää:3 En koskaa oo sust tääl jauhanu ilkeyksii, no toki vähän liekittäny siellä ja täällä tost kesän lähtien..hakenu jotai reaktioit :d pahottelut siitä.Kaikki ollu vaan yks iso väärinkäsitys ja ei tää palsta ole auttanu asioit enemmänki sekottanu kaikkee. :DMun sydän läpättää vaan yhelle. Kaipaillu hänt tääl mut lopetan trollaamiset ihan tosi tyhmää. :c
Jep jep. Tarinat senkun jatkuu. Oletkohan ikinä puhunut mistään asiasta totta. Ylpeyden synti se vasta paha onkin - kun uskoo jonkun vain olevan otettavissa. Jonkun, joka aidosti välittää.
Mäkäräinen
Nähnyt unta olen. Autoin hänet ylös ladulla siinä unessa🤔
Niin, joten tavoitteleppa nyt hyvä mies sitä omaa puolisoasi.😉